Jotenkin tämä sama asia on noussut taas esille. Varusmiesten ”nälkäkuolema” pakkiruokailussa.
Iltapäivälehdessä on purnaava kirjoitus valokuvien kera kuinka sitä ruokaa on määrällisesti ja laadullisesti liian vähän ja jää näläntunne.
Minusta kun tuntuu että keskiverto perheen lapsi selviää normi pöperöillä joita PV tarjoaa, liekkö purnaajissa parempaan tottuneita ja kun ei ala carte pöperöö äidin laittamana saa niin menee itku päälle.
Varusmies kuvasi maastossa viikon ajan syömiään aterioita –”Nälän tunne on normaalia” https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006626737.html
(Kuva: ylilauta.org)
Itse olen pärjännyt erämökillä koko kesän ns kenttäruokailussa hyvin. Armeija aikaan kun ei aina ollut lämmintä soppaa ja vesi otettiin ojasta (vedenpuhdistus tabletti vain juomapulloon, käytän edelleen niitä) ja silti pärjäsi.
Toivotaan että mahdollisen sodan aikaan näille ”kaupunkitaistelijoille” voidaan tarjoilla mäkkärin ruokaa tai pitsoja.
Kun ei ole ongelmia niin keksitään ongelmia. Muuta ei tule mieleen .
Minulle maistui ruoka metsässä aina hyvältä. Hernerokka ja pannukakku oli ehdoton suosikkini siellä. Välillä ei ruokaa saanut , kun piti siirtyä nopeasti paikasta toiseen, mutta se piti vain kestää.
Juurikin näin. Tällä hetkellä täällä hyvinvointiyhteiskunnassa on nälkää näkeviä tulomonttuihin ja muihin kiemuroihin jääneitä ja heille tälläinen varusmiehen muona olisi juhlaruokaa. Todellisuus on erilaista kun kaikki on hyvin, silloin voi purnata siitäkin mitä saa, aina pitäisi olla lisää tai parempaa, mikään ei kelpaa.
No eihän se ”noppasoppa” mitään parasta ollut, mutta kun eteen tuodaan valmis ruoka niin hieman nöyryyttä.