Sadepäivä.

Niin se on; sadepäivää pitää. Aamuyöllä jo sade alkoi ja näyttäisi jatkuvan yli puolenpäivän.

Aamusella Mirri tuli ”miltei postilaatikolle”. Puolivälissä jäi autoni alle sateensuojaan, kurkisteli sieltä; haehan se lehti äkkiä, pääsen aamiaispateelle ja sateensuojaan.

Artikkelikuvasta näkyy, miten rennosti se sadepäivän ottaa. Jospa ihminenkin osaisi suhtautua yhtä rennosti.

Nuo sateet, niin tarpeellisia kun ovat, miksei se sade tulisi yöllä, päivällä kun muutakin tekemistä olisi kuin odottaa sateen loppumista.

Tatit ne tykkää sateesta, vaan kun tattivarastoni ovat täpö täynnä.

2 vastausta artikkeliin “Sadepäivä.”

  1. Noinhan ne Mirrit kun ei taida sateesta oikein suuresti pitää siinä voi tassut kastua terv tepivaari

  2. Eipä se Mirri oikeastaan kovin säätä pelkää, mitä nyt ehkä pikkuisen. Taisi vaan osoittaa mieltään toissapäiväisen takia; tiedä häntä.

Kommentoi