Onko Suomi demokratia?

Oli se ennen, joskus aiemmin, Kekkosen aikaan. Sen jälkeen sitä romutettiin pikkuhiljaa.

Siis Suomen demokratiaa. Nyt sitä ei enää ole, ei jälkeäkään.

Demokratiaa siis.

Sana Demokratia tulee Kreikasta, ja tarkoittaa kansan valtaa.

Suomen demokratiaa alettiin purkaa 1987 kokoomuksen päästyä hallitusvastuuseen Harri Holkerin vetämänä.

Muistatteko? Muunmuassa Jari Tervo on rekrytoitu irvistelemään Kekkosta.

Markkinat ja raha vapautettiin. Suomen yrityselämä mein täysin sekaisin, kun halpaa tavaraa tuli suomeen hallitsemattomasti.

Sitten 1991 Esko Ahon Kepu hallitus astui mukamas paikkaamaan jälkiä, mutta teki lisää vahinkoa.

Olin itse aitiopaikalla näkemässä ja kokemassa mitä nämä porvarihallitukset tekivät Suomelle.

Olin kapakoitsijana Rusthollinkadulla Tampereella.

Näin yhden suuren kuljetusalan yrittäjän itsemurhan silmieni alla.

Näin paljon muutakin epämiellyttävää 1990-1994, jolloin olin kapakoitsijana. Itselle se oli lähes koko ajanj kulta aikaa, kunnes 1993 alkoi ansiosidonaiset päivärahan saajat tipahtaa peruspäivärahalle.

Karmeaa oli katsella sitä menoa.

Nyt olemme jälleen juuri saman ajan edellä.

Mutta nyt luulen, että olemme paljon jyrkemmän laskun edessä.

Suomi rahoittaa USAn aloittaman Ukrainan vallankaappauksen jälkiä.

Suomi on laittanut kaikki välit poikki Venäjään.

Kauppa Venäjän kanssa on kokonaan poikki.

Öljyä ei osteta suoraan Venäjältä, vaan mutkien kautta, josta kukin ottaa oman siivunsa.

Suomi maksaa…Silti..öljyä tulee Venäjältä Suomeen.

Suomi liittyi Natoon täysin perusteetta, mutta satujen vuoksi muka Venäjä hyökkää seuraavaksi Suomeen, saatiin ilman kansanäänestystä, noin 1000 hengen gallupin otannalla, liittymään Natoon.

Kokoomuksen johdolla.

Suomi on vapaassa taloudellisessa pudotustilassa. Sitä ei meille kerrota, mutta mediapooli jotain siitä kertoo kyllä joka päivä.

Mutta ei lähellekään koko totuutta.

Suomen talous vajoaa, ja se näkyy asuntojen kaupan teon loppuneen lähes kokonaan.

Pankit eivät anna lainaa.

Asunnon ostajat eivät ota lainaa.

Ihmiset ovat muuttuneet hyvin varovaisiksi. Asuntokauppa on pysähtynyt kokonaan.

Rakennusfirmat myyvät asuntoja peräti antamalla ihan silkkaa rahaa asunnon ostajille.

Tämä on faktaa tällä hetkellä. Osakeasuntoon kohdistuu yhtiölainaa, joka saattaa olla enemmän, kuin asunnon arvo on tällä hetkellä. Siksi tämä.

Asuntolainan korko on ylittämässä 6% rajan.

Muistatteko, kun 1990 luvulla asuntolainan korko saattoi olla yli 16%. Minä muistan. Minullakin oli osuuspankki yhteistuessa.

Se on niin paljon, että rahan hinta on liian paljon, jotta voisi olla ja elää.

Nuorille prosentit ovat useimmiten täyttä hepreaa. Siihen on koulutusjärjestelmämme ajautunut.

Olemme jo lähes kehitysmaatasoa koulutuksessa.

Tyhmiä on helppo ohjata ja hallita.

Tosin, tyhmiä ei saa helposti tekemään yhtään mitään, ei ainakaan ohjelmoimaan.

