Ei elämästä selviä hengissä……..

Useasti sitä monet, ellei lähes kaikki päivittelevät sitä, että miksi en tehnyt toisin ja miksi minun piti juuri silloin mennä sinne ja miksi minun piti rakentaa pystini ”hiekalle” näin niinkuin kuvainnollisesti ja miksi en kuunnellut neuvoja vanhempain, kun poikana/tyttönä maailmallle lähdin.

Yksi ei syyttänyt armahti vain, kulkurin iltatähti, näin Tapsa lainaten joka myös lauloi että, voi kuinka pieninä palasina onkaan, mun leipäni maailmalla.

Mutta kun sen oivaltaa, että menneitten perään on turhaa porata ja oman elämäsä peräpeiliin tuijotella, niin on jo ensialku murheen estossa, jolla niitä nyt sattuu olemaan, vaikka varmasti niitä monensortin ylämäkiä ja kivirekiä onkin kaikille ollut vedettävänä kuin myös alamäkiä lasketellessa ja rallatellessa.

Paljon kuulee ainakin nykyään politiikan saralla puhuttavan tiekartasta ja itse uskon että meille kaikille on syntymämme hetkellä luotuna joka hittelle oma tiekartamme jota kuljemme ja vaikka välillä kiroamme tai ylistämme onneamme tai vastaavasti epäonneamme, niin se on turhaa, sillä se on tähtiin kirjoitettu jo ensi parkaisussamme.

Toki ihminen siihen tiekarttaan hivenen pystyy maustetta ripottelemaan, mutta turhaa on olettaa, että itse voi olla oman elämänsä herra, kunhan kompassinsa vain oikein osaa kartan päälle sijoittaa.

Ja ainakin itselleni tulee joskus mieleen, että olenkohan ansainnut kaiken tämän onnen mitä kohdalleni on suotu ja senkin olen kuullut viisaampieni sanovan, että taivas ja helvetti on maan päällä, tiedä sitten häntä.

Jotkut elävät pitkän elämän ja toiset otetaan pois jo kehdosta, että onko se sitten se Jumala joka kunkin oman tiekartan on omalla karttapöydällään piirtänyt, tiedä häntä sitäkään.

Onhan se siinä mielessä yhteiskuntaa koossa pitävä voima kun sanassa sanotaan, että mikä on synnin palkka, se saa ainakin kristityt yrittää elää siten, ettei joutuisi palkan kärsijäksi kuolemansa jälkeen.

Toivossa on hyvä elää ja uskossa kuolla sanoo lapamatokin, joten ei ku valoa kohti.