auringon on aika levätä
pilvet peitelleet sen uneen
sateiden vuoro pehmittää talvea
haihduttaa lumet
sulattaa roudan
aurinko on saanut kerätä voimia
pilviverhot väistyvät
herättävät auringon, on aika kattaa pöytä
kevään ja kesän
yhä aiemmin aurinko nousee
yhä myöhempään valvoo
valmistelee pellot toukotöihin
puutarhat kukkien loistoon
kasvimaat vihannesten vuorollaan
nousta esiin
lämmittää maan lasten juosta paljain varpain
vihreillä nurmilla
järvien vedet, kiljuvien lasten riemuksi
uimisen ilosta nauttiville
kalojen narraajien soudella paidatonna
iskeä silmää auringolle
valmistaa maaemo kesän vehreyteen
herättää talveen kyllästyneet ihmislapset
horroksista
kääntää mutruhuulet
nauravaisiksi
sytyttää liekki sydämiin
rakkauden, elämän liekki
toisiamme kohtaan
lepää vielä hetken aurinko
kestämme räntäsateen
takatalven
kunhan lupaat tuoda pian
paistetta
päiviimme keväisiin
Hannu Tiainen
Koska olen konservatiivi, haluaisin viipyillä jokaisen vuoden ajassa.
Jos nyt menisin sulaan uimaan, niin viipyilisinkö viime kesässä vai virittäytyisinkö seuraavaan? Kas siinä pulma.
Kymmenisen vuotta sitten oli pääsiäisenä Pirkanmaalla jäät lähteneet. Lahden pohjissa oli vielä jäätä. Pulahdin ainakin Kuhmajärvellä ja Kukkialla.
Hyviä uintipaikkoja on paljon: Pälkänevesi, Kaivannon kanavalla Roine ja Längelmävesi, Kangasalla Vesijärvi, Tampereella Kaukajärvi.
Kymmenissä järvissä on tullut pulikoitua. Kihniössäkin parissa järvessä.
Kaunista ajankohtaista lyriikkaa taas Hannulta.
Onneksi on monenmoista säätä vaihteluineen, niin ei tule yksitoikkoiseksi…
Hienosti kuvattu!