Kokoomushallituksemme (Persujen tuella) sen kuitenkin saa kyllä tehtyä…

T: Markku Huhtala

26 vastausta artikkeliin “Onko Suomi demokratia?”

  1. Muistaakseni tässä taannoin kaikki kommunistien ja demarien omistamat ja johtamat firmat menivät ihan omin toimin konkurssiin eikö siihen todellakaan tarvittu muiden apua.
    Tämä vielä vallassa oleva punaviherhallitus jatkoi tuota holtitonta velan ottoa ja pysyvien menojen lisäämistä sekä rahan jakoa ilman harmaintakaa aavistusta, mistä ne rahat otetaan.
    Nyt keräämme sitä satoa ja sen joutuu valitettavasti tavallinen kansa maksamaan.
    Tuota fasistisen venäjän puolustelemista ja USA:n syyttämistä venäjän sotarikoksista olet jatkanut kaikin keinoin ilman yhtään todistetta, mutta eihän ”kommunisti” voi myöntää olleensa neukkulan ja venäjän suhteen väärässä.
    Elä kuplassasi, mutta Suomen kansa ei ole todellakaan niin tyhmää kun koitat selittää.

    1. HK:

      Fasistisia otteita tarvitaan aina sekasorron uhatessa. Tämä tieto kuuluu yleissivistykseen.

    1. Jos äärioikeisto niin ei, jos äärivasemmisto niin ei. Herra varjelkoon meitä kaikesta politiikasta missä on etuliitteenä ääri.

      1. Blokkipolitiikkaa ja äärioikeistolaiuutta, mikä siinä; Matti, on niin vaikeata niellä, että sinäkin lienet ollut avoimesti toivomassa Suomeen historiamme oikeistolaisinta eli äärioikeisto-hallitusta?
        Olet siis ollut kannattamassa tätä blokkiutumista.

        Heikostihan täällä toimii demokratia, kun moniäänisyyttä ja marginaaleja avoimesti halveksutaan, eikä täällä voi sanoa enää mielipiteitään tulematta itse leimatuksi ”kommunistiksi” sokeiden oikeistopopulistien taholta, joille elämässä ei ole muuta kuin blokkiutuminen ja vastakkainasettelu, jota jos ei myötäile, niin saa tappo-uhkauksia jopa (en minä vielä).

        Mielestäni Suomi propagoitiin NATO-jäseneksi, jota en itsekään olisi kannattanut, vaikka joku minun puolestani päätti minunkin mielipiteen että muka kannatin. Lisäksi propaganda on mielestäni osittain vastuussa äärioikeistolaisten toimijoiden noususta valloilleen ja valtaan, mikä on osoitus siitä, että kokonaisvaltaisesti yksipuolinen suhtautuminen ja uutisointi Venäjän hyökkäyssodasta (mikä toki lienee journalistisesti sotatilassa tapahtuvan uutisoinnin poikkeussäännön mukaista ja siten hyväksyttävää blokkiutumista) on omalta osaltaan lisännyt ääri-ääri-ilmiöitä ja siten epäonnistunut journalistisessa tehtävässään.

        Surullista elää tällaisen kehityksen keskellä.

    2. Niilo:
      Kyllä ”näytekiitollisuus” toimii aina, jos on toimiakseen.

  2. ”Journalismi toimii sodan aikana eri tavalla kuin normaalioloissa. Se tinkii väistämättä tehtävästään vallankäytön tarkkailijana ja suuren yleisön informoijana.

    Harva on sitä mieltä, että median tulisi julkaista esimerkiksi tärkeitä tietoja pommitetun kaupungin evakuointisuunnitelmista, jos tiedot voisivat vaarantaa evakuoinnin. Tai että hyökkääjän näkemykset sodasta pitäisi julkaista samalla painoarvolla kuin omien johtajien. Sen sijaan useimmat toivonevat median osallistuvan tarvittaessa omalla panoksellaan kansallisiin sotaponnisteluihin.

    Aiheeseen liittyy kuitenkin kaksi ongelmaa, joista soisin keskusteltavan enemmän. Ensinnäkin, mistä sota alkaa?

    Julkisuudessa on jo vuosia puhuttu hybridisodankäynnin eri muodoista. Voitaisiinko esimerkiksi laajaa tietoverkkoihin kohdistuvaa hyökkäystä pitää sodanjulistuksena? Entäpä organisoitua turvapaikanhakijoiden ohjaamista Suomen rajoille? Se, että Venäjä käy myös Suomea vastaan vähintään informaatiosotaa, on jo varsin laajasti hyväksytty tosiasia. Jos olemme sitä mieltä, että sodassa journalismin normaaleja pelisääntöjä voidaan muuttaa, mikä on riittävä sota?

    Toiseksi, tulisiko sodan aikana yleisölle tavalla tai toisella kertoa, että media katsoo osallistuvansa sotaponnisteluihin, eikä siksi toimi aivan normaaleilla säännöillä? Media-ala on vuosia rakentanut omaa uskottavuuttaan etenkin netissä toimivaa valemediaa vastaan. Olemme korostaneet laajaa avoimuutta, käytettyjen lähteiden luotettavuutta ja tietojen tarkistettavuutta. Eikö median uskottavuuden kannalta olisi tärkeää miettiä tapoja, joilla yleisölle voidaan viestittää ne pelisäännöt, joilla media kulloinkin toimii?

    Emme ole juuri nyt sodassa, ainakaan perinteisessä mielessä. Nämä kysymykset ovat kuitenkin erittäin ajankohtaisia juuri nyt. Valtaosa suomalaisista, todennäköisesti myös toimittajista, pitää myös perinteisen sodan uhkaa tällä hetkellä varsin todellisena. Kevään mittaan mediassa on nähty
    lukemattomia skenaarioita siitä, millaisia seurauksia erilaisilla Venäjän sotatoimilla voisi olla. Suomalaiset siirtyivät nopeasti kannattamaan Natoon liittymistä sotilaallisen turvan saamiseksi. Ylen tuoreen selvityksen mukaan lähes puolet suomalaisista on erittäin huolissaan sodan uhasta.

    Milloin sota tai sen uhka alkaa vaikuttaa journalismin tehtäviin? Tai jopa: onko journalismin perustehtävistä joustaminen jo alkanut?”

    (https://journalisti.fi/nakokulmat/2022/08/sota-muuttaa-journalismia-mutta-miten-pian/)

  3. Tämä lause on aika oleellinen:

    ”…tulisiko sodan aikana yleisölle tavalla tai toisella kertoa, että media katsoo osallistuvansa sotaponnisteluihin, eikä siksi toimi aivan normaaleilla säännöillä? Media-ala on vuosia rakentanut omaa uskottavuuttaan etenkin netissä toimivaa valemediaa vastaan. Olemme korostaneet laajaa avoimuutta, käytettyjen lähteiden luotettavuutta ja tietojen tarkistettavuutta. Eikö median uskottavuuden kannalta olisi tärkeää miettiä tapoja, joilla yleisölle voidaan viestittää ne pelisäännöt, joilla media kulloinkin toimii?”

    — Mielestäni olisi pitänyt joka uutisen yhteydessä sitä asiaa painottaa, että tämäkin uutinen on kirjoitettu yksipuolisesta näkökulmasta.

  4. Nyt suomalaisen median propagandan johdosta suomalaiset vahvasti vaikuttavat luulevan, että on vain yksi totuus maailmasta. Niinpä helposti meihinkin oman valtakunnan media vaan pääsi vaikuttamaan!

