Uudelleenjulkaisu: Tämä blogaus julkaistiin ensi kerran 5.5.2013 Aamulehden blogeissa, mutta koska palvelu on ajettu alas ja asia nousi pinnalle, katsoin tarpeelliseksi julkaista sen uudestaan lähes alkuperäisessä muodossa.
Käytännössä koko kansa vastustaa pakkoruotsia, mutta lopulta pakkoruotsi on vain RKP:n vallan PR-kampanja, vain kolmasosa totuutta. Mitä koko paketti sisältää ja miksi on tärkeää erotella palaset toisistaan? Missä puhuu raha ja missä järki?
1/3: pakkoruotsi
Ruotsin kielen asema pakollisena kouluaineena on se, mistä puhutaan, mutta sen vaikutus on aika pieni lopulta. Emme säästä senttiäkään sen poistolla, sillä tilalle tulee vain toinen kieli ja yhtä monta kielten opettajaa tarvitaan, yhtä suurella palkalla.
Jos pakkoruotsi poistuisi…
Taloudellinen etu: –
Muu etu: kielitaidon paraneminen ja monipuolistuminen pitkässä juoksussa
2/3: kakkoskielen asema
Maassamme on eri arvioiden mukaan alle 0,5% ihmisiä, pääosin eläkeläisiä, jotka eivät puhu suomea, mutta ruotsi sujuu. Heitä varten pidetään yllä valtakunnallista kielijärjestelmää, jossa jokainen päätös, asiakirja, keskustelu, lomake ja virkamies ovat kaksikielisiä.
Jos ruotsin kieli muutettaisiin vähemmistökieleksi…
Taloudellinen etu: 1-2 miljardia vuodessa
Muu etu: järkevämmät rekrytointikriteerit julkisiin töihin
3/3: taloudelliset etuoikeudet
RKP:n alaiset säätiöt eivät maksa liiketoimistaan veroja. Lisäksi he saavat huomattavan määrän lahjoituksia verorahoista jo ennestään voitollisen toiminnan tukemiseksi. Lopputuloksena he vääristävät ja estävät kilpailua, häiritsevät tutkimustyötä ja ohjaavat verorahoja pois yleishyödyllisestä käytöstä.
Jos RKP:n talouserivapaudet poistettaisiin…
Taloudellinen etu: vaikea arvioida, mitä vaan puolesta miljardista vuodessa ylöspäin
Muu etu: kilpailun tervehtyminen, hintatason lasku, nuorten syrjäytymisen väheneminen, valtionhallinnon avoimuuden lisääntyminen
Montako palaa saisi herralle olla?
Kielikeskustelu on otsikkoa monimutkaisempi kakku, jonka eri paloissa on kovin erilaiset täytteet. Kaikkia yhdistää vain yksi – suomenruotsalaisuuden puoluepolitiikkaan tiiviisti kuuluva epärehellisyys. Nämä puliveivarit huijaavat meitä, varastavat meiltä, rohkaisevat väkivaltaan meitä vastaan ja uhkaavat meitä tuon tuosta, kunnes päätämme lähteä siivoamaan pesää, joko pala kerrallaan tai koko paketti samaan rahaan.
Onneksemme kielipolitiikan järkeistäjät eivät noudata samaa kaavaa. Meillä ei nyrkki tai puukko nouse. Ei – uhkamme on paljon vaarallisempi. Me kirjoitamme kansalaisaloitteita, me äänestämme poliitikkoja ja me pidämme meteliä. Me suomalaiset olemme vakava uhka kielipolitiikan suhmuroinnille ja sekös heitä pelottaa.
Hyvä artikkeli, kannatti uusia.
Valitettavasti niin demujen kuin kepulien etu ja erityisesti niiden edustajien rantaruotsalaisilta saamat tuet estävät asiallsen ajattelun.
Sama koskee toki kokkareitakin, mutta suurimmat freudenthalistit lienevät demuissa.
Jos pakkoruotsi korvattaisiin, niin kustannukset saattaisivat kohotakin, jos vapaille tulisi hyötykieli tilalle.
Koululsisten simputtaminen eli pakkotyö vähenisi. Sillä voisi olla myönteinen vaikutus opiskelumotivaatioon.
Kieliopettajien osaamisalue varmasti laajenisi mutta sinänsä koulussa olisi yhtä monta tuntia kun nytkin. Eli sinänsä nettona kuluvaikutus ei muuttuisi, arvelen.