Auringon aika

 

auringon on aika levätä

pilvet peitelleet sen uneen

sateiden vuoro pehmittää talvea

haihduttaa lumet

sulattaa roudan

 

 

aurinko on saanut kerätä voimia

pilviverhot väistyvät

herättävät auringon, on aika kattaa pöytä

kevään ja kesän

yhä aiemmin aurinko nousee

yhä myöhempään valvoo

valmistelee pellot toukotöihin

puutarhat kukkien loistoon

kasvimaat vihannesten vuorollaan

nousta esiin

 

lämmittää maan lasten juosta paljain varpain

vihreillä nurmilla

järvien vedet, kiljuvien lasten riemuksi

uimisen ilosta nauttiville

kalojen narraajien soudella paidatonna

iskeä silmää auringolle

 

valmistaa maaemo kesän vehreyteen

herättää talveen kyllästyneet ihmislapset

horroksista

kääntää mutruhuulet

nauravaisiksi

sytyttää liekki sydämiin

rakkauden, elämän liekki

toisiamme kohtaan

 

lepää vielä hetken aurinko

kestämme räntäsateen

takatalven

kunhan lupaat tuoda pian

paistetta

päiviimme keväisiin

Hannu Tiainen

4 vastausta artikkeliin “Auringon aika”

  1. Koska olen konservatiivi, haluaisin viipyillä jokaisen vuoden ajassa.

    Jos nyt menisin sulaan uimaan, niin viipyilisinkö viime kesässä vai virittäytyisinkö seuraavaan? Kas siinä pulma.

    Kymmenisen vuotta sitten oli pääsiäisenä Pirkanmaalla jäät lähteneet. Lahden pohjissa oli vielä jäätä. Pulahdin ainakin Kuhmajärvellä ja Kukkialla.

    Hyviä uintipaikkoja on paljon: Pälkänevesi, Kaivannon kanavalla Roine ja Längelmävesi, Kangasalla Vesijärvi, Tampereella Kaukajärvi.
    Kymmenissä järvissä on tullut pulikoitua. Kihniössäkin parissa järvessä.

Kommentoi