Suomalaisissa arvomerkeissä on ”valuvika”. Se korostuu uusissa maastopuvun merkeissä – rinnassa kapea tarra pystyssä.
Muut merkit erottaa helposti, mutta ruusukkeissa on vain pienehkö kokoero, siinä mennään helposti arvauksen puolelle, että onko kyseessä vaikkapa vanha luutnantti (res), vaiko nuori everstiluutnantti. Sama asia tietysti myös kapteenin ja everstin kohdalla.
Oheisessa kuvassa vasemmalta oikealle: eversti, everstiluutnantti, majuri, kapteeni.
Virossa ongelma on ratkaistu siten, että esiupseereilla (majuri – eversti) on ruusukkeiden alla tammenlehvät.
Kuvassa everstiluutnantti. Maastopuvussa toki kullanvärisen sijaan vaaleanvihreät.
Virosta kannattaisi ottaa esimerkkiä tässäkin asiassa.
Jenkkilässä ongelmaa ei ole, sillä kaikkia puhutellaan ”Sir” – ei tarvitse osata arvomerkkejä.
Yhdysvalloissa myös puhutellaan arvot sergant-sergant marjor arvolla sergant, monesti hämäävä vaikka toinen on aivan eriarvoinen.
Sergeant siis, kiitos taas tablet laitteen ”neuvova” kirjoitus
Niistä ”neuvovista kirjoituksista” on joskus hankala päästä eroon, joutuu jopa turvautumaan käyttöohjeeseen.
Minulla on joskus ollut ongelmana kun pitäisi kirjoittaa joku sana viroksi ja laite ei meinaa millään hyväksyä sitä, vaan vaihtaa aina väkisin johonkin väärään sanaan.
Tuttuvainaa meni vänrikkinä kertauksiin. Varusvarastolla lyötiin merkit lapaan. Metsässä huomasi kutsuttavan majuriksi. No, ei pieni mitään.
M63 maastopuvun kauluksessa oli sama ongelma, ei laattoja, vaan vain ruusuke tai pari. Siinä sai sitten arpoa kantajan arvoa.