Huawei-kriisi ja kauppasota

Huawei-kytkimiä

Tämänkertainen hyötyblogaus kaivautuu pintaa syvemmälle kiinalaisyritys Huawein kauppasaartoon yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin toimesta. Olen kasannut eri otsikoiden alle mahdollisimman hyvän tiivistelmän aiheesta, koittaen välttää keltaisen lehdistön sensaatioita tai geopoliittisia paineita. Aihe on minulle jossain määrin läheinen, sillä tietoturvapäällikön ominaisuudessa olen käyttänyt Huawein ammattilaitteita pitkään ja uskon tuntevani yrityksen ja sen tuotteet jotenkuten. Elantoni ei kuitenkaan ole millään muotoa riippuvainen heistä enkä ole heihin missään sopimussuhteessa.

päivitetty 19.6.2019 klo 12.30

Lyhyt kertaus ja taustat

Yhdysvaltain hallinto, ei siis vain presidentti Trump, on pitkään katsonut kieroon kauppasuhteita Kiinan kanssa ja pitänyt niitä monilta osin epäedullisina. Riita on kasvanut kauppasodaksi ja yksi sen uhreja on kiinalainen tietotekniikkayritys Huawei, joka valmistaa niin kuluttajalaitteita kuin myös tietoverkon laitteistoja teleoperaattoreille ja muille yrityksille. Osana tätä kauppasotaa on Yhdysvallat julistanut yrityksen huomattavaan saartoon. Koska nykypäivän tietotekniikassa niin ohjelmistot kuin laitteetkin tulevat eri puolilta maailmaa, tämä on asettanut vaikeaan asemaan Huawein lisäksi myös monet heidän yhteistyökumppaneistaan Yhdysvalloissa, Kiinassa kuin myös EU:n alueella. Kuluttajille merkittävin osa on Android-mobiilikäyttöjärjestelmää kehittävän Googlen ja Huawein yhteistyön loppuminen. Tämän johdosta Huawei ei voi kehittää uusia Android-standardin älypuhelimia ja myös uusien ominaisuuksien saaminen nykymalleihin voi rajoittua. Koska yhteistyö on ollut molemminpuolisesti hedelmällistä, sekä Google että Huawei ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä.

Yhdysvallat ei perustele toimiaan maiden kauppasuhteiden ongelmilla, vaikka asiantuntijat pitävät niitä todellisena taustasyynä. Trump perustelee toimia Huawein uhalla, väittäen Kiinan valtion käyttävän laitteita vakoiluun, todisteita kuitenkaan esittämättä. Toissijaisesti on esitetty kritiikkiä Huawein yrityksistä kiertää kansainvälisiä sanktioita sekä teollisuusvakoilusta. Näiden väitteiden pohjalle on enemmän täytettä, joskaan absoluuttista totuutta vielä odotellaan. Vastaavasti Huawei on esittänyt syytöksiä niinikään asiattomasta toiminnasta, joiden todenperäisyyttä niinikään selvitetään. Aiheesta on siis faktojen rinnalla myös aimo pino huhuja ja spekulaatioita laidasta laitaan. Tämä juttu on kattava ja kiireisen kannattaa vain etsiä asia oikean alaotsikon alta. Juttu päivittyy tilanteen kehittyessä.

Julkisessa keskustelussa puidaan myös Kiinan globaalia asemaa laajemmin. On silkkitie, on ihmisoikeusasiat, on Tallinnan tunneli, Afrikan valloitus ja vaikka mitä. Kiinan aseman kehittyminen maailmassa on kiehtova aihe jonka ymmärtäminen kannattaa myös tässä kontekstissa. Suosittelen lämmöllä kuulemaan vaikkapa Ulkopoliittisen instituutin edustajien haastatteluja medioissa ja lukemaan heidän julkaisujaan. Valmistellessani tätä juttua sain asiasta paljon kommenttia, mutta on kaksi syystä miksi en ota Kiinan valtiota laajemmin tässä käsittelyyn. Ensimmäinen on se, että en omaa riittävää asiantuntemusta, se on aivan oma osaamisen ala. Toisena se, ettei se ole oleellista nimenomaisesti Huawein osalta. Mikäli pidät Kiinan valtion toimia asiattomina, kritiikkisi tai mahdollinen boikottisi tuskin kohdistuisi vain yhteen kiinalaisyritykseen.

Missä mennään juuri nyt? (päivitetty 19.6.2019)

Huawein tuotekehitys ei näytä hiljentyneen ja osa jäähyistä esim. yhteistyöjärjestöissä peruttiin melkein saman tien. Sen sijaan taloudelliset vaikutukset alkavat osumaan pöytään. Huawein liikevaihdon arvellaan putoavan 30 miljardilla kahden vuoden aikana, jääden kuluvana vuonna noin 100 miljardiin dollariin. EU-alueella arvellaan Samsungin nousevan kännyköissä lähes ylivertaiseen kärkiasemaan ja tämän vaikutuksia kuluttajille spekuloidaan moneen suuntaan. Samaan aikaan Huawei on panostamassa tuotekehitykseen lisää, myös Suomessa.

Puhtaasti kännyköiden osalta Huawein Kiinan ulkopuolinen puhelinmyynti on tippunut noin 40 prosenttia, eri maissa ja alueilla eri määriä. Huawei on luvannut vahvasti Google-päivitysten jatkuvan ja näin on laajalti arveltu tapahtuvankin. Filippiineillä Huawei on jo luvannut uusiin puhelimiin rahat takaisin -takuun asian vahvistamiseksi, mutta tämän leviämisestä muihin maihin ei ole tietoa. Kaiken kaikkiaan Huawein älypuhelinten ostoa ei voi tällä hetkellä pitää millään muotoa riskialttiina, mutta luonnollisesti kuluttajat ovat varuillaan kiistan ollessa yhä kesken.

Vaikuttaisi siltä, että jokainen pelaaja odottaa nyt seuraavaa isoa siirtoa. Huhuja leijuu vaikka minkälaisia, mutta konkretiaa vähäsenlaisesti. Huawei jatkaa viestintäkampanjaansa sosiaalisessa mediassa, referoiden niin uusia kauppoja ympäri maailman operaattorien kanssa kuin myös eri asiantuntijalausuntoja. Kampanja ei edelleenkään vaikuta kovinkaan hyvin suunnitellulta ja esimerkiksi ruotsinkielistä materiaalia jaettiin suomenkieliseksi väitettynä, eikä virhettä koskaan korjattu. Tämän kirjoittajan arvio on, että ainakaan länsimaisiin kuluttajiin tarvitaan vähän eheämpää ja punaista lankaa kädessä pitävää markkinointia. Toisaalta, linja on ainakin sinänsä asiallinen ja maltillinen. Rauhallinen asenne antaa syytä epäillä Huawein uskovan rauhanomaiseen ratkaisuun. Toki kyse voi olla vain markkinointipsykologiasta: irtopisteitä voi olla tarjolla, kun osaa esiintyä sopuisasti ja rauhallisesti Trumpin huutojen alla.

Valtiotasolla muut maat kuin Yhdysvallat eivät ole liittyneet merkittävin tavoin kauppasotaan, vaikka Trump on sitä toivonut. Yhdysvallat on myös perääntynyt vaatimuksistaan Nato-jäseniä kohtaan, eikä Nato-mailta enää vaadita kieltäytymistä Huawein mobiiliverkkojen käytöstä.

Huawei UPS

Mitä tapahtuu jos omistan jo tai ostan uuden Huawein kännykän?

Lyhyt vastaus: Ei mitään mullistavaa. Kaikki kännykät joita kaupasta löytyy toimivat normaalisti ja saavat turvapäivityksiä myös jatkossa. Myös huollot ja muut ylläpitotoimet sujuvat ja niihin voi asentaa sovelluksia vapaasti. Tuoreimpien tietojen valossa näyttäisi että myös suuret, merkittäviä uusia ominaisuuksia tuovat järjestelmäpäivitykset ovat taas putkessa, joskin tästä asiasta on epävarmuutta. Tämä tieto vaikuttaa uusimpien mallien omistajiin, joiden osalta on riski että jotkut uudet ominaisuudet eivät välttämättä tule myöhemmin saataville. Tällä ei ole vaikutusta tietoturvaan, mutta moni uusi Googlen toiminto voisi jäädä kokematta. Tietoturvapäivitykset toteutuvat käyttäjän kannalta vastakin normaalisti, joskin pinnan alla niiden jakelutapoihin voi tulla muutoksia. Turvapäivitykset pohjautuvat avoimen lähdekoodin ydintoimintoihin, eikä näiden jakelua voi estää hallinnollisella päätöksellä. Turvapäivityksen rakentaminen avointen koodien perusteella on tehty eri Android-valmistajien ja Googlen yhteistyönä, jolloin on mahdollista että jatkossa Huawei tekee työn itse.

En ole itse käyttänyt Huawein älypuhelimia, mutta lähipiiristä käyttäjiä löytyy. Heidän kommenttien ja lukuisten lehdistön testien perusteella väitän Huaweilla olevan teknologian hanskassa. Etenkin kännykkäkamerat ovat heillä huippuluokkaa. Jos minulta kysyttäisiin vinkkiä parhaaksi kamerapuhelimeksi, vastaus todennäköisesti olisi Huawein valikoimasta, siteeraten vaikkapa Tekniikan Maailman vertailuja. Toki, jos puhelimen osto ei juuri nyt ole ajankohtaista, voi olla viisasta odottaa vaikkapa pari kuukautta tilanteen kehittymistä. Jos taas törmäät hyvään alennusmyyntiin Huawein puhelimesta, teet todennäköisesti hyvät kaupat.

Jos kauppasota jatkuisi ja keräisi uusia kierroksia, ominaisuuspäivityksiä voisi siis jäädä tulematta ja uusien mallien ilmestyminen markkinoille hidastuisi, ehkä pysähtyisikin hetkeksi. Riippumatta kauppasodan etenemisestä, vaikuttaa todennäköiseltä että Huawei ja ehkä muutkin kiinalaisvalmistajat alkavat siirtämään yhä suuremman määrän kehityksestä omiin käsiinsä ja vähentämään yhteistyötä yhdysvaltalaisten yritysten kanssa. Spekuloin tästä eri kappaleessa.

Miksi juuri Huawei?

Tämä on vaikea kysymys. Huawein rinnalla toinen kauppasodan puheissa pyörinyt kiinalaisyritys on niinikään mobiiliteknologiaa valmistava ZTE. ZTE:n maine on paljon Huaweita nuhjuisempi ja luurankoja on kaapeista löytynyt, mutta kiistat heidän ja yhdysvaltain välillä sovittiin melko kivuttomasti. Edistynyt arvaus on, että Huawei sopi varsin mainiosti metaforisen tikun nokkaan heidän merkittävän markkina-aseman, monialaisuuden ja Yhdysvalloissa vähäisen läsnäolon johdosta. Heidän ympärille oli helppo kirjoittaa kertomus jota niin päättäjille kuin kansallekin voitiin myydä. Laaja asiantuntijakanta kuitenkin puhuu sen puolesta ettei Huawei itsessään ole mitenkään erityinen, vaan kiistan taustat ovat laajemmissa valtioiden välisissä suhteissa. Huawei on symboli kiinalaisten teknologiayritysten markkina-aseman kasvulle ja symbolit ovat sodassa tärkeitä, myös kauppasodassa.

Kaukaa haetumpi arvaus on, että yhdysvaltalain hallinnon esittämät syytökset Huaweista ovatkin totta, mutta todisteet ovat syystä tai toisesta toistaiseksi pysyneet tiukasti Pentagonin ja Valkoisen talon sisällä. Yhdysvaltain maine vahvojen todisteiden esittämisestä kansainvälisissä kiistoissa on kuitenkin tahraantunut moneen kertaan, kuten olemme vaikkapa Irakin joukkotuhoaseiden tai Iranin ydinohjelman osalta oppineet. Snowdenin ja Manningin paljastukset ovat myös omiaan heikentämään heidän uskottavuutta ja väitettyjen todisteiden piilottelu ei lisää tämän teorian uskottavuutta lainkaan. Vaikka täyttä varmuutta ei ole, todennäköisempää on että Huawei on yksinkertaisesti valikoitu Yhdysvaltain hallinnon osalta sopivaksi pelinappulaksi tähän kauppasodan taisteluun.

Huawei-palvelimia

Miksi EU:ssa toimivat yritykset on vedetty mukaan?

Mikäli olet tutustunut Yhdysvaltain vetäytymiseen Iranin ydinsulkusopimuksesta, on analyysissä paljon samaa. Yhdysvallat vaatii jokaista maassaan toimivaa yritystä sitoutumaan heidän kauppasotiin ja pakotteisiin. Toisin sanoen, jokainen EU:ssa toimiva yritys, jolla on mitään kauppaa, muuta rahaliikennettä tai vaikkapa tutkimusyhteistyötä Yhdysvaltain suuntaan, joutuu noudattamaan Trumpin toiveita. EU ei ole voinut puolustaa yrityksiään kovin tehokkaasti, ei Iran-sopimuksen osalta eikä tälläkään kertaa. EU:n resurssit ovat äärimmäisen rajallisia tältä osin ja EU:n koko filosofia pohjautuu avoimeen yhteistyöhön, jolloin vahvoja riippuvuussuhteita syntyy. Keskustelu EU:n asemasta maailmanpolitiikassa Trumpin kaudella on aihe, josta on keskusteltu jo paljon ennen Huawei-kriisiä ja keskustelu toivottavasti jatkuu vastakin.

Lisäksi geopolitiikka pelaa omaa pitkää peliään. EU:n turvatakuut tulevat NATOlta, eli käytännössä Yhdysvalloilta. Niin EU kattotasolla kuin jäsenvaltiotkin ovat haluttomia riskeeraamaan puolustustaan. Toiselta puolen narua vetää se tosiasia, että EU:ssa on hurja määrä Huawein rakentamia mobiili- ja kiinteitä verkkoja, eikä Huawein läsnäolosta voi luopua ilman massiivisia vahinkoja, lähes tähtitieteellisiä kuluja ja huomattavaa haittaa EU:n jäsenmaiden tietoyhteiskuntien tasoon. Aivan oma kysymyksensä on EU:n halukkuus tai edes juridinen kyky ylipäänsä puuttua yksityisten yritysten toimintaan tällä mittakaavalla. Tämä johtaa pattitilanteeseen, jonka johdosta kovia äänenpainoja ei täältä päin kuulu suuntaan tai toiseen. Yksittäisten maiden osalta irtiottoja voi toki tapahtua ja on tapahtunutkin. EU on hiljaisesti ymmärtänyt ettei sen kannata suotta ärjyillä ja Yhdysvallat sen, etteivät he voi kontrolloida EU:ta tai sen jäsenmaita rajattomasti.

Missä Huawein laitteita käytetään? Mitä laitteita ne ovat?

Kännykät, tabletit, läppärit, älykellot ja mokkulat tiedämmekin, mutta myös yrityspuolen laitteilla on suuri rooli. Ensinnäkin ovat tavanomaiset eri kokoisten yritysten tarvitsemat laitteet, kuten tietoverkkoja toisiinsa yhdistävät reitittimet, palomuurit, kytkentäkaapeissa tarvittavat kytkimet, langattoman lähiverkon tarvikkeet, palvelintietokoneet, tallennusjärjestelmät, varavirtaa tarjoavat UPS-akustot ja valokuituverkon laserlähettimet. Tällaisia laitteita on käytännössä kaikissa kymmentä henkeä suuremmissa yrityksissä. Huawei on harvoja yrityksiä joiden tarjonta yritysten tietojärjestelmissä on näin lavea, mutta kilpailijoiksi voidaan laskea vaikkapa amerikkalaiset HPE ja Dell sekä kiinalais-amerikkalainen Lenovo. Merkittäviä kilpailijoita yksittäisillä tuotesegmenteillä on reilusti enemmän.

Älypuhelinten lisäksi eniten mediassa mainitut tuotteet ovat suuralue- ja mobiiliverkkojen puolella. Tässä kohtaa puhumme järeämmistä reitittimistä ja kytkimistä sekä kännykkäverkkojen tukiasemista ja antenneista. Näissä Huawei on merkittävä peluri Yhdysvaltoja lukuun ottamatta lähes halki maailman, kilpaillen ennen muuta Nokian ja Ericssonin kanssa. Suomessa kaikki operaattorit käyttävät Huawein laitteita vaihtelevissa määrin ja keskimäärin tilanne on samanlainen halki EU:n. Huaweilla on mobiiliverkoissa jonkinlainen markkina-asema käytännössä jokaisella mantereella. Muiden laitteiden osalta tilanne vaihtelee laajemmin. EU-maissa Huaweilla on vähintäänkin haastajan asema monissa yritysten ja julkisen sektorin verkkolaitteissa. Referensseissä esiin nousevat usein kaupan ala ja finanssisektori.

Monissa tuotekategorioissa Huawei on teknologisesti erittäin edistynyt. Oman kokemukseni mukaan joissain tuotteissa Huawei edustaa jopa teknologista kärkeä, kun taas toisissa heillä on vielä matkaa kärkikahinoihin. Huawei valmistaa melko suuren osan laitteistaan ja komponenteistaan itse, erottuen tässä laajempaa alihankintaa suosivista monista kilpailijoistaan. Huawein kanssa hieman vastaavasti toimii eteläkorealainen Samsung, jonka tunnemme täällä etenkin kodinelektroniikasta ja kännyköistä. Sekä Samsung että Huawei valmistavat myös omia suoritinpiirejä, joita käytetään kännyköiden lisäksi myös muissa laitteissa. Piirit tosin perustuvat molemmilla englantilaisyritys ARM:n lisenssiin.

Suomessa Huaweilla on siis paikkansa operaattorien mastoissa ja konesaleissa. Lisäksi monet Huawein tietoverkkolaitteet ovat tehneet hyvin kauppansa etenkin julkisella sektorilla. Tamperelainen tietotekniikan tukkuyritys F9 Distribution jakeli Huawein yritystuotteita jälleenmyyntikanavan kautta laajalti muutaman vuoden ajan, jolloin saatavuus oli erittäin laajaa. Tämä jakelukanava kuitenkin poistui käytöstä vuoden alusta ja kauppoja tehdään lähinnä osallistumalla avoimiin tarjouskilpailuihin. Muita jakelukanavia yhä on ja käytännössä kaikkia Huawein yritysverkon laitteita on saatavilla Suomessa eri jälleenmyyjien kautta. Huoltopäivystyksen Huawein yrityslaitteilla toteuttaa Espoossa päämajaansa pitävä ja kaikissa pohjoismaissa toimiva Verticom. Huaweilla on myös omaa henkilökuntaa Suomessa, niin myynnissä kuin tuotekehityksessäkin.

Huawei tallennusjärjestelmä

Vakoileeko Huawei tuotteidensa kautta?

Yhdellä sanalla: ei. Muutamalla lisäsanalla sanoen, savuavaa asetta ei ole löytynyt eikä se johdu etsinnän puutteesta. Muutama uutisankka vakoilusta on päässyt pinnalle. Huawein tuotteissa on ollut tietoturvaongelmia kuten joka valmistajalla ja Huawei näyttää paikanneen heille ilmoitetut tietoturva-aukot kuten asiaan kuuluu. Varsin merkittävä määrä asiantuntijoita tuntuu olevan yksimielisiä siitä, että mitään valtiollisen vakoilun takaporttia laitteista ei löydy. Huawei on avannut laitteidensa lähdekoodeja tutkijoiden ja viranomaisten nähtäville eri EU-maissa. Tätä voi pitää merkittävänä tekona epäilyjen hälventämiseksi.

Monen uutisankan takana ovat asentajan virheet, joiden myötä laitteisiin on jäänyt häkkerin mentäviä aukkoja. Etenkin ammattilaitteissa asentajan täytyy osata määritysten teko tarkkaan, sillä joskus pienikin virhe voi avata tietoturva-aukon. Arvelisin että osasyy on Huawein dokumentaatioissa, jotka eivät aina edusta ihan parasta englannin kieltä tai selkeää ilmaisua, tässä kohtaa heillä on parantamisen varaa. Katsoen miten laajalti näitä tuotteita on asennettu operaattoreille, finanssisektorin toimijoille ja lukemattomiin yrityksiin, voidaan todeta että myynti loppuisi kuin seinään sinä päivänä kun Huawein tuotteista löytyisi vakoilutoimintoja. Huawein toimitusjohtaja on todennut eroavansa sinä päivänä kun vakoilua laitteilla tehtäisiin, mutta tätä voinee pitää tilanteeseen sopivana markkinointipuheena. Yhtä kaikki, vakoilusta ei ole merkkejä.

Yksi keskusteluissa esiin nouseva epäilyksen tausta liittyy palvelinvalmistaja Super Microon, joka oli syksyllä 2018 vakoiluskandaalin keskellä. Uutistoimisto Bloomberg väitti Kiinan valtion asettaneen Super Micron palvelimiin vakoilun mahdollistavan sirun, jotta palvelimia sitten toimitettaisiin mm. Applen ja Amazonin konesaleihin. Kiistan molemmilla puolin olevat yritykset, kuten myös useat valtiot idässä ja lännessä kumosivat uutisen perusteettomana, eikä todisteita vakoilun puolesta koskaan esitetty. Sen sijaan esimerkiksi Apple esitti todisteita Bloombergin väitteitä vastaan. Super Micro ei yrityksenä liity Huaweihin mitenkään, mutta nettikeskustelussa aasinsilta löytyy helposti Kiinan liittyessä molempiin tapauksiin. Jutun lähde jäi mysteeriksi.

Kuluttajapuolella Huawein kännyköissä on ollut tietovuotoja ja kyseenalaisia toimintoja, joita sittemmin on siivottu. Tämäkin on tosin ongelma josta on kärähtänyt myös moni muu kännykkävalmistaja, viimeisinpänä Nokia (HMD) ja Apple. Niin valitettavaa kuin tällaiset tietoja käyttäjästään luvatta vuotavat ”ominaisuudet” ovatkin, mielestäni oleellista on katsoa miten niihin reagoidaan: tilkitäänkö vuoto, myönnetäänkö virhe ja toistuuko sama uudestaan? Tältä osin Huawei on aika samoilla vesillä muiden valmistajien kanssa. En silti halua vähätellä ongelmaa, tämä on kohta jossa jokaisen kännykkävalmistajan pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni.

Viimeisenä pitää todeta valtion asema, vaikkei tämä siis omaa osaamisalaa olekaan. Kiina vakoilee, kuten jokainen suurvalta. Olisi naiivia väittää etteivätkö valtiolliset tiedusteluviranomaiset pitäisi myös omia yrityksiään silmällä ja epäilemättä näiden yritysten kauppasuhteita käytetään myös vakoilun ja vastavakoilun toimissa. Tämä ei ole Kiinan laki, se on maailman laki. Valtiolliset vakoilukoneistot käyttävät luonnollisesti myös eri tietoverkkojen laitteita viestiliikenteen vakoilemiseen. Jos väännät asetukset siihen asentoon, saat vakoiltua ihmisiä niin Huawein kuin Nokiankin laitteilla. Tällaista toimintaa harjoittaa laajalti myös vaikkapa Ruotsi ja ilmeisesti lähiaikoina myös Suomi. Valtiollisesta tiedustelusta ja vakoilusta kiinnostuneille on tarjolla paljon kirjallisuutta, nettisisältöä ja vaikkapa Yleisradion podcasteja.

Mistä muusta Huaweita syytetään? Onko yritys Kiinan valtion vakoilulaitos?

Huawein yrityskulttuuri on ilmeisesti omannut hieman likaisia piirteitä. Epäilyjä yritysvakoilusta on esitetty useita. Joissain tapauksissa Huawei on oikeudessa osoittautunut viattomaksi, huomattavan monessa tapauksessa asia on soviteltu oikeuden ulkopuolella ja joissain tapauksissa yritysvakoilu on osoittautunut todeksi. Näissä tapauksissa ei siis ole kyse laitteissa olevista vakoilujärjestelmistä, vaan aivan perinteisestä yritysvakoilusta, patenttien rikkomisesta, ominaisuuksien kopioinnista, yms. Katsoen miten paljon patenttiriitoja maailman suurissa oikeusistuimissa jatkuvasti käsitellään, tästä voisi päätellä näiden ongelmien olevan ikävän yleisiä ja on vaikea sanoa erottuuko suuressa kuvassa Huawei harmaasta massasta. Yhtä kaikki, sanoisin että on riittävästi merkkejä ainakin epäillä Huaweihin pesiytyneen ikäviä piirteitä. Ovatko ne johdon alullepanemia tai hyväksymiä vai yksinäisiä susia on kysymys johon tuskin koskaan saamme vastausta. Huawei on myös itse esittänyt syytteitä yrityssalaisuuksien varastamisesta, sekä ulkopuolisia tahoja että omia entisiä työntekijöitään kohtaan.

Huawein epäillään kiertäneen Yhdysvaltain Iran-pakotteita ja tämän vuoksi Huawein edustaja pidätettiin Kanadassa. On vaikea sanoa mikä tämän totuus on, mutta varmaa on ainakin se että Kiina ei ole valtiona ollut kovinkaan halukas liittymään Yhdysvaltain johtamiin Iran- tai moniin muihinkaan boikotteihin. Uutistoimisto Reuters teki aiheesta merkittävää taustatutkimusta, mutta täyttä varmuutta tapahtumasta ei ole. Huawein kertoman mukaan kaupat peruttiin heti sanktioiden astuttua voimaan, mutta toinenkin versio tarinasta on tarjolla. On myös epäilyksiä, että muita kansainvälisiä sanktioita on yritetty kiertää, mutta ne vaikuttavat pienemmiltä ja epävarmemmilta tarinoilta.

Kun katsomme Kiinan historiaa viimeisten vuosikymmenten ajalta, nousee mieleen sanonta ”joka kerran keksitään, sitä aina epäillään”. Kiinan ja Neuvostoliiton suhteet kokivat aikanaan kovia kolauksia kun kiinalaiset lähtivät varsin härskisti kopioimaan sotilasteknologiaa. Kiinan markkinoilla on myös krooninen ongelma piraattituotteiden kanssa. On kovin helppoa ostaa vaikkapa Applen uusimman älypuhelimen näköinen piraattiluuri murto-osalla alkuperäisen hinnasta. Immateriaalioikeudet ovat Yhdysvalloissa erittäin vahvassa asemassa, jolloin Kiinan riittämättömät toimenpiteet piraattituotteita vastaan epäilemättä sähköistävät ilmapiiriä. Katsoen minkälaisia panostuksia tekijänoikeus- ja patenttilobbarit käyttävät EU:ssa, väittäisin fiilispohjalta että tämä on pinnan alla yksi vahvimpia taustasyitä kauppasotaan. Tämäkään puoli ei liity Huaweihin sinänsä, mutta yritys on aina kotimaansa näköinen.

Tämä johtaa jatkokysymykseen: onko Huawei yksityinen yritys vai Kiinan kommunistipuolueen käsikassara? Huawein toimitusjohtaja Ren Zhengfein armeijatausta nostetaan usein esille. Toisaalta, melko monelta suomalaiselta miespuoliselta yritysjohtajalta löytyy myös armeijatausta. Hänen suhteestaan Kiinaa johtavaan kommunistiseen puolueeseen käydään myös spekulaatiota. Kiinassa on hyvin vaikea toimia merkittävässä asemassa yksityiselläkään puolella ilman puolueen jäsenkirjaa. Toisaalta voidaan väittää että tässä mennään vain maan yleisen linjan mukaan, mutta vahvoja epäilyksiä laajemmista suhteista on myös esitetty arvovaltaisissa länsimaisissa medioissa. Tällaisia väitteitä on äärimmäisen vaikeaa idioottivarmasti todistaa sen paremmin oikeiksi kuin vääriksikään. Löydämme vaivatta heijastuksia vastaavanlaisiin yritysjohtajien ja valtiovallan suhteisiin pitkin länsimaita, mutta toisaalta lienemme kaikki yksimielisiä siitä, että Kiinan valtio toimii kovin eri tavoin.

On erittäin vaikea sanoa missä maan käytännöt loppuvat ja mistä yrityksen omat valinnat alkavat. Jotkut journalistit toisaalta väittävät Huaweita erikoiseksi kiinalaiseksi yritykseksi sen vuoksi, että sillä on huomattavan vähän tekemistä valtiohallinnon kanssa verrattuna muihin alan yrityksiin. Toiset taas sanovat tämän olevan vain hyvin lavastettua näytelmää. Oma arvioni on, että paras ymmärrys tulee, kun ymmärrämme Kiinan valtiota, sen kansaa ja tapoja. Tämä ei ole Huawei-keskustelu, se on maailmanpolitiikan ja kulttuurien keskustelu. Se on ala josta puhumisen jätän sitä tunteville. Fiilispohjalta arvelisin Huawein olevan melko tyypillinen kiinalaisyritys. En purematta niele väitteitä heidän erityisestä puhtoisuudesta, mutten myöskään suuresta pahuudesta. Vähemmän raflaavissa artikkeleissa Huawein kotimaan yrityskulttuuria kuvataan alalla varsin tyypilliseksi, hyvässä ja pahassa.

Huawei-laatikoita

Mitä seurauksia riidasta on?

Spekuloin nyt seurauksilla, jotka ovat jo lähteneet liikkeelle ja jotka todennäköisesti etenevät vaikka koko riita soviteltaisiin välittömästi. Välitön vaikutus löytyy ainakin kuluttajien käytöksestä. Huawein puhelimet ovat vajonneet myyntilistojen kärjestä alas myös Suomessa. Joidenkin tietojen mukaan Huawei on tiputtanut älypuhelinten valmistusmääriä, mutta toisien tietojen mukaan ei. Arvelisin tämän olevan itsestäänselvä seuraus mikäli kuluttajien huoli hiljentää markkinoita vielä pitkän aikaa tarpeeksi monessa maassa. Maissa, joissa Yhdysvaltoja ei nähdä ystävänä, kuluttajat voivat toki reagoida myös täysin päinvastoin. Huaweita voinee kuitenkin pitää selvänä häviäjänä lyhyellä aikavälillä. Kvartaalin myyntitilastojen päivittyessä opimme epäilemättä enemmän.

Trumpin valtakaudella Yhdysvallat on tehnyt useita toimia, jotka ovat eri arvioiden mukaan heikentäneet heidän asemaansa kansainvälisessä kaupassa. Iranin ydinsulkusopimuksen torpedointi, vetäytyminen ilmastosopimuksista ja tullisodat niin Amerikan maiden, EU:n kuin Kiinankin kanssa ovat verottaneet luottamusta. Huawei-kriisin räjähdettyä käsille riskit olivat jo olleet tiedossa pitkään ja eri kiinalaisyritykset ovat ottaneet tämän huomioon eri tavoin. Huawein kokoisella yrityksellä ja Kiinan kokoisella tiedemahdilla on mahdollisuudet lähteä rakentamaan oma teknologinen infrastruktuuri täysin omalle älypuhelinteknologialle, kuten myös monille muille tietojärjestelmien teknologioille. Luonnollisesti tämä edellyttää merkittäviä investointeja ja on etenkin alussa paljon työläämpää kuin globaalien, yleisten standardien käyttö, mutta globaaliin avoimeen kauppaan ei haluta enää luottaa yhtä paljon. Huawei ja Kiina eivät ole ainoita paikkoja missä tämä havainto on tehty, sillä monet EU-päättäjät ovat ilmaisseet vastaavia huolia avoimen kaupan tulevaisuudesta.

Huawei on jo aiemmin esitellyt ajatusta omasta mobiilikäyttöjärjestelmästä, joka tulisi Google Androidin tilalle. Se ei olisi ensimmäinen kerta, sillä epäonnistuneita yrityksiä haastaa Googlen ja Applen hallinnoimat markkinat on ollut vuosien varrella useita. Näistä muistanemme erityisen hyvin Nokian syöksyn Windows-puhelinten kanssa. Haastajan tie on äärimmäisen kivinen, mutta myös kaksijakoinen. Jo nyt Kiinassa myytävät Android-puhelimet sisältävät erittäin vähän Googlen sovelluksia, eikä niistä löydy esimerkiksi Googlen Play-sovellukauppaa. Länsimaisten sovellusten on erittäin vaikea päästä Kiinan markkinoille ja tästä ovat usein puhuneet myös monet suomalaiset mobiilipelien kehittäjät. Uuden järjestelmän nostaminen Kiinan kotimarkkinoille olisi todennäköisesti siis varsin realistisesti tehtävissä, koska riippuvuus lännestä on jo nyt pienempi. Globaalisti haaste onkin aivan omaa luokkaansa, sillä länsimainen kuluttaja haluaa puhelimeensa hittisovellukset ja -pelit. Vaatii hurjan määrän aikaa ja rahaa ylipuhua sovellusvalmistajat tekemään sovelluksistaan myös kolmas versio Applen iOS:n ja Googlen Androidin rinnalle. On toki spekuloitavissa että tämän sovelluskaupan voisi tehdä joku muu kuin Huawei ja tämä joku voisi sinänsä sijaita myös Kiinan ulkopuolella, kunhan ei Yhdysvalloissa. Diili voitaisiin tehdä myös jonkin nykyisen kilpailevan sovelluskaupan kanssa. Yhtä kaikki, haaste on jättimäinen ja sisältää vahvan munan ja kanan ongelman: sovelluskehittäjät eivät halua nähdä vaivaa pienen markkinan järjestelmälle ja markkina taas ei kasva ilman sovelluksia.

Mobiililaitteiden rakentaminen ilman Applen tai Googlen palveluja on haaste sinänsä, mutta suuria kysymyksiä löytyy myös pinnan alta, alkaen suorittimesta eli prosessorista. Huawei valmistaa jo nyt omia suorittimia, mutta ne perustuvat englantilaiseen ARM-lisenssiin, joka kuuluu myös kauppasodan alaisuuteen. Kiinalla on jo kokemusta täysin omasta suoritinvalmistuksesta ja näitä siruja käytetään esimerkiksi maailman kolmanneksi tehokkaimman supertietokoneen sisuksissa. Mobiilisuoritin eroaa kuitenkin supertietokoneista merkittävästi, sillä suuri teho on saatava aikaan minimaalisella virrankulutuksella. Lisäksi peruslaskennan lisäksi piiristä pitää löytyä kykyä graafiseen suoritukseen. Toinen kiinalainen suoritinmalli, Loongson, on ehkä lähempänä haluttua, mutta sekin on suunniteltu pöytätietokoneille ja sen graafiset kyvyt perustuvat yhdysvaltalaisen AMD:n teknologiaan. Lopulta Huawein oma osaaminen ARM-teknologiasta tarjoaa ehkä parhaat eväät omaan tuotekehitykseen. Jo nykyisellään Huawein ARM-pohjaiset suorittimet sisältävät suuren määrän heidän omia lisätoimintoja, joilla esimerkiksi parannetaan kännykkäkuvien laatua tekoälylaskennalla.

Mobiilisuorittimille on käyttöä myös muissa laitteissa. Huawei käyttää jo nykyisellään omia mobiilisirujaan eri tietoverkkolaitteissa ja näissä yliheitto täysin oman tuotekehityksen malleihin on melko triviaalia. Verkkolaitteissa yleiskäyttöinen mobiilisuoritin ei tosin riitä, vaan erikoistuneempia piirejä tarvitaan ja näiden kehittäminen vaatii lisäpanostuksia. Tässä kohtaa ratkaisu voisi hyvin tulla myös paikalliselta alihankkijalta, sillä verkkolaitteiden valmistajia on Kiinassa runsaasti. Palvelinpuolella haaste on tätäkin suurempi. Merkittävä osa palvelinjärjestelmistä pyörii yhdysvaltalaisen Microsoftin järjestelmillä, jotka puolestaan toimivat vain yhdysvaltalaisten Intelin tai AMD:n suorittimilla. Windows-markkinoille ei siis kiinalaisilla siruilla ole asiaa, eli tämä markkinoiden osa-alue voisi tyrehtyä mikäli kauppasuhteet täysin jäätyisivät. Se ei kuitenkaan ole niin merkittävä markkina että se heiluttaisi Huawein venettä kovinkaan suuresti. Tämä riski on myös äärimmäisen spekulatiivinen, sillä Microsoftin, Intelin ja AMD:n rajaaminen pois Kiinan markkinoilta aiheuttaisi molemminpuolisen katastrofin vailla vertaa. Intel-standardi on vahva ja perinteinen, mutta uudet kilpailijat haastavat sitä jo aktiivisesti eikä Yhdysvallat halunne avittaa globaalin monopolin kaatumista omilla toimillaan.

Huawei ei ole ainoa tilanteesta huolestunut kiinalaisyritys ja eri medioissa huolia on esitetty esimerkiksi Lenovon tilanteen osalta. Lenovosta on tullut yksi maailman suurimpia tietokonevalmistajia heidän ostettuaan IBM:n pc- ja palvelinliiketoiminnat sekä Motorolan älypuhelimet. Näiden myötä Lenovon asema on erittäin vahva myös Yhdysvalloissa ja he ovat siellä myös merkittävä työllistäjä. Mitään suoria merkkejä kauppasodan laajentumisesta muihin yrityksiin ei ole ilmennyt, mutta uhalla on spekuloitu laajalti. Aika näyttää ryhtyvätkö muut kiinalaisyritykset laajoihin varautumistoimiin tulevia kauppakiistoja silmälläpitäen. Veikkaan että ainakin jokunen kampaviineri on uhrattu yritysjohdon neuvonpidoissa aiheen ympärillä.

Kiinalaisyritysten lisäksi monet länsimaiset yritykset ovat esittäneet huolensa. Google on ollut näistä ehkäpä äänekkäin. Heillä on kaikki syy pelätä markkina-asemansa puolesta mikäli Android-mobiilijärjestelmän valta-asema horjuu. He ovat myös esittäneet huolensa tietoturvan tasosta, mikäli eri valmistajien – myös siis Huawein – yhdessä koordinoima tietoturvan hallinto hajoaa. Toinen mielenkiintoinen lieveilmiö länteen päin on nähty Applen pääkonttorilla. Siinä missä Applen iPhone-älypuhelin oli kiinassakin statussymbolin asemassa, se on nopeasti menettänyt mainetta kauppasodan seurauksena. Moni yritysjohtaja ja julkisuuden henkilö on luopunut Applen laitteiden lisäksi myös esimerkiksi Niken urheiluvaatteista ja kuluttajat seuraavat perässä. Vielä on varhaista sanoa onko kyseessä hikka vai pysyvä ilmiö.

Huawei AP

Mitä voisi pahimmillaan tapahtua?

Villit lööpit jätän iltapäivälehdille, sillä merkkejä mistään pahimmasta mahdollisesta skenaariosta ei juuri ole. Toki jo nykytilaa voi pitää äärimmäisen pahana, sillä luottamus on heikentynyt moneen suuntaan. Kiinalaisia tuotteita ei osteta lännessä entiseen tapaan eikä länsimaisia Kiinassa. Maine ei palaudu nopeasti vaikka tahroja paperille ilmestyisi valon nopeudella. Luottamus palautuu vieläkin hitaammin ja kuten ylempänä arvelin, Kiinan halu luoda Yhdysvalloista riippumattomia teknologioita ja standardeja kasvaa varmasti. Hyvässä lykyssä syntyvistä standardeista muodostuu avoimia ja niiden pohjalta kansainvälisiä, toimivia markkinoita, jotka osaltaan lisäävät avoimuutta myös vanhoilla toimijoilla. Huonossa lykyssä saamme vain yhden suljetun standardin lisää ja tietotekniikan asiantuntijoiden päänsärky kasvaa entisestään.

Lööppilehdistö tulee epäilemättä spekuloimaan miten monet miljoonat työpaikat ovat vaarassa, miten monet miljardit voittoja jäävät tekemättä ja mikä määrä yrityksiä ajautuu vaikeuksiin kauppasodan koventuessa. Tietenkin kyseessä on tähtitieteellisiä lukuja, puhummehan maailman suurimmista talousalueista ja suurimmista yrityksistä, eri alojen markkinajohtajista. Se, että osapuolet ovat suuria ei kuitenkaan automaattisesti takaa suurta kaaosta. Myös isot pojat hiekkalaatikolla voivat tyytyä vain hiekan potkimiseen. Kaikkiaan tässä voi olla kyse vain Trumpin tavasta uhitella ja ravistella pöytää neuvottelujen pohjalle, toivoen että se johtaa Kiinan suunnalta suurempiin myönnytyksiin.

Mistä olen itse huolestunut?

Sanoisin, että oma huoleni ei ole niinkään Huaweissa vaan ylipäänsä maailmankaupan tilassa. Trump on osoittanut, että yksi mies oikeassa (väärässä?) paikassa voi heiluttaa maailmaa myrskyn lailla. Tapaus on osoittanut miten vaarallinen ilmiö paniikki on. Kuten tiedämme, suurissa tulipaloissa tuli harvemmin tappaa ihmisiä. Uhreja tulee paljon useammin epätoivoisesta yrityksestä paeta savuisen käytävän kautta, tai ihmisten talloessa toisiaan kuoliaaksi. Tässäkin kohtaa luulen suurimpien vahinkojen tulevan paniikkireaktioista. Tietenkin varovaisuuteen on aihetta ja itsekin todennäköisesti lykkään tiettyjä hankintoja, kunnes tilanne selkeytyy.

Tosin paniikkiakin pahempi huoli voi olla se, että emme opi tästä mitään. Hyvässä ja/tai pahassa, elämme globaalissa maailmassa, jossa olemme riippuvaisia toinen toisistamme, niin yritykset kuin valtiotkin. Nyt meille on annettu tilaisuus ymmärtää jälleen yhtä globalisaation riskiä. Toivon, että ymmärrämme sen ja opimme avoimuuden viisaudesta yhtä ja toista. Se ei tarkoita sen paremmin Kiinalle kuin muillekaan vapautta toimia vailla valvontaa, vaan globaaleja, reiluja pelisääntöjä joista voimme kaikki olla yhtä mieltä. Meillä on todennäköisesti kaikilla parantamisen varaa. Jos tätä emme opi, Huawei-kriisi jää vain pieneksi sivulauseeksi kerratessamme tulevaisuudessa tämän maailman ajan historiaa. Tämä kriisi tuskin syvenee, vaan mitä tulee sen tilalle? Onko edessä sopu vai entistä pahempi kriisi?

Mitä eri osapuolet sanovat? (lisätty 13.6.2019)

Kuten aiemmin todettua, Huawein toimitusjohtaja on ollut äärimmäisen rauhallinen ja puhunut globaalin yhteistyön puolesta. Vastaava sanoma on myös Suomen Huaweita johtavalla David Liulla, joka on myös todennut yrityksen kuluttajatuotteiden kehityspanostuksen kasvavan huomattavasti myös Suomessa. Myös yrityspuolen tuotteissa panokset ovat kasvamassa globaalisti ja kauppasota vaikuttaa puheissa enemmän hetkelliseltä ongelmalta kuin lopun alulta. Toki kaikki Huawein tahot tunnustavan huolestumisensa, mutta pyyhettä kehään ei olla heittämässä. Huawei pitää itseään puhtaasti Trumpin ja kauppasodan pelinappulana, jättäen ratkaisun hakemisen poliitikkojen tehtäväksi. Konkreettisista tulevaisuuden suunnitelmista esimerkiksi omien käyttöjärjestelmien ja piirimallien osalta ei olla hiiskuttu toistaiseksi ja tämä lienee strateginen valinta, jolla annetaan lisää tilaa poliittisen ratkaisun löytymiseen.

Lännen puolella etenkin Google on ollut voimakkaan kriittinen sanktioita kohtaan. Syitä on monia, joista voidaan spekuloida tärkeimpiä. Ensisijaisesti Huawei on merkittävä asiakas sekä yhteistyökumppani ja moni Android-puhelinten viime vuosien kehitysaskel on heidän ansiota. Monet spekuloivat tässä myös markkina-asetelmien muutosta: mikäli Huawei tippuisi Android-kelkasta joko omasta tahdostaan tai kauppasotien vuoksi, nousisi eteläkorealainen Samsung lähes ylivoimaiseen asemaan. Googlen on helpompi hallita Android-leiriä kahden keskisuuren kuin yhden jättiläisen kanssa. Googlella on hurja määrä hävittävää sekä suoraan että välillisesti, vaikka vaikutukset tulisivatkin esiin vasta pitkässä juoksussa.

Myös moni muu länsimainen nykyinen ja entinen yritysjohtaja, kuten myös lukuisa määrä EU-poliitikkoja on ilmaissut huolensa aiheesta. Puheissa vältellään ottamasta sokeasti Huawein puolia, mutta vahvin kritiikki suuntautuu järjestelmällisesti Trumpin yksipuolisia toimia vastaan. Yksi vahvimpia puheenvuoroja kuului mobiilipiirejä lisensoivan ARM:n perustajalta Hermann Hauserilta. Hän arveli Huawein kärsivän hieman lyhyessä juoksussa, mutta pitkällä juoksulla arveli vahinkojen sekä ARM:lle että Yhdysvaltain teollisuudelle olevan massiivisia. Hän arveli että merkittävä määrä valmistajia saattaa Trumpin toimien vuoksi ryhtyä siirtämään tuotekehitystä pois Yhdysvalloista.

Huawei pienreititin

Miten kiista ratkeaa?

En osaa tuijottaa Trumpin pään sisälle enkä tiedä pitäisinkö näkemästäni, joten joudun tyytymään eri asiantuntijoiden ja journalistien arvioihin. Melko yleinen konsensus on, että riitaan löytyy sopu lähiaikoina. Kiinan kauppapolitiikkaa on niin Yhdysvalloissa kuin EU:ssakin kritisoitu ilmeisen perustellusti. Moni uskoo Kiinan taipuvan jonkinlaiseen joustoon asiassa, kunhan ratkaisu on sellainen ettei sillä menetä kasvoja. Kiina tarvitsee avoimia kauppasuhteita ja myös yhdysvaltalaisyritykset haluavat jatkaa yhteistyötä. Sovulle on siis erittäin vahvat intressit ja päinvastoin kuin Lähi-Idän politiikassa, tässä kohtaa suhteiden heikentämisen puolesta ei tehdä vahvaa lobbausta.

Arvelen, että kokouksia pidetään, typeriä twiittejä lauotaan ainakin yhden presidentin toimesta, mutta sovun peruskiveä muurataan jo ennen ruskaa. Sovun sisällöstä emme toki vielä tiedä, mutta kiinalaisyritysten rajoitteista luovuttaneen ainakin yksityisen sektorin osalta. Yhdysvaltain julkishallinnon osalta rajoitukset tuskin poistuvat ainakaan kovin pian. Tällainen protektionismi on tosin heille ollut tyypillistä jo pitkään.

Mitä lähteitä olen käyttänyt?

Olen seurannut kiistaa aktiivisesti eri medioista, kotimaasta Yle nettiuutiset ja radio/podcast, US, AL, Talouselämä, TiVi ja iltapäivälehdet, ulkomailta esim. BBC, France24, CNBC sekä verkon erikoisjulkaisuja kuten Cnet, Engadget, The Verge ja The Register. Olen myös vilkuillut Huawein omaa tiedotuskampanjaa sekä kotimaisten yritysten, kuten tukkukauppojen välittämiä tiedotteita. Kokonaisuutena pohjaan paketin omaan asiantuntemukseeni yli 20 vuoden työstä tietojärjestelmien alalla. Ylläoleva pohjautu sataprosenttisesti omaan arviooni, eikä edusta millään muotoa työnantajani tai muidenkaan kolmansien osapuolten näkökulmaa. Koska emme tiedä tulevaisuutta tai kaikkia taustafaktoja, on täysin mahdollista että arvioissani on myös virheitä. Tekstini on arvio, ei pyhä kirjoitus. Pyrin korjaamaan minulle ilmoitetut virheet kohtuullisessa ajassa ja ilmoittamaan korjauksista selkeästi. Lähestykää minua kommentilla alle, Twiitillä tai muilla keinoin.

Kotiverkon huolto: kun nettivideo pätkii

Hyötyblogien sarjassa tarjoillaan tällä kertaa laaja kokoelma vinkkejä ja taustoja netin pätkimiseen. Tänä päivänä ärsyttävintä lienee kun netflix, hbo, areena tai muu verkkovideopalvelu nykii kesken katselun. Omassa taloyhtiössäni olen ratkaissut tapauksia kymmenkunta ja sanottakoon lohdullisin tieto heti alkuun: yleensä ongelma on melko helppo korjata.

Paikallista ensin vian kohde

Oletetaanpa yleinen tilanne. Sinulla on äly-tv, televisioon kytketty soittolaite tai tabletti. Siitä on langaton yhteys reitittimeen ja sieltä nettiin. Katselemasi nettilähetys pätkii. Onko vika nettiyhteydessä, soittolaitteessa, langattomassa vaiko reitittimessä? Usein ensimmäinen tehtävä on eliminoida eri tekijöitä yhtälöstä. Kokeile seuraavia mahdollisuuksien mukaan.

  1. Jos laite sitä tukee, kokeile langallista yhteyttä reitittimen ja soittolaitteen välille langattoman sijaan – vaikka ex tempore lattian yli vedetyllä piuhalla. Jos tämä auttaa, vika lienee langattomassa.
  2. Sammuta reititin muutamaksi minuutiksi ja käynnistä sitten uudestaan. Jos vika poistuu ainakin hetkeksi, reitittimessä voi olla vikaa.
  3. Aja nopeustesti yhteydelle – onko nopeus riittävä haluamallesi nettivideolle? Joissain tilanteissa on eduksi ajaa se muutamaan kertaan eri vuorokauden aikoina. Ehkäpä yhteys on kuormittunut tiettyyn aikaan, yleistä etenkin 4G-yhteyksille. Eri tarpeet vaativat eri nopeuksia, ks. esim. Netflixin ohjeet.
  4. Katso sama video toisella laitteella, esim. kännykällä, tabletilla tai tietokoneella. Esiintyykö pätkimistä myös tällä? Tämä voi viitata soittolaitteen hätiin.
  5. Kokeile väliaikaisesti kytkeä verkosta irti muut laitteet. Jokin muu laite kotiverkossasi voi aiheuttaa ongelmia, vaikkei se näyttäisi kuormittavan verkkoa lainkaan.

Seuraavaksi avataan hieman eri ym. ongelmia taustoineen.

Reititin on hyvä tuntea

Jos kotonasi on useampi laite verkossa, sinulla on reititin. Se kytketytyy ulkoverkkoon kiinteällä (kuitu, kupari, dsl) tai langattomalla (4G) yhteydellä ja jakaa yhteyden edelleen kotona. Reititinvalikoimaa on vino pino, hinnat parista kympistä useaan sataseen. Yleisiä merkkejä ovat esimerkiksi Asus, Zyxel, Huawei, TP-Link ja Telewell. Perusmalleissaei juuri ole eroa merkkien välillä, mutta lähestyessä satasen hintaluokkaa erot nousevat esiin. Mitään erityisen surkeaa merkkiä ei ole, mutta itse olen pitänyt Asusia ja Huaweita toimivina merkkeinä.

Pääosaan koteja riittää melko edullinen malli eikä lisähinta tuo mitään etua. Lähinnä kestävyys tuppaa olemaan heikompi aivan halvimmissa malleissa. Ei ole mitenkään tavatonta joutua vaihtamaan reititintä kahden-kolmen vuoden käytön jälkeen. Reititin ei aina hajoa kerralla täysin vaan saattaa ensin toimia epävakaasti. Monesti laite toimii hetken aikaa uudelleenkäynnistyksen jälkeen ja oireet alkavat laitteen lämmettyä.

Reititin on lopulta vain pieni tietokone. Se tarkoittaa, että sen ohjelmistoa voi päivittää. Merkistä riippuen toimenpide ei ole aina helpoimmasta päästä aloittelijalle, mutta usein erittäin suositeltava. Pelkkä ohjelmiston päivitys voi riittää ongelman korjaamiseen eikä uutta laitetta tarvitse ostaa. Fiksuimmat laitteet päivittävät itse itsensä tai tarjoavat toimenpiteen helpottamiseksi kännykkä-appia.

Reitittimen valinnassa tärkein kriteeri on yhteystyyppi. Jos kotiisi ei tule kiinteää yhteyttä, valitse 4G-malli. Kiinteälle yhteydelle taas on tärkeää valita oikea tyyppi. ADSL-linja vaatii modeemilla varustetun mallin, siinä missä uudemmissa/remontoiduissa kiinteistöissä tulee suora ethernet-yhteys, jolloin modeemitoimintoa ei laitteessa tarvita. Tarkista tämä asia taloyhtiöltäsi ennen kauppaan menoa. Jotkut valmistajat tekevät monitoimimalleja jotka soveltuvat usealle eri yhteystyypille, jopa samanaikaisesti. Merkittävin poikkeus ovat kaapelimodeemit, eli kaapeli-tv-yhteyden kautta tulevat yhteydet. Tällöin valinnan varaa on harvoin ja tulee tyytyä operaattorin toimittamaan laitteeseen.

Reitittimissä voi olla myös lisätoimintoja, kuten mahdollisuus yhteisen tulostimen tai tallennustilan jakamiseen. Peruskäyttäjää nämä harvoin kiinnostavat, mutta niihin voi tutustua mikäli tällainen tarve löytyy. Keskimäärin reitittimien ominaisuudet näiltä osin ovat rajallisia ja turhan usein myös melko vaikeaselkoisia. Kehitys kuitenkin kulkee parempaan päin. Jos haluat kotiisi yhteisen musiikki-, valokuva- tai leffakirjaston, fiksumpaa voi olla ostaa erillinen kodin tallennusyksikkö. Se voi tarjota myös muita toimintoja, kuten kameravalvontaa. Kaikkien mahdollisten toimintojen pulttaaminen yhteen laitteeseen voi säästää tilaa muttei hermoja.

Merkittävin reitittimen valintakriteeri on siis yhteystyyppi, mutta välittömänä kakkosena tulee langaton tekniikka, josta seuraavassa kappaleessa lisää. Toki joillekin esteettisyys on tärkeä kriteeri ja moni valmistaja onkin ryhtynyt kiinnittämään huomiota laitteiden tyyliin.

Asusin tehoreititin

Tehokkaimmat reitittimet tarjoavat kyseenalaista tyyliä ja aimo pinon antenneja, kuvassa Asus GT-AC5300

Langaton on fiksu mutta oikukas tekniikka

Standardoitu langaton lähiverkko on ollut saatavilla kohta 20 vuotta. Valitettavasti osa vuosituhannen vaihteen rajoitteista on jäänyt painolastina mukaan. Tämän vuoksi osa laitteita käyttää yhä vain rajallista 2.4 gigahertsin taajuutta. Se riittää verkkopankissa käyntiin, mutta etenkään taajama-alueella sillä ei ole mitään virkaa nettivideoiden katseluun. Rajattu taajuusalue menee tukkoon jo parin naapurin vaikutuksesta. Omakotitalossa metsän keskellä ongelma on pienempi.

Kaiken A ja O on varmistaa reitittimestä löytyvän kahden taajuuden (2.4 GHz + 5 GHz) toiminto, yleensä markkinatermillä ”dual band”. Tällaisten mallien hinnat alkavat alle 50 eurosta. Hinta kasvaa kun antenneja tulee lisää ja markkinapuheissa puhutaan useiden satojen tai peräti tuhansien megabittien langattomasta vauhdista. Lähes idioottivarmalla todennäköisyydellä nettiyhteytesi nopeus on 100 megabittiä tai alle, jolloin langattoman lisänopeus ei tuo mitään etua – säästä siis eurojasi. Lisäksi langattoman tekniikan gigabitti vastaa korkeintaan puolta vastaavasta langallisen verkon nopeudesta. Tehokäyttäjät ovat toki asia erikseen ja heillä kriteeristö voi muodostua aivan eri tekijöistä.

Lähes jokainen moderni päätelaite hanskaa kaksi taajuutta, mutta aivan halvimmat tabletit, kännykät, älykodin laitteet ja vanhemmat läppärit saattavat olla lukittu yhdelle taajuudelle. Useimmiten tätä rajoitusta ei voi kiertää, mutta ongelma on nykyään melko harvinainen. Jos löydät laitteen tekniset tiedot, siinä yleensä ilmoitetaan tuetun langaton standardin nimi. Se alkaa numeroilla 802.11 ja perässä on kirjainyhdistelmiä. Kirjaimet b ja g viittaavat vanhaan 2.4 gigahertsin taajuuteen, n voi tarkoittaa kumpaa vaan, kun taas a (harvinainen) ja ac (nykyään yleisin) viittaavat kahden taajuuden tukeen. Lähes jokainen tällä hetkellä myytävä laite tukee ac-taajuuksia. Voit toki käyttää vanhan taajuuden laitteita upouudessa verkossa, mutta suorituskyky tai verkon kantavuus voi jäädä vajaaksi.

Laitteet jotka on suunniteltu käytettäväksi vain langallisella yhteydellä, kuten pöytätietokoneet, voi kytkeä langattomaan yhteyteen erilaisilla adaptereilla. Käytä kuitenkin langallista aina ensisijaisena optiona mikäli mahdollista.


Taajuusalueiden tuki

Esimerkkejä laitepaketeista: yllä laite joka tukee vain 2.4 GHz taajuutta, alla molemmat taajuudet tukeva laite.

Megabitti ei ole aina megabitti

Tiedonsiirtonopeudet ovat ihailtavan yksinkertaista matematiikkaa. Yhden megabitin nopeus kiinteässä verkossa tarkoittaa reilu 120 kilotavun liikkumista sekunnissa. Tähän se yksinkertaisuus loppuukin.

Sama megabitti ei ole aina saman arvoinen. Langattomissa yhteyksissä nopeuden saa jakaa vähintään puolella jotta saa langallisen verkon numeroita vastaavan luvun. Operaattorien nopeuslupaukset ovat myös melko teoreettisia. Valokuitupohjaisissa yhteyksissä lupaus saattaa täyttyä prikulleen. Muilla tekniikoilla lupauksessa voi olla leijonaosa ilmaa.

Nopeus on lähes aina eri kumpaankin suuntaan, Internetistä kotiin ja kotoa Internetiin. Nettitelevision katselussa vain vauhti netistä kotiin on oleellista, mutta omien kuvien tai videoiden lataus nettiin vaatii vauhtia myös toiseen suuntaan.

Nopeuden vakaus on nettivideoille tärkeää. Etenkin mobiiiliyhteyksissä nopeus voi heilua huomattavasti. Pieni heilunta on normaalia, mutta liian suuri määrä kenguruita kaapelissa voi tehdä katselusta mahdotonta. Jos kiinteän yhteyden nopeus heiluu eikä se johdu kotiverkon laitteista, soita operaattorillesi. Mobiiliyhteyden tapauksessa lisäantenni voi auttaa.

Kahden suunnan nopeuden lisäksi kolmas nopeustestien mittaama asia on vasteaika (myös ping tai latenssi). Se tarkoittaa aikaa kauanko tiedolla kestää matkata kotoa testipalvelimelle. Valokuitu tarjoaa parhaan vasteajan, mobiiliyhteys huonoimman. Vasteajalla on merkitystä videopuheluissa ja etenkin nettipeleissä, mutta silllä ei ole juuri mitään merkitystä nettiselailussa tai videoiden katselussa.

Jotkut testit raportoivat myös pakettihäviön, packet loss. Tämä kertoo mikä määrä liikenteestä hukkuu matkalla. Nettivideot kestävät yleensä pienen pakettihäviön, nettipelit ja puhelut ovat sille krantumpia. Kotimaan liikenteessä pakettihäviötä ei kuitenkaan pitäisi näkyä kuin aniharvoin. Usein pakettihäviön ilmentyminen on vain oire pahemmasta ongelmasta muualla. Tehokäyttäjä voi tutkia pakettihäviötä eri kohteisiin rinnakkain ja näin selvittää onko vika kodin verkon sisällä vai sen ulkopuolella.

Ohessa muutamia päteviä lukuja eri käyttöön sekä alla kuva miten tunnistat tiedot speedtest.net-palvelusta.

  • Vasteaika: Alle 20ms erinomainen, alle 50ms hyvä, alle 100ms tyydyttävä
  • Nopeus netistä kotiin: 1-2 Mbps riittää nettiselailuun, 5-10 Mbps nettivideoihin, 30 Mbps huipputarkkuuden nettivideoihin. Jos samanaikaisia katsojia on useampi, kukin tarvitsee saman verran vauhtia.
  • Nopeus kotoa nettiin: 1-2 Mbps riittää peruskäyttöön, 10 Mbps nopeudella lataa jo isompaakin sisältöä verkkoon mukavasti.
  • Pakettihäviö: 0-1% normaali, yli 5% on jo merkki ongelmasta.

Speedtest.net ohje

Vedä piuhaa tai oikaise sähköverkon kautta

Langaton lähiverkko on hieno tekniikka, mutta silläkin on rajansa. Paksut kiviseinät ja kerrosvälit voivat osoittautua langattomalle ylivoimaiseksi, etenkin jos tarkoitus on katsoa nettivideoita parhaalla laadulla. Reititin voi olla sijoitettuna paikkaan josta kuuluvuus ei ole paras. Runsas käyttäjämäärä kotona voi johtaa verkon tukkeutumiseen, etenkin jos seassa on myös vanhempia laitteita. Vanhan standardin laite voi joissain oloissa tiputtaa koko verkon yhteensopivuustilaan, jolloin kaikki laitteet toimivat hitaammin.

Ratkaisu on selkeä: langallinen yhteys. Jos kovin monen huoneen läpi ei tarvitse matkata, valmis lähiverkkokaapeli ja muutama seinäklipsu riittävät siistiin vetoon. Voit myös ostaa pelkkää kaapelia ja tehdä liittimet itse. Se ei vaadi sähköasentajan lupia, näppäryys ja parin kympin työkalut riittävät. Yleinen kompromissiratkaisu on vetää itse piuhat ja tilata ulkopuolinen asentaja tekemään niiden perään siistit rasiat. Piuhoja kannattaa samalla vetää useampi, sillä sekä kaapeli että liittimet ovat varsin edullisia.

Langallisen yhteyden voi haaroittaa verkkokytkimellä. Kodin reitittimessä on yleensä neljä langallisen yhteyden liitäntää ja tämän laajentamiseksi kytkimiä löytyy kotikäyttöön viidestä kuuteentoista porttiin, yritysmalleissa isompiakin. Nykyajan verkkostandardeilla näiden käyttö on erinomaisen helppoa, kytke vain reitittimeen menevä piuha mihin tahansa porttiin ja halutut laitteet muihin. Nopeus ja muut asetukset löytyvät automaattisesti. Varmista, että kytkin on gigabitin nopeuksinen, jotkut kauppiaat voivat vielä pitää nurkissaan vanhoja sadan megatavun malleja joissa on monia rajallisuuksia. Gigabittimallien hinnat alkavat alle 20 eurosta etkä kotikäytössä tarvitse perusmallia parempaa.

Piuhan vedolta voi välttyä myös täysin. Powerline-niminen standardi kykenee siirtämään nopeita datayhteyksiä käyttäen talon sähköverkkoa. Tavalliseen pistorasiaan menevä powerline-adapteri kytketään molemmissa päissä, esimerkiksi reitittimen luo eteiseen ja television luo olohuoneeseen. Powerline ei vastaa nopeudeltaan datakaapelia, mutta päihittää etenkin vakaudessa langattomat ja toimii useimmissa kiinteistöissä. Halvimmillaan parin powerline-adaptereja saa alta 50 euron, kun satasta lähestyessä on tarjolla suurempia nopeuksia. Tässäkään kohtaa et todennäköisesti hyödy lisänopeuksista tippaakaan.

Langatonta verkkoa voi myös jatkaa langattomilla toistimilla. Kokemukseni mukaan niiden toiminta ei ole erityisen varmaa, mutta jos mitään muuta optiota ei ole saatavilla, tätäkin voi kokeilla. Toistimet toimivat signaalin vahvistimena, ottaen vastaan langattoman signaalin ja lähettäen sen edelleen vahvistettuna. Toistimen käyttö laskee nopeutta ja kasvattaa vasteaikaa.


Powerline-adaptereita

Edullisia Powerline-adaptereita

Mitä verkossasi kulkee?

Yhä useamman kodin tietoverkossa on laitteita kiinni melko reilusti. On tietokoneet, läppärit, tabletit, kännykät, pelikonsolit, älytelevisiot, soittolaitteet, älykaiuttimet, ehkäpä etäohjattavia pistorasioita tai valaisimia tai muita modernimpia älylaitteita. Melko tavanomaisen lapsiperheen kodista olen itse tavannut lähemmäs viisikymmentä laitetta. Tiedätkö mitä jokainen laite tekee? Saako jokainen laite turvapäivityksiä? Onko jokaisessa tietokoneessa, tabletissa ja kännykässä tietoturvaohjelmat? Vaikka paranoiaan ei olekaan tarvetta, on moinen sekametelisoppa jo melkoinen haaste ongelmatilanteiden selvittelyyn.

Moni reititinlaite tarjoaa työkaluja verkon tutkintaan. Myös tietokoneelle voi asentaa kodin verkkoa tutkivan ohjelman. Vaikka ruokkisit vain hullun uteliaisuutta, on katsaus kotiverkon syövereihin joskus hyvä idea, jos edes listaamaan kaikki verkosta löytyvät laitteet. Nykypäivänä yhä useammin syy uteliaisuuteen on kuitenkin selustan suojaaminen. Kodin älylaitteet ovat häkkereiden ykköskohteita niiden heikon suojaustason vuoksi. Murrettu älylaite voi kasvattaa sähkölaskua, hidastaa verkkoyhteyttä ja vaarantaa muiden kodin laitteiden toiminnan. Operaattori voi myös katkaista koko nettiyhteytesi jos verkossasi on saastuneita laitteita. Olemme heräämässä ongelmaan melko hitaasti ja pahasti myöhässä. Suomi ei ole mitenkään immuuni globaalin tietoverkon rikollisuudelle ja tässäkin maassa on kodeissa varmasti vähintään satoja tuhansia murrettuja tai helposti murrettavia laitteita.

Jotkut reitittimet antavat mahdollisuuden rakentaa erillisiä vierasverkkoja jotka on eristetty muista laitteista tehokkaammin. Tämä on hyvä tapa rajata vähemmän varmat laitteet sivummalle. Pidemmälle menevät turvareitittimet, kuten kotimainen F-Secure Sense. Sense on erinomainen idea etenkin paljon ja monenlaisia laitteita kotona pitäville. Uuden laitesukupolven tuotteena sillä on vielä paljon kehittymisen varaa, mutta jo tällaisenaan se parantaa tietoturvasta huolehtivan yöunia roimasti. Kännykkäsovelluksen avulla näet mitä kaikkea kodin verkossa liikkuu ja voit automaattisesti estää monet uhat. Hintaan sisältyy myös perinteinen tietoturvasovellus tietokoneille ja mobiililaitteille.

Markkinoille tulee ja on tulossa yhä enemmän kotiverkon reitittimiä jotka tarjoavat bitin liikuttelun lisäksi myös turvaa. Yritysverkoissa moiset toiminnot ovat jo kovin tuttuja, joten teknologia sinänsä on laajalti saatavilla. Pahaa pelkään että muutama lööppi kodin tietoturvan tragediasta vielä tarvitaan markkinoiden heräämiseen. Ehkäpä voimme tässä muistaa miten turvavöitäkin vastustettiin ankarasti alkuvaiheessa jonka jälkeen vielä pitkään voivoteltiin kustannuksia ja vaivaa.


F-Secure Sense

F-Secure Sense turvareititin

Hankintavinkkejä

Ohessa pari tällä hetkellä (04/2018) pätevää laitesuositusta reitittimiksi. En missään nimessä sano että nämä ovat joka olosuhteessa parhaat tai ainoat hyvät optiot, mutta ovat osoittautuneet päteviksi.

  • Langallinen yhteys (dsl tai ethernet) – Asus DSL-AC52U, hintaluokka 100 EUR. Jos et tarvitse modeemitoimintoa (ethernet-yhteys), muutaman kympin halvempi Asus RT-AC53U riittää.
  • Langaton yhteys (4G) – Huawei B525S, hintaluokka alle 200 EUR. Myös muut Huawein tuotteet ovat varsin laadukkaita. Taajaman ulkopuolella varaa muutama kymppi lisäantenniin. Sen voi kiinnittää vaikka tv-antennin putkeen tai talon seinustaan.
  • Turvareititin F-Secure Sense, hintaluokka 200 EUR. Toimii vain kiinteiden ethernet-yhteyksien perässä, muut yhteydet vaativat erillisen modeemin. Turvaominaisuudet maksavat ensimmäisen vuoden jälkeen n. 100 EUR/vuosi.

Reitittimien hinnoissa ei ole juuri eroa kaupasta toiseen, mutta tarvikkeet ovat asia erikseen. Esimerkiksi langallisen verkon kaapeleissa tai haaroitinkytkimissä on hurjaa hintahajontaa. Viiden metrin langallisen verkon kaapelin tukkuhinta on alle viisi euroa, mutta kauppahinnat heiluvat reilu vitosesta jopa useisiin kymppeihin. Edullisilla sisäänheittotuotteilla varustettu kauppa ottaa usein katteensa vähemmän kiinnostavista tuotteista kuten tarvikkeista, jolloin kuluttajan on aiheellista olla valppaana.

Entäpä itse yhteyden valinta? 4G-yhteyksiä testataan tuon tuosta eri medioissa. Taajamassa lähes kaikki toimivat identtisesti, kun taas sen ulkopuolella on yleensä yksi tietty hyvä optio jokaiselle sijainnille eikä tähän ole helppoa sääntöä. Kiinteissä yhteyksissä selvitä aina ensin onko taloyhtiöllä yhteinen yhteys käytettävissä, sillä se on yleensä paras ja edullisin optio. Jos tällaista ei löydy, yhteyden voi saada mielekkäästi kaapeli-tv:n rinnalle, mutta perinteisiä adsl-yhteyksiäkin yhä myydään. On toki tapauksia joissa jopa taajama-alueella 4G:n nopeus päihittää ruuhka-aikoinakin nopeimman saatavilla olevan kiinteän yhteyden. Koska yleistä nyrkkisääntöä ei ole, paras vinkki on varmistaa sopimuksen peruutusoikeus mikäli yhteys ei osoittaudu laadukkaaksi.

Loppusanat

Mikä yhdistää reititintä, tietokonetta, älyllistä ja älytöntä televisiota sekä jääkaappia? Ei suinkaan Internet, vaan pöly. Muista, että pöly on laitteiden vihollinen ja pitämällä sen kurissa pidennät laitteiden käyttöikää, vähennät sähkönkulutusta ja poistat kodistasi yhden merkittävän tulipaloriskin.

Riskeistä puheen ollen, on lohdullista tietää että tietoverkkokaapeleissa ei kulje paljoakaan virtaa eivätkä ne siten ole kovin vaarallisia. Toki netti-tv-lähetyksen katkeaminen kesken jännittävän hetken voi olla mielenrauhalle vaarallista, joten piuhojen vedossa kannattaa huomioida käytännöllisyys sekä lattialla ryömivien lasten/lemmikkien/tossun alle päätyneiden aviomiesten vaikutus niiden turvalliseen jatkuvuuteen. Datakaapelit ovat myös erittäin herkkiä puristuksille ja tiukoille taitoksille, eivätkä ne kestä kovaa kulutusta siinä missä vanhat puhelin- tai kaiutinjohdot.

Viimeinen vinkkini tulee sinulle, jolla on kotinetti kunnossa ja netin perässä parasta viihdettä tarjolla isolta ruudulta aimo pino. Muista pistää ruutu myös joskus kiinni. Lähde lenkille, kastu syysmyrskyssä ja kompastu ruusupuskaan. Koe sellaisia aitoja 4D-tuntemuksia mihin tekniikka ei vielä kykene.