Poliittiset puolueemme, vaaleja jo kokottaa, toiset oottaa piikkipaikkaa, toisten veret seisahtaa.
Demarit ne menestyvät, Sannan kruunun varjossa, mutta saattaa monarkia, olla suomeen kallista.
Demarit jo muistuttaakin, eunukkien armeijaa, munattomat unta näkee, koska alkaa seisoomaan.
Kokoomuksen kammareissa, samppakaljaa kitataan, rapulaa ei tunne kukaan, Gallupit kun janottaa.
Mutta taas jo toisen kerran, Hjallis pilaa juhlinnan, pieni piikki Orpon persees, kaataa koko unelman.
Persut etsii vihollista, jota voisi kurmoottaa, mutta pahin vastustaja, omast` pelist` vilkuttaa.
Purra kun se nuijan otti, eipä tiennyt tulevaa, Halla-aho naganillaan, äänestäjät karkoittaa.
Kepulaiset sekaisin on, käkikello toiseks jää, Saarikko jo hautuumaalta, änkyröitä herättää.
Vasen oikee nosta koipee, sieltä näkyy pyöree soikee,- kepulaiset runoilee, Paavon tulo lähenee.
Vihreätä siirtymää jo, koko kansa kiittelee, sillä saatiin puoluekkin, marginaaliin ikuiseen.
Vihreät kun kahleisiinsa, muinoin sitoi itsensä, kuka heidät irti päästi, tuhos monen elämän.
Vasemmistoliitossa ei, punaliput hulmua, vappunakin proletaarit, peruuttelee Mersua.
Venäjään he katseen siirtää, kommunisti heräilee, jospa vielä Kremliin pääsis, Lenin setää suuteleen.
Moni toivoo muutoksia, hallitus kun vaihdetaan, mutta minä tiedän kyllä, samaa rataa jatketaan.
Sanna niinkuin Petterikin, Brysselin on liekassa, mutta sehän taivaspaikka, molemmilla unissa.
Valtava on armeijamme, Arkadian mäellä, sillä kyllä tuhovoimaa, enempi kuin ”intillä”.
Asein kyllä suomen maata, pystytään me puolustaan, mutta näillä ”eläteillä” suomineito tuhotaan.
Isänmaamme asialla, sanoo kaikki olevan, kunhan ensin rusinat on, noukittuna pullasta.