Suomessa velvollisuudet ovat myrkkyä kaikille niille, jotka pelkkiin oikeuksiin ja vapauksiin oman elämänkatsomuksensa perustavat ja rakentavat.
Kun ajatellaan että yhteiskunta tarjoaa kaikenkattavan hoivan, huoman, koulutuksen ja turvallisuuden sekä terveyspalvelut ns. omasta pussistaan, niin monet ottavat kiittämättömyydessään oikeudekseen olla työtön, tikkuakaan ristiin lattamalla niihin palveluihin joihin hän on ollut osallisena ja etuoikeutettuna.
Ei terve ruumis työtä kaipaa, mutta sitä se juuri kaipaakin ja on turha väittää että työtä ei ole, sitä on ja sitä löytyy varmasti jos sitä haluaa tehdä, eikä ole ronkeli jos ammattia vastaavaa ei sillä hetkellä ole, sillä kaikki työ on arvokasta. Hyvin todennäköisesti mielenterveys palvelujenkin matala kynnys jäisi monelta kokematta, kun pääsisi työn kautta ”omin käsin onneen”.
Nämä vapaamatkustaja kehtaavat vielä etsiä monensortin porsaanreikiä välttyäkseen ”Suomen harmaalta” ja mikäs muu se konsti olisikaan kuin mielenterveyteen vedoten, kun on oppinut koko lapsuutensa ja nuoruutensa siihen asti elämään ilman rajoja ja velvollisuuksia.
Puhutaan mitä puhutaan, niin sellainen yhteiskunta jossa elettäisiin ikäänkuin pienessä puutteessa kautta linjan, niin se olisi niin henkisen kuin fyysisenkin kunnon puolesta ihanne, moraalista puhumattakaan.
Sodanjälkeiset sukupolvet rakensivat hyvinvointimme työtä tekemällä ja sitä teettämällä ja nyt tavoitteena näkyy olevan että hyvinvointi on sitä että oikeuksia ja vapauksia lisätään velvollisuuksia karsimalla.
Perustuslaissamme on pykälä, että yhteiskunta on velvollinen pitämään kaikista huolta, niin se pykälä tulisi poistaa kaikilta niiltä terveiltä työikäisiltä kansalaisilta, jotka eläisivät/elävät vain muiden elätettävinä.
Jos köyhä on kyykyssä niin saa ollakkin minun puolestani jos työ ei maistu vaikka sitä kulta lautaselta tarjoiltaisiin.
On huvittavaa seurata kuinka työntekijät nyt marssivat niiden puolesta jotka haluavat, että yhteiskunta heidät kyykkyyn elättää samalla, kun itse raatavat otsat hiessä oleskeluyhteiskunnan jatkumoksi.
Työn tekemin on ihmisoikeus ja joka siitä kieltäytyy niin ei enään ole oikeutettu myöskään siihen suojeluun jota terve yhteiskunta vaatii ja edellyttää.
Eläkkeellä hyötyliikuntaa omaan tahtiin ja nautitaan itse tienattua eläkettä sekä autellaan jäkipolvea…
Etköhän sinä Niilo kuin myös itsekkin olemme jo osamme tehneet nykyisen hyvinvointivaltion rakentamisessa.
Ymmärtääkseni suomalaisen yhteiskunnan onni ja menestys perustuu snellmanilaiselle filosofialle (ei esimerkiksi marxilaiselle filosofialle).
Pikalukemisella sain snellmanilaisuuden ytimestä seuraavanlaisen käsityksen:
Kansakunta perustaa valtion, joka pohjaa kansalliseen perinteeseen.
Kansakunnan perusyksikkö on perhekunta, jonka vanhemmat kerrokset siirtävät perinteen uusille sukupolville.
Valtio ei ole perhekuntaa varten, vaan molemmat pitävät huolta toisistaan.
Perhekunta ei ole yksilön tarpeita varten, vaan yksilöt ja perhekunta pitävät huolta toisistaan.
Presidenttiehdokkaista ainakin Olli Rehn on ilmoittautunut snellmanilaiseksi.
Taannoin näin linja-autoaseman luona Hatanpään valtatiellä olevan antikvariaatin hyllyllä Snellmanin kootut kirjoitukset. En edes katsonut, millä kielellä olivat kirjoitetut, mutta varmaankin olisivat sisältäneet paljonkin mielenkiintoista. Joku on saattanut lukea ne rivistä riviin, nuo kirjat, joita taisi olla toista hyllymettiä. Ei ollut Snellman työtä vieroksuva.
”Työ tekijäänsä kiittää”.
Vanha viisaus toimii yhä.
Työnteosta nyt muistuu mieleeni nuoruusaika. Ei silloin ollut hanttihommia, kaikki työ oli arvokasta ja arvostettua. Oli ammatti useimmilla jota arvostivat ja naapurit arvostivat, työnsä tekijät ymmärsivät arvonsa. Näin oli pienessä Lounais-Hämäläisessä kirkonkylässä