Säästökuuri lienee hyväksi

Kun katsoo kaikkia tapoja millä maailmasta ympärillämme naputellaan kantavia osia irti, on aika helppo tulla johtopäätökseen muutosten tarpeellisuudesta. Tässä kohtaa suomalaisen ei kannata lähteä valittamaan, vaan julistamaan osaamistaan. Säästäminen on kansallinen hyve, ehkä se vaan kaipaisi pientä kertauskurssia.

Peilistä löytyy säröjä

Huomasin tuossa jokunen viikko takaperin, että loppukuun laskut ylittivät tilin saldon. Ylitys ei onneksi ollut päätä huimaava ja minut aina opetettiin pitämään pikkuisen jemmassa pahan päivän varalle. Se kuitenkin toimi herätyksenä. Moni mukamas viaton tapa on ollut osatekijä matkalla harmiin. ”Hei, tuohan näyttää kivalta”, ”maistetaas välillä tällaista” tai ”piristänpä vähän itseäni” ovat ajatuksia joihin nykyajan ruokakaupoissa päätyy helposti. Vähän ylimääräistä, vähän parempaa merkkiä, vähän fiinimpää – ehkä se on vain euro lisää, ehkä se on kuukaudessa aika monta euroa lisää. Siihen päälle hintojen nousut niin hommahan lähtee lapasesta reippaaseen tahtiin.

On itse asiassa harmillista miten helppoa on ottaa tavaksi mennä ruokakaupan kautta töistä kotiin. Eipä se muutu siitä meneekö autolla vai kävellen ja onko siinä välissä Prisma vai Lidl, kyllä sitä rahaa saa hukkumaan. Nyt täytyy muistaa miten äiti aina sanoi ruokakaupassa pienenä ollessa, että nyt ei osteta tuollaista, odota karkkipäivään tai säästä ensin. Hyviä neuvoja lapselle, erinomaisia aikuiselle.

Muutakin varaa

En ole ns. sunnuntaiautoilija, joten hirveästi turhia automatkoja ei tule tehtyä. Työkalujen määrä estää kulkemasta monilla muilla tavoin, mutta ehkäpä jostain löytyy muutama kilometri jota voi ajamatta jättää. Kerrostalossa asukas yksin ei voi paljoa lämpöön vaikuttaa, etenkään talossa jossa ei ole pattereita, mutta taloyhtiötasolla voisi ajaa säästöä. Lämpötilan pienestä pudotuksesta on rahan, energian ja ympäristön säästämisen lisäksi toinenkin etu, nimittäin painon lasku. Se energia, mitä keho käyttää lämmittämiseen, on ehtaa rasvan polttoa. Pieni vilvoittelu on suuri terveysteko. Kylmä suihku on myös sekä keholle että mielelle erinomainen piriste. Itse en ole juuri lämmintä vettä käyttänyt vuosikausiin ja katsokaa miten fiksu ja nöyrä nyt olen.

Yhteiskunnan sopisi näyttää mallia, monellakin tasoilla. Energian lisäksi meillä on pulaa rahasta laajemminkin, tulevina vuosina yhä enemmän. Olisi julmetun korkea aika lopettaa kaikki alkoholitarjoilu julkisin varoin. Päättäjille voisi tarjota polkupyöräetua aktiivisesti ja alata laittamaan tiukat rajat taksien ja edustusautojen käytölle. Ruokatarjoiluissa painotus kotimaisiin kauden kasviksiin ensisijaisesti, kotimaiseen lihaan toissijaisesti. Julkisten rakennusten lämpötila 18-19 asteeseen (pl. terveyspalvelut). Julkisivujen valaistuksen voisi lopettaa kokonaan.

Ja tästä seuraisi, että…

Mitä tästä kaikesta seuraisi, yksilön tai yhteiskunnan tasolla? Ihmisillä olisi yhä lämmin koti, lämmintä ruokaa oman maun mukaan, koulut ja terveyskeskukset toimisivat, paikasta toiseen pääsisi ja joka päivä voisi lukea lisää toimittajien keksimiä mursutarinoita. Samalla näyttäisimme sekä itsellemme että maailmalle, että suomalainen pärjää, suomalainen pystyy ja suomalainen mukautuu kestämään. Siinä missä takuuvarmasti eteläisemmän Euroopan maissa notkuisi pitopöydät herroilla ja vähävaraiset kuolisivat kylmyyteen, meillä näytettäisiin että kaveria ei jätetä.

Tässä ei ole mitään mahdotonta, mitään ennenkuulumatonta tai paniikkia aikaansaavaa. Ehkä juuri siksi luulen, että jään aika yksin omien päätösteni kanssa, samalla kun Helsingin herrat eivät tingi egonsa ruokkimisesta verovaroin. Mikäs siinä sitten. Oma terveyteni ja kukkaroni kiittävät tästä huolimatta.