Tästä ei tarvitse kirjoittaa

Jossain leffassa sanottiin että kun haluat kirjoittajaksi, kirjoita vaan. Älä välitä mistä. Olen kolme viikkoa koittanut kerätä runkoa erääseen tutkimukseen ja se on puisevaa. Tähän blogaukseen en kerännyt inspiraatiota kahvinkeitintä kauempaa.

Tämä on otsikko.

Kaveriporukassa tuossa juteltiin eräästä Hervannassa toimivasta yrityksestä. Heillä työssä tarvitaan mittavaa eri kielten ja kulttuurien tuntemusta, joten työvoimasta on ylivertainen leijonaosa maahanmuuttajia. Heillä on ongelma nimeltä astiakaappi. Eivät niin mitenkään ymmärrä että mitä, miksi se sellainen on. Kuka hullu sinne pistää asioita? Miksi? Se on vain niin väärin, outo paikka, ei sieltä kukaan älyä. Jos sinne kahvimukin pistät, se on kadonnut iäisiksi ajoiksi. Siitä tulee toinen 2400 vuoden mysteeri. Kaikkea me olemmekaan keksineet.

Samaan aikaan jossain muualla kuin Forssassa: sanoivat, että tomaateista tulee luksustuote talvella. Prismassa kävin taannoin enkä nähnyt yhtään aseistettua vartijaa tomaattien ympärillä. Sen sijaan sellerit olivat loppu ja siellä oli kyltti että ei oo, ei tuu. Olisin vastuuton jos en näkisi tässä salaliittoa. Tomaatit ovat liian ilmiselvä kohde. Ensin he vievät sellerit. Sitten he vievät inkiväärin. Sitten hunajamelonit. Pian emme edes huomaa tomaattien katoamista kaupoista. Kukas sitten nauraa? Vai itkemmekö sitten? Nouseeko Nokia Missio taas uusiksi mutta tällä kertaa ei ole homoutta vastustavaa homopappia vaan tomaatteja vastustava ketsuppidiileri?

Väliotsikko. Tää meinaa että haen lisää kahvia.

Lapin sairaanhoitopiirissä on ongelma. Poliittisesti katsoen ongelma on äärimmäisen paha. Taudin nimi on rehellisyys. Ehjä potilastietojärjestelmä tulee kymmenen vuoden päästä. Sen sijaan että rahdattaisiin laivalasti rahaa jenkkilään, nuo pirkuleet ovat päättäneet keskittyä potilaiden hoitamiseen ja terveydenhuoltojärjestelmän ylläpitoon. Ja jos tämä ei vielä riittäisi paheksuntaan, aikovat ottaa käyttöön Oulun seudulla käytössä olleen Esko-potilastietojärjestelmän. Juu, juuri sen, joka on toistuvasti todettu maan parhaaksi ja hoitohenkilökunnan ylistämäksi. Miten ne kehtaa? Voisikohan saamelaislainsäädännöllä estää Lappia hoitamasta potilaita? Olisihan se parempi että tehtäisiin kuten kauniissa Helsingissä. Se on ihanan helppo malli: sori, antaisin lääkäriajan ja määräisin reseptin, mutta järjestelmä ei toimi. Jos vaan menisit kotio kuolemaan?

En ole potilas kuitenkaan juuri nyt. En ole tarvinnut lääkäriä melkein kahteen viikkoon. Sain julman diagnoosin: mortonin neurooma (googleta ite, laiskuri!). Se vaikutti elämääni mm. ei yhtään mitenkään. Siten olen voinut elää normaalia vastuutonta elämää. Olisi ollut ehkä mukavampi saada diagnoosi petihoitoa vaativasta taudista, sillä olen joutunut viikon aikana käymään Helsingissä kaksi kertaa. Se on viisi kertaa enemmän kuin mitä terveen ihmisen pitäisi joutua tekemään. Minulle on vieläkin täysi mysteeri miten siellä voi kukaan elää. Ei ne kait voikaan, kun katsoo eduskunnan menoa. Potilas Kärnä on huutanut tuskiaan kovaan ääneen monet, monet kerrat, mutta hänelle ei ole saatu edes rauhoittavia. Voi raukkaa, tuota se Helsinki tekee Paavo Väyrysen suurimmalle fanille.

Kolmas väliotsikko on jo tuhlausta

Tää blogaus piti lopettaa jo vähän aikaa sitten, mutta ei pysty. Kun kirveen nappaa käteen niin aina pitää vielä se yksi klapi halkaista. Jotta juttu saa tarpeellisen groteskin lopun, tekisi kyllä mieli iskeä sillä kirveellä tuo pikkulintuja häiriköivä orava. Siemenet eivät oravalle kelpaa, mutta lintujen hätistäminen ruokintapaikalta kyllä kelpaa. Luulen, että oravannahat olivat muinoin valuutan korvikkeen lisäksi merkki hyvästä työstä.

Eli siis: lisää naaleja, lisää naakkoja, vähemmän oravia, vähemmän kepulaisia. Se on sitä luonnon ennallistamista jota tarvitsemme. Amen. Älkää tarkoilko tuolle enää kahvia.

5 vastausta artikkeliin “Tästä ei tarvitse kirjoittaa”

  1. Juu tuostahan on uutisoitu, mutta ei hätää se saadaan kumottua, kun uusi sote astuu voimaaan.

  2. ”Heillä on ongelma nimeltä astiakaappi. ” – niin eihän ole astiankuivauskaapista kyse?

    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/11/24/astiankuivauskaapin-keksija-maiju-gebhard

    Astiankuivauskaappi on nerokas suomalainen keksintö, jonka kehitti Työtehoseuran kotitalousosaston päällikkö Maiju Gebhard. Kotitalousopettajaksi valmistunut Maiju Gebhard (1896–1986) johti Työtehoseuran kotitalouden tutkimus-, kokeilu- ja valistustoimintaa vuosina 1943–1964.24.11.2009

  3. Sillä lailla! Toivon ettei yöllisestä bloggauksesta seurannut suurempaa hedaria, jollainen kenties toimi vaimentimena yläkerran naapurini öiselle delirium tremensille. Elämän puisevuudesta assosioin Ylen Areenasta löytyvään kuunnelma-sarjaan nimeltään ”Puisevia tarinoita”.

    Sisilialaisen kaivon pohjallisesta minulle puolestaan tulee mielee japanilainen kirjallisuustermi 物の哀れ, joka viitannee herkkyyteen arkisten asioiden edessä:
    ”Koska mono no awarea käyttävät teokset eivät useinkaan sisällä arkisia tapahtumia kummempaa juonenkuljetusta, monet englanninkieliset julkaisijat käyttävät niitä kuvaamaan genreluokitusta ”slice of life”” (Wikipedia).

    Jatkaen luovaa lähestymistä kokisin myös ketsuppidiilerin eräänlaisena hologrammina splatter-elokuvien ja sarjakuvamaailman iloisesta graafisuudesta, jossa roiston lisäksi moni muukin hahmo räiskäistään kuin vatsapolte viemäriketsupiksi (jota rotta ja ehkä oravakin syö).

    Persimoneista sekä muista kaupan valikoiman korvaavista muistot kuljettavat minut pahaa enteilemättömään viime joulun aattoon, jonka viime tingassa hutiloin kaupasta hunajamelonia kliseisen juustoviemiseni kylkiäisiksi — päätyen pöhelösti lahjoittamaan kuivakan-paksukuorisen, mehuttoman greipin ja appelsiinin risteytyksenomaisen hunajapomelon.
    Lahja otettiin kuitenkin lämmöllä vastaan.

    Kahvinkeittimestä olen itsekin hakenut innoitusta aivan vasta: nimittäin päädyin hankkimaan elämäni ensimmäisen keittimen! Klassisen italialaisen mutteripannun, kolmelle kupposelle. 🙂 Ehdotuksia mitä kahvia siihen kannattaa laittaa ja miten, otan vastaan lämmöllä.

    Länsimaisen draaman perinnettä myötäillen käärin tämän kommenttini loppuun turkiksiin ja oravannahkoihin runollisella kulttuuriviittauksella John G. Neihardtin viidestä ”laulusta” koostuvaan ”A Cycle of the Westiin”:

    ”As one extended work of literature, the Cycle treats historical topics from the American settlement of the Great Plains and the displacement of the Native American cultures there.”
    (Wikipedia)

  4. Astiankuivauskaappi joo. Se on vaan niin suomalainen juttu ettei sitä muut tajua. Voi raukkoja.

    Ja ei yöllisestä sen kummempaa tullut. Tämä on yksi tapa rentoutua illasta, kun ei sitä viitsi viinitynnyriin hukuttautua niin paiskoo vähän ajatuksia sanoiksi. Kumman terapeuttista.

  5. Vanhaan hyvään aikaan lasuuden naapurissani oli aina kahvipannu hellan lämpimässä ja isännän kuppi aina pöydällä valmiina lusikan kera. Ennen kun hän kaatoi lisää kahvia kaivoi lusikalla hetken kuppiin tilaa sillä reunoille oli kertynyt korpun jäämiä.
    Ei se kuppi tarvinnut astiakaappia hänen taloudessaan…

Vastaa käyttäjälle Pentti Tuominen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *