Kuuntelin juuri tuoreimman Ruben Stillerin radio-ohjelman jakson, jonka jälkipuolisko oli vegaanikeskustelua. Mukana oli lobbausyhdistys Viral Vegansin edustaja Pavel Tchrenkov, jota Stiller tyylilleen uskollisella tavalla kepeästi haastoi. Tyypillisestä vegaanikeskustelusta poiketen tätä oli ilo kuunnella.
Paljon asiaa
Yksi parhaiten mieleeni jäänyt osa keskustelua oli evoluutionäkökulma. Kuten tiedämme, ihmisen kehitykselle evoluutiossa on ollut kriittistä monenlaisen lihan ja kalan syönti, kuten toki myös tulen valjastaminen kypsän lihan saamiseksi. Asiassa huomioitiin sekä biologinen että yhteiskunnallinen kehitys. Toisaalta, pari tuhatta vuotta sitten oli biologisesti perusteltua välttää sianlihan syöntiä ja pätkiä poikien peniksistä päät irti. Tänä päivänä näiden syyt ovat kadonneet – tavat toki eivät. Heitän tämän vaikean vertauskuvan juuri muistutuksena siitä, että monet tapamme ovat lähinnä pinttyneitä perinteitä, vailla nykypäivän perusteita.
Tosiasia on, että meillä ei ole mitään tarvetta enää syödä lihaa. Tämä ei ole osaltani minkään asteen käsky tai vaade kenellekään lopettaa lihansyönti, ainoastaan yksinkertainen tosiasia. Teemme aika paljon asioita, joihin meillä ei ole ehdotonta tarvetta. Tuon tosiasian pohjaaminen kuitenkin avaa tien rehelliselle ajattelulle. Se johtaa ymmärtämään mahdollisuudet eteenpäin. Vuosisata sitten olimme tilassa, jossa kaupunkimme olisivat hukkuneet siihen itseensä ilman automobiilin suurta tulemista. Nyt olemme tilassa, jossa eläintuotannon nykytila uhkaa tappaa meidät niin zoonooseihin (kuten covid-19) kuin luonnon köyhtymiseenkin. Yhä tänäkin päivänä meillä on hevosia, kuten ehkäpä jatkossakin meillä on liharuokaa, molempia kohtuudella. Vuosisata sitten siirtyminen hevosista autoihin ei sujunut helposti, joten haasteita voi odotella ruokamullistuksessakin.
Turvallisuudesta olen eri mieltä
Haastateltava sai tilaisuuden kuvailla ideaalia tulevaisuutta. Hän totesi vegaanisen tulevaisuuden olevan mm. turvallinen tulevaisuus. Tässä kohtaa minulla klikkasi ja näin suurimman haasteen. Pavelin kaltaisilla kavereilla on selvästi diplomaattista kykyä, mutta leijonaosa vegaanilobbareista ja -aktivisteista mielletään – osin perustellusti – kovin pienen poliittisen reunan edustajiksi. Heistä hyvin moni edustaa vasemmiston progressiivis-totalitaarista(*) siipeä ja hyvin moni ihannoi monenlaista väkivaltaa ja vapauksien polkemista osana toimintaa. Kieltäydyn antamasta tarkempia esimerkkejä, koska paha olo tarttuu.
Ehkä se olen vain minä ja mikäs siinä, mutta tuo on se asia mikä minua eniten pelottaa vegaanisessa tulevaisuudessa. Olen jättänyt ison osan lihasta jo hyvän aikaa sitten taakseni, mutta toisaalta olen nähnyt maatiloilla mistä liha tulee eikä se minua pelota. En vain koe tarvitsevani etenkään punaista lihaa ja koen sen olevan positiivisen tulevaisuuden vastaista. Lisäksi näin tehden isken MTK:n sekä heidän militanttisiipensä rahoitusta vastaan ja mikäs sen iloisempaa? No kerron. Iloisempaa olisi se, jos vegaaninen tulevaisuus olisi väkivallatonta, suvaitsevaa ja siihen sisältyisi myös vähän oikeistokonservatiivista liberalismia, tasapainottamaan pakettia. Haluaisin, että se tulevaisuus olisi monivärinen eikä yksivärinen, ehdottava ja rohkaiseva eikä pakottava.
Siinä oma vegaanihaasteeni alan aktiiveille, joista kuulen mieluustikin lisää jos sävy on tämän haastattelun kaltainen. Kiitos kun puhuit sekä fiksuja että fiksusti, Pavel.
(*) P.S. En käytä mieluusti sitä poliittista arvokarttaa jossa konservatiivi ja liberaali mielletään vastakohdiksi, mitä ne eivät pitkään aikaan ole olleet. Omassa (epätarkassa) tulkinnassani vastinpareja ovat konservatiivi-progressiivi, liberaali-totalitaari ja toki klassinen oikeisto-vasemisto vielä mausteena.
Pavelilla oli jalat korkealla ilmassa, Rubenilla masssa.
Käsittämätöntä lihavastaisuutra, joka on jo määritelty ihmisen geeniperimässä ja sitä Pavelit eivät pysty muuttamaan.
Meillä ei ole märehtijöiden eli heinänsyöjien pötsiä, satakertaa eikä juoksutusmahaa.
Meillä on vain mahalaukku ja ohutsuoli vastaavina sitä tarkoitusta varten.
Ja tästä Heikille vegaanihaaste: esitä jokin osa Pavelin sanomisista, missä hän olisi ollut väärässä ja perustele.
Se, että koko ihmiskunta siirtyisi pääsiassa vegaaneiksi. Ja, että lihantuotanto ja eläinten teurastaminen on hirveää ja peruste lihansyönnin lopettamiseksi.
Ainoa järkevä oli broilerikasvattamojen voimakas kritisointi.
