Polttopuukoppa.

Kohtuullisen paljon tuota tori- ja markkinakauppaa kokeneena; varsinkin tuo korikauppaa on ollut mielenkiintoista seurata.

Päreistä tehty puukoppa, moni kokee tavallaan sen ikään kuin ”luomutuotteeksi”, vaan tosiasia on kuten vanha kaverini sanoi, ei tuota muovipärekoppaa oikeastaan kannattaisi myydä, se kun kestää ties miten pitkään.

Meidän vanhimmat muovipärekopat lienevät liki 10 vuoden ikää.

13 vastausta artikkeliin “Polttopuukoppa.”

  1. Saa myös aitoa päreestä tehtyä jonka voi sitten aikanaan polttaa.
    Isä niitä teki ja moneen käyttöön – se pärepuu oli tietysti omasta metsästä.

  2. Kyllähän ne pärekopat kestää, jos ei niitä käytä. Meillä on 3- 4 muovista koppaa ja kaikkia käytetään, juuri äsken laskin kädestäni yhden. Kyllä niitä saa kanniskella näin talvea kohden mennessä. Meillä on kolme neljä pesää, joita vakituisesti lämmitetään ja sitten muutama ajoittain lämmitettävä.

    Nyt tulikin mieleeni, pitää lämmittää tuolla vanhassa rakennuksessa sinne tulee asukas italiasta ensi viikolla.

  3. Ei liian hyvää kannata tehdä muuten ei mene kun se yksi kpl kaupaksi terv tepivaari

  4. Pari kuukautta sitten koin olevani niin varoissani että ostin marketin pihalla koppia myyvältä kauppiaalta pärekorin. Oikeastaan se oli hybridi koska kahva oli paksusta fanerista sahattu kaari joka oli prikalla ja ruuvilla kiinnitetty koppaan. Myyjä kertoi että se on uutuus ja vahvempi kuin perinteinen vitsas sanka.
    Oli harmaaksi värjätty, olisi ollut muunvärisiäkin tarjolla. Harmaan otin koska arvelin emännän silmää miellyttävän kun on samanvärinen kun vuolukivitakkamme. Niin se hinta, 50 euroa piti maksaa. Oli vielä ikäänkuin luksuksena kopan pohjalla fanerilevyn palanen.

  5. Melko arvokkaan kopan sitten ostit ja rautavihtrillillä värjätyn. Meillä kyllä noissa myyntikopissa on koivuvitsaksesta väännetty sanka.
    Noita pärekoppia nuo marketit myyvät n 30€/kpl. Sanka tosin niissä on rottingista väännetty ja aitoja kiinalaisia.

    1. Vieläkin kirvelee hinta, kai arvelin emäntää kopalla hyvitteleväni kun aina tulee jotain väärin tehtyä tai sitten jotain unohtua tekemättä.

  6. Niin, katos Matti; toholla paikataan sinistyminen kuin myöskin rautavihtrillillä.
    Erään kerran seurasin sivusta kun rouva arvosteli koppaa, sinistynyt; vaan myyjäpä sanelikin se on rouva kelopärettä ja kaupat syntyivätkin.
    Paljon olen oppinut tällä jopa melko pitkälläkin markkinakauppiasurallani.

  7. Myllymatti, ei kannata harmitella, minä maksoin viimetalvena sen saman eli 50 euroa. Koppia myi liikkuva kauppias ja kopat olivat muovia. Rouva pyysi muistaakseni kahdeksaakymmentä euroa, johon minä että ei ole enempää. Myy se määrä kopasta mitä viidelläkympillä saa. Ei lähtenyt rouva koppaansa rikkomaan.

    Se vanerilevy on ihan hyvä idea, meilläkin on pala hiukan paksumpaa pahvia. Totuushan on, että puita pidellessä tulee aina roskia, niitä tulee silti, mutta ehkä hiukan vähemmän.

  8. Silloin, kun oli takat ja uunit, puukoppa oli arvossaan. Se oli yhden käden kannettava, punotulla koivuvitsalla ja kotimainen.
    Muoviset kierrettiin kaukaa.

  9. Tyhmempi ei muovikoppaa puupärekopasta edes erota muutaman metrin päästä. Meillä ja monella muulla se on hyötykapine, toisilla taas pelkkä koriste.

    1. Olen niin vanhanaikainen, mieltymyksiltäni luutunut että en voisi takkani viereen muovista puunkantovälinettä ajatellakaan. Puuta pitää olla, osin voi olla takorautaa.
      Nämä ovat elämän suuria kysymyksiä joissa omaa käsitystään ei kannata toiselle kaupitella.

  10. Nimenomaisesti polttopuukoppana meillä on noita muovipärekoppia; vaimon leivontatuotteille sitten 2-3 päreen korkuisia vitsassankaisia pärekoppia.
    ,Pärekoppaa ostaessa kannattaa aina tarkastaa; onko päreen loppupää taitettu kaksin kerroin, siis päreen suunta takaisin.

  11. Enhän minä kenellekään mitään kauppaa, en edes muovikoppaa, ovat ne meille niin tarpeellisia. Puinen pärekoppa ei meillä edes kestä, on niitä niin monia kokeiltu.

Kommentoi