Luonto on rikkaus. Olen aina saanut asua luontoa lähellä. Ilman sitä olisin pöljempi kuin nyt, epäilemättä.
Vuodenajatkin on rikkaus. Vuodenaikojen vaihdellessa voi kokea luonnon rytmin.
Nyt on talvi ja talven kokemukset, jotka näin eläkkeellä ollessa rajoittuvat vapaa-ajan harrastuksiin. Hiihtely on mahdollista laduilla. Kaksi vuotta sitten oli suksimiehille ennätyspitkät hankikantoset. Nyt ei jäälle pääse luistelemaan, eikä oikein kalastamaankaan, koska heikon jään päällä on paljon vettä ja lunta. Urhoollinen en ole.
Joulukorttimaisemat ovat ohi suojasäiden pudotettua lumet oksilta.
Nyt on Saariselällekin saatu lunta, mutta Kilpisjärvi taitaa olla vielä ahvenanmaalaisissa lukemissa. Lapissa tarvitaan runsaasti lunta hiihtoreiteillä maan pinnan epätasaisuuksien takia. Muuten menevät kelkat ja sukset rikki.
Jos nyt Jokerissa jöpsähtäisi ja koronapiikin saisi, niin vielä hiihtäisin 30 km Luostolta Pyhätunturille. Vai mikä sen matkan pituus olikaan? Saariselällä oli kerran hiihdettävä yli 70 kilometriä päästäkseen takaisin kämpille Kakslauttaseen. Sitä en enää tee, vaikka mieli tekisi. Rehkiminen voi olla ruumiille epäterveellistä, vaikka mieli kohentuisikin.
Kaunispäältä laskiessani olin kerran törmätä mutkan takaa tulevaan latukoneeseen. Onneksi umpihanki pelasti. Ei tullut törmättyä puihinkaan.
Asuessani Porissa kaipailin Tampereelle lumien takia. Jäi kokematta hiihtely Yyterin dyyneillä. Mutta minusta on tullut epäsuruton eli nuuka, enkö ole sinnekään lähtemässä, vaikka nyt lunta ilmeisesti saattaisi olla.
Laitan liitteeksi Forecan sääennustuksen, josta sadetutkineen on apua retkien suunnittelussa.
https://www.foreca.fi/Finland/Tampere
Jostakin syystä en saa kännykälläni avattua kaikkia aloitusten linkkejä, joten yritän tarkistaa tämän toimivuuden kommentin avulla.
