Rintamiestalot, sodanjälkeisen ajan selviytymistarina

Taitaa olla lähes kaikille tuttua asiaa, rintamamiestalot. Tässä alimpana, juttuni alla, ote Ylöjärven Uutisista, paikasta, josta tunsin joka kiven ja kannon.

Tämä alueen ”asevelikylän” rintamamiestalot piirsi rekennusmestari Mertsi Mikama Lielahden ”Nilkkilän” Ollinojankadulta, Tuotannon kauppaa vastapäätä ( nykyisin olut pub), jotka Federleyn suunnittelemat talot on jo aikaa sitten tuhottu. Mertsi suunnittele lähes kaikki Lielahden ja Siivikkalan rintamiestalot: Kaikki olivat erilaisissa töissä Enqvistillä.

Rintamiestalo: Tontti oli noin 2 000 m2. Perustusmonttu kaivettiin käsin ja talkoovoimin. Kaikki muukin anturan valusta alkaen tehtiin itse ja talkoovoimin.

Pohjalle salaojat tiiliputkista, soraa ja  eristeeksi kivihiilen koksin kuonaa tehtaalta. Perustulauslaudoitus raudoituksineen. Betonivalu myllystä ja isoja kiviä betonin joukkoon täytteeksi. Pohjakannen valu. Kuivuminen peittein n. 1 kk. Laudoituksen purku ja naulojen poisto ja suoristus, laudat talteen. Perustusten pikeäminen kauttaaltaan. Täyttö: soraa ja ilmavaa koksin kuonaa eristeeksi muuria vasten. Kellarin lattia valettiin ja sliipattiin myöhemmin koksin kuonan päälle.

Piipun muurasi kunnon muurari, samoin kuin kakluunit. Savuryyppy tarjottiin.

Runkojuoksut 4×4 ” lankuista Niemen Sahalta. Tolpat 2×4 ”. Kosteuseristeeksi seinään molemmin puolin tervapahvia. Vinolaudoitus 45 astetta. Kuivat sahanpurut eristeeksi. Ulos poikittainen ilmarakolaudoitus. Pintalaudoitus ponttirimalalla 2 ” ja 5 ” laudoilla pystyyn. Öljymaali päälle.

Sisävaakalaudoituksen ja tervapahvin tai voimapahvin päälle haltex-levyt, kittaus ja pohjamaali. Päälle tapetti liisterillä. Ikkunan karmit passattiin kiiloin ja tilkittiin tappuralla. Männystä täyspuisia pokia ja lasit asennettiin itse paikalleen lankapiikein ja kitattiin kiinni.

Yläpohjan eristeet sanomalehtipaperia ja purua. Yläkerran rakenne samaa. Ullakko eristerttiin paksulla sahanpurulla.

Ulkokatto: Kurkihirsien 6×6 ”  ja alajuoksujen päälle 2×4″ kattotuolit 2×5″ ja 60 cm:n välein. Katoksi ala- ja yläeriste tervapahvia. Katto ja 4″:n poikittaislaudoitus ja tervahuopakatto kolmiorimoin, jonka päälle naulattiin huopalauloilla huopakateliuska.

Kellarissa: iso sauna, kertalämpiävä itse tehty pönttkökiuas, muuripata, ja muurattu vesiamme, jossa myös peseydyttiin ja pestiin pyykit. Pukuhuone.

Perunakellari, hillokellari, liiteri, 2 isoa kellaritilaa, jossa varasto. painevesisäiliö ja Mako-pumppu sekä työhuone ruuvipenkkeineen.

Asuinkerros: lasikuisti, kylmä eteinen, josta kulku ykäkerran rappusiin, pää eteinen, jossa ulkovaatteet ja kaapit. Kulku kellarinrappuun, keittiöön ja olohuoneeseen. Keittiössä puuhella ja tiskipöytä ja nostettava vaatteiden kuivaurälläkkä hellan yläpuolella katon rajassa. Koivupuulämmitys makuuhuoneessa ja olohuoneessa kaakeliuuneissa.

Yläkerrassa eteinen,  ullakot molemmin pitkittäispuolin,  keittiö, puuhella ja iso huone ja tiiliuuni.

Mertsi Mikama valvoi kaiken rakentamisen.

Tontilla viljeltiin kaikki, mitä tarvittiin juurekset, omenapuut, marjapensaat, ja kasvihuoneviljellyt kurkut, tomaatit jne… Tonttia kiersi orapihlaja-aita.

Oli 3 kyläkauppaa ja possunlihasta ja teurastuksesta huolehti Peltosen Eemeli.

Kotitalomme on edelleen jutussa mainitulla Kiertotiellä jo useammassa omistuksessa.

Alla juttu Raili Östringistä, joka oli niitä vanhempia asukkaita niin Lielahden Niemessä kuin Siivikkalan asevelikylällä.

” Lielahden tehdas lahjoitti sodan jälkeen ilmaisia tontteja Siivikkalasta, ja rintamamiestalojen kylä nousi talkoovoimin – Raili Östring asui talossaan 60 vuotta: ”Siellä pidettiin naapureista huolta”

Sotaorpo Raili Östringin, 82, halusi kasvattaa lapsensa Siivikkalan Kiertotiellä samassa talossa, jonka hänen äitinsä oli rakentanut talkoovoimin vuonna 1947. Tässä jutussa Östring kertoo muistojaan kylästä: sen rakentamisesta, lasten leikeistä, naapurin kissasta ja äitinsä kaupasta. ”

17 vastausta artikkeliin “Rintamiestalot, sodanjälkeisen ajan selviytymistarina”

  1. Ne rintamamiestalot olivat aikansa parhaita ja onneksi niitä on säästynyt vielä tähän päivään. Oma työ ja talkooapu.
    – Hattua nostan heille sen ajan sankareille jotka rakensivat tulevaisuutensa lähes tyhjästä!

  2. Talon rakentaminen valmiiksi tapahtui vuosien saatossa, harva pystyi sen saamaan vuodessa valmiiksi johtuen tavarapulasta ja rahasta. Enqvistin huoltokonttori oli apuna säästökassana ja jonkin verran lainaajana.
    Moni rakensi ensin välttämättömät huoneet ja kellarin saunoineen valmiiksi. Yläkerta saattoi odottaa vuosia valmistumistaan.

    Oli itse tehty syvä vesikaivo, jonka paikan poikkeuksetta kaivonkatsoja määritteli. Meillä oli 17 rengasta ja hieno veivivintta.

    Aluksi oli vain puuceet ja ”kunnalistekniikka” oli omissa käsissä.

    Myöhemmin viemäri laski Siivikkalan ”Teivaalan kansakoulun” aikana rakennettuun viemäriverkostoon, jonka ”lopputuotteet” laskivat Teivaalan Myllypuroon puhdistamatta. Oma saostuskaivo tyhjennettiin käsin ämpärein kerran vuodessa ja ”sakka” peitettiin juuresmaahan ja omenapuiden ja marjapensaiden alle multaan.
    Ilmankos kaikki viljelty kasvoi ja oli pirun maukasta.

  3. Rakentamisessa oli pitkään se, että kun oli opittu mikä toimii, se kelpasi. Nykyään on lähes kuolemasynti tehdä asiat kuten aiemmin.

    1. Olet oikeassa. Nämä talot elävät ja toimivat, jos niiden perustekniikkaa kunnioitetaan painovoimaisine ilmanvaihtoineen. Ei muovia tai hengittämättömia maaleja. Ei uretaaneja seiniin,, vaan korjaus hengittävine materiaaleineen, muoviset höyrysulut pilaavat talon.
      Sokkelien vesieristys kunnostettava salaojineen.
      Perinteinen ikkunamitoitus ja rakenne säilytettävä korkeintaan lisälasilla tuuletusikkunoineen.
      Piipun tuuletushormit avattava.
      Rintamiestaloja on ”korjattu” päin seiniä ja niiden korjauksien jälkeen paluu arkeen on kallis juttu.

  4. Tuttuakin tutumpi tarina. Kun maalla oltiin ja sielläkin vielä sivukylällä, niin tonttia oli parisen hehtaaria sisältäen hehtaarin peltoa ja vähän metsää. Peltoala salli parin lehmän ylläpidon, kun heinää myös hankittiin muualta.

    Itse rakennus lähes samaa kuin Heikin kertomuksessa, mutta koska piha-ala sen salli, niin sauna oli erillisrakennuksena, jossa sauna, saunakamari ja pieni varasto.

    Talo seisoo edelleenkin ryhdissään ja on veljeni asuntona. Toki remontteja on tehty vuosien varrella. Pintakate uusittu, seinien ja välipohjien eristystä lisätty jne, mutta kaikki tämä vanhaa kunnioittaen.

    Vaikka ikää on yli 70 vuotta, niin ei homeet vaivaa eikä sisäilmaongelmat. Hyvä on asua

  5. Lisäyksenä vielä kaksi pahinta rintamamiestaloja uhkaavaa tekijää.

    1) osaamaton remontointi
    2) EU:n energiatehokkuusvaatimukset

    Näköpiirissä on, että kohta 2 tulee johtamaan kohdan 1 kasvuun.

    1. Osa nykyisestä ammattisukupolvesta on koulutettu energiatehokkuuteen nykymateriaalein konein ja muovityyppisiin hengittämätömiin materaaleihin.
      Sisäilmaongelmat tulevat monesti painovoimaisen ilmanvaidon korvaamisesta muovein ja konein alipaineiseksi kaikkialla. ”Pommi on jo rajähtänyt.”

      1. Erinomainen positiivien esimerkki perinteisestä ilmanvaidosta on kaikkien tuntemassa ”Hjorthin” talossa Hämeenkadun ja Hämeenpuiston kulmassa, jonka katolla pyörii 7 kpl tuulen suunnan mukaisesti känntyvviä pyöriviä ”propelleja”.

  6. Näissä vanhoissa taloissa pitää remontoijan tietää mitä tekee muutoin tekee remontin niin että kohta ei siinä talossa ole kun mädäntynyttä puuta
    Siihen loppuisi sen talon remontti lopullisesti nuot Heikin kertomat alkuperäiset tervapahvit suojaa asiaa paremmin kun pussi muusia
    Sinne ei kuulu mitkään muovit en viitsi sanoa minne ne remontoija vois työntää siellä niistä ei talolle olisi haittaa terv tepivaari

    1. Niin pahaksi osaamattomuus on levinnyt, että esimerkiksi ”Loviisan Wanhat talot” – messuilla, poropeukalot korjasivat ikivanhojen lankkulattioiden alla eristystä lasivillalla ja muovilla. Närkästyivät, kun kysyn, mitä ihmettä sinä teet.

  7. Minäkin olen Siivikkalaan rakentanut vuonna 1983 ensimmäisen taloni. Olkinuorantie 12.
    Vielä silloin ei pyrokraatit määränneet ihan kaikkea.
    Lopputarkastus oli ainoa, joka tehtiin. Ainoa huomautuksen arvoinen asia oli: tapettia olisi pitänyt olla enemmän, mutta sanoin, että: tuolla uunin päällä on varmasti tarpeeksi, kunhan ehdin ne levittämään seinille.
    Eilen kävin taloa katsomassa ja hyvin se näkyy olevan pystyssä edelleen.
    Talon runko tehtiin kertaalleen käytetyistä kakkosnelosista.
    Nykyään ei luokittelematonta puutavaraa saa käyttää!
    Leimat varmasti pitävät talon pystyssä!?

    1. Se on jonkin verran sivussa Siivikkalan keskustasta ja siellä on aika uusia taloja.
      Myllypuro Keijärvestä Siivikkalan kautta Näsijärven Nuoralahteen risteilee sielläkin jossain pusikossa nykyään. Myllypuro on ennallistettu.

    1. Niin hyvä rintamamiestalo kuin mikä talo tahansa pitää rakentaa edes pienelle alasviettävälle rinnetontille, töyrylle tai mäen päälle, jolloin valumavedet on helppo hallita. Alava tasamaa on pomminvarma kosteusloukku tekipä salaojaviemäröinnin miten tahansa. Se kannattaa ottaa huomioon myös ostaessa taloa.
      Ilmansuunnat kannattaa myös ottaa huomioon, missä eri huoneet sijaitsevat.
      Olohuoneen ikkunoiden pääsuunta etelä. Keittö itäikkunoin. Makuuhuoneet länsi-pohjoinen.

  8. En tajua miten Heikki sun päähän mahtuu niin paljon informaatiota rakentamisestakin! Itse jos rikas nainen olisin, eikä mikään mistään kiinni, niin rakennuttaisin tietty jonnekin Tove Janssonin yksinäiselle saarelle sellaisen ajassa harmaantuvan A-linjaisen ja pelkistetyn, Claesson Koivisto Rune-tyyppisen kopin. Ei Birger kaipiaisen tapetteja, ei lokki-valaisimia, eikä Artekin jakkaroita, vaan sammal-seinä sisälle keittiöön, ja jonkin tyyppinen makean veden kierrätys-mädätys-systeemi. Pihalle kiikkulauta, pystyyn kuivuvia itämaisia tilakokeiluja sekä ruusu lasikuvun alle tietysti, ja kiviä.

    1. Ei ”paha” !

      Minä nyt rakentaisin mesäiselle kalliomaiselle mäelle lasitalon, josta merinäkymä ja, josta näkee kaikkiin suuntiin luontoon. Idästä honkamesän, etelässä alarinteella omena-kirsikkapuut jasmiineineen, alimpana rannassa iso puutarha ja venevaja kauniille perinteisenne summalaiselle kalastuspaatille laitureineen sekä kalaverkot vajan seinillä.
      Lännessä isopuinen lehtometsä. Jykevä kuusikko pohjoisrinteella.
      Koko talo on sälemäisin aurinkopanelein vuorattu, jotka voi avata ja sulkea ja katsella vaikka taivaan tähtiä kiikarilla. Talon keskellä iso keskusmuuri, joka lämpiää lehtipuilla. Siinä yhdellä sivulla sauna.
      Huoneet erotetaan paksuine eri värisine verhoin millon minkäkin kokoisiksi.
      Keittiö on lasitalon uloke, jossa on teräskalusteet ja, joka pestään vesiletkulla ja, josta voi tehdä tarpeen mukaisesti avonaisen kesäkeittiön ja, josta voi tarjoilla ulos tai sisälle ruokailuhuoneeseen. Vesi omasta radon-tuuletetusta porakaivosta. Muu kunnallistekniikka automaattinen kompostointijärjestelmä, josta suodatetaan puutarhan lannoitevedet ureoineen käyttöön. Kaikki sadevedet kerätään talteen ja käytetään niin wc:ssä, kuin harmaalla vedellä kulkuvälineen pesussa ja kastelussa.
      Älkää kysykö kokonaisuuden hintaa.

    2. On näitä ideoita ollut.

      Yksi Vuoseaaren merenrantakallion sisään louhittu yksi-ikkunainen terassiasunto. Joku sen mallin on toteuttanut muualla, luin jostain joku vuosi sitten.

      Toinen oli ”Pikku Kreikka” Tuusulan-Vantaan rajalla olleeseen sorakuoppaan, jossa keskellä oli valtava ja syvä pohjavesijärvi.
      Sen perusidea oli rakentaa talot syvälle etelästä paistavaan sorarinteeseen ja peittää 12 rivitalon etuosaa pihoineen lasikatolla. Lämpö auringosta, vedestä ja soran sisältä. Siellä olisi ollut ikuinen kesä.
      Selvitin asiaa kaavoituksen kanssa. Alueen omisti Stockmann, jolla oli toiset kaupalliset suunnitemat. Ei tullut kauppoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *