Minulla on hyvä työterveyssopimus ja minulla on loistava sairaskuluvakuutus. En onneksi ole usein näitä tarvinnut, mutta kun tarvitsen, apu on melkoisen lähellä. Kun katson tätä mallia ja vertaan julkiseen puoleen, totean että jommallakummalla täytyy olla matematiikan täysin pielessä.
Onko hoito hyväksi?
Omassa tapauksessani, tosielämän kokemuksiin perustuen: jos tarvitsen lääkäriä, pääsen sinne yleensä noin tunnissa. Jos diagnoosi kaipaa magneettikuvausta, siihen pääsee alle tunnissa. Hyvässä lykyssä erikoislääkärin tutkimus, kuvantaminen ja diagnoosi onnistuu ennen kuin päivä on puolivälissä. Tästä tulee kuluja, mutta vakuutusyhtiön pointti on että se on ihan okei, koska mitä nopeammin henkilö on terve, sen parempi bisnekselle. Tuo on heidän toimintamallinsa ydin. Kas, jos henkilö on kipeänä pitkään, sitten heidän pitäisi maksaa päivärahakorvauksia. Työtä tekevä ihminen on se mihin pyritään.
Julkisella puolella pitää jonottaa ensin lääkärille viikkoja, sitten erikoislääkärille kuukausia, sitten magneettikuvaukseen vähintään puoli vuotta. Tässä asemassa on usein työtön. TE-toimisto kyllä muistaa käskeä hakemaan töitä vähintään viikottain. Sillä ei ole väliä että henkilö on työkyvytön, tai sillä että sairaus ehtii kroonistua tuossa ajassa ja että väliaikainen työkyvyttömyys voi muuttua pysyväksi. Julkinen talous on laskettu sen varaan että optimoidaan ja säästetään, ei hosuta.
Toinen kahdesta edellisestä on väärässä.
Säästämmekö oikeasti?
En väitä sairaanhoitopiirejä idioottien johtamiksi tai terveyskeskuksiamme surkeiksi. Siellä on hurja määrä hyviä lääkäreitä ja hoitajia, joista jälkimmäisten palkankorotuksille on korkea aika. Joku tässä loogisessa mallissa kuitenkin mättää. Kas, tiettyyn pykälään pieni odotus on loogista. Magneettikuvauslaitteiden tehokas käyttö paranee kun niitä ei käytetä viiden minuutin varoajalla, vaan päiväaikataulut voidaan suunnitella hieman ennalta. Sama koskee monia muita kohtia.
On siis järkevää, että tietyissä kohdin kiiretöntä apua tai jatkoprosessia voi lykätä päivän-kaksi, se tehostaa prosesseja hurjasti. Siitä ryhdyimme vaan jossain kohti venymään. Ensin viikko, sitten kuukausi, sitten vuosi. Sitten tuo koko teoria muuttuu hienosti öljytystä koneesta haisevaksi kasaksi ruostuneita pultteja ja muttereita. Kyse ei ole vain siitä että lääkäripula tuolla, hoitotakuu siellä, vaan puhumme laajalti kroonistuneesta ongelmasta. Koko lähtökohta on väärä.
Ajatuksen pitäisi olla se, että henkilö saa hoitoa välittömästi, mutta siitä välittömyydestä voidaan pieni määrä joustaa jos se saa koneiston käyttöasteen paremmaksi. Lähdökohdaksi tulisi välittömyys, jousto on siitä vähän eteenpäin. Nyt lähtökohta on viive, jonka jälkeen koitamme lotota kuinka pitkäksi viivettä voidaan venyttää. Tällä lähtökohdalla ei voida koskaan saavuttaa tilannetta, jossa ihmisten saaminen nopeasti takaisin terveeksi on arvokas tavoite. Mielestäni tuon pitäisi olla ykköstavoite – ei sivulause, eikä taatusti ö-mappiin heitetty ajatus.
Tai sitten julkisen nykymalli on vain parasta mitä on, ja yksityisen tapa hoitaa asioita on väärä.
P.S. Juttu on kirjoitettu alkuvuodesta, mutta jäi muiden alta julkaisematta. Totesin sen yhä riittävän ajankohtaiseksi etenkin hoitotyön kriisin myötä.
Työterveyshuolto on täysin eri asia kuin yleinen terveydenhuolto.
Miksi vääristät asioita ?
Jokainen, jolla on vakuutus, pääsee heti hoitoon vakutusyhtiön määrittelemään terveydenhoitoon. Mutta ensihoidon jälkeen asia mutkistuu, mikäli vakuutussumma täyttyy.
En liene poikkeus, kun pääsen heti puhelimella hoidon arvointiin ja sen jälkeen hyvin nopeasti, jos tarvitsee. En vain ole vähään aikaan tarvinnut.
Hammashoitoon päivissä siis julkisella ostopalvelulla.
Myös Mehiläinen ja Pihlajalinna toimivat nopeasti julkisessa ostopalvelussa kuvantamisineen ym.
Ne ovat eri asia, mutta terveydenhoidin kannalta se hoito ja hoitotekniikka ovat samat.
On järjetöntä viivyttää hoitoa ja sen vuoksi pahentaa tilannetta hoidon vaativuuden ja kustannusten noustessa sekä henkilön työkyvyn körsiessä tai lopuessa viivästymisen vuoksi.
Jo se, että nopeasti saataisiin diagnoosi, monessa tapauksessa johtaisi merkittäviin säästöihin sekä taloudellisesti että heilän mielenterveyden kannalta.
Nyt jauhetaan potaskaa hoitajien palkankorotuksesta ikäänkuin se muuttaisi huonon johtamisen ja henkilöstöpulan autuudeksi.
Myös se, että hoitajat ja lääkärit pakotetaan tekemään muka säästösyistä sihteerien ja muun apuhenkilöstön työtä todellisen ammattinsa sivu, sotkee ja vaikeuttaa varsinaista terveydenhuoltoa.
Tämä ”säästö” on todellista haaskaamista.
Siitä esimerkki on oma työni, missä vajaassa kahdessa tunnissa sanelin tekstin, minkä sihteeri kirjoitti koneelle runsaassa tunnissa.
Itse kirjoittamalla siihen olisi mennyt koko päivä eli rahallinen ja erityisesti ajallinen säästö oli merkittävä.
Sama koskee terveydenhuollossa toimivia, mutta sihteerit ja vastaavasti muu apuhenkilöstö on ajat sitten ”säästetty” pois.
Tässä olet 100 % oikeassa.
Johtaminen on varmaan se yksi, plus hierarkia toinen, joka pitää käydä luupilla lävitse.
Sanelu on edelleen äärimmäisen tehokas tapa antaa lääkärille se aika, mihin hänen pitää aikansa käyttää.
Myös kielitaito koko henkilökunnalla on asia, johon törmää niin hamnaskääkäreillä kuin muillakin, joka ontuu liian usen.
Porvoossa oli suomen, ruotsin, viron, venäjän äidinkielisiä ym. apupuolella vaikka mitä, jolloin ymmärrys oli joskus koetuksella.
En vääristellyt vaan totesin, että on molemmat – työterveys ja sairaskuluvakuutus ovat hyvin usein yhteinen paketti työntekijöille yhä useammalla firmalla. On helppo sopia käytäntö, että työterveys tekee vain ennaltaehkäisevät tutkimukset ja jos tarvitaan lisätoimia, he ohjaavat edelleen sairaskuluvakuutuksen piiriin. Potilas ei huomaa muutosta matkalla.
Sitten ainakin Lähitapiolalla ja Pohjolalla on omat palvelunumerot josta haetaan lääkäriä tarpeeseen mistä vaan paikasta. Jos ei firmalla A ole sopivasti, otetaan B, C tai F. Voin sanoa vaikkapa Pohjolan Terveysmestarille että haluan mennä Aavalle enkä herhiläisille.
Minä taidan olla porvari, kun pääsin alta kahden viikon Taysin magneettikuvaukseen. Tosin se oli Taysin oman syöpälääkärin lähetteellä, mutta ei omasta aiheesta. En ole milloinkaan haukkunut julkisen puolen lääkäreitä, enkä hoitajiia, enkä sitä hoitoa jota olen saanut. Yksityisellä puolella en ole edes ollut, mutta nyt pitäisi mennä, kun sain lähetteen Teveystaloon Tampereella.
Minä putosin muutama vuosi sitten melkoisen tyhjän päälle, kun piti jättää työterveyshuolto taakseni. Sitä olin muuten yhtenä itse perustamassa paikkakunnalle, kun tuli se pakollistava laki voimaan. Olihan se tietysti pieni hoitoyksikkö, Yksi vakituinen lääkäri ja muistaakseni 3- 4 hoitajaa + toimistohenkilö.
Minä olen niitä kirjoittavia lääkäreitä katsellut paljonkin, yleensä siitä ei tahdo tulla yhtään mitään. Kerran yksi naislääkäri tuli koneensa kanssa, mutta kirjoitteli kynällä pienelle paperilapulle, käänteli sitä poikittain ja pitkittäin kun tuli täyteen. Hiukan ihmettelin, niin hän sanoi kirjoittavansa koneella sitten kun saa istua ja voi keskittyä.
Yleistäen: yksityisellä puolella pääsee ”heti” lääkäriin, ”heti” tutkimuksiin ja ”heti” hoitoon. Se on tehokasta ja loppujen lopuksi myös edullista.
Julkisella puolella joskus saattaa onnistua siedettävässä ajassa, mutta helposti joutuu jonottamaan ja odottamaan joka käänteessä.
Jostakin kumman syystä tämä punikkihallitus pyrkii rajoittamaan yksityisen puolen käyttöä ja tekemään julkisesta käytännössä pakollisen. Se on puhtaasti sosialismia ja totalitarismia – eikä hoitoa tarvitsevan tahdolla ole mitään merkitystä.
Minun mielestäni kilpailu on hyväksi tälläkin sektorilla. Kilpailu parantaa palvelua ja laskee hintaa (kustannuksia). Pienillä paikkakunnilla olisi varmaan parasta, että sitä julkisen sektorin tarjontaa ei olisi ollenkaan, vaan kaikki käyttäisivät yksityisen sektorin palvelua – tarvittaessa vaikka palvelusetelillä.
”eikä hoitoa tarvitsevan tahdolla ole mitään merkitystä.”
Tosiasiassa kansalaisen terveydellä ei ole väliä ideologisen paskan kannalta.
Minkä ideologia mukaan ? Senkö, että rahalla vain saa hoitoa ? Se on ideologista suurta paskakasaa.
Julkisella puolella hoito on usein kuukausien takana.
Se ei ole rahakysymys, vaan tehottomasti toimivan systeemin ongelma.
Rahalla saa, kun vain kykenee sen yksityisen maksamaan.
Tampereella hammashoidon joutuu käytännössä maksamaan itse, koska julkiselle puolelle ei pääse kuin pakosta.
Sekö on mielestäsi toimivaa?
Minusta se on nimenomaan sitä ideologista paskakasaa.
Tuo koskee joitakin alueita kuten Teisko ja Kämmenniemi, ei koko Suomea.
Se vaan on valitettavaa, että terveysjätit välittävät paskan vertaa etäalueista, vaan keräävät rahat taajamista. Loput hoitaa julkinen veronmaksajilta.
Kyllähän tuo on jo huomattu, että nuo yksityisen puolen tarjonnat ovat siirtymässä yrityskauppojen (osalta painostettujen) kautta muutaman toimijan kentäksi.Näin on tapahtunut monella alalla. Joten se siitä kilpailusta. Hinnoittelu on kyllä yksityisillä varsin hinnakas. Ja se palveluseteli niillä hinnoilla ei tule veronmaksajille ainakaan halvemmaksi. Mutta tätähän kokoomus haluaa, ameriikan mallia…
Olen Juhanin kanssa samaa mieltä – kilpailu on hyväksi, kunhan varmistutaan että kaikki hyötyvät siitä.
Kilpailu on teoriassa hyvä asia samoin kuin kommunismikin, käytäntö vaan saattaa pilata kilpailunkin. Taksiliikenne on hyvä esimerkki: kilpailun olisi pitänyt laskea hintoja ja parantaa palvelua mutta kävi paljolti päinvastoin. Myös vanhustenhuollon kilpailuttamisessa on ollut ongelmansa, huonoa, jopa pöyristyttävän huonoa laatua on tullut paljon esiin.
Periastteessa kilpailu on hyvä silloin jos asiakas saa aidosti valita. Vanhuksella jota jokin kilpailutettu yritys hoitaa ei ole siihen mitään mahdollisuutta. Yritykselle taas voiton tuottaminen omistajille on keskeistä ja koska asiakkaita ei voi menettää laatua ei kannata tarjota koska se maksaa ja kaventaa voittoa. Terveydenhuollon suhteen tapahtuisi helposti sama: kunnan kilpailuttama yritys keskittyisi minimoimaan asiakkaista tulevat kustannukset. Vastuu on tietysti myös sillä joka kilpailuttaa, halpuuden ei pitäisi olla pääkriteeri jolla kilpailutuksen voittaja valitaan.
Kuntien kilpailutus muistuttaa entisajan huutolaislapsi järjestelmää. Siinä orpolapsen sai se joka vaati kunnalta pienimmän korvauksen. Oliko sellainen kilpailutus lapsen kannalta paras vaihtoehto onkin eri kysymys.
Norpalta ihan hyvä näpäytys. Taksipuolella homma kosahti koska ajateltiin että kilpailu itsessään korjaa kaiken – säännöt, käytännöt, riskit sun muut jätettiin väliin. Varsinkin kun puhutaan yleisistä palveluista, pitää olla reilut pelisäännöt touhussa.
Olen sen sanonut ennen ja sanon taas: antakaa julkisten terveysasemien työntekijöiden kehittää työolojaan. Palkitkaa – reilusti – hyvistä ehdotuksista jotka tuovat selvää hyötyä, aivan sama tuleeko idea hoitajalta, siivoojalta, lääkäriltä vai sihteeriltä.
Tämä sopisi moneen muuhunkin paikkaan varsinkin julkisella sektorilla. Työntekijöitä pitäisi kuunnella, mutta kun meillä on ”visionäärit”, pomot jotka ovat jotenkin keplotelleet asemaansa ja haluavat ”uudistaa” kuuntelematta työntekijöitä. Työntekijöiden varoitukset siitä että ojaan menee kuitataan jonain ”muutosvastarintana” ja muutos on ”edistystä”. Sitten työntekijät nääntyvät järjettömien ratkaisujen takia mutta pomot eivät koskaan joudu niistä vastuuseen. Vältettävissä olevat turhat ongelmat ja katastrofit selitellään ” onhan tässä nyt vähän uutta ja totuttelua kaikilla”. Tästä saisi hyvän sketsisarjan. Joka kerta jokin älytön muutos joka perusteltaisiin jollain ylevillä arvoilla…
Vakuutus hyvä, mutta vakuutusmaksu nousi niin korkeaksi ettäse oli lopetettava.
Olin silmän kaihileikkauksessa yksityisellä ja maksoin 1500,-. Siitä sitten seurasi silmänpohjan tulehdus jota yksityinen on hoitanut 3 kk tipoilla kustannus kaikkineen 3000,- ja lopulta luovutti joten sain lähetteen julkiselle Tays Silmäsairaala. Siellä sain heti pistoksen silmään. Toivon että oikea hoito nyt korjaa sen yksityisen viivyttelyn.
Itsekin olen joskus saanut yksityiseltä lähetteen julkiselle. Loppuivat keinot kesken heiltä.
Sama. Terveystalolta lähetetty TAYS:iin ja toisin päin joskus TAYS:ista Helsinkiin Orton-sairaalaan. Riippuu missä erikoistuneet operoivat. Kokemusta myös kipulääkkeen 10-kertaisen yliannoksen saannista sairaanhoitajan toimesta, joka ei kuunnellut, vaikka huomautin lääkkeen määrästä. Kaikenmoista terveydenhuollossa sattuu kun siellä operoivat ihmiset. Olen myös tietämättäni laulanut heräämössä saksalaiselle anestesialääkärille, joka siitä osastolla muistutti.
Asiantuntijalle kannattaa aina pyrkiä, oli kummalla puolella tahansa.
Sen olen huomannut että kipulääkkeissä ollaan kovin varovaisia nykyään. Niitä ei tahdota myöntää vaikka olisi minkälaiset tuskat tällä hetkellä. Muutama vuosi sitten jaettiin todella vahvaa kamaa melko kepeästi.
Pietarista saa edelleen ”Hotaa”, mutta muuten siellä voi kuolla.