Opas: älypuhelin peruskäyttäjälle

Muinainen itseironinen TV-mainos lupasi tietokoneesta että siinä on megaa, gigaa, rommii, rammii. Hiukan vastaava fiilis on selatessa nykyisiä kännykkätarjouksia lehdessä. Numeroita on paljon, vaan niistä jotkut ovat oleellisempia kuin toiset. Aivan kuin kodissa, autossa tai vaikka matkalaukussa, älypuhelimessakin on oleellista keskittyä siihen mikä on itselle tärkeää. Tässä jutussa pyrin vastaamaan siihen peruskäyttäjän näkökulmasta. Tarjoan näkökulmia ja ehdotuksia sopiviksi tuotteiksi.

Tämä juttu ei millään muotoa kilpaile Tekniikan Maailman tai vastaavien laatujulkaisujen laitevertailujen kanssa. Suosittelen niitä lämmöllä kun haet yleisluontoista, laadukasta teknistä vertailua tai syväluotausta ominaisuuksiin. Tämä juttu sen sijaan ei ole yleisluontoinen, vaan keskittyy ainoastaan tietyn käyttäjäryhmän tarpeisiin.

Määritelmiä ja taustoja

Peruskäyttäjällä tarkoitan henkilöä, jolle puhelin ei ole elämäntapa vaan väline. Käyttö ei ole monta kertaa minuutissa vaan muutama kerta päivässä. Käyttötarkoitukset ovat nettipankki, musiikin ja radio-ohjelmien kuuntelu, uutisten luku, nettipankin asiat, äänikirjat, teksti- ja kuvaviestintä läheisten kanssa, ehkä jopa puheluiden soitto. Ei kuitenkaan pelit, aktiivinen somettaminen, videoiden teko tai erikoiset työelämän tarpeet. Peruskäyttäjä voi olla esimerkiksi seniori, mutta myös työntekijä jolle puhelin on vain työpäivän aikainen viestintäväline.

Taustatietona käytän kokemuspohjaa sekä eri medioiden testejä ja vertailuja. Työni puolesta osallistun älypuhelinten hankintaan, jakeluun ja ylläpitoon yrityskäytössä. Olen oppinut huomaamaan merkkien laatueroja, jotka tulevat vastaan kun käytössä on satoja puhelimia. Ymmärrän riittävästi aiheeseen liittyvää tekniikkaa sekä tietoturvaa. En myy puhelimia, enkä saa puhelinvalmistajilta tai myyjiltä mitään korvauksia. Joskus ovat markkinointitilaisuuksissa kahvin ja mainoskynän tarjonneet.

Kustannuksista mainittakoon sen verran, että painotan laitteissa käytönaikaisia kokonaiskustannuksia enemmän kuin hankintahintaa. Kännykkää käytetään vuosien ajan, joten on mielekästä katsoa mitä se tulee maksamaan käytössä. Vertauskohtana käy auto: pieni lisähinta on usein mielekästä maksaa autosta, jossa on pienempi kulutus. Olen vetänyt riman siihen, mikä on mielestäni edullisin mielekäs hankinta ao. kriteereillä

Puretaan ominaisuudet osiin

Kännykkäkaupoilla eteen tulee todellakin hurja määrä numeroita ja termejä. Käyn tässä läpi niistä oleellisimmat peruskäyttäjän näkökulmasta. Korostan vielä, että alla oleva teksti ei ole pätevää vaikkapa parasta pelipuhelinta ostavalle. Vaan jos Piia tai Pertti Peruskäyttäjä lukee, laitoin (+) merkin niihin kohtiin joihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Näytön koko (+) on näytön ominaisuuksista peruskäyttäjälle tärkein. Näytön koko ratkaisee kännykän koon. Pieni mahtuu pienempään taskuun, mutta isommalla näytöllä tekstiä saa joko enemmän tai isompana ja myös painonapit ruudulla ovat isompia. Pienempi mahtuu myös pienikätiselle yhteen käteen, mutta isompaa voi olla mukavampi käyttää jos näkö tai sormet eivät ole parhaassa vedossa. Isompi näyttö yleensä implikoi myös isompaa akkua ja painoa. Vaikka isompi näyttö vie enemmän virtaa, isompinäyttöisessä puhelimessa on myös isompi akku.