Tulevaisuuden spekulointi ei ole lupaus, eikä hän tuota esittänyt muuta kuin kysyttäessä utopiaa, eli siis fiktiota. Peruste puolestaan on subjektiivinen eikä faktantarkistukselle ulotettava.
Tässä se pointti juuri on: väitteet häneltä olivat faktaa, mutta toki paljon on mielipiteitä ja makuasioita. Ja saa ollakin.
Aina voi spekuloida, mutta vastustan veganismin ideologiaa.
Luonnossa eliöt syövät kaikenlaista mikrobeista suuriin eläimiin ja se on luonnollista.
Vastaavasti ihminen voi toimia luonnon mukaisesti ja syödä mieleistään ruokaa.
Eläinten teurastaminen nopeasti on niille vähemmän tuskallista kuin elävältä syödyksi joutuminen, mitä luonnossa tapahtuu jatkuvasti.
Olen sitä mieltä, että vasta sitten vegaanit voivat saarnata veganismista, kun itse syövät sitä normaalisti lehmille syötettävää heinää toiselta puolen maapalloa tuodun soijan sijaan.
Fakta on myös se, että 15 % hyvinvoivasta yhteiskunnasta kuluttaa 85 % koko proteiini- ja hydraattituotannosta, joka on pääasiassa erilaista lihaa, lintua, kalaa ja arvokkaimpia muita ravintorikkaimpia elintarvikkeita.
Ensin pitää saada tämä porukka tinkimään elintasostaan. Tämä on tosifaktaa.
Tämän suuntaista itsekin olen miettinyt, että siinä on suurta ristiriitaa mikä toisaalta on ihmiskeskeisen terveysvouhotuksen mukaisten ravintosuositusten mukaista elintasoa — ja toisaalta mikä on tällä ja yhä kasvavalla ihmismäärällä kestävää. Kuuntelin hiljattain haastattelun, joss huoltovarmuuskeskuksen asiantuntija vastaili nuoren toimittajan kysymyksiin, joutuen suoraa selvittämään nuorelle toimittajalle kuinka huoltovarmuudessa ei ole vain kysymys siitä, saako toimittaja tilattua itselleen yksisarvispuvun Saksasta, vaan huoltovarmuus tarkoittaa myös sitä jätettä joka meistä lähtee ja joka pitää jonnekin saada jne. :/
Kiinnostava keskustelunaihe! Itse olen myös käynyt läpi erilaisia kausia sekä miettinyt kasvisruokavalioon sekä vegaanisuuteen liittyviä haasteita, joiden johdosta olen pyrkinyt minimoimaan lihan kulutustani.
Kuitenkin mikä itseäni asiassa painaa on se kysymys, että jos suuri joukko maapallon ihmisistä siirtyisi kasvipainotteisen ravinnon kulutukseen — korvaten vaikkapa kalasta saatavia omega-rasvahappoja levistä saatavilla — niin millaisen sopeutumispaineen tällainen aiheuttaisi luonnon ekosysteemeille; kuinka katastrofaalista se ehkä olisi?
Että jos siirrymme käyttämästä ravintoketjun huipulla olevia eläimiä ravinnoksi, ja korvaammekin eläinperäiset tuotteet kasvikunnan tuotteilla, niin voisiko tämä olla jopa katastrofaalisempaa tällä ihmismäärällä lähteä meret ylikalastettuamme seuraavaksi syömään sitten kasvitkin, joiden loppuun kuluttaminen sitten kenties voi aiheuttaa vielä suurempaa tuhoa kuin mitä osaamme ennakoida?
Miksi alkuihminen alkoi syömään eläimien lihaa eikö kasvikset riittäneet?
Jos oikein muistan ihmisen on parasta pitäytyä siinä ruuassa johon on lapsena tottunut.
Lapsuuden kodissani oli aina sianlihaa ja perunoita, maitoa sekä ohraleipää voin kera.
Vanhempani elivät 85-90 ikään. Eivätkä juurikaan sairastaneet.
– Miten näissä oloissa saataisiin kaikille riittämään tuoreet kotimaiset vihannekset ja miten kävisi heille jotka ovat tottuneet syömään lihaa?
Lisäys edelliseen: Ennen piti saada läskilihaa että jaksoi tehdä ruumiillista työtä.
Kulutusta ja tottumuksia voidaan muuttaa, mutta ihmisen genetiikkaa ja perimää emme.
Sitä voidaan muuttaa, että hyödymmämme luonnon antimia paremmin. Vähennämme ylensyöntiä ja muutamme ruokaamme lähemmäs luontaista ketjua.
Niin kuin sanoin, Ihminen ei pysty hyödyntämään hevosen ihmiselle köyhää heinää, poron jäkälää siksi, että olemme lihansyöjiä ja sekasyöjiä kuten sika ja karhu ruoansulatusjärjestelmämme mukaisesti.
Puhdas veganismi on verrattavissa uskontoihin.
Ihmisen kulmahampaat kertovat, etä olemme myös lihansyöjiä. Entäpä valkuaisen tarpeen tyydyttäminen, valkuaisen saanti on ihmiselle elintärkeää. Aikuinen ihminen tarvitsee noin gramman valkuaista (nyrkkisääntö) ihannepainokiloa kohti per päivä. Hyvin imeytyvää valkuaista saa parhaiten eläinperäisistä tuotteista: maitotuotteet, liha, kala. Olen nuorempana lukenut Are Waerlandini ja Paavo Airolani eli kasvisruokaintoilijat. Kaiketi näiden innoittamana silloin nuorempana kokeilin siirtyä laktovegetaariseen ruokavalioon. Pari viikkoa sitä kokeilua muistaakseni kesti. Energia ei yksinkertaisesti riittänyt raskaassa työssä. Ehkä siirtymä olisi onnistunut, jos olisin ollut kevyemmässä työssä. En tiedä. Ehkä se on myös yksilökysymys.
