https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/cf483939-09b2-4463-a959-9d03980961d9
”Syntyi toinen ongelma: kuumana käyneet tiedeyhteisön jäsenet leimasivat kyselijät ja kriitikot tieteen pilkkaajiksi ja tyhmiksi. Muutama toimittaja sai kuulla olevansa aivoton.”
Tiedeyhteisön mielestä sen tutkimuksia ja toimintaa julkisen rahan käytössä ei siis saa arvostella tai kyseenalaistaa.
Kiukuttelun ymmärtää, kun noiden tutkimusten aiheita lukee terveellä järjellä ja huomaa, mihin järjettömyyteen rahaa haaskataan vain tutkijoiden oman utopian nimissä.
Mutta kun pitää tutkia, ilmaiseksi sitä ei kehtaa tutkia 🤔👍
Saisivat edes yrittää kansankielellä tavallisille ihmisille selittää miksi kutakin tutkimusta kannattaa tukea ja avata vähän sitä mihin avustusrahat käytetään, ehkä sitten ymmärtäisimme olla tyytyväisiä verorahojemme käyttöön tälläkin kohtaa.
Suoaan sanoen en kykene ymmärtämään kohun aiheuttaneen tutkimuksen ”Afroeurooppalaisen liikkuvuuden poetiikka ranskankielisessä afrikkalaisessa kirjallisuudessa” tarvetta muulla kuin tutkijan halulla puuhastella yhteiskunnan laskuun ja elättää sillä itseään.
On tärkeää tietää tästä, meidän kissa hyötyy hyvin kun syö ateriaansa 👍
Matti Viren esittää aiheesta ihan hyvän puheenvuoron:
https://www.suomenuutiset.fi/talousprofessori-viren-avoin-julkinen-keskustelu-on-paras-keino-erottaa-laadukkaat-tieteelliset-tutkimukset-ideologisesta-hompasta/
Loistava kirjoitus.
Tuskin on noiden huuhaaprojektien tekijoiden ja tukijoiden mieleen.
Tiede on vahvimmillaan vastatessaan kritiikkiin.
Jos tiede ei vastaa kritiikkiin, silloin tiede on heikkoa ja sietääkin jäädä vaille rahoja. Se kun ei ole silloin tiedettä.
Tässäkin on kaksi ääripäätä. Tiedettä ei voi arvioida palkän ”hyödyn” perusteella. Yliopisto ei ole Pelle Pelottoman laboratorio, jossa rakennetaan uusia keksintöjä ihmiskunnan avuksi. Mitäpä ”hyötyä” vaikka historiantutkimuksesta on? ”Hyödyksi” kun usein halutaan nähdä tutkimuksen pelkkä aineellinen ja rahallinen arvo. Silloin ”hyödyllistä” tutkimusta olisi pelkästään luonnontietellinen tutkimus ja sekin vain osittain.
Mitä ”hyötyä” olisi tutkia vaikka ”muinaiskirkkoslaavin substantiivien ja adjektiivien taivutuspäätteiden historiallista kehitystä” kuten eräs tunnettu poliitikko ja entinen puolueen puheenjohtaja on tehnyt?
Tutkimuksen nimestä voi olla vaikea päätellä mitä siinä tutkintaan. Tieteessä kun on oma kielensä. Samalla tavalla alaa tunetmattomalle ei avaudu vaikkapa autonkorjauksen seloste ”vaihdettiin vasen takapusla ja kampiakselin asentotunnistimen anturi”. Jos ei ymmärrä se ei tarkoita että asia on huuhaata.
Toisaalta kuten Hesarikin (parjattu ”valtamedia”) kirjoitti, on varmaan ajauduttu liiaksi ideologisiin näpertelyihin. Erityisesti uskon tämän koskevan feminististä ja ns. sukupuolen tutkimusta. USA:sta löytyy esimerkki jossa pari vasemmistolaista asiaan kypsynyttä tutkijaa lähetti milloin minkäkinlaisia artikkeleita ”tieteenä” julkaistavaksi; niissä käytettiin feminististä slangia ja vaadittiin älyttömiä asioita kuteh että miehet istuvat lattialla yms. ja olipa joukossa jopa mukaelma Hitlerin Mein Kampfista. Kuvaavaa on, että osa niistä meni jopa läpi ja kritiikki oli muutenkin laimeaa. Miksi Suomessakin sukupuolentutkimuksesta on tehty oma ”tiede”? Totta kai sukupuoleen liittyviä asioita kuten suhtautumista ym. voidaan tutkia, mutta se tutkimus voisi olla osana muita yhteiskunnallisia tieteitä, ei sen tarvitsisi eikä pitäisi olla olevinaan oma tiede.
Tutkimusosastot tahtovat elää omaa elämäänsä myö businesspuolella. Jokaiselle tutkimushankkeelle pitää olla perusteltu brief, ei tutkimusosaston johdolta, vaan sen ulkopuolelta perusteltun, mitä ratkaisua toiminnan tehostamiseksi tai yleensä oikeaan tarpeeseen tutkimustuloksella haetaan tueksi.
Aika pieni osa tutkimusta taita johtaa merkittävään tulokseen.
https://www.uef.fi/fi/artikkeli/kulttuurin-ja-yhteiskunnan-akatemiatutkija-ja-tutkijatohtorirahoitusta-ita-suomen-yliopistoon
.
Kulttuurin ja yhteiskunnan akatemiatutkija- ja tutkijatohtorirahoitusta Itä-Suomen yliopistoon
.
Yliopistotutkija Anna-Leena Toivanen sai 438 874 euroa hankkeelle Afroeurooppalaisen liikkuvuuden poetiikka ranskankielisessä afrikkalaisessa kirjallisuudessa.
.
,
Tutkimuksessa tarkastellaan ranskankielisen afrikkalaisen kirjallisuuden tapoja kuvata konkreettisia liikkuvuuden muotoja 1900-luvun puolivälistä tähän päivään. Konkreettisia arkipäivän liikkuvuuden kuvauksia luetaan erilaisia afroeurooppalaisen liikkuvuuden konteksteja vasten – kuten opiskelijaliikkuvuus, matkailu, työ, rikollisuus, diasporiset kotiinpaluut japaperittomien siirtolaisten matkat. Tutkimus tuottaa uutta tietoa ranskankielisen afrikkalaisen kirjallisuuden liikkuvuuskuvauksista tavalla, joka kiinnittää huomiota liikkuvuuden temaattisen ja muodollisen esittämisen muutoksiin. Samalla tutkimus kehittää työkaluja liikkuvuuskuvausten analysointiin kaunokirjallisuudessa. Tutkimushanke mahdollistaa Euroopassa liikkeellä olevien afrikkalaisten ymmärtämisen matkaajina tai liikkuvina subjekteina, ei ainoastaan siirtolaisina. Lisäksi hanke korostaa Euroopan roolia postkoloniaalisena mantereena. Tutkimus uusintaa tiedettä yhdistelemällä liikkuvuustutkimusta kirjallisuudentutkimuksen menetelmiin.
.
j.n.e.
Eli yhteiskunnallisesti täysin hyödytöntä roskaa jumalattoman kalliisti.
Mielestäni – huu-haa-tutkimus
Vesipäiset rohvessorit pitäisi lähettää tutkimuksiin. Tieto lisääntyisi ja tuottaisi talouteen säästöjä. Rohvessorit joutuisivat tyytymään polkupyörään. Eivät pystyisi ostamaan luonnolle laitimmaisen niitin antavaa sähköautoa. Pois jäisivät myös lennot erilaisiin sympoosiumeihin turvaa vailla olevan Tellus-pallon eri kolkissa.
Tieteelllinen perustutkimus on taloudellisista tutkimuksesta irti ja pitää olla. Niille on vaikea määritellä aikataulua ja jopa tarkkaa budjettia. Koskee erityisesti biologiaa, lääktet. ja sosiaalipuolta.
Tieteellinen perustutkimus on kyllä aivan muuta kuin tuo afrojen liikkuminen kirjallisuudessa.
Käsittääkseni kukaan ei ole merkittävästi kritisoinut tieteellistä perustutkimusta.
Tuo tutkimus kyllä haiskahtaa ideologiselta, ajan henkeen liittyvältä: ”tarkastellaan Eurooppaa post-kolonialistisena mantereena” ja ”afrikkalaiset nähdään matkaajina, ei pelkästään siirtolaisina”. Aiheella ei kauheasti näyttäisi olevan relevanssia täällä Suomessa. Samaa luokkaa kuin Halla-ahon kirkkoslaavin tutkimus merkitykseltään ulkoapäin arvioituna.