Sitä sitten lunta saatiin eilisen ja tämän aamupäivän ajan.
Aamusella Pikkumirri oli, ties missä. Kun postilaatikolle pääsin; siinähän poika pulleine mahoineen, eilen kun oli saanut kirjolohtakin.
Siinä sitten minä lehti taskussa ja Pikkumirri edellä aamiaista kohden; Pikkumirrille riistapatee ja minulle tattaripuuroa.
Kissa on älykäs ja hoitaa tehtävänsä. Eipä taida hiiret juoksennella nurkissa.
Ikaalisissa on Hiiri niminen talo, jonka poika riiaili erään toisen talon kaunista tytärtä, niin tyttären isä sanoi, että muuten kaikki hyvin, mutta kun hiiret tuppaa vintille.
Tämä ei ole vitsi vaan tosi juttu.
Hiiri muuten on vanha karjalainen nimi, kuten monet muutkin eläinperäiset kuten tuon Hannunkin sukunimi.
Eivät ole hilluneet kun meillä on oikeastaan kaksikin Mirriä asioita hoitelemassa.
Nyt on kaikki hyvin, kun pikkumirri on lahkeessa kiinni postireissulla. Juu, minun isä oli Sortavalan maalaiskunnasta kotoisin.
Luulisipa äkkiseltään, että kissa; maatiainenkin, kavahtaisi lunta ja pakkasta.
Meidän Pikkumirri näyttäisi ihan nauttivan lumesta; kaivautuu lumeen ja jää vaanimaan seuraavaa lapiollista. Pakkasta 8 astetta ja hiljalleen vielä lunta satelee.
Edelleenkin isoja arvoituksia minulle nuo kissat.