Mirrin touhuja.

Mirri se vaan on aina niin kontaktihakuinen kuin olla vaan voi. Aina mukana kun touhuilen ulkosalla. Ei pelkästään mukana vaan aina niin tiiviisti jaloissani, että varta vasten pitää varoa, ettei kompastu.

Artikkelikuva on eiliseltä iltapäivältä saunan lämmityksessä ja Mirri valvoo toimenpiteitä ylälauteelta.

Minä sitä touhuillessani juttelen aina Mirrille; niin, että ymmärtääkö, tuskin mutta puheen sävyn varsin varmasti ymmärtää, kuten lähes jokainen ihmisen kanssa elelevä eläin. Toisaalta muutaman puheenparren Mirri kyllä ymmärtää ja myöskin tottelee.

Semmoinen se meidän Mirri.

4 vastausta artikkeliin “Mirrin touhuja.”

  1. Noinhan ne mirritkin tekee ja varmaan mirri nauttii elostaan tuo il me kertoo kaiken laita hiukan puita pesään tulee lämmintä
    Aamulla taas mennään hakeen aamun aviisi terv tepivaari

  2. Se tuo meidän Mirri tuntuu aluksi sellaiselta vähän ”nössöltä” mutta kun ruuasta alkaa olemaan kyse, Mirri se vaan muuttuu hyvin määrätietoiseksi.

  3. Meillä Hannu ei oikein ole selvillä se seikka, olenko Mirrille edes mikään isäntä; lähinnä taitaa ajatella, että tasavertaisia kavereita tässä ollaan ja minähän tässä kaverini valitsin; näin saattaisi Mirri ehkä ajatella. Hyödyllisenä kaiketi kaveruuttamme arvostanee.

Kommentoi