Tarkoitan laktovegetaarista ruokavaliota. Täydellinen vegaanisuus on minusta hevosen hommaa, mutta kullakin olkoon valinnanvapaus.
Jk. Punaista lihaa syön niukasti, koska se nostaa kolestroliarvoja, ainakin minulla. Valkuaisen tarpeen tyydytän siipikarjan lihalla, kananmunilla (siis munan valkuaisella) ja maitotuotteilla. Käytän myös silloin tällöin heraproteiinilisää. Tämä etupäässä painontarkkailun vuoksi, luulisin.
Tuossahan se hyvin tuli se pääasia: kohtuus kaikessa.
Jos se ylikuluttava porukka vähän himmaisi niin pärjättäisiin kaikki paremmin.
Ehkä suurin juridinen muutos mitä kuvittelisin näkeväni on tukiaisten poistaminen lihatuotannolta. Eipä ne tukiaiset nyt muutenkaan terve juttu ole, eivätkä maanviljelijät niiden ansiosta hyvin pärjää.
Ekosysteemi menee kutakuinkin näin:
Itiöt ja kasvit ovat kaikkien ruokaa niin vesieläinten kuin maaeläinten. Linnut syövät hyönteisiä takaavat kasvien pölytyksen sekä levittävät kasvien siemeniä kaikkialle. Eläimet syövät kasveja ja toisiaan. Lihansyöjät hyödyntävät kasvinsyöjäeläinten lihaa. Ekosysteemin huipulla ovat sekasyöjät.
Jos joku osa ketjusta pettää, romahtaa koko järjestelmä. Jokaisella osalla on tärkeä tehtävänsä, hajottajabakteerista, hyönteiseen, lintuun, kalaan, kasvinsyöjään, lihansyöjään ja ravintoketjun yläpäässä olevaan sekasyöjään.
Karkeasti tällaisen hahmotelman taustaa vasten näkisin itsekin veganismia, biohakkerointia/ ihmiskeskeistä terveysvouhotusta sekä omien dieettien kanssa hifistelyjä/ omalla terveydellä pätemistä merkityksellisempänä ja oleellisempana pohtia asioita kuten ravintoketjun pohjalla olevien lajien ja eliöiden olemassaolon turvaaminen.
Olemme orientoituneet kovasti oman lajimme maailmanlaajuiseen suojeluun lisääntyen sekä täyttäen planeetan itsellämme, vieden elintilaa ja alueita muunlajisilta, joita ilman ei ihminen pärjää.
Omat ihmiskeskeiset, kollektiiviset usomusjärjestelmämme, talousjärjestelmämme ja koko ihmisen elämä on rakennettu kestämättömien olettamusten varaan.
Itseäni ei kiinnosta kuulla enää lisää ihmisen suojelusta, vaan minua koskettaa niiden lajien hyvinvointi, jotka eivät kykene ongelmistaan kertomaan. Ihmisen ääntä olen kuullut masennukseksi asti.
Yksisarvispuvut ja sienistä tehdyt luksusautojen nahkapenkit ovat irvokasta ylimääräisyyttä, joka saa minut voimaan henkisesti pahoin miettiessäni, miten vieraantunut ihminen on elämästä itsestään, joka on tuhat kertaa kauniimpaa kuin yksikään narsistinen rakkausfantasia tai suihkuverhoon kietoutuvat ihmisapinan alastomat ruumiit. Ihmisen vauva ei myöskään ole mielestäni kaunis, eikä äitiys tee naisesta pyhää. Kaiken kaikkien olisi hienoa nähdä edes pienehköä irtipäästämistä oman lajimme fetisoimisesta kaiken muun elämän ylitse. Ja tarkoitan tällä ylipäätään sitä, miten olemme tottuneet vaikkapa rakkaudesta ja välittämisestä ajattelemaan.
Altruismilla ja rakkauden eri muotojen mietinnällä voisi kenties päästä alkuun.
Ps. haluatteko muuten tietää, mitä oma koirani touhuilee samalla kun itse kirjoitan tänne? Koira saattaa käydä kylpyhuoneessa hakemassa pyykkikorista sukan, tai tökkimässä kuonollaan paperinkeräyspussia, josta tippuvilla papereilla sitten huvittelee. Koira juoksee ottamaan vastaan postimiehen tuomat kirjeet ja tuo ne minulle. Koira vaatii tassullaan raapien suklaakonvehtien tyhjiä käärepapereita heiteltäväksi itselleen. Koira asettautuu tietokonetta vastapäätä olevalle nojatuolille tuijottelemaan ja önisemään minulle — ja jos tämä ei auta, hyppää koira sängyllä ja nenällään tökkää valokatkaisijasta lampun päälle, joka sitten aina hymyilyttää ja saa minut irtaantumaan typerästä nettikirjoittelusta.
Koiralta terveisiä, hän on aika veitikka persoona!
Ymmärrän ravintokeskustelun tarpeellisuuden, mutta en ole aivan vakuuttunut siitä miten keskustelua kovin usein leimaa lähes uskonkultteihin liittyvät sävyt.
Tosiasia on se, että ruoan hinta on noussut 10-30% jopa enemmänkin riippuen tuotteista, mutta isolla joukolla ihmisiä olisi ihan terveellistä syödä 30-50% vähemmän, eli söisivät elääkseen, eivätkä eläisi syödäkseen.
Juuri uutisoitiin sitä miten II tyypin diabetes yleistyy hurjaa vauhtia jo ikäluokissa 20-30 vuotta ja tämä tarkoittaa sitä, että siihen liittyvät seurannaissairaudet lisääntyvät myös yhä nuorempien keskuudessa ja kehittyvät yhä vakavammiksi.
Ratkaiseeko nykyinen vegaani vs. eläinproteiinisota esim.edellisen ongelman, no ei, mutta pitäisikö ongelmaan löytää ratkaisu, no pitäisi.
Transrasvojen haitallisuus on totta!
”Teolliset transrasvat ovat tutkimusten mukaan merkittävä terveysriski aiheuttaen muun muassa sydäntauteja ja diabetesta. Teollisesti valmistettujen suoraketjuisten transrasvojen on todettu lisäävän merkittävästi esimerkiksi sydäntautien riskiä. On myös viitteitä siitä, että teollinen transrasva lisää kroonista tulehdusta.
Yhdysvaltalainen sydäntautitutkija ja Illinoisin yliopiston professori Fred Kummerow löysi teollisten transrasvojen vaarallisuuden jo 1950-luvulla ja yritti pitkään saada viranomaiset kieltämään keinotekoisten transrasvojen käytön valmisruoissa. Yhdysvaltojen elintarvikevirasto kielsi teolliset transrasvat kuitenkin vasta vuonna 2015, sen jälkeen kun Kummerow oli haastanut sen oikeuteen. Vuonna 2018 voimaan astuneen käyttökiellon arvioidaan pelastavan 90 000 yhdysvaltalaista vuodessa ennenaikaiselta kuolemalta.
Maailman terveysjärjestö WHO pitää luontaisia ja teollisia transrasvoja yhtä haitallisina. Se on ottanut tavoitteeksi teollisten transrasvojen käytön lopettamisen vuoteen 2023 mennessä. Tanskassa säädettiin 2010-luvulla teollisten transrasvojen määrän vähentämiseen tähtäävä laki, jonka mukaan elintarvikkeet saivat sisältää enintään 2 prosenttia teollista transrasvaa. Suoraketjuisten transrasvojen saanti väheni lain johdosta yhteen 25-osaan suomalaisten vastaavasta, ja tanskalaiset esittivät vuonna 2007, että Pohjoismaissa pyrittäisiin kaikki maat käsittävään teollisten transrasvojen kieltoon. Tanska kielsi myöhemmin kokonaan keinotekoisia transrasvoja sisältävän ruoan myynnin.” – Wikipedia.
Jos kiinnostaa lisää tietoa löytyy netin ihmemaasta.
————————————————————–
Olen sanonut puolittainen ryppy toisen silmän alla: ”Suo
messa kyllä omaksutaan jos jonkinlainen kotkotus, joka tulee lännestä, mutta puhupa transrasvojen haitoista, eläkekaton tarpeellisuudesta, vaihtoehtoisten hoitomuotojen myönteisistä puolista, – kuraa rupeaa tulemaan silmille että roikuu! No, ehkä se on individuaalisuutemme, sooloilun taitomme musta puoli, vaikkapa.
”Transrasvojen pääasiallisia lähteitä ovat rasvaiset maitovalmisteet, voita sisältävät levitteet, vilja- ja leivontatuotteet sekä liharuoat. Nykyisissä pehmeissä kasvimargariineissa ei juurikaan ole transrasvoja, koska margariinien valmistusprosesseja on muutettu jo 1990-luvulla. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ylläpitämästä Fineli-tietokannasta voi käydä etsimässä tietoa elintarvikkeiden transrasvapitoisuudesta.”
(https://www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/tietoa-elintarvikkeista/ravitsemus/transrasvat/)
Kieltämättä teollinen ruoka on melkoinen osa kirousta. Jos lihansyönti olisi kohtuullisia määriä, riistaa ja valmistusta jossa olisi itse lihatuotetta eikä lisäaineita niin olisi ongelmia vähemmän.
Tärkeintä on että ymmärrämme haasteet ja kehitymme. Uskonnollinen asenne ei todellakaan ketään auta.
”Transrasvoja muodostuu, kun tyydyttymätöntä rasvaa kovetetaan osittain hydrogenoimalla eli vetyä lisäämällä. Tällöin syntyy rasvahappoja, joissa vähintään yksi hiili-hiilikaksoissidos on trans-asemassa.
Kasviöljyjen osittainen kovettaminen hydrogenoimalla oli aikaisemmin yleinen menetelmä margariinin valmistuksessa. Jo 1990-luvulla margariiniteollisuus siirtyi kasviöljyjen kovettamisessa vaihtoesteröintiin, jossa ei muodostu transrasvoja.
Transrasvoja muodostuu myös luonnostaan märehtijöiden pötsissä bakteerien vaikutuksesta. Siksi niitä on luonnostaan märehtijöiden maidossa, rasvassa ja lihassa. Sekä pötsi- että kasvirasvaperäiset transrasvat vaikuttavat samalla tavalla veren rasva-arvoihin eli nostavat LDL-kolesterolia ja laskevat HDL-kolesterolia.”
(Ruokavirasto)
— Transrasvoista olen samoilla linjoilla mitä yllä mainittu, kuitenkin rasvakeskustelu ylipäätään herättää kysymyksiä siitä, miten asioita haluaa arvottaa ja priorisoida: kokeeko oman terveysintoilun tärkeämpänä vaikkapa kuin muuttolinnut, joiden henget kukaties kaataa oliiviöljyn muodossa seuraavaan salaatti-annokseensa? Vai valitseeko kenties kylmäpuristetun kookosrasvan, suomalaisväestön laktoositoleranssiin sopivan ruoholla syötetyn lehmän voin tms. Vaihtoehtoja sekä tutkailtavaa lienee paljon.
Ajatus teollisen lihatuotannon korvaamisesta riista-eläinten lihalla sen sijaan särähtää korvaan, enkä lähtökohtaisesti hyväksy sitä kenties naiivia ajatusta, että olisi realistista tai järkevää korvata teollinen lihatuotanto metsän villeillä. Ihmisiä ja kulutusta on niin paljon, että arvelisin että on kokonaisuuden ja muunlajisten kannalta eettisempää kun ihminen käyttää omaksi ravinnokseen itse jalostamiaan tuotantoeläimiä itsensä ruokkimiseen ja jättää metsän eläimet luonnon oman ekosysteemin turviin.
Mitä uskonnolliseen asennoitumiseen tulee, niin itse näkisin terveysintoiluun liittyvän sosiaalisen painostamisen enemmänkin kyseenalaisena, kun ”epäterveellisiksi” katsottuja tai ylipainoisia kanssaihmisiä aletaan kohdella siitä näkökulmasta, että he ovat yhteiskunnan painolastia, rahallisia menoeriä ”kunnollisen” veronmaksajan pusseista jne.
Tällainen pyrkimys rajoittaa sekä hallita ja dissata toisten kanssaihmisten vapautta sekä ihmisarvoa muistuttaa minua siitä, mitä Koraanissa taitaa lukea ihmisen vapaasta tahdosta ja kuinka se on pahuuden ilmentymää. Eikös tällainen ole enemmänkin uskonnollista ajattelua, kuten Islamissa tai muinaisessa Egyptissä, jossa ihmisen vapaa tahto on taidettu nähdä pahuutena, joka sotii ominopotentin Jumalan lakia vastaan? 😉
Riistaa on hurjasti vähemmän kuin teollista eläintuotantoa. Tämä on täysin totta. Toisaalta, lihaa sopisi syödä paljon vähemmän.
On toki myös totta että lihatuotannolle on monia tapoja, joista osa on paljon kestävämpiä.
Olemme oudossa maailmassa kun samaan aikaan painonpudotukseen apua tarvitsevat heitetään lääkäriltä pihalle ilman apua ja painonsa kanssa hyvin toimeen tulevat haukutaan taas toisesta kulmasta.
Mens sana in corpore sano
Sinällään kun julkiseen terveydenhuoltoon pääsystä joutuvat kansalaiset jo nyt kilpailemaan, jonottelemaan jne. niin ajatus ylipainonsa kanssa kipuilevan ohjaamisesta vaikkapa kuntosalille ei minusta maallikkona tuntuisi lainkaan oudolta.
Tampereella Tullintorilta löytyy esimerkiksi tällainen hyvin perinteinen, hinnoittelultaan reilu ja rehti naisten kuntosali, jossa naisille erillinen, oma puoli, jossa saa harjoitella rauhassa miesten katseilta. Tällaisessa paikassa on mahdollista saada ylipainoisten haasteita hyvin tuntevaa, hyvää perustietämystä myöskin ravitsemuksesta yms.. En voi kuin lämpöisesti suositella.
Ote mainitun kuntosalin etusivulta:
”Welcome to Steel Body, the coziest gym of Finland!
When You want your leisure time to feel like leisure time, we are the best gym!”
🙂
Ja vielä kun salin respassa duunaa akateemisesti koulutettu, itseään kunnioittava kulttuuri-entusiasti, niin tämä kuntosali ei olekaan ihan yhtä muovinen mitä kaiken maailman näyteikkunajumppasalit!
”Naisten kuntosalilta löytyy vapaat painot, penkit ja kyykkypaikat sekä Smith- ja Hack-laitteet. Vastuskuminauhoja.
Lisäksi paljon pakaralaitteita!
Tämä kuntosali on tarkoitettu yksinomaan naisille. Naisten kuntosali on varustettu erityisesti naisten toiveita kuunnellen.”
Hienotunteista porukkaa kaikin puolin tällä salilla, voin kokemuksesta todeta.
Tuo näyttää hyvin vastenmieliseltä vanhankaartin ähkimispaikalta minulle, ei enää kiitos.
Se mitä näissä koin oli, että jouduin kokeneena opettamaan monille oikeaoppiset liikkeet. Kuuntelemaan vaivalistat. Sitten kun nostin prässillä 150 kg: n toistoja, sain selitellä moista.
Meillä on omassa salissa Fysiolinen viimeisimmät laitteet. Ilmava, korkea ja luonnonvalon valoisa, yksityisyys turvattu. Tossut jalkaan hissiin ja salille. Sitten kotiin suihkuun ja lenkille Pyynikille.
Se on hyvä ja hieno, jos olet löytänyt omiin kuvioihin sopivat liikuntamuodot, itselläkin kiikarissa kotiin hankittavaksi Fysiolinen paksumpi jumppamatto.
Kuitenkin suositukseni kohdistui ylipainoisten ihmisten ja erityisesti naisten kenties korkeaan kynnykseen mennä salille, mihin heitin ehdotuksena naisten kuntosalin. Sinä Heikki et kertomasi perusteella liene ylipainosta kärsivä nainen, joten suotta ei kannata ottaa kierroksia siitä, että lempeäkätiset, empaattiset ja herkät ammattilaiset meitä kulttuurisaleilla viihtyviä naisia ohjailisivat 😉
Suosittelen ihan muuta ylipainoisille kuin kuntosalia, sieltä saa nälän ja lihoo edelleen.
Kaikki lähtee ensin ruoasta.
Jos ihminen itse lähtee lääkärille hakemaan apua painonhallintaan, niin minun korvaan se kalskahtaa siltä, että henkilö voisi olla avoin jonkinlaisen liikuntarutiinin ja/ tai ravitsemusneuvonnan/ tsemppauksen vastaanottamiselle kannustavassa ympäristössä. Monille naisille esimerkiksi ryhmäliikuntatunnit voivat olla juuri ryhmässä tekemisen vuoksi kannustin lähteä liikkumaan. On mukava vaikkapa käydä kävelyllä tai hölkkäämässä jonkun toisen naisen kanssa yhdessä.