Näytön muut ominaisuudet eivät mielestäni ole peruskäyttäjälle tärkeitä, mutta avaan ne lyhyesti. Suurempi tarkkuus tarkoittaa, että näytölle saa enemmän pientä tekstiä ja että kuvat sekä videot näyttävät terävämmiltä. Paneeliteknologia on esimerkiksi LCD tai OLED joista molemmista on lukuisia alatyyppejä. OLED on parempi ja ero näkyy esimerkiksi videoiden parempana kontrastina. Peruskäyttäjälle tällä ei ole yleensä suurta väliä. Kirkkaus on yksiselitteinen – isomman kirkkauden tarjoavaa näyttöä voi paremmin käyttää myös auringonvalossa, mutta pääosalle peruskäyttäjiä tällä ei ole väliä. Näytön suuri kirkkaus syö myös akkua nopeammin. Virkistystaajuus kertoo montako kertaa näytön kuva päivittyy sekunnissa, perusmalleissa usein 60 ja paremmissa jopa useita satoja. Suurempi luku tekee liikkuvasta kuvasta ja selailusta pehmeämmän näköistä, mutta peruskäytössä tällä ei ole mitään väliä. Värintoisto kertoo miten aidosti näyttö toistaa värit. Tällä on käytännön merkitystä niissä harvoissa tilanteissa kun näytöllä näytettävä materiaali on alun perin tallennettu väreiltään tarkasti. Tästäkään ei siis kannata peruskäyttäjän maksaa. HDR kertoo, että näyttö pystyy videotoistossa korkeampiin kontrastieroihin. Sopivalla videomateriaalilla tämä näyttää todella hienolta, mutta ei heiluta peruskäyttäjän arkea mihinkään suuntaan.

Akun kapasiteetti ilmaistaan milliampeeritunteina mAh. Isompi parempi, mutta yksin se ei kerro paljoakaan. Eri kännykät, jopa saman kokoiset, käyttävät hyvinkin eri määrän virtaa. Pienempiakkuinen voi jopa kestää käytössä pidempään. Älä siis takerru tähän lukuun. Hyödyllisempi tieto on puolueettomassa vertailussa hankittu tieto siitä, kauanko puhelin suoriutuu tietystä tehtävästä yhdellä latauksella. Muista myös, että akku kuluu käytössä, eikä se ole parin vuoden päästä yhtä hyvä kuin uutena. Varaudu henkisesti laittamaan puhelin lataukseen aina öisin.

Latausominaisuudet ovat jatko edelliselle. Eri puhelimet lataavat eri tyyppisillä latureilla eri vauhdilla. Jos et elä todella kiireistä elämää, älä takerru tähän. Älä maksa lisähintaa erikoislatureista, ellei sillä ole todella suuri merkitys sinulle lataatko puhelimen tunnissa vai kahdessa. Tavallinen, joka puhelimeen sopiva peruslaturi irtoaa noin kympillä. Jos ostat pistorasiaan menevän laturin sekä siitä puhelimeen menevän kaapelin erikseen, saat juuri haluamasi mittaisen johdon.

Suoritin eli prosessori on laitteen sydän. Sen teholla on toki suuri vaikutus siihen miten nopeasti asiat sujuvat ja eri malleilla on hurjasti eroja. Väitän kuitenkin että tätä on turha tuijottaa muutamastakin syystä. Ensinnäkin merkit ja mallit eivät ole mitenkään helposti vertailukelpoisia, joskin laatulehtien vertailut pyrkivät kaivamaan eroja esiin. Toisekseen mikään moderni älypuhelin ei ole niin tehoton etteikö se selviäisi peruskäyttäjän tehtävistä (sama pätee tietokoneissakin). Kolmannekseen, vaikka suoritin A olisi selkeästi B:tä parempi, käyttökokemus peruskäytössä on näppituntumalla lähes identtinen. Suorittimen erot tulevat vastaan tehokäytössä nopeasti, mutta peruskäytössä eivät juuri koskaan.

Käyttömuisti eli RAM ei ole sama kuin tallennustila, josta joskus hämäävästi muistina puhutaan. Muistin määrällä on vaikutusta peruskäytön suorituskykyyn usein enemmän kuin suorittimella, mutta ero tulee vastaan lähinnä silloin kun puhelimessa käyttää lukuisia ohjelmia samanaikaisesti rinnan. Jotkut valmistajat nostavat asian huipulle, toiset eivät puhu siitä lainkaan. Perinteisissä tietokoneissa tämä on tärkeämpi ominaisuus, sillä niiden avoimessa ympäristössä pitää varautua tarpeisiin eri tavoin. Kännykät ovat kuitenkin rajattuja ympäristöjä, jotka on pitkälti suunniteltu saatavilla oleville resursseille. Kiintoisa aihe, vaan ei peruskäyttäjälle tärkeä.

