Aina on joku, jota säännöt eivät koske

Sain hienoisen ahaa-elämyksen jutellessani tänä viikonloppuna tutun maahanmuuttajaryhmän kanssa. Vaikuttaisi siltä, että yhteiskunnassamme on sinänsä pitkään ollut vahva käsitys tasa-arvosta, mutta myös valmius sen kiertämiseen tilanteen vaatiessa. Löysin pikaisesti kolme esimerkkiä kolmelta aikakaudelta. Epäilemättä niitä olisi enemmänkin.

Nyt: eriarvoiset maahanmuuttajat

Ennen kuin jatkan, lienee syytä korostaa, että tämän näkökulman lähteenä ovat muut maahanmuuttajat, eivät omat kokemukset. Mutta haussa on siis se, että tietyt etniset tekijät tuppaavat asettamaan tietyt maahanmuuttajaryhmät toisia ylemmäs tietyissä palveluissa. Ylimääräistä apua kotona, opiskelussa, viranomaisilla, matalammalla kynnyksellä saatavaa lisärahoitusta, keveämmät vaatimukset siellä ja täällä. Joidenkin mukaan myös yleinen asennoituminen halki yhteiskunnan tuntuu muuttuvan etnisyyden perusteella, joskin tuota on hyvin vaikea mitata. Tietty ryhmä nähdään kuitenkin yhteiskunnan toivona, rikkautena ja kaiken mahdollisen lisäavun arvoisena. Aika moni muu ryhmä jää tämän ulkopuolelle. Lupasin korostaa heiltä vielä yhtä pointtia: kyse ei ole siitä että maahanmuuttajilla yleisesti olisi etuoikeuksia, vaan siitä että tietyt maahanmuuttajat ovat rakastettuja sankareita ja toiset vihattuja paskiaisia, etnisyyden perusteella.

Viimeksi: täydelliset talviurheilijat

Moni meistä on nähnyt Matti-elokuvan. Hyppyrimäkimies Nykänen pääsi aika monesta pälkähästä elämässään, sillä talviurheilijoita katsottiin ylöspäin. Omana kouluaikana jääkiekkoilijoille oli omat standardit: jälki-istuntoa ei koskaan saanut, väkivallan käyttäminen oli sallittua, arvosanoja nostettiin ja tuon tuosta opettajilta sai kuulla miten paljon parempia ja hienompia ihmisiä he olivat. He kun olivat tulevaisuuden toivo, Suomen ylpeys ja esimerkkejä lapsille. Ajan myötä saimme juuri sen mitä ansaitsimme: väkivaltaisia, veroja kiertäviä huumediilereitä, Harkimoiden ja Kummoloiden kaltaisia rötösherroja jotka palvovat vain rahaa ja Putinia.

Sitä ennen: kunnioitetut Kekkosen kaverit

Pitää taas aloittaa kiittämällä Yleisradiota mainioista radion historiasarjoista, jotka ovat opettaneet Kekkosen ajan pelisääntöjä. Etenkin aikana ennen Karpoa oli hyvin helppo päästä Kekkosen lähipiirissä erittäin suojeltuun asemaan. Kunhan isäntää sokeasti tottelit, ei paljon tarvinnut murehtia edesvastuuseen joutumisesta pienistä sivukikkailuista, oli se sitten sihteerin kähmintää tai markkojen siirtelyä parempiin pussukoihin.

Aina on joku

Olen valmis esittämään teorian, että meillä on aina tilaa jollekin ryhmälle, joka toteuttaa vanhan sanonnan: ”kaikki ovat tasa-arvoisia, jotkut vaan tasa-arvoisempia kuin toiset”. Joku saa aina enemmän kuin sen mitä heille kuuluu. Kuka se joku on, miten se valitaan? Yllä olevien esimerkkien perusteella väittäisin, että voittaja on se, joka keksii uskottavimman nyyhkytarinan ja myy sen massoille.

Yksi sanoi, ”meidän täytyy tukea Kekkosta hänen vaikeassa tehtävässään pitää Suomi turvassa idän ja lännen välissä”. Toinen sanoi ”meidän pitää tukea ja ymmärtää urheilijoita, jotka nostavat meidät maailmankartalle ja toimivat esimerkkeinä lapsille”. Kolmas sanoi ”meidän pitää tukea näitä kovasti kärsineitä, sillä ennen pitkää he rikastavat kulttuuria ja geenejämme”.

Minä sanon: Suomi on tasavalta. Punnittakoon jokainen tallaaja teoillaan, ei tekosyillään.

4 vastausta artikkeliin “Aina on joku, jota säännöt eivät koske”

  1. Alla oleva teksti ei ole omaani, enkä siis takaa kaikkien kohtien paikkansapitävyyttä.

    *****************************************************************************************
    Lainaus Tuppukylän kirjoittajalta

    Ruotsin kielellä on todellakin vakaa asema Suomessa, jopa niin vakaa että suomenkieliset 95% ovat jääneet paitsioon:

    1. Ruotsinkielinen voi hakea suomenkieliseen yliopistoon joutumatta suomen kielen kokeeseen. Suomenkielinen sen sijaan joutuu aina erilliseen ruotsin kielen kielikokeeseen hakiessaan ruotsinkieliseen yliopistoon. ( suomenkielisestä lukiosta kirjoittaneet)
    .
    2. Ruotsissa, ulkomailla siis, suomenkielinen pääsee opiskelemaan yliopistoon pelkällä ylioppilastodistuksella ilman erillistä ruotsin kielen kielikoetta, mutta ei kotimaassaan Suomessa, ruotsinkieliseen yliopistoon.
    .
    3. Ruotsinkielinen voi tehdä lopputyönsä ruotsiksi missä tahansa yliopistossa Suomessa.
    .
    4. Suomenkielinen joutuu tekemään lopputyönsä ruotsinkielisessä oppilaitoksessa ml. yliopistot aina ruotsiksi. Suomeksi ei saa tehdä, koska se on kiellettyä.
    .
    5. Valtiokalenterissa kaikkien muiden yliopistojen nimet on kahdella kielellä paitsi Åbo Akademi ja Handelshögskolan. Esim. Jyväskylän yliopisto on Jyväskylä universitetet.
    Mistä em. tilanne johtuu? Siitä,että Suomessa ei ole yhtään suomenkielistä yliopistoa! Syynä on se, että muut kuin ruotsinkieliset yliopistot ovatkin kaksikielisiä eikä suomenkielisiä:
    .
    1. Ruotsinkielinen opiskelija voi vaatia tenttikysymykset ruotsiksi lain mukaan ”suomenkielisissä” yliopistoissa. (Abo Akademissa ja Svenska Handelshögskolanissa ei saa vaatia tenttikysymyksiä suomeksi)
    2. Ruotsinkielinen opiskelija voi tehdä gradunsa ruotsiksi ”suomenkielisissä” yliopistoissa. (Abo Akademissa eikä Svenska Handelshögskolanissa ei saa tehdä gradua suomeksi)
    3. Åbo Akademi eikä Svenska Handelshögskolan eivät järjestä pääsykokeita suomeksi.
    Ns. suomenkieliset yliopistot joutuvat järjestämään myös ruotsiksi pääsykokeet ainakin niissä oppiaineissa, joissa on ruotsinkielisille omat kiintiöt.
    Ruotsinkielisille yliopistoille ei riitä se, että suomenkielisestä lukiosta kirjoittanut lukee ruotsinkieliset kirjat pääsykokeisiin ja vastaa ruotsinkielisiin pääsykokeisiin oikein.
    Pääsykokeiden lisäksi järjestetään erilliset ruotsin kielen kokeet. Niiden vaikeusastetta säädellään siten, että suomenkielisistä lukioista kirjoittaneiden määrä pysyy ”sopivana”.

    Samanlainen järjestelmä oli USA:n Syvän Etelän yliopistoissa afroamerikkalaisia varten, jotta heidän määränsä pysyi ”sopivana” valkoisiin opiskelijoihin verrattuna.

  2. 213 000 euroa per nuppi – ilmeisesti verottomana.

    Moni suomalainen joutuu tekemään töitä kymmenen vuotta saadakseen parisataa tuhatta näppeihinsä. Irakissa nämä herrat voinevat elää tällä summalla lopun ikäänsä.

    Eiköhän olisi oikeudenmukaisempaa suomalaisia kohtaan, että irakilaisten Irakissa tekemät rikokset selvitetään Irakissa.

    Oikeudenkäyntikulut, sisältäen asianajaja Kaarle Gummerus palkan , tulevat myös Suomen veronmaksajien kontolle.

    **************************************************************************************
    https://yle.fi/uutiset/3-11555747

    Joukkomurhasta syytetyt ja syyttömäksi todetut irakilaiskaksoset saavat 426 000 euroa korvauksia aiheettomasta vangitsemisesta. Kumpikin mies saa siis noin 213 000 euroa

    Valtiokonttori katsoi sopivaksi korvaukseksi 400 euroa päivältä. Avustajat harkitsevat nyt, riittääkö se.

    Toisen irakilaismiehen avustaja, asianajaja Kaarle Gummerus kertoo, että hän harkitsee päämiehensä kanssa jatkoa.
    .
    *
    .
    Keskimääräinen korvaus aiheettomasta vapaudenmenetyksestä on viime vuosina ollut 120 euroa päivältä.

  3. Nooh, eipä se kansanmurha nyt niin vakava rikos ole että siitä tarvisi suotta kierroksia ottaa. Mietipä jos se olisi rikkonut tekijänoikeuksia…

Vastaa käyttäjälle Kyuu Eturautti Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *