”NL:n Volgan vuosien 1921-22 nälähätä” – tarua ja totta…

En olisi välittänyt tästä aiheesta avata keskustelua, ellei facebook olisi ilmoittanu tuota TIEDE-lehden keskustelusta vuodelta 2010 lainausta viestistä, että se on ”loukkaavana estetty internetin käyttäjien vaatimuksesta”! Henkilöistähän siinä puhutaan vain eräästä geologista, Andrei Saharovin aseenkantajasta, joka on tunnettu NL:n väestöhistorian väärentäjä.
.
Kommunimin musta kirja ”löytää” muka ”Tambovin järjestetystä nälänhädästä” ”5 miljoonaa kommunismin uhria”  – aimo siivun sen loihimista ”12.5 miljoonasta LENININ uhrista”… ja neljänneksen kaikista muka ”NL:n kommunismin uhreista”…
.
Tambovissa oli kuitenkin ennen vallankumousta ollut vain 2.5 miljoonaa asukasta – eikä heitäkään kaikki suinkaan tapettu…
.
Wikipedian sotahistorian sivu puhuu jossakin määrin tulkinnanvaraisesti ”Tambovin kapinasta”, johon liittyen olisi kuollut ehkä 50000 sotilasta ja muuta taistelijaa, joista enemmistö puna-armeijalaisia – ja 250000 siviiliä.
.
Kyseessä ei ollut tavallinen kapina. Aluetta oli jo Väliaikaisen hallituksen ajoista johtanut Kerenskin nimittämä kuvernööri, eserräpuolueen keskeisiin vaikuttajiin kuulunut poliisikenraali Aleksandr Antonov, ja siellä oli sotakommunismin sijasta toteutettu eserrien ohjelman mukainen maanjako pyssyillä viljelijöille ja tietysti sotilaille. Alue ei osallistunut sotaan  valkoisia vastaan, mutta tuki sitä materiaalisesti. Tuollaisia alueita oli ollut Volgan toisella puolen Uralilla laajalti
.
Lännestä oli lähetetty amiraali Koltshak niitä yhdistämään bolshevikkeja vastaan, mutta Kolthak pistikin eserräjohtajat päätä lyhemmiksi ja hankki tilalle valkoisia feodaaleja. Antonov vältti tämän olemalla liitossa bolshevikkien kanssa, mutta hänellä ei todellakaan ollut mitään sitä vastaan, että bolsut ja valkoiset höyhen- täisivät toisensa, ja hän asettuisi sopivalla hetkellä ratkaisijan, ja Kerenkin paikalle.
.
Antonov möhläsi lähdössä.Hänen asetuttuaan bolhevikkeja vastaan oli tiettävästi vain yhdestä kylästä kiinni, että hän ei päässyt yhdistämään enää rintamia koltshakilaisen valkoisen Vladimir Kappelin joukkojen kanssa.
.
Tambovin (armeijan) johto, Antonov keskellä.
.

Mustiksen tekijät ovat sittemmin pudottaneet mm. YLEn taannoisessa dokumäntissä Stalinin ja Trotskin valtataistelusta tuon ” 5 miljoonaa Volgan nälänhädän uhria yhteen (1) miljoonaan, joka sekin on aitoihin tutkimuksiin nähden moninkertainen. –

 

Historia: Stalinin ja Trotskin taistelu

.
”Kommunismin mustan kirjan” tekijätiimi oli tässä dokussa pudottanut ”Volgan järjestetyn nälänhädän 1921-1922” ”(Leninin-)uhrimäärän” ”5 miljoonasta”   ”1  miljoonaan”, MIKÄ OLISI NYT KORJATTAVA ”MUSTIKSEEN”: ”pudottaisi” ”Leninin uhrimäärän” ”12.5:sta” ”8.5 miljoonaan” (vain 1 mlj enemmän enää kuin Stalinilla: 7.5…), NL:n kommunisminuhrimäärän ”20:stä 16 miljoonaan”, ”kaikkien kommunismin uhrien määrän” ”94:stä 90 miljoonaan”!  ” … <:C …
.