Mutta jos on jonkinlaista kehoepävarmuutta tai häpeää painoon liittyen, niin tämä voi kasvattaa kynnystä mennä liikkumaan yhtään minnekään ihmisten ilmoille. Ja vielä vähemmän sitä kenties tekee mieli mennä näyteikkunalle hikoilemaan trendikkään luonnonvaloisiin saleihin. Tällöin hyvä vaihtoehto saattaa olla puhtaasti asiaan eli kuntoiluun keskittyvä paikka, jossa turhaa, ylimääräistä stressiä näyteikkunoista tai miesten katseista ei ole esimerkiksi. Mutta kuitenkin on se kannustava ympäristö ja tarvittaessa ohjausta / neuvontaa/ tukea saatavilla.
Ihan ok kaikin puolin. Samanhenkinen porukka auttaa. Minusta askeleet ulkona ovat kaikkein tärkeimmät ja pävittäin ilman mitään vauhtia. Pääasia on määrä ja aika. Siitä se lähtee ja sitten se oikea proteiini ja vesi.
Eikä siinä liene mitään huonoa, jos terve nälkä syntyy liikkuessa tai paino puntarilla jopa alkuun nousisi — painaahan lihasmassa ilmeisesti enemmän kuin pläski. Kaiken kaikkiaan se lienee terveellistä, vaikkei paino edes juuri putoaisi, jos vaan ryhtyy liikkumaan. Noin kolmessa kuukaudessa liikunnasta voi vakiintua sitten pysyvämpi tapa/ rutiini, jonka vakiinnuttua oma kiinnostus ruokavalion ja liikuntarutiinin hiomiseen/ paranteluun voi luonnostaan myöskin kasvaa, uskoisin. Kunhan alkuun pääsisi ja jaksaisi jonkin aikaa painaa alun ristiriitojen yli. Siksi on hyvä jos löytyy joku sopiva, kodikas paikka, missä jaksaa ja voi stressittömästi treenailla.
Joo, Heikki, lisäisin vielä, että Steelbodyn ammattilaisista löytyy tosiaan sitä lempeäkätisen empaattista, herkkää ja seksikästä körilästä, mikä ei psykologisesti myöskään ole lainkaan huono asia kehoepävarmuuksista kärsiville, kun naisena ainakin itse tiedän sen tunteen, miten itseäni isomman körilään seurassa sitä kokee itsensä entistä sirommaksi. Eikä tällainen välttämättä ole lainkaan huono kannustin liikunta-harrastusta aloittavalle.
Minulla ovat lähes kaikki kuntosalit – ketjut tuttuja pitkin Suomea. Näissä olen vuosikymmenet ähkinyt.
Ainoa hyvä ja mieleen jäänyt oli ent. Club House, nyt. Fressi Vuosaaressa, jonne ajoimme Porvoosta 2-3 krt / vko.
Siellä ammattimaisen trainerin kanssa kartoitettiin kuntotaso monipuolisesti, niin fyysinen kuin aerobinen.
Ohjelma sen mukaisesti tallennettiin muistitikulle. Se pantiin aina salille tultua ilmoittautumiskoneeseen, joka ohjasi ensimmäiselle laitteelle. Panit tikun laitteeseen, joka kertoi toistokerrat ja painot. Sen jälkeen se ohjasi laitteelle n:o 2 jne…
Kaikki tallentui omaan raporttiin, jonka pystyi lukemaan koneelta joko kotona tai salilla.
Sitten spinningille vesifillarilla lämpimään vesialtaaseen rentoutumaan.
Lopetin näissä käynnin koronan aikoihin ja nyt taloyhtiöllä on oma nykyaikainen.
Paras on kuitenkin kotona joka aamuinen pikkupainotreeni / 15 min. joka aamu.
Ensin täytyy ajatuksin käydä lävitse, että jokainen jäsen pikkulillistä varpaaseen ja napaan on kotona
– pohjakyykky 2x 5 kg molemmat kädet suoraan edessä 10 krt.
– käsillä koukistukset, ojennukset niskan takaa, edestä takaa, linnun siivet, jokainen 5 lajia, 10 krt
– erilaiset rannepyöritykset
– perinteinen hiihto käsillä viuhtoen jalat kiinni maassa
– marssia painoit käsissä
– nyrkkeily/etusuorat painoit käsissä
– venytykset hitaasti kädet lattiaan
– pitkittäis- spakaadit
– lannepyöritykset niskapyöritykset, venytykset
Sitten isometrinen jännitys ja rentoutus oven karmien sisällä
Tämä ei maksa mitään ja on tehokkaampi kuin 2- 3 krt / vko salilla.
Ilman muuta Steelbodylle ovat tervetulleita myös seniorit, jotka siellä käyvätkin treenailemassa usein varhain aamusta! Salilla on erittäin joustavat ja kaikille sopivat aukioloajat. Lisäksi kotoa ulos salille lähteminen itsessään voi jo virkistää, ja salilla tapahtuu myös terveydelle sekä hyvinvoinnille myönteistä sosiaalista jutustelua sekä kanssakäymistä.
😉
Kyllä tuonne ovat tervetulleita siis myös miehet:
”Steel Body on aito paikallinen tamperelainen kuntosali.
Kuntosali tarjoaa yleiskunnon ja lihaskunnon kehittämiselle sekä voimailulle hyvät olosuhteet. Paikan nostalgisuus kumpuaa jo 70-80-luvun SM-kehonrakennuksen alkutaipaleelta. Jotkut puhuvatkin old school -treenaamisesta.
Vaikket tahtoisikaan valtavia lihaksia, niin peruskunnon kannalta on tärkeä kehittää lihaskuntoa, liikkuvuutta ja pysyä yleisesti ottaen hyvässä kunnossa. Liikkuminen auttaa jaksamaan arjessa ja parantamaan unen laatua. Hyvä kunto vaikuttaa positiivisesti henkiseen hyvinvointiin ja sitä kautta yleiseen mielialaan.
Olemme Suomen ainoa kuntosali, joka tarjoaa vakiona myös kulttuuria, arvontoineen. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta!
Kuntosalilla järjestetään runsaasti kivoja esittelyjä, kampanjoita, arvontoja ja kilpailuja, jotka piristävät mieltä ja voivat tuoda osallistujille vaivatta mukavia lisäetuja. Teemamme liittyvät pääosin kulttuuriin, terveyteen tai muuhun yleishyödylliseen. Olemmekin vähän enemmän kuin paikallinen kuntosali.”
(https://www.steelbody.fi/kuntosali)
Väitän ”ihan hulluja” koko vegaanikeskustelusta:
Kertoo vain siitä, että ihmiset ovat täysin vieraantuneet siitä, mitä luonto tarjoaa ja mikä jo luonnollisesti on hyvää ja terveellistä ruokaa.
Maalla sen oppi kädestä pitäen karjasta, metsästä, pelloista, puutarhasta ja vesistöistä. Täydennettynä omalla, omista raaka-aineusta, itse tehdyllä ruoalla.
Eikä meidän kaupungin kupeessa juuri ”läskejä” näkynyt, mitä nyt Elli, kun meni laitumelle käsilypsämään Cresentillään, jonka satulaa ei takapuolen alta näkynyt.
Mikä vegaanikeskustelu, kuka sitä tarvitsee ?
Foodoora !
Antti heikkilä 8.10.2018: ”Ursula Schwab vääristelee totuutta ja leikkii taas lääkäriä. Tällä kertaa psykiatria. Jutussa mainittu Välimeren ruokavalio (mitä lie se nykyisin sitten tarkoittaakin) on perustunut pääasiassa oliiviöljyyn eikä rypisöljyyn. Masennus on yhteydessä tulehdukseen, minkä syynä ovat nopeat hiilihydraatit, sokeri ja siemenöljyt. Rypsiöljy lisää tulehdusta ja sisältää haitallisia transrasvoja, jotka syntyvät prosessoinnin yhteydessä. Kyseessä oli metatutkimus, jonka arvo näissä ravintotukimuksissa on nollan luokkaa, sillä ravintotutkimukset eivät ole tiedettä. Kun laskee nollia yhteen, oli niitä kuinka monta tahansa, tulos on nolla. Pitäisi määritellä, mitä Välimeren dieetillä tarkoitetaan. Määritelmä on markkinointikoneiston hatusta vetämä, mistä esimerkkinä tämä Schwabin tulkinta aiheesta.
https://www.is.fi/terveys/art-2000005854180.html
Suomalaisasiantuntija pitää uusia tietoja hyvänä muistutuksena siitä, kuinka monipuolisesti terveellinen ruokavalio vaikuttaa.”
”Julkaistu 27.11.2021 14.58
Valtiopäiväasiakirja
Kirjallinen kysymys KK 21/2017 vp
Kari Kulmala ps
Kirjallinen kysymys transrasvojen käytöstä Suomessa
Eduskunnan puhemiehelle
Tekniikka&Talous-lehti julkaisi lokakuussa 2015 uutisen, jossa Tanska kielsi transrasvojen, tappavan ruoka-aineen, kokonaan vuonna 2004. Uutisen mukaan kielto on säästänyt noin 700 ihmishenkeä vuosittain. Kielto pelastaa n. 2 ihmisen hengen päivässä, sillä ruoka-aine aiheuttaa mm. sydänkohtauksia. Tanska esittääkin, että transrasvat kiellettäisiin koko Euroopassa. Transrasvojen käyttö on kokonaan kielletty Tanskassa, Itävallassa, Unkarissa, Islannissa, Norjassa sekä Sveitsissä. Lähde: http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/tanska-kielsi-tappavan-ruoka-aineen-suomessa-sita-saa-laittaa-vaikka-mihin-6059355?_ga=1.16554613.2116952225.1486455027”
Jotta maa viheriöisi ja jotta tärkeintä ei olisi kuka puhuu vaan mitä puhuu.
Mitään ei pidä yleistää, mikä sopii kiinalaisille, Välimeren kansojen ruoansulatusjärjestelmille tai kylmän Pohjolan ihmisille puhumattakaan eskimoille vs. Afrikka.
Puolueillakaan ole varmaan omia ruokavalioitaan.
En ole vielä nähnyt yhtään maata, jossa transrasvat olisi julistettu terveyttä edistäviksi aineiksi. En kuitenkaan aio luopua toivosta.
Siitä nyt ei kukaan kiistelekään.
https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/terveytta-edistava-ruokavalio/
Siitä sitä voi tietoa ammentaa.
Lisää poimintoja:
Transrasvat eivät ole mikään ongelma Suomessa:
”Transrasvojen pääasiallisia lähteitä ovat rasvaiset maitovalmisteet, voita sisältävät levitteet, vilja- ja leivontatuotteet sekä liharuoat. Nykyisissä pehmeissä kasvimargariineissa ei juurikaan ole transrasvoja, koska margariinien valmistusprosesseja on muutettu jo 1990-luvulla. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ylläpitämästä Fineli-tietokannasta voi käydä etsimässä tietoa elintarvikkeiden transrasvapitoisuudesta.”
”Transrasvojen saanti ravinnosta
Suomalaisten transrasvahappojen saanti on vähäistä ja vastaa suomalaisia ravitsemussuosituksia (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Vuoden 2012 Finravinto-tutkimuksen mukaan transrasvahappoja saatiin 0,7-1,1 grammaa päivässä ikäryhmästä ja sukupuolesta riippuen. Energiaan suhteutettuna transrasvahappojen osuus energiasta oli korkeintaan 0,5 prosenttia päivän kokonaisenergiasta. Uudemman Finravinto 2017 –tutkimuksen mukaan suomalaisten transrasvojen saanti on edelleen yhtä vähäistä. Suurin osa suomalaisten saamasta transrasvasta on peräisin niin sanotuista luonnollisista lähteistä eli märehtijöiden lihan, maidon tai voin rasvasta.
Ruokavaliomme ongelma rasvojen suhteen eivät ole transrasvat, vaan tyydyttyneiden rasvojen liikasaanti. Finravinto2012 -tutkimuksen mukaan tyydyttyneen rasvan saanti ylittää kaikissa ikäryhmissä suositellun 10 % energiasta. Kun välttää runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältäviä elintarvikkeita, voi samalla välttää myös transrasvojen saantia.”
Minä en ainakaan lopeta voita, juustoa, maitoa, kermaa, Becel oliivia. Veriarvoissa hyvä/ huono kolesteroli ovat ihanne arvoissa.
Transrasvat eivät ole ongelma Suomessa, jos kuuntelee vain elintarvikemafian selittelyjä.
Suomen parlamentti on ainoa paikka, jossa transrasvojen käyttö laajassa mitassa voidaan kieltää. Ehdottakoon tätä kieltoa sitten vaikka ukkomustalainen gonquistareiden puolueesta.
transgression ongelma = Derridalla perinteeseen kuulumisen ja siitä ulos murtautumisen välinen jännite:
”Jacques Derridan (1930-2004) dekonstruktiossa transgression ongelma koskee sitä kuinka me välttämättä kuulumme traditioon, mihin emme oikeastaan enää voi kuulua, ja kuinka meidän on välttämättä murtauduttava ulos siihen, mihin emme oikeastaan vielä voi päästä. Haaste merkitsee sen näyttämistä, kuinka kahden toisensa poissulkevan aineksen vastakkaisuus ei ole sellaista vastakohtaisuutta, jossa kumpikin kumoaisi toisensa (naiivi negaatio), tai jossa tämä vastakkaisuus tulisi sovitettua jollakin seuraavalla tasolla (naiivi dialektiikka), vaan että transgressiossa tai rajojen rikkomisessa kyse on ratkeamattomuudesta tai aporiasta eli mahdottomuudesta ratkaista kahden vaihtoehdon välillä.”
(Tieteen termipankki)
—
Transgressiosta tuli minulle mieleen myös se, kun lapsena minulle luettiin Lassie-koiran tarinoita iltasaduiksi, joiden lukija somisti niitä omalla mielikuvituksellaan. Tästä syystä en tähän päivään mennessä tiedä, mitä ns. virallisessa sadussa koiralle kävi. Tiedän sen version, missä lojaalisuus oli Lassielle niin kuluttavaa, että lopulta koulun porteilla pikkupoikaa vastassa oli enää vastassa pelkkä Lassien kirsu.
😉😉
Tietyt tahot sekoittaa tahallaan luonnolliset transrasvat teollisiin transrasvoihin.
”Maitorasvan luonnollisten transrasvojen rinnastaminen teollisiin transrasvoihin jokaisessa virallisterveellisen tahon tiedotteessa tai Uutispalvelu Duodecimin jutussa transrasvoista on sikamaista ja suorastaan rikollista tahallista harhaanjohtamista, jonka ainoa motiivi on kansanterveysjohdon kohtalokkaiden mokien jälkien peittely. On käsittämätöntä, että tämä touhu yhä voi jatkua ilman, että kukaan Karppilan ulkopuolella älähtää. Suuri on noitavainon pelko asiantuntijoidemme keskuudessa.
Teollisten transrasvojen suuri haitallisuus sydänterveydelle on pitävästi osoitettu tutkimuksin. Luonnollisia transrasvoja vastaan ei ole mitään näyttöä – jos olisi, vt-taho olisi pitänyt siitä suurta ääntä. Päinvastoin, eräillä luonnolisilla transrasvoilla, kuten CLA:lla (jota elimistömme valmistaa maidossa olevasta vakseenihaposta), on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia sydänterveyteen. Tämä kyllä tiedetään niin THL:ssä kuin Duodecimissäkin.” – Karppausinfo.
Tässä muutamia vuosia sitten kolme toisistaan erillistä ja riippumatonta tutkijaryhmää kävi läpi tuhansia asiasta tehtyjä tutkimuksia selvittääkseen nimenomaan luonnollisten rasvojen merkityksen terveyteen.
Lopputulos oli, että kaikkien kolmen tutkijaryhmän mukaan nämä tuhannet tutkimukset eivät millään tavalla osoittaneet luonnollisten rasvojen aiheuttavan väitettyjä terveysriskejä.
Asiaa kuvannee loistavasti se, että kuuluisaa Pekka Puskaa pyydettiin useassa ohjelmassa tuomaan esiin edes yksi tieteellinen ja vertaisarvioitu tutkimus, mikä tukisi hänen väitteitään.
Tätä pyydettiin yhdessä ohjelmassa jo runsaasti etukäteen ennen ohjelman tekoa, jotta Puskalla olisi aikaa valita sopiva.
Ihan yllättäen Puska ei ole pystynyt yhtään sellaista tutkimusta nimeämään edelleenkään…..
Tässä ollaan oikeilla jäljillä luonnollisten rasvojen osalta. Tätä on myös Antti Heikkilä tutkinut, joka edelleen suosittaa voita, juustoa, täysmaitoa ja kermaa ml. muita luonnolliset rasvaa sisältäväiä tuotteita kohtuullisesti käytettyinä.
Kohtuus taitaa olla se tärkein unohtunut taito meillä.
Jos luetaan tätä kuten uskontoa, ollaan synkässä metsässä.
Jos ymmärretään että olokin on parempi kun syö tarpeeksi ja terveellisesti, ollaan iloisessa metsässä.
Olen äärimmäisen iloinen siitä, että ruokaoptioita on yhä enemmän, koska nyt yhä useampi löytää jotain mikä sopii hyvin. Olen vähän suruissani siitä että harva viitsii lukea valmistusaineita.