Moni asia yhdistää maailmanhistorian ikäviä aatteita, puhuimme sitten kommunismista, fasismista, äärimielisistä uskonnoista tai monista muista. Yksi yhdistävä tekijä on tarve korostaa oman aatteensa oikeellisuutta. Vahva aate ei tarvitse moista propagandaa.
Tämä blogaus on vahvasti tajunnan virtaa, älkää herran tähden ottako tätä julistuksena.
Elämä elää, totuus ei
Jos oikein kovasti haluaisi kärjistää, totuuden ongelma on että se on ajassa pysähtynyt. Maailma sen sijaan ei ole. Ihmiskunta kehittyy, kosmos laajenee, lähikaupan valikoima paranee. Se, mikä on totta eilen, painetaan kivitauluun tänään ja paljastetaan ihmisille huomenna, jolloin se on jo valetta. Monet – noh, sanotaan vaikka suoraan että paskamaiset aatteet ovat rakentaneet tarinansa tällaisten kivitaulujen varaan.
Kun totuus on ehdoton, on kaiken muun joustettava. Tämä johtaa hyvin helposti siihen, että kaikki totuuden vastainen on ehdottoman pahaa. Kun se on ehdottoman pahaa, siitä poistuu inhimillinen. Kun se ei ole inhimillistä, se on vain kohde. Kun se on vain kohde, väkivalta sitä vastaan on ongelmatonta, ellei jopa välttämätöntä. Totuutta rakastavat aatteet murhaavat silmittömästi ja turtuvat sille. Omia tai vihollisia, tokkopa sillä väliä, ajattelivat niin Mao kuin Putin. He uskoivat olevansa totuus. Kun totuus pysyy, muu joustakoon.
Ihminen hakee vakautta
Ihminen hakee elämässään vakautta, vastauksia. Se on luonnollista itsesuojeluvaistoa. Kaipaamme juuri sitä mikä meitä eniten rajoittaa ja myös rauhoittaa. Tähän ei onneksi ole helppoa tai yksiselitteistä vastausta. Vuorikiipeilijä haastaa itsensä, pyrkii ylemmäs, korkeammalle, uuteen paikkaan. Samaan aikaan hän hakee tukea vuoresta joka on ja pysyy koko kiipeilyn ajan ja pari miljoonaa vuotta päälle. Pitkän uran samassa firmassa tehnyt voi ehkä tyytyä tylsempään elämään kuin työpaikasta ja haasteesta toiseen pomppinut. Kumpi on oikeassa? Millä mittarilla? Miksikö sitä kenenkään ulkopuolisen edes pitäisi mitata?
Tuore Ylen podcast Afrikan aiheista kertoi, miten Afrikassa vastustetaan hyvin perustellusti Eurooppalaisten kolonialismia sekä uuskolonialismia. Samaan aikaan he ovat valmiita heittäytymään vähintään yhtä surkeiksi orjiksi Venäjän ja Kiinan edessä, kahliten itse itsensä uusien ystävien heittämiin ketjuihin. Onko tarina peräti niin traaginen että sukupolvien ajan alistettu kansa kaipaa alistusta, koska se on ainoa rooli mikä lähimuistista löytyy? Onko alistuksen uhrina oleminen se paras vakaus ja turva mitä vaan toivoa voisi?
En tunne Afrikkaa tarpeeksi sanoakseni edelliseen juuta tai jaata, mutta tätä samaa hakee moni länsimaalainen liittyessään ääriliikkeisiin. Hän vapaaehtoisesti kahlitsee itsensä ja juhlii vapautensa menettämistä hienona osana elämäänsä. Hän riemuitsee menettäessään kaiken sen, mikä erottaa ihmisen apinasta. Aikamme ilmentymä on Hesarin artikkeli joka nostaa hänet jalustalle. Katsokaa, juhlistakaa ja palvokaa häntä, joka syntyi vapaana naisena vapaassa yhteiskunnassa, nousten kolmantena päivänä ylös orjuuteen, pakkoavioliittoon, raiskatuksi, kotiin kahlituksi, kaavutetuksi ja onnen kuoliaaksi syleilemäksi.
Kysy.
Vaalit lähestyvät taas kohta. En taatusti kerro ketä sinun pitäisi äänestää, mutta haluan tehdä kokemuksesta sinulle vaikeamman. Helpot asiat ovat tylsiä ja niiden saavuttamisesta ei tule hyvää oloa. Haasta ehdokkaat. Haasta puolueet. Älä niele purematta yhtään totuutta. Älä lue vastausta, lue vain perustelut. Älä juhlista ehdokasta, joka ei ole koskaan muuttunut, vaan häntä joka on osannut elää muutoksessa. Älä juhlista kaiken voittanutta, vaan häviöistään oppinutta. Älä juhlista korupuheita osaavaa valehtelijaa, vaan sietämätöntä totuutta puhuvaa paskiaista.
Kysy, kyseenalaista, haasta, huomaa muutos ja muutu mukana. Älä ole huomenna se mitä olet tänään. Ole huomenna parempi, ylihuomenna huonompi ja sitten taas parempi. Kompastu ja opi ensi kerralla väistämään kivi. Nauti siitä kipeästä polvesta, sillä et taatusti tee sitä virhettä enää. Eilinen totuus sai sinut kompastumaan, mutta huomisen totuus on parempi.
Jätän loppukaneetin eräälle fiktiiviselle pelihahmolle Cave Johnsonille, jonka asenne vastoinkäymisiin saattaa inspiroida ja/tai herättää kauhua. Valitse itse kumpi, tai valitse joku muu.
“All right, I’ve been thinking, when life gives you lemons, don’t make lemonade! Make life take the lemons back! Get mad! I don’t want your damn lemons! What am I supposed to do with these? Demand to see life’s manager! Make life rue the day it thought it could give Cave Johnson lemons! Do you know who I am? I’m the man whose gonna burn your house down – with the lemons!”