Nälän kasvot

Miljoonia ihmisiä kuoli Neuvosto-Venäjällä 1921–1922 nälkään. Paperikassista löytyneet vanhat kuvat kertovat, miltä katastrofi näytti.

Kotimaa 11.01.2019 06:00

Teksti Tuomo Lappalainen Kuvat Grigori Aleksandrovin jäämistöstä SK:N käyttöön luovuttanut Mirjami Niinimäki

Lenin vastusti aluksi kansainvälistä apua, sillä hän piti sitä ulkomaiden sekaantumisena. Kriisin vakavuus muutti mielen.

Kartongit olivat suuria, ja ne oli kääritty rullille isoon paperikassiin. Kun rullat kieritti auki, näky oli lohduton: luurangoiksi kuihtuneita ihmisiä, ruumiskasoja, vilua ja nälkää.

Mikä tämä kupruileva, repaleinen valokuvakokoelma oikein oli, ja mitä se teki syrjäisen Ragundan kunnantalolla Jämtlannissa satoja kilometrejä Tukholmasta pohjoiseen?

Ratkaisun jäljille päästiin kuvien mukana löytyneen passin avulla. Se oli vuodelta 1922 ja kuului Grigori Grigorjevitš Aleksandroville (1886–1937).

Hän oli venäläinen vallankumouksellinen, joka kävi koulua Helsingissä, valmistui lääkäriksi Tartossa ja muutti 1910-luvun alussa Tukholmaan. Parikymmentä vuotta myöhemmin hän palasi Neuvostoliittoon ja kuoli siellä Stalinin vainoissa.

Sitä ennen hän oli ehtinyt mennä Ruotsissa kahdesti naimisiin. Vaimoista jälkimmäinen – Hulda – oli ollut kotoisin Ragundan läheltä. Torppa, josta valokuvat alun perin löytyivät, oli ollut hänen vanhempiensa koti.


 
Crash
Kaipasin Kapuscinskin kirjan Imperiumi haarukkaa NL:n ihmismenetyksistä ja loppuluvussa Matka jatkuu hän kirjoittaakin:
.

”Vanhan järjestelmän instituutioiden lisäksi jäljelle on jäänyt myös kommu- nismin koko suuri ja traaginen perintö. Siihen kuuluu tietoisuus terrorin ja sorron vaatimista uhreista, vainoista jotka alkoivat vuonna 1917 ja jatkui- vat kymmeniä vuosia saaden aina välillä massatuhon mittasuhteet. Tämän problematiikan kanssa painiskelevien historioitsijoiden ja väestötieteilijöiden arviot joukkotuhon laajuudesta vaihtelevat suuresti. Alhaisimman arvion on esittänyt väestötieteilijä Sergei Maksudov. Hänen mukaansa vuosina 1918-53 (maailmansotien uhrit mukaan luettuina) sai surmansa yhteensä 54 miljoonaa neuvostokansalaista.

RJK

Tämä on kaikkea muuta kuin alhaisin ”arvio”, sillä ”Mustan kirjankin” ”ar- vio” on 4mlj. matalampi: 30mlj. sodissa ja 20 muissa väkivaltaisuuksissa kuollutta. Ja siinäkin oli kaikkien osapuolten kaikki uhrit kansalaissodasta kerrottu kahdella, ja tempaistu Volgan alueelta (nykyään Venäjän ”käytä- vä” Ukrainan ja Kazahstanin välissä: Astrahanin, Volgogradin, Saratovin, Tambovin, Uljanovskin ja Penzan alueet), enemmän ”uhreja” v. 1921-22 kuin siellä oli ollut asukkaita ennen vallankumousta, jonka hurjimmat taistelut siellä oli käyty…
.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4#Alueet

Ja sitten en Ukrainan nälänhädän tekaistut ”aiheutetut uhrit”.

Tarkastellaanpa Wikin avulla nykyistä asukastilannetta Volgansuun, joista ”Mustis” ”läytää” Leninin ajalta ”5 mlj aiheutetun nälänhädän uhria”. Alu- eella nyt olevan n. 10mlj asukasta joista 70% suurkaupungeissa. Erityisesti Tambovissa, jossa mitään kollektivisointia ei ollut suoritettu, vaan päin vastoin privatisointi jo Kerenskin aikana, ja jota johti bolshevikkien känssa aikaisemmin valkoisia vastaan löysästi liittoutunut Kerenskin nimittämä maaherra, poliisikenraali A. S. Antonov, ) joka sitten nostatti viimeisen isomman kapinan, ”Mustis” ”löytää” ”miljoonia uhreja”…

http://www.nakokulma.net/arkisto/index. … #msg197956

Wikin Venäjän aluelinkki kertoo seuraavaa:

………………………….. asukkaita …… näistä suurkaupungeissa (yli 500000)

Astrakanin alue ………….1.0……………………0.5

Volgogradin alue…………2.8………………….. 1.0

Saratovin alue…………….2.7…………………. 0.8

Penzan alue……………….1.5………………….. 0.5

Uljanovskin alue………….1.4……………………0.7

Samaran alue……………..3.3……………………2.4

Tambovin alue…………….1.3

Voronezhin alue…………..2.4……………………0.9

Näyttääpä olevan nyt peräti 15.4 mlj. asukasta, joista yli puolen miljoonan suurkaupungeissa 6.8 mlj. (ja hieman pienemmissä useita miljoonia). Ta- paukset, joita Mustis käyttää verukkeinaan rajoittuivat pitkälti Tambovin ja Voronezhin alueille. Muualla, varsinkin Volgan itäinen puoli on soista aluet- ta, ei ollut sellaista kuivuutta, ja välitkin oli tapeltu jo aikaisemmin selviksi. Volgan suisto muistuttaa Niilin suistoa se sijaitseen kahden laajan rutikuivan aroalueen kazahien ja kalmukkien arojen välissä. Pohjoisessa on havumetsävyöhyke, lännessä Donin laakio Ukrainan puolella, etelässä Kaspianmeri.

”Mustan kirjan” ”5 mlj. järjetetyn nälän hädän uhria Volgansuun alueelta 1922 – 1923” ovat höpinää.

Korkeimpaan arvioon taas on päätynyt professori I. Kurganov, joka on las- kenut, että vuosina 1918-58 vankileireillä, vankiloissa ja maailmansotien rinta- milla kuoli yhteensä 110,7 miljoonaa Neuvostoliiton kansalaista (Znamja 1/1990)”

Eipä tuona aikana kuollut kaikenkaikiaankaan noin paljon neuvostokansa- laisia. (Ei siis auta yhtään, vaikka joka ikinen olisi ”tapettu”…) Jonakin ajan- jaksona syntyneiden ja kuolleiden määrä noudattaa seuraavia kaavoja, jotka seuraavat ensinnäkin siitä, että (suljetussa populaatiossa) jokaisen, joka kuolee, on täytynyt myös syntyä ja toiseksekseen siitä, että väestön lisäys/vähennys tiettynä aikana on syntyneiden ja kuolleiden erotus.

http://www.nakokulma.net/index.php?topi … #msg213022

Kuolleet K = M*T/E – D/2,

Syntyneet S = M*T/E + D/2, jossa

M = keskimääräinen väkiluku (populaatiossa) välillä T

E = keskimääräinen kuolinikä, ja

D = LUONNOLLINEN (ei muutto-, ei rajansiirto-, voi olla myös negatiivinen) väestönlisäys aikana T.

NL:n väkiluku oli Tsaarin imperiumin väkiluku 172 mlj. (Ilman Suomea. Joi- denkin lähteiden ”tieto” 184 mlj. on tsaarin byrokraattien arvio ajalta ennen I maailmansotaa tulevasta kasvusta (v. 1913 vaäkiluvun niin ikään arvio, mutta aktuaalinen, 159 ml.), jossa ei ole maailmansodan vaikutusta väkiluvunkasvuun (se pysähtyi, vaikkakaan ei kääntynyt laskuun missään vaiheessa tuolloin), kukaan ei voinut mitata mitään Saksan ja Itävallan miehittämillä Puolan, Ukrainan ja Valkovenäjän alueilla.) miinus Puolan/Länsi-Ukrainan 25 mlj. miinus Baltian 5 mlj. miinus Moldovan/Bessarabian 2 mlj. = 140 mlj.

Vuoden 1958 väkiluku on 200 mlj. (Rajat ovat vähän liikkuneet, mutta se hoituu keskiarvolla, kunhan eri puolilla rajaa ei ole ollut täysin erilainen väestökehitys.)

Tuona aikana kaikenkaikkiaan kuolleiden määräksi saadaan nyt käyttäen keskiarvo 170 mlj

Kuolleet K = 40/50*170 – 60/2 = 136 – 30 = 106 mlj.

Entinen Laihian akka voisi sanoa, että ”Justiin piisas”, kuten silloin, kun velli kesken loppu, mutta todellisuudessa ei piisaa, vaikka kaikki järjestään olisi tapettu…

Syntyneet S = 136 + 30 = 166 mlj.

Kurganovin mukaan ryssät olisivat vieneet kaikki mummutkin lahtipöl- kylle sen jälkeen kun he olivat suorastaan enemmäkin kuin esimerkillisesti huolehtineet tuosta siloin maailmanennätyksellisestä väestönkasvusta. (Sekin väestönkasvu jäi kuitenkin suhteellisesti vielä aika paljon Maon Kiinan väestönkasvusta 1950-luvulla.)

Olikohan Kurganovilla mitään reseptiä, mitä heidän ryssien kanssa oikein pitäsi tehdä, jos kerran tuollaisia ovat…?

Linkki ja laskuvirhe korjattu. ”

Tambov Rebellion

(redirected from Antonovschina)

The Tambov Rebellion (Historically referred to in the Soviet Union as Antonov- shchina), which occurred between 1920 and 1921, was one of the largest and best-organized peasant rebellions challenging the Bolshevik regime during the Russian Civil War.[9][10] The uprising took place in the territories of the modern Tambov Oblast and part of the Voronezh Oblast, less than 300 miles southeast of Moscow.

In Soviet historiography, the rebellion was referred to as the ”Antonov’s mutiny”, or Antonovschina, named so after Alexander Antonov, a former official of the Socialist Revolutionary Party, a Chief of staff of the rebels. The movement was later portrayed by the Soviets as anarchical banditry, similar to other anti-Soviet movements that opposed them during this period.

Background

The rebellion was caused by the forced confiscation of grain by the Bolshevik authorities, a policy known in Russian as ”prodrazvyorstka”. In 1920, the requi- sitions were increased from 18 million to 27 million poods in the region. This caused the peasants to reduce their grain production since they knew that anything they did not consume themselves would be immediately confiscated. Filling the state quotas meant death for many by starvation.[10]

The revolt began on 19 August 1920 in a small town of Khitrovo, where a mili- tary requisitioning detachment of the Red Army appropriated everything they could and ”beat up elderly men of seventy in full view of the public”.[10]

A distinctive feature of this rebellion, among the many of these times, was that it was led by a political organization, the Union of Working Peasants (Soyuz Trudovogo Krestyanstva). A Congress of Tambov rebels abolished Soviet power and created the Constituent Assembly that called for universal suffrage and land reform. A major tenet proposed by them was returning all land to the peasants.[9]

On 2 February 1921, the Soviet leadership announced the end of theprodraz- vyorstka”, and issued a special decree directed at peasants from the region imple- menting theprodnalogpolicy. The new policy was essentially a tax on grain and other foodstuffs. This was done prior to the 10th Congress of the Bolsheviks, when the measure was officially adopted. The announcement began circulating in the Tambov area on 9 February 1921. The Tambov uprising and unrest elsewhere were significant reasons that theprodnalogpolicy was implemented and theprodrazvyorstkawas abandoned.

Timeline

Alexander Antonov, a radical member of the Left Socialist Revolutionaries, had sided with the Bolsheviks during the Russian Revolution in 1917, but he became disenchanted with them after they implemented a policy of grain requisition in 1918. Antonov became a popular hero to the people of the Tambov region of central Russia where he started his campaigns.

In October 1920 the peasant army numbered over 50,000 fighters; numerous deserters from the Red Army joined it. The rebel militia proved highly effective and even infiltrated the Tambov Cheka .[10] Alexander Schlichter, Chairman of the Tambov Gubernia Executive Committee, contacted Vladimir Lenin, who ordered Red Army reinforcements to the area. [11] In January 1921 peasant revolts spread to Samara, Saratov, Tsaritsyn, Astrakhan and Siberia. In February, the peasant army reached its peak, numbering up to 70,000 and successfully defending the area against Bolshevik expeditions.

The seriousness of the uprising caused the establishment of the ”Plenipotentiary Commission of the All-Russian Central Executive Committee of the Bolshevik Party for the Liquidation of Banditry in the Gubernia of Tambov”. With the end of the Polish–Soviet War (in March 1921) and the defeat of General Wrangel in 1920, the Red Army could divert its regular troops into the areadeploying in total over 100,000 Red Army soldiers, alongside special Cheka detachments.[10]

The Red Army, under the command of Mikhail Tukhachevsky, used heavy artille- ry and armoured trains and also engaged in the summary execution of civilians. Tukhachevsky and Vladimir Antonov-Ovseyenko signed an order, dated 12 June 1921, which stipulated:

”The forests where the bandits are hiding are to be cleared by the use of poison gas. This must be carefully calculated, so that the layer of gas penetrates the forests and kills everyone hiding there.”[10]

The Bolshevik forces used chemical weapons ”from end of June 1921 until appa-  rently the fall of 1921″, by direct order from the leadership of Red Army and from the Communist Party.[12] Publications in local Communist newspapers openly glorified liquidations of ”bandits” with the poison gas.[12]

Seven concentration camps were set up. At least 50,000 people were interned, mostly women, children, and the elderlysome of them sent to the camps as hostages. Each month 15 to 20 percent of inmates in the camps died.[10]

The Bolsheviks gradually quelled the uprising in the course of 1921. Antonov was killed in 1922 during an attempt to arrest him. Sennikov estimated the total losses among the population of Tambov region in 1920 to 1922 resulting from the war, executions, and imprisonment in concentration camps as approximately 240,000.[13]

Recovery of documents

Some documents relating to the rebellion were found by the local ethnographer Boris Sennikov in 1982 while he was engaged in clearing sand from the altar of the Winter Church of the Kazan monastery [14] During the 1920s, the monastery had been requisitioned for use as the local Cheka headquarters and the church had served as the archive of the Tambov Military Commissariat.

In 1933, the local government decided to burn documents that could compro- mise the Soviet regime. However, during the process, the fire grew out of control and had to be extinguished by water and, crucially, sand. All documents in the archive were believed to be destroyed; as the church altar was not used by the archive, the surviving documents, covered by a layer of sand, had never been found. In 1982, the local archive changed its address and the church became abandoned. When Sennikov found the documents, the Tambov department of KGB opened a criminal case against him. Later, the case was closed, but Sennikov lost his job.

In 2004, the publishing house Posev published the Sennikov archive as part of The Tambov Rebellion and the Liquidation of Russian Peasantry[12] along with documents relating to the Governorate Military Commissariat (including those dealing with Konstantin Mamontov’s 1919 anti-Bolshevik raid, and those describing the Great Purge of the 1930s). The documents also included Red Army orders issued during the rebellion, correspondence, reports of the use of chemical weapons against the peasant rebels, and documents of the Union of the Working Peasants.

In popular culture

  • Some scenes of the rebellion are depicted in movie Once Upon a Time There Lived a Simple Woman by Andrei Smirnov.
  • .
  • Apricot Jam and Other Stories (2010) by Aleksandr Solzhenitsyn. In a short story about Marshal Georgy Zhukov’s futile attempts at writing his memoirs, the retired Marshal reminisces about being a young officer fighting against the Union of Working Peasants. He recalls Mikhail Tukhachevsky’s arrival to take command of the campaign and his first address to his men. He announced that total war and scorched earth tactics are to be used against civilians who assist or even sympathize with the Union. Zhukov proudly recalls how Tukhachevsky’s tactics were adopted and succeeded in breaking the uprising. In the process, however, they virtually depopulated the surrounding countryside.

See also

Footnotes

  1. ^ Hosking, 1993: 78; Mayer, 2000: 392
  2. ^ Powell, 2007: 219; Werth, 1998: 131
  3. ^ a b Powell, 2007: 219; Werth, 1998: 132
  4. ^ a b c Werth, 1998: 139
  5. ^ Waller, 2012: 194
  6. ^ Figes, 1998: 811; Mayer, 2000: 392
  7. ^ Waller, 2012: 115; Werth, 1998: 132, 138
  8. ^ Sennikov, B.V. (2004). Tambov rebellion and liquidation of peasants in Russia. Moscow: Posev. In Russian. ISBN 5-85824-152-2
  9. ^ a b Robert Conquest, The Harvest of Sorrow: Soviet Collectivization and the Terror-Famine Oxford University Press New York (1986) ISBN 0-19-504054-6.
  10. ^ a b c d e f g Nicolas Werth, Karel Bartošek, Jean-Louis Panné, Jean-Louis Margolin, Andrzej Paczkowski, Stéphane Courtois, The Black Book of Communism: Crimes, Terror, Repression, Harvard University Press, 1999, hardcover, 858 pages, ISBN 0-674-07608-7.
  11. ^ Lenin to Kornev 19 October, 1920. Accessed 21 December 2008.
  12. ^ a b c Publisher: Posev, 2004, ISBN 5-85824-152-2 B.V.Sennikov. Tambov rebellion and liquidation of peasants in Russia Full text in Russian
  13. ^ Sennikov, Boris V. (2004). Тамбовское восстание 1918-1921 гг. и раскрестьянивание России 1929-1933гг.: ”Тамбовская Вандея” [The Tambov uprising of 1918 to 1921 and the de-peasantisation of Russia of 1929 to 1933: ”The Tambov Vendee”]. Серия ”Библиотечка россиеведения” (in Russian). Moscow: Посев. ISBN 5-85824-152-2. Retrieved 2015-11-12. Во всяком случае, по самым осторожным подсчетам, потери населения Тамбовской губернии в 1920-1922 гг. составили около 240 тыс. человек. [In any case, according to the most careful reckoning, the losses of the residents of the Tambov Governorate in the years 1920 to 1922 amounted to approximately 240 thousand persons.]
  14. ^ An illustrated article about Tambov revolt from Gulag website (Russian).

Further reading

  • Seth Singleton, ”The Tambov Revolt (1920-1921),” Slavic Review, vol. 25, no. 3 (Sept. 1966), pp. 497–512. In JSTOR

External links

This article is copied from an article on Wikipedia® – the free encyclopedia created and edited by its online user community. The text was not checked or edited by anyone on our staff. Although the vast majority of Wikipedia® encyclopedia articles provide accurate and timely information, please do not assume the accuracy of any particular article. This article is distributed under the terms of GNU Free Documentation License.

Jaa käyttäen:


Kommentoi