Liki satavuotiaalle Kangasalan näkötornille avataan kahvila. Olen odottanut avaamista noin 57 vuotta. Harjun puolivälin tasanteella sijaitsi lähes tuhannen oppilaan yhteiskoulu.
Lukemattomia kertoja tuli kiivettyä nuo kymmenet metrit harjun huipulle ja edelleen näkötorniin maisemia katsomaan. Paperilennokkejakin tuli testattua.
Pohjakerroksessa oli hylätty kahvila ja tuli toivottua, että se vielä avattaisiin.
Koulun pihaan laskeutui melkoinen mäki. Siinä tuli pahvin päällä talvella lasketeltua.
Muutaman kerran olen Tampereen Pappilasta hiihtänyt tornille viime vuosina. Matkaa tulee edestakaisin n. 40 km. Aina ei tarvitse ottaa suksia kertaakaan jalasta matkalla kotinurkalta takaisin kotinurkalle.
Jokunen vuosi sitten sammutin järkeni valon ja laskin tuon rinteen alas koulun pihalle. Onni oli mukana. Ei sattunut ikäviä.
Nyttemmin koulu on purettu ja paikalle on rakennettu asuintaloja.
https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000007831589.html
Koska taaskaan ei aloituksen linkki avaudu kännykälläni, laitan sen vielä tähän.
https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000007831589.html
Hieno torni. Muistuttaa Pyynikkiä. Pyynikikkä oli eilen hurjasti munkin mössyttäjiä. Porukka pääosin ulkona. Autojono melkein Palomäentieltä ylös saakka.
Niinpä muistuttavat toisiaan. Olisiko sama arkkitehti vai olisiko funktio sanellut samanlaisen muodon. Kerran olen Pyynikillä munkkikahvit nauttinut. Vähän ruuhkaista on ollut.
Tästäpä muistinkin hiihtäneeni kilpaa.Pyynikin näkötornin liepeillä.
Aulangon näkötornin liepeillä osallistuimme porukalla Aulanko-juoksuun.
Porin Yyterin lähellä on hieno Kaanaan vesitorni, jossa ravintola huipulla. Harvoin auki, mutta kivat näkymät. Katselin siltä seudulta eläkeläisasuntoa, mutta hiihtomahdollisuudet ovat siellä tilapäiset. Nytkin lienevät maat jo paljaat.
Minulla on se vika, että kiinnyn jokaiseen paikkaan, missä kulloinkin kuljen.
Näkötorni se löytyy meilläkin Kaukolanharjulta; jonkin verran kuuluisakin, A Edelfeldin ansiosta.
Siinä Edelfetin taulussa Pyhäjärven takana kai näkyisi kotimökkini jos ei puita olisi edessä. Kymmenet kerrat olen sinne torniin kavunnut ja ihaillut sieltä Miekkainnokkaa ja Saaren kartanon ohi Kuivajärvelle kansanpuistoon johtavaa vesiväylää. Se asusti tämä Eerik von Frenkkelkin sitä kartanoa, Tabe Slioorkin kai joskus vieraanaan.
Kaukolanharjulla olen minäkin käynyt. Siinä on lähellä Suujärvi, kirkas vesi ja hyvä uintipaikka. Onkohan uimahyppymahdollisuus säilynyt? Hyppypaikat ovat vähentyneet. Voi olla, ettei enää tekisi niskalle hyvääkään se hyppiminen.
Hyvä veto – toivotaan menestystä!
Tornien tirni on hra Eifelin luomus. Voitte yrittää kiivetä.
Olen kiivennyt niin ylös kun annettiin. Kaverin kanssa noustessa hoilattiin Seiväsmatkalaulua ”Faija kiipee eiffeliin”, ihan vähän oltiin punkkua lähtiessä otettu patongin kyytipojaksi
Kakarana kiipeiltiin kirkonkylällä olevaan kolmiomittaustorniin. Se kai huomattiin kun laittoivat lukollisen luukun ylätasanteelle. Oli vielä jännenpää kun piti kiertää lavalle ulkokautta. Lopulta purkivat tornin.
Täällä Merenkurkussa on uusi näkötorni, Björköön kylässä. Tornin nimi on Saltkaret mikä tarkoittanee suolapulloa. Tornista on hienot näkymät kylälle, lähivesille ja avomerelle. Hyvin näkyvät rimpsumaiset saaret joita sanotaan de Geer harjuiksi, jääkausi niitä perääntyessään rakennellut.
Se muuten se Kaukolanharjun torni on Suomen vanhin vielä käytössä oleva puinen näköalatorni. Rakennettu 1926.