Tallennustila (+) on tärkeä, sillä se kertoo paljonko ohjelmia, valokuvia, äänikirjoja tai musiikkia laitteelle mahtuu. Joissain laitteissa sitä voi laajentaa muistikortilla ja kaikissa pilvipalveluilla, mutta ne eivät ole ominaisuuksiltaan vastaavia. Tallennustila on kuin auton peräkontti, muistikortti puolestaan peräkärry. Tilan käyttö kasvaa jatkuvasti, sillä uudet turvapäivitykset, korjaukset, ohjelmalaajennukset sun muut vievät tilaa vähitellen, vaikket lataisi itse mitään uutta laitteelle. Lisäksi kännykkä hidastuu merkittävästi jos tila on liian täynnä. Tallennustilassa ainoa tärkeä asia on sen koko, peruskäyttäjälle sen nopeus on merkityksetöntä. Nyrkkisääntönä 128 GB (gigatavua) on riittävä perusmäärä.

Kamera on yksi ominaisuus jota peruskäyttäjäkin arvostaa, mutta johon ei mielestäni kannata takertua. Jokainen tämän päivän kännykkä tarjoaa vähintään tyydyttävät kameraominaisuudet. Jos taas haluaisit todella huippuluokan kuvia, niin että tuloksella olisi havaittavaa eroa, joudut pulittamaan aivan eri mittaluokan summia. Kännykkäkameroiden markkinoinnissa on myös paljon täysin mitätöntä markkinapuhetta. Esimerkiksi megapikselien määrällä ei ole mitään merkitystä peruskäytössä ja harvoin edes ammattikäytössä. Numeroita ei voi vertailla keskenään, sillä lopputulos on paitsi lukuisten eri numeroiden – mainostettujen ja pikkupränttiin piilotettujen – summa, mutta siihen vaikuttaa myös suoritin, käyttöjärjestelmä, sen optimoinnit ja vaikka mitä.

Päivitysten saatavuus (+) on peruskäytössä niin tärkeä asia, että sitä on vaikea ylikorostaa. Kännykkä pysyy ajanmukaisena ja turvallisena vain päivitysten saatavuuden ajan. Sen jälkeen ohjelmat voivat vähitellen lakata toimimasta ja käytön riskit kasvavat, vaikkakaan laite ei suoraan seinään siinä kohtaa pysähdykään. Peruskäyttäjä todennäköisesti käyttää puhelinta pitkään ja usein juuri tämä ominaisuus ratkaisee lopulta kauanko puhelin on käyttökelpoinen. Älä edes harkitse puhelinta, jossa tämä on alle kolme vuotta hankintahetkestä.

Huollettavuus (+) on pitkäaikaiseen käyttöön hankittavalle puhelimelle tärkeää. Siinä missä läppärin ostajaa suosittelisin varmistamaan että valmistaja jakaa ohjeet laitteen omatoimiseen huoltoon, kännyköissä moinen on vielä pitkälti toiveajattelua. Tällöin yleensä painoarvo tulee merkille. Tutuille merkeille on parempi saatavuus huolloille ja varaosille. Voit olettaa saavasi yleiseen malliin esimerkiksi uuden akun vielä vuosienkin päästä ja murtuneen näytön vaihtopalvelukin löytyy.

Ympäristönkestävyys (+/-) tarkoittaa laitteen kestävyyttä eri tavoin katsottuna. Paljon mainospuhetta on esimerkiksi näyttölasin laaduista, mutta ne eivät ole kovinkaan oleellisia. Tärkein huomio kohdistuu IP-luokitukseen, joka kertoo laitteen pöly- ja vesitiiviydestä (ks. lisätietoja). Mitä suurempia numeroita, sen parempi suojaus. Yhä useamman mallin tarjoama IP67-luokitus on hyväksi, sillä se tarjoaa erinomaisen pölynsuojauksen, eikä pieni vesimääräkään sitä tuhoa. IP67-puhelinkaan ei kestä ihan mitä tahansa. Jos aiot maastoon mennä, harkitse maastokelpoista erikoispuhelinta, jossa on kumisuojukset yms. Ympäristönkestävyyttä voi toki parantaa myös hyvillä suojakoteloilla, joista myöhemmin lisää. Tämän kohdan osalta en sano onko se tärkeää vai ei, sillä tämä on vahvasti yksilöllistä. Jos käytät puhelinta lähinnä kotona, tällä ei ole isoa merkitystä. Jos liikut paljon, mökkeilet, hoidat puutarhaa yms, asian merkitys kasvaa.

Verkkonopeudet eli 4G, 5G, Wifi sun muut voit jättää peruskäytössä huomiotta. Jokainen kännykkä suoriutuu aivan kaikesta mitä peruskäytössä tarvitset. 5G on peruskäytössä täysin turhaa, joskin se nykyään löytyy lähes joka puhelimesta eikä siitä haittaakaan toki ole. Uudemmat huippumallit tarjoavat hulppeita latausnopeuksia eri verkoissa, mutta niistä on harvoin hyötyä edes tehokäyttäjille. Vertauskohtana käy taas auto: kuinka tärkeää on auton nopea kiihtyvyys yli moottoritienopeuksien? Jätä nämä ominaisuudet huomiotta, mutta keskity toki sopivaan liittymään, josta myöhemmin lisää.

Muita huomionarvoisia asioita

Tässä muutama muu asia, joihin on syytä kiinnittää huomiota kännykän oston yhteydessä. Ne eivät ole kännykän ominaisuuksia, mutta käytössä tärkeitä.

Liittymä eli DNA:n, Elisan tai Telian sopimus. Avainsääntö on yksinkertainen, älä maksa turhasta. Toinen avainsääntö on, että myyjät koittavat taatusti myydä sinulle turhaa ties minkälaisilla korupuheilla ja yhä useammin suoraan valehdellen, etenkin senioriasiakkaille. Erityisen ikävä ansa on mainos jossa luvataan tietty kuukausihinta, mutta pienellä präntillä kerrotaan sen olevan voimassa vain pari ensimmäistä kuukautta jonka jälkeen hinta pompsahtaa. Osta vain se mitä tarvit ja kaikella todennäköisyydellä peruskäyttäjälle se ei ole paljoa. Jos et aio katsoa videoita, edullisin 4G-liittymä riittää, noin 15 euroa kuussa. Jos katsot videoita, pykälää nopeampi on hyvä. Toki, jos hintaero paremman ja paljon paremman välillä on hyvin pieni, voi lisämaksu olla mielekästä maksaa. Älä hatkahda lisäominaisuuksiin, et niitä tarvitse. Muista, että jos koet sinua huijattavan, kuluttajaviranomaiset ovat apunasi ja voit aina perua huonon sopimuksen kunhan teet sen välittömästi.

Kaupan lisäturvat kuten takuun parannukset ovat suoraan sanoen pöhköjen asiakkaiden rahastusta. Jokaisessa kännykässä on takuu ja lisäksi kuluttajansuoja pätee. Kotivakuutuksesi voi myös tulla apuun vahingon sattuessa. Jos lisätakuuta haluat, valmistajien omat takuulaajennukset ovat yleensä melko selkeitä apuja, joskin nekin yleensä hinta/laatukulmalta turhia muissa kuin huippumalleissa. Varmista sen sijaan valmistajan perustakuun ominaisuudet. Jotkut valmistajat tarjoavat pidemmän takuun, kun suoritat puhelimen maksuttoman rekisteröinnin. Tästä kannattaa ottaa hyöty irti.

Näytön suoja kannattaa ehdottomasti hankkia. Ylimääräinen suojakalvo näytön päälle on halpa henkivakuutus. Jos puhelin putoaa, suojakalvo hajoaa mutta puhelin pysyy ehjänä. Et tarvitse hienointa mallia, riittää että se on sopiva. Suojakalvon asennus edellyttää hyvin vakaita käsiä ja malttia, mutta ei sinänsä ole millään muotoa monimutkainen operaatio. Jos epäilet suoritumista, pyydä myyjää asentamaan se. Monet kännykkähuoltoliikkeet tarjoavat suojan asennuspalvelua odotellessa.

Suojakotelo on myös ehdottomasti suositeltava. Kestävyyden kannalta paras optio on silikonisuojus, jonka avulla puhelin kestää pieniä pudotuksia täysin oireetta. Käytettävyyden kannalta joillekin voi olla parempi ns. lompakkokotelo, johon mahtuu puhelimen lisäksi myös pankkikortti tai pari. Moni lompakkokotelo on myös varustettu silikonirakenteilla, mutta osa ei. Toki ilmankin silikonirakennetta siitä on merkittävää apua puhelimen suojaamisessa. Valitse maun mukaan, mutta älä jää ilman. Huomaathan myös, että yleisimpiin merkkeihin ja malleihin saatavuus on hurjasti laajempi, joka tarkoittaa paitsi tyylillisiä valinnan vapauksia mutta myös tiukempaa hintakilpailua. Makuasioitakin saa harjoittaa, osta rohkeasti taiteellinen ja värikäs kotelo jos se tyyliisi sopii.

Käytetty puhelin on usein esiin nouseva ehdotus. Jos tuttava sinulle ilmaiseksi antaa vanhan puhelimensa niin hinta-laatusuhdetta on vaikea voittaa. Keskimäärin käytettyjen ostamista en kuitenkaan voi suositella peruskäyttäjälle. Käytetty huippumalli voi maksaa saman kuin uusi perusmalli, siinä on nopeampi suoritin, tarkempi näyttö ja paremmat kamerat – kaikki ominaisuuksia, joilla ei ole peruskäyttäjälle väliä. Sen sijaan siihen ei saa enää päivityksiä, akku voi olla heikko, huollettavuus kyseenalaista. Tässäkin kohtaa huomataan läppärin ja kännykän ero. Läppärien osalla suosittelen lähes poikkeuksetta hyvää käytettyä peruskäyttäjälle, kännyköissä en.

Puhelimen vaihto on aina tietynasteinen prosessi. On loogista ajatella että ostaa vain halvan puhelimen ja sitten kun se hajoaa, ostaa uuden. Jos kännykkä on vain puheluille, tämä pätee, mutta älypuhelimessa on usein muutakin. Esimerkiksi pankkitunnusohjelman siirto on aina melkoinen toimenpide, joka voi edellyttää myös pankissa asiointia. Jos olet viestitellyt tuttaville paljon, voi koko viestihistoria kadota vaihdossa. Mitä enemmän ohjelmia sinulla puhelimessa on, sitä enemmän on vaiheita siirrossa. Osaavalle käyttäjällekin toimenpide on kaikista automaatioistakin huolimatta melkoinen. Peruskäyttäjällä voi päästä itku. Apua voi toki ostaa, mutta jos maksat satasenkin joka kerta tiedonsiirrosta ja päälle pari päivää omaa vaivaa, voi halvan puhelimen säästö jäädä saamatta.

Hankintaehdotuksia

Tämä lista ei ole tyhjentävä tai ehdoton, vaan lyhyt ja suuntaa-antava. Se sisältää muutaman ehdotuksen ja perustelut. Mallit vaihtuvat nopeasti, joten tämä loppuvuoden 2022 ehdotuslista voi olla ajastaan jäljessä jo muutamassa kuukaudessa. Jos kiinnostusta on, päivitän listaa myöhemmin. Makuasioita en kuitenkaan nyt tai jatkossa voi tuomita. Listalta puuttuvat aivan halvimmat tuotteet, sillä totta puhuen siinä hintaluokassa en näe yhtään suosittelun arvoista puhelinta. Kuten aiemmin todettua, halpa puhelin voi tulla kalliiksi.

Samsung A33 – hintaluokka 350 €

Samsung A33

Samsungin edullisemman keskiluokan puhelin on kännyköiden kansanauto. Mikään ominaisuus ei ole hintaluokkansa paras, mutta kaikki on riittävää. Akku on reilun kokoinen, näyttö on peruslaadukas ja IP67-suojausluokka suojaa pölyltä ja roiskeilta. Kameraa ja suoritinta voi pitää alisuoriutujina, mutta peruskäyttäjää tämä ei häiritse. Samsung tekee huomattavan ison osan valmistamisesta itse eikä alihankkijoilla, jonka ansiosta laatuvaihteluja on vähemmän. Vuosien varrella olen havainnut ”Samppojen” kestävän ongelmitta keskimäärin paljon pidempään kuin vastaavien kilpailijoiden. Merkki on yleinen, joten huoltopisteitä on paljon, tarvikesaatavuus mainiota. Samsung lupaa turvapäivitykset laitteelle viideksi vuodeksi julkaisupäivästä, mikä on kilpailijoiden rinnalla erinomainen suoritus.

Apple iPhone SE (vm 2022) – hintaluokka 550 €

iPhone SE 2022

Jos olet tottuneempi Applen tuotteisiin, edullisin iPhone on hyvä ostos. Samsungiin verrattuna se on merkittävästi pienempi, siinä on heikompi kamera mutta vastaavasti massiivisesti tehokkaampi suoritin. Perusmallin 64 GB tallennustila voi olla liian vähän, jolloin muutaman kympin lisähinta lisätilasta voi olla perusteltua. Myös iPhone on IP67-suojaluokiteltu ja erittäin yleisenä merkkinä varaosa- ja huoltosaatavuus on erinomaista. Apple ei lupaa tiettyä turvapäivitysten saatavuusaikaa puhelimiinsa, mutta käytäntö on osoittanut huolet turhaksi. Applen päivitystuki on aina ollut markkinoilla täysin ylivertainen, eikä ole syytä epäillä tämän muuttuvan.

Fairphone 4 – hintaluokka 500 €

Fairphone 4

Hollantilainen Fairphone on täysin eri puusta veistetty kuin kilpailijansa. Fairphone on tuotettu äärimmäisellä vastuullisuudella, huollettavuudella ja pitkäikäisyydellä. Tekniset ominaisuudet ovat korkeintaan tyydyttäviä etenkin hintaluokassaan, mutta mitään varsinaista vikaa niissä ei ole. Valinta voi olla perusteltua, mikäli planeettamme huominen huolettaa, mutta vastuullisuusominaisuudet tuovat myös peruskäyttäjälle mielenrauhaa. Fairphonen huolto onnistuu jopa kotosalla, varaosien saatavuus on ensiluokkaista ja päivityslupaus on viisi vuotta kuten Samsungillakin. Tarvikesaatavuus on muita merkkejä heikompaa, mutta kaikki perustarpeet on saatavilla.

Entäpä ne muut merkit ja mallit?

En väitä tuntevani jokaista markkinoiden merkkiä ja mallia, mutta pyrin seuraamaan asiaa aktiivisesti. Ylläoleva kolmen lista ei ole tyhjentävä vaan suuntaa antava. Jos mielessäsi on jokin tietty kapula josta haluat kuulla kommentteja, tai joka mielestäsi on edellisiä parempi, kommentoi alla ja jutellaan. Kommentointi on mahdollista myös ilman rekisteröitymistä.

20 vastausta artikkeliin “Opas: älypuhelin peruskäyttäjälle”

  1. Tämä kone on eka jonka olen itse käynnistänyt kokonaan ja vieläkin ihmettelen millä keinolla sain toimiin
    Ohje kirjan mukaan en sitä tehnyt alkaa vaan oleen vanha kohta on aika ostaa uutta
    Sitä en käynnistä vaan sen saa juniori tehdä hänellä kun sattuu oleen taitoja enemmän kun minulla terv tepivaari

  2. Anteeksi vaan Kyuu, mutta en voi olla puuttumatta kirjoitukseesi. Kirjoitit: ”Akun teho ilmaistaa milliampeeritunteina mAh.”

    Todellisuudessa tehon yleinen yksikkö on Watti (W) tai milliwatti (mW), tai megawatti (MW). Akun kapasiteetti puolestaan kerrotaan yleisesti milliampeeritunteina (mAh) tai ampeeritunteina (Ah).

  3. Hommataan kohta molemmille Samsung S 22 Ultra tai Samsung Galaxy S22 ja vanhat jäävät joksikin aikaa rinnakaispuhelimiksi samalla gsm-numerolla ( sim).
    Vanhat toimi, mutta isompi ruutu tarpeen. Mitään ihmeelistä niillä ei tehdä kuten ei pelejä tai isoja videoita tai jatkuvaa mussaa eikä äänikirjoja. Pärjäisköhän vähemmillä ?

  4. Juhani, olet oikeassa. Ajatusvirhe, käyn korjaamassa. Piti puhua kapasiteetista.

    Ja onhan S22 hieno puhelin. Jos rahaa on ja semmoisen haluaa, mikäs siinä kukaan on muuta sanomaan. Jotkut ostavat huippumallin tottumuksesta. Jos kokee saavansa mitä haluaa, ei sitä sovi haukkua. Sanoisin että kunhan tiedostaa mahdollisuuden säästää tarvittaessa niin sitten voi päättää miten haluaa tehdä.

  5. Liittymistä haluan mainita MOI:n. MOI:lla typerä nimi ja imbesillit mainokset, mutta niistä ei kannata välittää, koska tuote on muuten rahaa säästävä ja hyvin toimiva.

    MOI toimii DNA:n verkossa ja se verkko on Suomen paras. Perus 4G liittymän riittävällä 100Mbit/s nopeudella saa yhdeksällä eurolla johon sisältyy 6Gt datan siirtoa kuukaudessa. Jos myös puhuu puheluita ja lähettää tekstiviestejä niin molemmista tulee korkeintaan kahden euron lisälasku. Kuukausimaksuksi tulee siten yhteensä korkeintaan 13 euroa. Tuo 6Gt dataa riittää kokemukseni mukaan mainiosti päivittäiseen lehtien lukemiseen, Whatsappin ja Teamsin käyttöön, pankkiasioiden hoitoon, jopa äänikirjan kuunteluun tuntikausia. Sen sijaan jos joku katsoo paljon videoita niin se ei tule riittämään.

    Jos tuo 6Gt dataa tulee täyteen niin netti ei lakkaa toimimasta mutta ylimenevästä datasta joutuu maksamaan hieman lisää, taisi olla 1,5 euroa per Giga. Ja jos perheessä on useita 6Gt liittymiä niin datakatto on yhteinen; jos toinen kuluttaa enemmän kuin 6Gt se ei haittaa jos datan yhteismäärä, esim. 12 Gt, ei ylity.

    Jos vuoden aikana tarvitsee välillä enemmän dataa niin MOI:n sovelluksesta voi vaihtaa rajattomaan dataan joka maksaa 18 euroa /kk ja kun datan tarve vähenee voi palata takaisin edullisempaan liittymään. Esimerkiksi itse vaihdan kesäksi rajattomaan dataan jotta voin katsoa tv:tä mökillä ja syksyllä palaan halvempaan liittymään.

    Elisa lähettelee koko ajan tarjouksia yrittäen houkutella luopumaan MOI:sta, mutta Elisan tarjoukset ovat suunnilleen saman hintaisia kuin MOI:n kalliimman liittymän hinnat ja aina määräaikaisia. En tykkää sellaisesta puljaamisesta ja siksikin pysyn siinä joka tarjoaa reilusti pysyvästi edullisen hinnan.

    Liittymien kuuluvuudessa on myös eroa. Paras verkko on siis DNA:lla ja MOI:lla, toiseksi paras Elisalla ja kolmanneksi paras eli huonoin Telialla. Mutta koska linkkimastojen sijaintikin vaikuttaa niin jossakin paikassa Telia saattaakin olla paras. Meillä mökillä DNA:n verkko toimii hyvin mikä on myös peruste pysyä MOI:ssa, tosin ei Elisakaan siellä huono ole, Telia on, kenttä on heikko.

  6. Hei, kiitos! Tosi asiallinen juttu, johon voi palata myöhemminkin kun niin paljon asiaa 🙂 En edes tiennyt Fairphonesta. Yksi juttu mikä minulle on ollut varmaan ihan peruskäyttäjänä puhelimessa usein mietinnässä on laitteiden vedenkestävyys, kun kuvaan joskus vedessä, mikä on aina kalliiden laitteiden kanssa jännittävää. Mutta todella asiallista.

  7. Puhelimien takuuseen myös yksi vihje: myyjän takuu ei välttämättä pääty takuun päätyttyä. Tästä minulla on kokemusta viime kesältä. Elusan kaupasta ostamani Sony Compact urvahti noin kahden ja puolen vuoden käytön jälkeen. Takuu puhelimella oli kaksi vuotta. Koska minulla oli vielä osamaksujakin maksamatta ( maksuaika kolme vuotta) en ollut tyytyväinen. Erinäisten kokemusten ( myyjät tietämättömiä) jälkeen otin lopulta yhteyttä kesälomalta palanneeseen myymälän päällikköön sähköpostilla ja lähetin hänelle kuluttajaviraston sivulta löytyvän reklamaatio lomakkeen. Lopputuloksena sain pois loput osamaksut ja vielä lisähyvitystä laajakaistamaksuista. Hyvitystä todennäköisesti suurensi myyjien sekoilu asian kanssa kesän aikana, mm. puhelimeni oli kuukauden ”takuuhuollossa” ja tuli sitten rikkinäisenä takaisin koska takuuta ei ollutkaan. Mutta joka tapauksessa, elektroniikalla kuten puhelimilla on ns. oletettu kestoikä. Jos tuote hajoaa ilman asiakkaan myötävaikutusta heti takuun päätyttyä myyjällä voi olla silti yhä vastuu vastata ainakin osittain tuotteen korjaamisesta tai muusta hyvityksestä. Puhelimille tuo aika on noin neljä vuotta.

  8. Ja vielä liittymistä: netistä löytyy ns. Win back – sivusto. Sinne operaattoreiden asiakkaat ovat kertoneet niistä tarjouksista, joita operaattorit ovat antaneet kun ovat saaneet tiedon siitä että asiakas on vaihtamassa toiselle operaattorille. Jos ei halua vaihtaa operaattoria niin sen voi helposti kilpailuttaa tarttumalla toisen operaattorin tarjoukseen ja hyväksymällä sitten vanhan operaattorin win back -tarjous. Esimerkiksi Elisa laskuttaa kilteiltä asiakkailtaan ”halvasta” liittymästä niin 30 euroa kk, mutta jos olet vaihtamassa niin saatkin saman liittymän noin 20 eurolla pariksi vuodeksi eteenpäin. Se tekee jo 120 euroa vuodessa. Ei kannata maksaa törkyhintoja.

  9. Norpan vinkki on hyvä – joskin sen verran pitää tarkentaa että paras verkko on myös subjektiivinen. DNA:n verkko on hyvä, mutta ei vailla katveita ja huonoja paikkoja. Ei ole universaalia vastausta. Ja tuo takuun ja kuluttajasuojan huomio on erinomaisen tärkeä.

    Liisalle sanoisin että jos ihan aktiivisesti veden kanssa on tekemisissä niin tätä varten tehty suojakotelo on todella halpa turva.

    1. Totta, DNA:n verkko on Suomen mittakaavassa kattavin mutta riippuu paljon paikasta mikä on kentän voimakkuus, jossakin kohtaa se voi olla Telialla paras. Itselläni kotona Elisan verkko olisi parempi, mutta koska puhelin on täällä huoneiston wifi-verkossa, mikä myös muuten auttaa siihen että tuo 6Gt mobiilidataa riittää, niin ratkaisevampaa on kentän voimakkuus mökillä.

  10. Hyvä avaus, mutta itseäni alkoi hieman huvittamaan se, että en yllä edes peruskäyttäjän tasolle. Minulle puhelin on puhelin ja joskus satunnaisesti jonkun tekstiviestin välittäjä, eikä yhtään sen enempää.

    Jätän sen mielelläni kotiin kalaan lähtiessä tai lenkillä käydessä, ei omaa aikaa kannata tuhlata turhuuksiin

  11. Mika, oikea vastaus on se mikä itselle tuntuu sopivalta. Jos et tarvitse älytoimintoja, älä osta älypuhelinta. Nykypäivänä pankkitunnisteet tuppaavat olemaan yksi syy joka tekee älylaitteen hankinnasta kovin tarpeellista monelle.

  12. Minullakin puhelin on orja, enkä minä. Ostin noin vuosi sitten täyskunnostetun puhelimen ja hyvin on toiminut, ainakin sen seitsemänkymmenen euron edestä jonka maksoin. Kauppa tehtiin Virossa ja puhelin tuli Ranskasta. Ainakin se säästää maapallon luonnonvaroja, kun ei kaikki osta uutta puhelinta.

    Minulla on Telia toiminut varsin hyvin, ainoastaan täysin kasvoton on sekin yritys. Joskus, kun tekisi mieli jotain kysyä, niin ketään ei vastaa.

    Muuten, minä en koskaan ole vaihtanut operaattoria, se on sama siitä valtion yrityksestä alkaen.

    1. Paljonko maksat? Operaattorit eivät palkitse vakituisia asiakkaita. Operaattorin vaihtajat sen sijaan saavat hyviä tarjouksia ja voivat säästää satoja euroja.

  13. Kiitos hyvistä vinkeistä. Tosin tein uuden puhelimen kaupat jo kuukausi takaperin.
    Uusi on Samsung Galaxy A 53 5G Elisan kaupasta.
    Tietojen siirto vanhasta osittain jopa heidän oma tietoturva jäi pois vaikka se on maksettu. Uusi käynti ja jonotuksella vuoronumeron kanssa. Ne pankkiyhteydet piti sitten käydä itse tekemässä ao pankeissa. S-pankki oli enemmän kuin poliisitoimi.
    Mitä himskanttia puhelimessa pitää olla kaikenmaailman pelejä eikö pelejä voisi ladata vain jos niitä joku käyttää?
    Elisa myy vaivihkaa senioreille esim viihdepakettia jota seniorit eivät todellakaan tarvitse ja sen viihdepaketin palauttaminen vaati kovia otteita.

    1. Pidän tämän vanhan Samsungin rinnakkain käytössä samalla puhelinnumerolla ja jätän tähän pankkitoiminnot, jotka käyn sitten varmistamassa uuteen fyysisesti pankissa jonkin ajan kuluttua.

  14. Samsung Galaxy S 22 on tilattu asennuksineen. Vanha saman merkkinen jää rinnalle, kunnes uusi on hallinassa. Riittävä koko ja toiminnallisuus ratkaisi.

  15. Sampan A53 on käytännössä listan A33:n isoveli, jossa on kaikki ominaisuudet vähän parempia. Samat suositukset pitkälti pätee.

    Niilo heittää kyllä hyvän kysymyksen: miksi puhelin pitää olla täynnä turhia ohjelmia. Se on hiton hyvä kysymys. Se on sama joka merkillä. Voin todeta että potuttaa minuakin.

  16. Minulla on Apple iphone 7 4,7″ siinä ei ole sim korttia, mutta sillä on mukava lukea lehtiä kotona ollessa. Siinä on paljonkin selkeämpi teksti kuin Samsungissa. Se on pari vuotta vanha ja jäi minullulle tarpeettomaksi. Siitä hävisi soittaessa ääni ja ne olisi huollossa vaihtanut sen uuteen, mutta kun minä hukkasin siitä kaikki koodit enkä
    saanut sitä auki. Se kävi maahantuojalla asti, mutta eivät pystyneet auttamamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *