Myin rahapulassani toimivan Ducato maxin, kevyt kuorma-auton. Sain kyllä jopa voittoa autosta, jota olin korjaillut aika paljon. Muunmuassa hitsasin vuosi sitten ennen katsastusta pohjaa mittavan kattavasti. Taakse jarrut kokonaan uusiksi, jotka ovat Ducatolle tyypillinen.
Ostin auton vuosi sitten 600 eurolla, ja myin 2750 eurolla, joka oli silti halvin kevytkuorma-auto.
Työlleni en laskenut hintaa, mitä autoon olin tehnyt, mutta sain voittoa.
Olin viime syksynä ostanut 500 eurolla Transitin, josta oli katsastus mennyt pitkäksi.
Nyt kun olin myynyt Ducaton, oli aika tehdä Transit katsastuskuntoon.
Transit on 2005 vuoden mallia.
Olin ennen katsastusta tehnyt jo mittavastai pohjaa ym.
Mutta vikalista oli aika mukavan pitkä. Kuskin puolen takajousen kiinnitykset oli tehtävä uudelleen.
Eteen ja taakse.
Jarruputket eteen olin uusinut, mutta repsikan puolen öljyvuoto oli korjattava. Olin huolimaton.
Etualatukivarren takimmaiset puslat oli uusittava, ja niitä tänään väkersin.
Kaikki pultit sain auki lukuunottamatta takimmaisia pultteja. Homma jäis kesken siltä osin.
On meistattava uusi rungon numero, kun repsikan etupyörän kotelosta rungon numero oli ruostunut lukukelvottomaksi.
Sähköt takaa sain helposti ja nopeasti kuntoon, valot pelaa.
Eniten työtä tähäån mennessä on tuottanut pohjan hitsaaminen eli peltityöt.
Enemmän kuin viikon.
Olenko autoalan ammattilainen? En sitten sinne päinkään.
Olin vielä yli kolmekymppinen, kun en edes osannut öljyjä vaihtaa autoon itse.
Kun olin tipahtanut työttömäksi 1994, ajattelin mitä voisin tehdä, mitä en ole vielä opetellut tekemään.
Siksi ajattelin autoalaa. Sitä mitä osaan, eli auton hitsaamista ja peltityötä.
Olinhan ammattikoulussa käynyt levyseppähitsaajalinjan 1976-78.
Levyseppähitsaajia ei tarvittu tuolloin, joten en alalle päässyt. Tosin ei ollut hinkuakaan.
Tietotekniselle alalle olen kouluja käynyt, ja töitä on ollutkin, mutta ei aina sielläkään, joten aina uutta olen etsinyt mitä tehdä.
Taidan olla tehnyt aika lailla kaikkea, paitsi bordellia en ole pitänyt…vielä. Enkä persettä myynyt.
Uteliaisuus ajaa opettelemaan jotain uutta. Tykkään tehdä käsilläni. Nähdä kätteni jäljen. Nauttia siitä.
Nyt uusimpana kotkotuksena on ollut jo muutaman vuoden opetella rakentamaan., korjaamaan, entisöimään rakennuksia. Ottamaan selvää miten se tai tämä tehdään oikeaoppisesti.
Yleensä täytyy ottaa vanhoihin ammattilaisiin yhteyttä. Uudet eivät tiedä tai osaa, tai neuvovat päin persettä.
Näettehän itsekin, miten hometta siellä hometta täällä on tuotettu osaamattomuudella.
Palaan alkuun, myin siis Ducaton, ja tein itselleni uuden auton, tai siis on työn alla.
Monisosaaminen on hauskaa. Pysyn kuitenkin lestissäni. En tee mitä en osaa tai en tiedä. Teetän muilla. Ympärilläni on osaajia, tai otan selvää.
Seuraan Wheeler dealer ohjelmaa, otan oppia. Monin eri tavoin.
Tällaista kuuluu minulle, joka olin sydänleikkauksessa viimevuoden marraskuussa, ja makasin sairaalassa joulukuun puoleen väliin.
Rakastan elämää, rakastan tekemistä, rakastan ihmisiä, rakastan sinua ja minua, rakastan jatkoaikaa, jo kolmannen kerran jonka sydänsairaalasta sain Tampereella.
Olen elämää täynnä, elän sitä täysillä…huomisesta kun ei tiedä.
Kaikki hyvännäköiset, kauniit, viisaat, suloiset, sopusuhtaiset naiset ovat minulle mieleen. Katselen teitä sillä silmällä.
Olen naimissa.
Ei muuta kuin ”lycka till vaa”
…ja porvareita halvalla….
Eikö kommunistille muuta kommenttia?
Eikö mitäänn?
Mites tuo osaaminen ja tekeminen kommunismiin liittyy?
Kyllä porvareissakin sellaisia on.
Noita monitoimimiehiä alkaa olemaan harvassa. Perinteinen maanviljlijä osasi lähes kaiken; itse viljelyn tietomäärineen. Lisäksi puuseppä, konekorjaaja, hitsari, rappari, kaivurin kuljettaja, nykyään vielä nörtti ja kauppamies.
Kaikkea tuota oli maanviljelijä isäni isä paitsi kaivurin kuljettaja ja lisäksi metsuri, seppä, metsästäjä, kalastaja, suutari, haitarin soittaja ja lautamies käräjillä, herastuomari. Pieni mies, hymy herkässä ja pieni kokkapuhe aina mielessä. Pohjois Savossa viljeli tilaansa ja kasvatti seitsemää lastansa,
Lukeudun Markun tyylisesti noihin; jos en jotain osaa, tehköön se joka osaa.
Kalastaa osaan, jonkinlainen kalaruokakokkikin lienen, konekorjaaja en ole, en myöskään ”remonttireiska”, en edes yritä.
”Katselen teitä sillä silmällä” vahvempi elämän merkki kuin konsaan autojen rassaaminen. Olet Markku toimen mies.
Mulla on ollut vähä sama vika, kun ei ole rahaa teettää, on ollut pakko tehdä itse.
Aikoinaan en päässyt kouluun, kun vanhemmilla ei ollut rahaa kouluttaa.
heti töihin, kun pääsin, ensin jakamaan lehtiä. Sitten, kun pääsin koulusta, tsuppariksi, Tampellaan metallikässyihin, jossa meni 8vuotta, sitten liatsun voimalaitokseen, aaltopahvitehtaalle, -87 yrittäjäksi.
Siinä välissä olen tehnyt 6 ok-taloa, ensimmäisen tein puretuista 2×4″.
Se on ollut pystyssä vuodesta -83 ja edelleen asukkaat tyytyväisiä.
Autoista en tajua mitään mutta tietotekniikan kanssa näpertely on kyllä mukavaa. Itse korjaan näitä lähinnä hyväntekeväisyyteen mutta se tekemisen mielekkyys on A ja O.