Mihin menossa, Iran?

Iranin orkestroimalta vaikuttava murhayritys Salman Rushdieta kohtaan nosti islamistivaltion tapetille. Vain pari päivää aikaisemmin Iranin kehittyvistä Venäjä-suhteista julkaistiin laaja analyysi ja pari päivää ennen sitä puhuttiin ydinsulkusopimuksesta. Iran on nyt jatkuvasti pinnalla – vaan mihin se menee?

Tie, jota ei kuljettu

Länsimaissa keskustellaan paljon siitä, mihin Iran olisi ehkä mennyt, jos Donald Trump ei olisi rikkonut yksipuolisesti aiempaa ydinsulkusopimusta. On tietenkin mahdollista, että kauppasuhteita kehittämällä olisi saatu rauhallisempi ja maltillisempi Iran. Toisaalta, Venäjää koitettiin rauhoitella kauppasuhteilla ja kuinkas sitten kävikään? Alan kallistumaan sille kannalle, että jos maa on läpimätä, umpiväkivaltainen ja mielipuolinen aatteellinen diktatuuri, ei sitä paljon nöyristelemällä paranneta. Ydinsulkusopimus oli ja on luonteeltaan juuri tällainen, nöyrä ja kiltti.

Tällä hetkellä Iranin aseilla murhataan siviilejä joka päivä, niin Ukrainassa kuin pitkin Lähi-itää. Iran lisää mahtiaan laajalti ja se kaikki mahdin lisäys tapahtuu voimakeinoin. Oma kansa on alistettu, nyt on naapurien vuoro. Venäjän heikkous pelaa Iranin pussiin. Heikko Venäjä, lännen huomio muualla, EU:n kenties epätoivoinen yritys ydinsulkusopimukseen ja Turkin johdolla luodut muut Lähi-idän ongelmat ovat kattaneet islamistivaltiolle notkuvan buffet-pöydän. Tällä hetkellä Iran saa kaiken mitä kehtaa pyytää. Hedelmät ovat matalilla oksilla.

Israelin malli?

Edellä oleva johtaa väkisinkin pohtimaan: mitä voisimme tehdä? En ole ollut enkä ole Israelin militaristisen maailmankuvan kannattaja, mutta olisin täysi idiootti jos en pohtisi sen näkökulmaa. Hieman karrikoiden Israelin ideaalissa Teheran muutettaisiin kymmenen kilometriä leveäksi kraateriksi. Toisin sanoen, heidän näkökulmasta katsoen vain sotilaallinen voima toimii. Kysymys on: onko Israel oikeassa? Venäjän lisäksi maailmanhistoria on täynnä surullisia tarinoita veljeilystä verenhimoisten diktaattorien kanssa. Pitäisikö vain hyväksyä ettei rauha toimi ja antaa Israelille vapaat kädet suorittaa oma versionsa lopullisesta ratkaisusta, ennen Iranin ydinaseiden kehittymistä?

Vai olisiko olemassa kolmas vaihtoehto? Iranin kansalaiset eivät ole lähellekään niin sokeita kuin venäläiset. Iranissa on kaikki potentiaali ja kohtuullisen vahva halu fiksummalle yhteiskuntamallille. Se tuskin olisi länsimainen demokratia, mutta ei se olisi tarpeenkaan. Maailmalle riittäisi rauhanomainen ulkopolitiikka ja maan kulttuuriperintöön sopivasti soveltuva parannus ihmisoikeuksissa. Olisiko tämä mahdollista? Voisiko kansalaisyhteiskuntaa aktivoida nykyistä laajemmin?

Vaan sitten palaamme taas Israeliin. 67% iranilaisista pitää Israelia uhkana, eikä Israelissa myötämielisyys ole paljon suurempaa. Kuitenkaan minkäänlainen de-eskalaatio ei ole mahdollista, elleivät nämä kaksi maata vähennä keskinäistä vihanpitoa. Molemmille vihanpito on kunnia-asia, eikä kumpikaan suostu ensimmäisenä laskemaan aseitaan.