  5. Median valtaa ei saa väheksyä. Eräs ex-päätoimittaja totesi esittäessäni hänelle lukijatutkimuksen tulokset; no ei helvetti, muutetaan sanomaa niin, että tutkimus antaa sen tuloksen, mitä me haluamme.
    Lehdillä ja medialla on valittu linja, jota he tietoisesti ajavat ja seuraavat. Se on on pääasiassa rahan ja mainosvallan tukemaa.
    Mutta mainonta ja raha ei kuitenkaan käske lehtä julkaisemaan mitään tuotekytkökseen viittaavaankaan.
    Poliittinen media, puoluemediat, eivät saa suoran valehdella, mutta voivat vääristellä ja painottaa juttuja omiaan tukeviksi tai jättää kertomatta heitä vahingoittavia aiheita.
    Yhteiskunnallinen propaganda voi ajautua vääriin toimiin, jos media on esim. Berlusconien ja Tumppien(Murdock
    ien-Fox) vallan talutuskoirina.

    1. Ei kansa mitään ole ”yhtenäistynyt”, vaan blokkiutunut; ja nyt leikkauspolitiikalla yritetään väkisin pakottaa kaikki oikeistopopulistiseen piparkakkumuottiin.

      1. Pakkohan se on TAAS oikeiston oikaista yhteiskunnalliset vääristymät, että sitten seuraavaksi saa TAAS vasemmisto laittaa haisemaan.

        1. Kun se olisikin vain oikeisto, mutta kun siellä on vaarallisia äärioikeistolaisia niin kuin Arvikin ilmoitti olevansa.
          Ja näkyyhän se blogeista ja kommenteista, kuinka kiihkeässä tilassa höyrypääkattilat nyt ovat.
          Kannattaisi pistää ylipaineventtiili auki !

        1. Olin aikanaan vuosia ja vuosia sitten yhteydenpidossa erään New Yorkin uraputkessa hyvin menestyneen, perinteisellä tavalla komean, vaikkakin ylettömän työnteon sekä valvomisen vuoksi hieman kulahtaneen herran kanssa. Hänellä oli päällisin puolin elämä hienoine asuntoineen hyvällä tolalla, mutta eräs pieni erikoisuus: hän oli seksuaalisesti sillä lailla perverssi, että halusi paljastella itseään ihmiselle, joka tuota inhosi, eli minä sovin siihen kuvioon sättijän sekä rankaisijan rooliin.

          Tuo menestynyt mies siis välillä halusi soitella minulle videopuheluita, joiden aikana yritti johdatella tilannetta itsensä paljastamiseen, jonka sitten aina estin lopettamalla puhelut. Hän ei ollut mitenkään limainen eikä törkeä ihmisenä, joten tuo oli omassa kategoriassaan omalla tavallaan silloiselle nuorelle minälleni ihan mielenkiintoinen ilmiö, etenkin sen ylikohteliaan ja omaa itseään anteeksipyytelevän käytöksen takia, joka sillä miehellä oli. Anteeksipyytely ja kohteliaisuus oli osa hänen perversiotaan ja tuntui olevan hänelle jopa merkityksellisempää kuin tuo olemattomaksi jäänyt paljastelu, jonka senkin estin, ja jota hän kovasti pahoitteli.

          Tämä tuli minulle ihan sillä mieleen, Markku, kun ihan aidosti mietin, että sen sorttinen ulospäin maailmaan kohdistuva itsensä paljastelu mieheltä on minun mielestäni huomattavasti myönteisempää kuin kaikenlainen limainen roikunta ja sähköinen vaino. Ihan vaan vinkkinä.

  6. Jyrkkä poliittisen tason ehdottomuus tarkoittaa myös tätä:

    ”Viime vuonna Suomen metsistä hakattiin runkopuuta Luonnonvarakeskuksen (Luke) keräämien ennakkotietojen mukaan 74,7 miljoonaa kuutiometriä. Metsäalalla kuutiometristä puhutaan yleensä mottina.
    Hakkuiden kokonaismäärästä vajaa seitsemän miljoonaa mottia käytettiin pientalojen lämmitykseen tai muuten kotitarpeisiin. Nelisen miljoonaa mottia haketettiin lämpövoimaloiden polttoaineeksi. – –

    Itärajan takaa tuli haketta ja koivurunkoa noin kymmenen miljoonaa kuutiota vuodessa. Haketta meni sekä energian tuotantoon että sellutehtaiden raaka-aineeksi.
    Stora Enso toi kuitupuuta ja haketta Venäjältä noin 2,5 miljoonaa kuutiota.

    Kaiken kaikkiaan Venäjän-tuonnin loppuminen kasvattaa HS:n tietojen mukaan UPM:n puun hankintaa kotimaasta noin kaksi miljoonaa mottia. Osin se on mukana jo viime vuoden hakkuuluvuissa.
    Venäläistä haketta polttaneet energiayhtiöiden voimalaitokset ovat myös joutuneet hankkimaan polttopuuta kotimaan metsistä. Pahimmillaan se on johtanut ikimetsien polttamiseen.

    SUOMEN metsistä hakattiin viime vuonna runkopuuta noin 75 miljoonaa kuutiometriä, edellisvuonna vähän enemmän.
    Erikoistutkija Mutasen mukaan investoinnit ja Venäjän-tuonnin korvaaminen yhdessä tarkoittavat, että hakkuumäärissä ollaan tulevina vuosina hyvin lähellä suurinta ylläpidettävissä olevaa hakkuukertymää eli noin 86,3 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

    Siis lähellä mitä?

    Suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä ei ole sama asia kuin metsien vuotuinen kasvu.

    ”Suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymäarvio ottaa huomioon toiminnan taloudellisen kannattavuuden ja puuntuotannon kestävyyden pitkällä aikavälillä. Arviossa on otettu huomioon metsänhoidon voimassa olevat suositukset, kuten säästöpuiden jättämisen metsään sekä suojelualueet ja sen että kuolleet puut jätetään korjuun ulkopuolelle”, erikoistutkija Hannu Hirvelä Lukesta sanoo.

    NYKYINEN arvio on, että vuoteen 2045 saakka metsistä voidaan hakata koko maan tasolla keskimäärin 86,3 miljoonaa mottia runkopuuta vuodessa.
    Hirvelän mukaan uusimmassa arviossa ei ole huomioitu tuoreita viitteitä metsien kasvun hidastumisesta, koska niiden merkitystä pitkällä aikavälillä ei tunneta.”

    (https://www.hs.fi/talous/art-2000009499309.html)

  7. Piskuinen kodikkaan ruskea Suomi-piparitaikinaklöntti, joka kaulittiin söpöksi levyksi emännän puiselle leipoma-alustalle; jolla taikinalle mahtuikin vain kaksi muottia; muiden reunoille jäävien pipari-ukkojen ja akkojen sekä tähtösten kädet, päät sekä muut sakarat leikkaantuivatkin pois.

    1. Ja niin omaan uuniin lähti yksi ukko ja akka amputoituinen ystävineen.

  8. Otsikko kuului: Onko Suomi demokratia?

    Omasta mielestäni on, jopa parhaasta päästä mihin maailman valtioissa on päästy. Ja näin vuodesta toiseen hallitusten vaihtuessa aina erivärisiin.
    Yksi todiste tästä on että Suomi vertailussa muihin on vuodesta toiseen maailman onnellisin maa.

    1. Kirjasuositus Matti teikäläiselle:

      Gustav von Hertzen — Demokratian haaste.

  9. MH:

    ”Markkinat ja raha vapautettiin. Suomen yrityselämä mein täysin sekaisin, kun halpaa tavaraa tuli suomeen hallitsemattomasti.”

    Valitettavasti rahan arvoa ei vapautettu, vaikka olisi pitänyt. Arvo vangittiin Saksan markkaan. Devalvoituminen olisi tuonut tasapainoa. Lainan otto ulkomailta olisi vähentynyt ja omien tuotteiden kilpailukyky olisi parantunut kotimaassa ja vientimaissa.

    Oli huono ennusmerkki se, että teiniliiton konkurssiin vienyt demarien Erkki Liikanen oli valtiovarainministerinä. Virnuillen tehtiin vahinkoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *