Huomasin tuossa aamukahvia hörppiessäni, että taas on tehty yksi Gallup Niinistön seuraajasta. ( MTV-3)
Olihan siinä yllättäviäkin piirteitä ainakin demareiden piiripäättäjien osalta, kun heidän suosikkinsa ei ollutkaan ”bileprinsessa”, vaan Eero Heinäluoma, Ja jos minulta kysytään suosikkiani, kun oman puolueen ehdokas suljetaan ulkopuolelle, niin Heinäluoman kannalle kallistun minäkin.
Ja jos nyt sallitaan ja miksi ei sallittaisi tässä sananvapauden luvatussa maassa, niin Niinistön uudenvuodenpuheen ulkopolitiikan osuudesta en hurraahuutoja ja glooriaa muiden tavoin hehkuttaisi, sillä näin pienen maan presidentin en soisi uhon ja uhkailun tielle lähtevän ja yhtyvän siihen joukkohysteeristen laumaan, jota on ilma sakeana muutenkin, olipa naapuri minkälainen hyvänsä.
Tämä kannanottoni ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin hyväksymässä venäjän toiminnan, mutta niin pitkään kun maidemme suhteet ovat ”normaalit”, luottamukselliset ja diplomatiaan suuntautuvia, niin tuomaroimaan ei pidä lähteä, viisas väistyy ja se ei suinkaan ole nöyristelyä vaan tervettä nöyryyttä.
Hoidetaan maidemme väliset suhteet, EU.sta huolimatta kahdenkeskisen kunnioituksen ilmapiirissä ja nyt kyllä mielestäni Niinistö lähti karhun kaatoon muiden tavoin, vaikka meidän venäjäsuhteessamme ei siihen ole aihetta antanutkaan.
Minusta Niinistöltä pääsi pahasti mopo karkaamaan ja näyttääkin ikäväkseni siltä, että kun loppu lähenee niin uho lisääntyy ja toivotaan, että me suomalaiset emme joudu hänen uhonsa ja uhkailunsa välikappaleeksi.
Tämän puheensa johdosta Niinistö voi kyllä unohtaa uuden Helsingin hengen kokoontumisesta ainakaan suomen maaperälle, sillä hänen päsmäröintinsä ja tuomarointinsa ei ole jäänyt naapurilta huomaamatta.
Olen yksinkertainen, isänmaallinen mies ja ajattelen asioita pragmaattisesti vain suomineidon etua katsoen, joten hoidetaan me oma tonttimme naapuriin nähden moitteetta ja liennytyksen ilmapiirissä ja jos muut toimivat toisin, niin se olkoon heidän tapansa toimia.
Natojäsenyydestä sanon vielä sen verran, että jos jäsenyyttä päätetään hakea, niin tehdään sekin hiljaisen diplomatian tavoin ilman jossiteluja ja uhkailemalla sillä venäjää, koska jos osaamme oman peltomme kyntää, niin venäläiset suhtautuvat meihin samoin kuin tähänkin asti, ollaanpa jäsenenä tai ei.
Kun muistellaan kuinka Kekkonen osasi luovia taitavasti idän ja lännen välillä ja kun naapurina oli suljettu, totalitaarinen yhteiskuntakomento, niin kauppa kävi ja ”henki haisi” molempiin suuntiin ja sen vielä sanon, että vaikka maaperällemme rahdattaisiin kuinka paljon tulivoimaa, niin se ei meitä pelasta jos ”ilotulitus” alkaa.
Me sodanjälkeen syntyneet olemme saaneet elää rauhan aikaa ja vaikka kunnioitammeksin sodanaikaisia sankaritekoja ja taistelijoita, niin ”Raatteen tien” diplomatialla ei rauhaa rakenneta.
Arvilta totuuden mukainen vastaus Suomen diplomatiaan olipa suunta mikä hyvänsä terv tepivaari
Kyllähän se niin on, että Niinistö pullisteli ja on jo kauan pullistellut isommilla lihaksilla kuin meillä onkaan.
Pieni maa ei omaa sellaisia resursseja, että se voisi uhoilla selkeästi isompiaan vastaan.
Maanpuolustuksemme tulee olla kunnossa ja käsittääkseni aika hyvin onkin mutta diplomatiaa ja neuvottelutaitoa ei tule unohtaa.
Niinistö puhui koko EU:n äänellä ja mandaatilla, kun kukaan muu ei osaa Putinia käsitellä. Ensimmäinen kerta kun Venäjä jotain kuuntelee ja ottaa vakavasti. Se näkyi jo heidän mediassaan.
Suomi on suhteellisesti kokoaan suurempi tässä asiassa.
Kyllähän tämä meidänkin koplamme voi lähettää Putinille nootin mainiten, että jos ei Remlissä olla siivolla, niin voi ruveta ropiseen.
Sen kirjoitin minkä kirjoitin, Jumala maatamme suojelkoon.
Niinistönkin puheen paras osa oli se, kun hän toivotti kaikille Jumalan siunausta.
Venäjä ja Putin voivat olla arvaamattomia. Mielestäni ei ole itsestään selvä että uusissa mahdollisissa tilanteissa paras tapa varautua on se mikä nyt sodan jälkeen on ollut vallalla.
Täytyy nyt vielä sanoa sekin että arvosta Niinistöä niinkuin tekee suurin osa suomalaisista ja että jos demareista on presidentti valittava niin omat suosikkini ovat Urpilainen ja Heinäluoma.
Jos en ihan väärin muista, niin USA uhkasi maailmansodalla, kun Hrutsehv aikoi Kuubaan ydinaseen sijoittaa.
Mutta nyt kun venäjä ei hyväksy rajoillensa ydinasetta, niin sitä pidetäänkin nyt Hitleristä seuraavana……..ylöspäin.
En tiedä onko USA sijoittamassa ydinaseita Itä-Eurooppaan ja kuinka on Venäjällä ydinaseita läntisen Euroopan rajoilla mutta onko sillä paljon merkitystä kun ydinpommit lentävät kauas ison ohjuksen nokassa ja niitä voi ampua laivoista, sukellusveneistä, lentokoneista.
Arville sanoisin että mielestäni Hitlerin vetäminen tähän mukaan on vähän erikoista.
Myllymatti,- jos luet esim. Niinistönkin vertailua, niin sieltä se löytyy Hitlerkin kiertoteitse ilmaistuna ja oikeassa olet, että Hitler oli suoranainen rimanalitus.
Vaikea minun on Niinistön puheesta uhkailua ja uhoa löytää sen paremmin kuin pullisteluakaan. Niinistö vain vaati myös pienelle Suomelle oikeutta valtiolliseen suveriniteettiin.
Oikeutta itse päättää esim. mihin liittoumaan kuuluu vai kuuluuko mihinkään. Oikeutta hakea jäsenyyttä Natossa, jos niin katsoo parhaaksi.
Ei liene oikein, että Venäjä sanelee omilla vaatimuksillan sen, voiko Suomi liittyä Natoon vai ei. Jos joku näin ajattelee, niin hän halunnee palata takaisin YYA -Suomeen.
En tiedä, mutta minä pidän YYA aikaa suomalaisena menestystarinana idän ja lännen kylmän sodan kontekstissa ja olen varma, että rahvas ei silloin omassa juhlassa eikä arjessaan huomannut, että olisi ollut painostuksen alaisena, vain eräät ryssävihan läpitunkemat sen kokivat jouduttaan ”kekkosen piippuhyllylle”.
Tottahan se on, että esim. ulkomaankaupan osalta hyödyimme neuvostosuhteistamme. Toki siinäkin oli ongelmana se, kuten myöhemmin ilmeni, että ”omenat” oli liiaksi sijoitettu yhteen koriin.
Eikä tuo Neuvostoliiton myötäily suinkaan Kekkosen aikaan loppunut. Kaikkihan me varmaankin muistamme Koiviston nuivan suhtautumisen esim. Viron itsenäistymispyrkimyksiin.
Mitä tulee rahvaan huomioihin, niin kyllä ainakin eräässä pienessä itä-hämäläisessä kylässä oltiin vuonna -86 kovasti huuli pyöreänä ihmetyksestä.
Ruotsi uutisoi kohonneista säteilyarvoista, mutta Suomessa oli virallisen tiedon mukaan kaikki hyvin. Ei ongelmia. Kesti muutaman päivän ennen kuin Suomessakin myönnettiin, että säteilyarvot olivat koholla. Vielä piti kuluman pari päivää, että uskallettiin kertoa että syyllinen kohonneisiin arvoihin löytyi Neuvostoliitosta.
Nämä nyt vain esimerkin vuoksi. Paljon muutakin ihmetyksen aihetta tämän asian tiimoilta sitä arjessaan kohtasi.
Koivisto on syyllinen ainakin siihen, että hän vastusti presidenttiä menetettyjen ( ryöstettyjen ) alueidemme palauttamista suomelle Neuvostoliiton romahdettua, vaikka Jeltsin suorastaan niitä tyrkytti. Tsernobylin laskeumat saimme päällemme tiesimmepä niistä ennemmin tai myöhemmin, se ei tilannetta muuttanut.
Itsekkin niinä ajankohtina olin pelto ja puutarhatöissä ja vettä tuli kuin aisaa.
On mielenkiintoista, että Niinistöä haukutaan nyt pullistelusta yms.
Se, joka pullistelee koko ajan on putina ja Niinistön puhe oli tarpeen ilmaiseman putinalle, että ei hän Suomen asioista päätä.
Olisi ollut katastrofi, jos Niinistö olisi kumarrellut ja pyydellyt putinalta anteeksi ja mennyt ilmoittamaan, ettei Suomi liity Natoon.
Se olisi vienyt pohjan pitkään kehittyneeltä suhteelta Natoon ja EU:hun nienomaan sotilaallisessa puolustusmielessä.
Vaan räksyttäjiähän aina löytyy…
Ei ole kyllä tässä maassa yhtään semmoista näkyvää kaveria jota kehtaisin äänestää presidentiksi.
Ehtii toivottavasti tulemaan.
Samaa toivon minäkin.
Nykyiset ”ehdokkaat” huolestuttavat todella.
Minusta presidentin uudenvuoden puhe oli hyvä. En huomannut ”pullistelua” siinä.