Jatkaen tästä – jos taas Israel lähtisi eskaloimaan asiaa sotilaallisesti ja sodan keinoin tuhoaisi Iranin nykyiset valtiolliset instituutiot, viha tuskin ihan pariin sukupolveen laantuisi, vaikka mitä tehtäisiin.

Rutto vai kolera?

Minä en tiedä mitä Iranin kanssa pitäisi tehdä, mutta sen tiedän että tällä hetkellä surkea tilanne on melkoista vauhtia muuttumassa täysin katastrofaaliseksi. Jos istumme peukku lämpimässä paikassa, olemme aivan lähivuosina jo kaulaamme myöten aivan eri mittaluokan ongelmissa.

Oli ratkaisu sitten sota, rauha tai mitään niiden välimaastosta, sen onnistumisen mahdollisuudet hupenevat päivä päivältä, tunti tunnilta.

8 vastausta artikkeliin “Mihin menossa, Iran?”

  1. Iranin kiihkoislamilainen hallinto haluaa tuhota Israelin ja israelilaiset – ”ajaa mereen”. Iran tukee terroristijärjestöjä. Kuinka ollakaan Iran ja Venäjä ovat hyvää pataa keskenään.

    Minusta tilanne olisi oleellisesti parempi jos Shaahi Pahlavi olisi saanut jatkaa vallassa. Vaan …

  2. Venäjä, Kiina, Turkki ja Iran tekee koalition. Turkki tullaan silloin erottamaan Natosta. Tämä on minun visio. Aikajännettä en osaa sanoa

  3. Tuhansia vuosia vanhaa uskontofanatismia ei tuhota pommillakaan, pidetään aisoissa tai hidastetaan.
    Sotilas/sotanäkökulma on lähempänä kun rauhanusko.

  4. Jos teet rauhaa, se epäonnistuu. Jos sotaa, se epäonnistuu.

    Jos et tee mitään, se epäonnistu vielä pahemmin.

    Ihailtava tilanne kriisien ystäville.

    1. Ei tarvitse olla kriisien ystävä nähdäkseen, että: ”Jos teet rauhaa, se epäonnistuu. Jos sotaa, se epäonnistuu.”

      Ajatellaanpa vaikka Suomen Talvisotaa. Suomen poliitikot tahtoivat rauhaa ja uskoivat, että Venäjä ei hyökkää – silti Venäjä hyökkäsi. Kun sota oli käynnissä niin Suomen poliitikot tahtoivat edelleen rauhaa, mutta Suomi taisteli, että ei joutuisi ryssien miehittämäksi ja raiskaamaksi.

      Sitten 105 päivän raskaiden taistelujen jälkeen Suomi teki epäedullisen rauhan (menetti suuria alueita, joita Venäjä ei ollut edes kyennyt sodalla valloittamaan). Venäjä teki rauhan, että ei joutuisi siinä vaiheessa sotaan Englantia ja Ranskaa vastaan:
      https://jput.fi/Miksi_Venaja_epaonnistui_valloitusyrityksessaan.htm

  5. Israel on muistaakseni jo aiemmin eliminoinut parin diktaattorin ydinasehankkeet pommittamalla ne tomuksi niin Irakissa kuin Syyriassa. Iran vaan on hankalampi: se on suurempi, kauempana ja suojannut projektinsa syvälle kallion sisään.

    Uusi ratkaisu saattaa muutaman vuoden päästä löytyä muualta. Israelissa on jo koekäytössä laseriin perustuva ohjusten yms. torjuntajärjestelmä. Ehkä Israel toteuttaa sen, mistä Reagan jo puhui, ”tähtien sodan” joka tekee ydinohjukset vanhanaikaisiksi koska ne voidaan kaikki torjua?

    Juutalaiset saavat roppakaupalla nobeleita ja Israel on maailman johtavia hi- tech yritysten synnyttäjiä, joten mikä ettei?

Kommentoi