Olen tuota Mirrin ”henkilökuvaa” miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että Mirri saattaisi olla jos nyt ei maailman, ei toki Euroopankaan onnellisin kissa. Kuitenkin mahdollisesti ehkä yksi Suomen onnellisimmista kissoista.
Perusteluni: Mirrillä on koti, pikkumökki, jossa lämpimässä yöpyä, sokkelissa Mirrin bunkkeri, jossa on ehdoton suoja petoeläimiltä.
Mirrin luontaisetuihin kuuluu, että aamuisin äijä tulee ja lähdemme postipolullemme, lehti taskuun ja Mirri saa riistapateensa.
Parin tunnin jälkeen Mirri saa muikkuannoksensa ja sitten kelpaa köllötellä mökissään.
Mirri tietää senkin, että päivän mittaan äijä tulee useammankin kerran ulos ja seurustelee kanssaan.
Pihatouhuissa Mirri osallistuu valvomalla, etten töppäile.
Päivä siis sujuu yhteistoimintamme merkeissä ja oletan Mirrin tyytyväisyyden lähentelevän lähes kiitettävää tasoa.
Sellaista se, käsittääkseni onnellisen Mirrin elämä lienee ja onnellisuutta heijastelee toki minullekkin.
No mirrillä on turvallinen olo ja kaippa se on yksi lässäkin vain tosi asia olipa mikä vaikkapa mirri kyseessä terv tepivaari
Eikös mirri itsekin ole petoeläin tosin… ihan vaan näin suuressa kosmisessa kuvassa katsoen…
Onhan se Mirri melkoinen petoeläin kylläkin. Vaanii kanojammekin ja kun pääsee yllättämään, läppäisee tassullaan kanan pyllylle ja ilmeisesti nauttinee kanan reaktioista kukkoja se kyllä kunnioittaa.
Harakoiden suhteen Mirrillä on toimintamalli, vaanii kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja on hyökkäävinään; harakat pakenevat.
Mitä varsinaisiin petoeläimiin tulee; ruokaa kun annostelen, Mirri syö aterian pois, kylläisenä painelee ”pötkölleen”. Entäs ihminen; ravintoloiden noutopöytä kertoilee, lautaselle mätetään kukkupäin ruokaa, syödään kolmannes ja kaksi kolmasosaa vie tarjoilija jopa roskiin. Siis saalistetaan ja pyydetään yli tarpeen.
Saalisvietistä puheenollen; kissoilla se on poikkeuksetta voimakas, toisaalta ravinnonhankkimisvietti (kyllääntyvä) käsitykseni mukaan ainakin jossain määrin suodattaa kissan saalisviettiä, kissa on mukavuutta rakastava, sen olen huomannut. Kissa, toisaalta kuin ihminen ei oikeastaan tee mitään turhaan, se yksinkertaisesti ei viitsi.
On toki peto mutta hyvin ruokittuna siitä ei paljonkaan ole luonnolle riskiä eri juttu on ne kissat jotka vaan jätetään mökille
Niiden on pakkio saalistaa henkissä pysyäkseen koiria ei sinne mökille unohdeta ja varmaan nekin alkaa saalistamaan terv tepivaari
Kyllä kissa on onnellinen ellei vaihda kotiaan.
Kuvasta näkee kuinka nauttii olostaan. Olet ollut hyvä hänelle, on turvallista olla ja köllötellä. Sinun kanssa voimme ”kinata” kumpi on onnellisempi, Mirri vai Vilma:))). On komea kisu, ihan kun minun entinen Pöpi kisu. On aina mukava lukea näitä tarinoita kuinka te yhdessä puuhailette kaikenlaisia pihassa ja postireissuilla.
Niin muuten niistä postireissuista; tämä seitsemänpäiväinen silloin tällöin ilmestyvä puolueeton Forssan Lehti ilmestyy sitten vasta taas keskiviikkona, 7.4.
Mirri oli hämillään, lähti jo lehdenhakureissuun mutta palasi kun hain vain kamerat ja laitoin Mirrille aamiaisen.
Ei se eläin aina jaksa ihmisen kommervenkkeja ymmärtää; Mirri edes yrittää.
Panin artikkelikuvaksi uuden kuvan kun Mirri joogaa kevätauringon lämmössä.
Eipä muuten päästäisi puusta pitkään jos molemmat kehuisimme vain omaa kissaamme. Oikeastaan se kissan onnellisuus ja tyytyväisyys heijastelee siihen omistajaankin; jos nyt kissan ylipäätään voikaan omistaa. Emmehän me sitä Mirriä edes hankkineetkaan; Mirrihän se vaan päätti asettua meille taloksi. Siinäpä lähtökohta ns kissan omistukseen.
Kyllä moni ihmispolo vaihtaisi osia Mirrisi kanssa.
Hienosti avaat kissattomille kuten minulle kissan sisäistä ja ulkoista elämää. Alkaa vähitellen jo harmittaa kun olen ylpeillyt kuinka olen koirani opettanut pihallemme eksyvät kissat puuhun ajamaan.
No, enhän minä juurikaan paljon kissan sisäisestä elämästä tiedä jos en kokenutkaan ole.
Sitä vastoin koirista, niiden käyttäytymisestä, minulla on vuosikymmenten kokemus.
Kissoista vielä sanoisin; niiden käyttäytymistä peilaan juurikin koirakokemusteni tiimoilta. Eroja ja yhtäläisyyksiä, petoeläimiä kun molemmat ovat. Saalisvietti käyttökoiralla on oltava vahva; kaikki toiminta pohjautuu siihen. Koiran kohdalla se on hyödynnettävissä, kissan kohdalla, tuskin.
Kaikki kokemukseni ynnä tietoni nyt perustuvat juurikin Mirriin, siis tieteellisesti ajatellen, tosi kapea-alaista.