Kun näitä sivustoja on vuosia lueskellut, välttämättä panee merkille tämän blogistien/yrittäjien moninaisuuden.
Omalta kohdaltani ammatteja varsinaisesti on ollut vain yksi; sotilas.
Se onkin sitten tuonut monenlaista pätevyys-/lupakirjaa. On ajokortti kahdellekkin eri panssarivaunulle, Pv:n yhdistelmäajokortti, erilaisia erikoisajoneuvojen kuljettajakortteja, VHS-radioaseman hoitajan lupakirja, merenkulkukurssin myötä päällikköpätevyyskirja, jonka myötä sitten siviilissä sain laivurikirjan. En tosin niin kritiikitön itseni suhteen ole ollut, että olisin troolarin ruoriin tarttunut, tai Itämerenliikenteen vahtiperäömieheksi pestaugtunut, ei kalastusalusta suurempaa en ole ohjaillut.
Yrittäjänä sitten kerkesin toimia runsaat kolme vuosikymmentä.
Yrittäjänä tuli nähtyä nekin ajat, ei tosin minua koskenut, kun työnantaja irtisanoi henkilön ja tarjosi samaa tehtävää yrittäjänä, se oli aikaa se ja moneltakaan ei onnistunut.
Joku tyuolla m ainitsikin, kunnioittavansa itseoppinutta ammattilaista, niin kunnioitan minäkin, vaan siinä on yksi mutta, jos alalla ei öpysty ns näyttötutkintoa suorittamaan, pätevyydestä ei ole todistusta. Siis milteipä ainut keino lienee yrittäjyys.
Näin nämä elämän raiteet kulkevat ja kuljettavat.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Jokaiseen polkuun olipa se mikä tahansa vaaditaan riittävä peruskoulutus oikealle tasolle. Sitä saa Suomen tarjoamasta koulutusjärjestelmästä niin pitkälle ja erikoistumisiin kuin on tarve.
Mutta erilaisiin ammatteihin se tapahtuu edelleenkin vain tekemällä ja erilaisin ”oppisopimuksin” yrityksissä tai julkispuolella.
Mutta välillä on lyötävä päätä seinään, se vasta oppi onkin.
Niin kuin Kalle sanoi, merenkulussa ei parane olla seinähullu. Se on vasta vaativa oppi, ennenkuin pääsee ruoriin edes rannikko- tai saaristolaivuritutkinnoin ja kuljettamaan tarkasti säädeltyjä veneitä ja muita suurempia matkustajamäärineen. No saahan niitä jollekin tasolle ajella omin opeinkin ”kiville” ja katsomalla kännykän gps:ää varsinkin myrskyssä, merisumussa, saaristossa, aallokossa, sateessa asianmukaisesti huoltamattomalla purkilla.
On sitä tullut kaivettua juuria suosta Laitilassa, on sitä tullut myytyä riisiä kauppahallissa, pyöritettyä lehtihommia toimituspäällikkönä, pyörittyä teollisuudessa, mediatuotannoissa, hallitusammattilaisena… ai niin ja jotain tietokonehommiakin välissä.
Sitten se pitkä lista tulisikin vapaaehtoistehtävistä.
En tässä nyt omaa cv.täni ala kertaamaan sen paremmin, mutta onkohan teistä kukaan ollut vankilassa kuten minä, en ”asiakkaana” vaan työmiehenä ( Konnunsuo )
Kyllähän sitä monenmoista on kertynyt, kun kansalaiskoulun jälkeen työura alkoi 16v mentyäni valmetille suppariksi.
Minä menin -68 15 vuotiaana Tampellaan suppariksi! 😉
Jokainen työ on tekijänsä näköinen ja arvokas olipa se mikä tahansa. Jos sitä tekee vain rahasta ja pakosta, se hyötysuhde on paljon pienempi kuin motivotu työ oikealla palkalla.
Sitten on tärkeä tietää, miten se työ oikeasti tehdään viimeisen parhaan tiedon mukaisesti, mikä on sen työn tulos ja mihin se liittyy ja vaikuttaa.
Pahimmat esimerkit olivat vv. 95- 2000 välisenä aikana huonosti määritellyt tietojärjestelmät ja niiden suunnittelijat/ohjelmoijat, jota eivät ymmärtäneet sen työn oikeaa tarkoitusta loppukäyttäjilleen. Määrityksen arkkitehteinä olivat pääasiassa tietotekniikan ammattilaiset unohtamalla loppukäyttäjät ja ymmärtämätön tj. joka oli tietotekniikan lumossa tietämättä siitä mitään muuta kuin e-mailin kirjoittamisen ja lähettämisen autettuna.
Ohjelmoijat osasivat vain ohjelmoida käskystä tulokseen, joka vaati käsittättömän määrän ”rautaa”= konekapasiteettia. Kun hyvä määritys ja suunnittelija teki sen 50 % pienemmin investoinnein = konekapasiteettiin. Kyseessä oli Cirix- levikki- ja ilmoitusjärjestelmät koko lehdistölle.
PS. Mutta rahaa voi tehdä oikealla paskallakin. Mummuni isä oli lempinimeltään Amurin paskakuski. Hän organisoi koko Amurin paskahuusien tyhjennyksen, kippasivat ne Mustassalahdessa isoon proomuun, joka hinattiin Kuruun ja levitettiin Kurun pelloille. Ilmakos sieltä edelleen tulee parhaat juurekset.
Hänestä tuli paskamljonääri, omisti ”puolet” Amurista ja ison kartanon.