Molempien maiden kansat saattavat olla läskipäitä.
USAssa kuitenkaan ei kansan suuri enemmistö usko valtamediaan.
Suomessa siihen uskoo noin 80%.
Voisiko olla niin, että Suomen kansasta on noin 80% läskipäitä? Valtavasti enemmän kuin USAssa.
Minä en usko Suomen valtamediaan, eli mediapooliin.
En edes, jos toivottavat hyvää huomenta.
Niin on ollut kovaa sekä valehtelu että propaganda.
Toki USAssa tehdään ihan samoin, valehdellaan ja propagoidaan kansalle , mutta siellä ei kansan enemmistö siihen usko.
Monessa maassa on on otettu jo etäisyyttä uusliberalismiin, mutta ainakin kaksi maata etenee edelleen varmoin askelin uusliberalismin tiellä: USA ja Suomi.
Kansa ei kummassakaan maassa edes tiedä, mitä on uusliberalismi. Ei sen suurin osa.
Eikä valtamedia sitä heille kerrokaan.
Vasemmistossakin sen tietäminen on heikkoa. Kommunisteissa…yhtä vähän.
Uusliberalismi ihan kaikkein lyhimmän kaavan mukaan on: rahan ja markkinoiden sekä työvoiman vapaan liikkumisen idea.
Sitä on yritetty 1800 luvulla, ei onnistunut, 1928-1933 välillä kapitalismi tämän seurauksena joutui katastrofi tilaan.
Siitä ei luovuttu siltikään ja 1937 oli uusi kapitalismin kriisi selviö.
Sota jälleen kerran oli kapitalismin ratkaisu voimakkaana uusjakona.
Demarit Euroopassa olivat viehtyneet monin osin fasismiiin, ja monet siihen lähtivät.
Kapitalismi on jo syvässä kriisissä tänään (kin).
Ukraina on se sijaiskärsiä, jota tämä uusliberalismi edustaa Ukrainassa. Sanahelinä demokratiasta…
on vain sanahelinää.
Ukraina on aivan eri ryhmien hallussa kuin meille kerrotaan.
Uutisointi on järjettömän ristiriitaista. Ukrainan kansaa haastatellaan. Henki lähtee, jos ei vastaa kuten pitää. Puolueet on lakkautettu, paitsi yksi, Zelenskyn oma.
Sanahelinää lisää demokratiasta.
Fasistit ovat Ukrainassa vallassa.
Ja USA jälleen kerran tukee fasismia…niin oli 1930-40 luvuilla.
Suomenkaan kansa ei ymmärrä pätkääkään mistä oli kyse toisessa maailmansodasta, saati ensimmäisestä, eikä nykyisestäkään sodasta Ukrainassa, saati Ukrainan fasismista.
Vilpittömin mielin manibuloituna liehuttavat Ukrainan lippua..fasismin puolesta.
Vasemmisto vilpittömin mielin ovat Ukrainan puolella, tietämättä yhtään, mitä Ukrainassa tapahtuu oikeasti, paitsi sen, mitä mediapoolimme suoltaa USAn ohjauksessa.
Maailma, ja kapitalismikin on paljon monimutkaisempi asia. Sitä ei YLE, Aamulehti tai Hesari valota ollenkaan.
Maailma ei ole mustavalkoinen, uskokaa vaan pois. Se on paljon värikkäämpi kuin sateenkaari.
Markku Huhtala. Orivesi
Tuo on fuulaa mutta olisiko mukavampaa jos sinunkin pääkaupunkisi olisi Moskova…🤔
Marko: tuo oli fuulaa: olisiko sinun pääkaupunkisi Joku vitun persereikä USAn kaupunki Washington…ehkä?
Marko: opettele oikeaa historiaa.
Marko, olen täällä kirjoittanut Mediapoolista ja koko siitä sisällöstä ja johtajista.
YLE Aaamulehti ja Hesari ovat vain osa sitä.
Kerro sinä, edes kerrankin Mediapoolistamme. Sen johtajista ja miksi se on muodostettu 2014.
Kerro Marko myös isäntämaasopimuksesta , joka tehtiin samana vuonna 2014, USAn kanssa.
Kerro meille kaikille.
Kerro Maidanin tapahtumista 2014.
Kerro Marko myös sen synnyttämästä sisällissodasta.
Kerro vainajista ennen Venäjän puuttumista 24.2 2023 tapahtumiin.
Kerro Marko USAn toimista Ukrainan Natoon liittämiseksi.
Kerro myös miten BRICS maiden liittyminen Ukrainan kriisiin.
Kerro nyt Marko kun on sinulla tilaisuus.
Marko, opettele oikeaa historiaa! Huhtalalta on juuri ilmestynyt uusi Markun Maailmanhistoria. Se kahdeksanosainen teos kertoo kattavasti koko historian. Lähteenä ei ole käytetty asiakirjoja, haastatteluita tms. koska ne kaikki ovat mediapoolin väärentämiä. Lähteenä on yksinomaan Markku Huhtalan omat ajatukset jotka kertovat väärentämättömän totuuden hjstorian uskomattomista vaiheista. Tiesitkö esimerkiksi että USA tuki Hitleriä mutta Neuvostoliitto löi toisessa maailmansodassa sankarillisesti ne molemnat? Tai siitä miqten Suomessa 1930- luvulla oli keskitysleirejä joissa tapettiin kommunisteja? Tai miten Suomen johto liittoutui 1930-luvulla Hitlerin kanssa ja hyökkäsi Neuvostoliittoon vuonna 1939 yrittäen valloittaa Mainilan kylän? Nämö ja monet muut historian totuudet löytyvät Huhtalan Maailmanhistoriasta, koko teos on kauniin punainen js sisältää runsaasti kuvamateriaalia, noin 2000 kuvaa Stalinista!
”Fasisti on entisen Neuvostoliiton maissa haukkumasanana poikkeuksellisen vahva. Loukkausasteikolla mitattuna se vastaa suurin piirtein pedofiiliä tai ihmissyöjää. Tämä johtuu toisesta maailmansodasta. Lännessäkin myönnetään, että Neuvostoliitto kantoi suunnattoman suuren inhimillisen taakan natsi-Saksan kaatamisessa. Mutta muuten tulkinnoissa on suuri periaatteellinen ero.
Lännessä toisen maailmansodan viitekehyksenä on yleensä nähty kahden julman diktaattorin Adolf Hitlerin ja Josif Stalinin valtataistelu, jonka jalkoihin pienemmät maat jäivät. Pienet valitsivat liittolaisensa usein tilanteen mukaan. Ukrainan itsenäisyyden puolesta taistellut Ukrainan vapautusarmeija UPA soti välillä saksalaisten rinnalla ja välillä Saksaa vastaan. UPA ja sen poliittiset siivet leimattiin neuvostoaikana fasistijärjestöiksi.
Neuvostoliitossa ja osin nyky-Venäjälläkin toinen maailmansota on nähty kanonisoituna sankaritarinana, jossa urhea neuvostokansa lähes yksin kaatoi Hitlerin ja fasismin.
Ukrainan kriisin aikana Venäjän tiedotusvälineet ja maan poliittinen johto ovat siekailematta leimanneet koko Ukrainan länsimielisen väliaikaishallituksen fasistijuntaksi. Perusteena on se, että Maidanin protestiliikkeessä on ollut mukana myös pieniä äärioikeistolaisryhmiä ja hallituksessa on mukana kansallismielinen Svoboda-puolue.
Toiseen maailmansotaan liittyy myös Venäjä-mielisten näkyvin tunnus, oranssi-musta Yrjön nauha. 1700-luvulla Venäjän armeijassa käyttöönotettua nauhaa on nyky-Venäjällä ja myös Ukrainassa käytetty erityisesti toukokuisen voitonpäivän symbolina. Nyt Yrjön nauhan merkitys on täydellisesti muuttunut ainakin Ukrainassa.
Donetskilainen toimittaja kertoo aiemmin itsekin sitoneensa Yrjön nauhan voitonpäivän tienoilla käsilaukkuunsa, mutta ei tee niin enää mistään hinnasta. Nykyään Yrjön nauha symboloi monille ukrainalaisille Venäjän suurvaltapyrkimyksiä ja aggressiota.
Natsi-korttia käytetään myös Ukrainan propagandassa. Yrjön nauhoista on väännetty hakaristejä ja Maidanilla Putin on saanut Hitler-viikset. Monet kutsuvat Venäjän presidenttiä Putleriksi.
Entä sitten ne juutalaiset?
Antisemitismi on vastenmielinen ilmiö, jolla on syvät juuret Venäjällä ja Ukrainassa. Kuvaavaa on, että väkivaltaista hävitysiskua kuvaava sana pogromi tulee venäjästä, ja se tarkoitti alun perin nimenomaan juutalaisiin kohdistuvia iskuja.
Arjen antisemitismiin törmää Venäjällä ja Ukrainassa edelleen usein. Monet rikkaat oligarkit ja poliitikot ovat taustaltaan juutalaisia, ja ilmiön taustalla nähdään usein salaliittoja. Tällä logiikalla kaksi pahaa – fasistit ja juutalaiset – voivat mahtua samaan viholliskuvaan.”
(Marko Lönnqvist/ Yle, 13.05.2014)
Juutalaiset kostivat pogromin venäläisille kommunismilla. Vallankumousjuntta koostui pääosin juutalaisista.
Stalin sai pikkuhiljaa juutalaisista kystä kyllä ja teki heistä selvää.
Tilanteet Venäjällä vaihtelevat.
Ukraine’s Nazi problem is real, even if Putin’s ’denazification’ claim isn’t —
”On its face, Putin’s smear is absurd, not least because Ukrainian President Volodymyr Zelenskyy is Jewish and has said that members of his family were killed during World War II. There is also no evidence of recent mass killings or ethnic purges taking place in Ukraine. Moreover, labeling enemies Nazis is a common political ploy in Russia, especially from a leader who favors disinformation campaigns and wants to stir up feelings of national vengeance against a WWII foe to justify conquest.
But even though Putin is engaging in propaganda, it’s also true that Ukraine has a genuine Nazi problem — both past and present. Putin’s destructive actions — among them the devastation of Jewish communities — make clear that he’s lying when he says his goal is to ensure anyone’s welfare. But important as it is to defend the yellow-and-blue flag against the Kremlin’s brutal aggression, it would be a dangerous oversight to deny Ukraine’s antisemitic history and collaboration with Hitler’s Nazis, as well as the latter-day embrace of neo-Nazi factions in some quarters.”
(https://www.nbcnews.com/think/amp/ncna1290946)
” During Ukraine’s post-Soviet history, the far-right has remained on the political periphery and been largely excluded from national politics since independence in 1991.
Unlike most Eastern European countries which saw far-right groups become permanent fixtures in their countries’ politics during the decline and fall of the Soviet Union in 1991, the national electoral support for far-right parties in Ukraine only rarely exceeded 3% of the popular vote.
Only once in the 1994–2014 period was a radical right-wing party elected to the parliament as an independent organization within the proportional part of the voting: Svoboda in 2012.
Since then even at the height of nationalist sentiment during and after Russia’s annexation of Crimea and the Russo-Ukrainian War far-right parties have failed to gain enough votes to attain political representation.
The far-right was heavily represented among the pro-Russian separatists with several past or current leaders of the republics of Donetsk and Luhansk linked to various neo-Nazi, white supremacist and ultra-nationalist groups. The importance of the far-right on both sides of the conflict declined over time. In the 2019 Ukrainian parliamentary election, the coalition of Svoboda and the other extreme-right political parties in Ukraine―National Corps, the Governmental Initiative of Yarosh, and the Right Sector―won only 2.15% of the vote combined and failed to pass the 5% threshold.
Background:
The far-right in Ukraine is not identical with Ukrainian nationalism which resulted in part from Ukraine being historically divided between various imperial powers. Post-Soviet Ukraine is home to competing nationalisms and cultural orientations. The nationalist organizations during World War II remain controversial. National attitudes about the far-right are impacted by the ambivalent role Ukraine played during Nazi occupation, with Ukrainians volunteering in SS troops and as concentration camp guards.
Hate crimes were relatively uncommon in Ukraine compared to other Eastern European countries until 2005, but became more common between 2005 and 2008, mostly due to informal youth groups, in particular skinheads. For example, in 2008, Kharkiv Human Rights Protection Group, issued an open letter complaining about the open neo-Nazi activities of one such group, called Patriot of Ukraine, comparing their activities in Kyiv and Kharkiv to what was seen in Russia in 2000–2001.
Since 2008, there has been a more explicit response to such crimes by law enforcement and the justice system, which has led to a decrease of violent right-wing offences.
Regular torchlight marches by members of the Ukrainian far-right have drawn comparisons to those in Germany after World War I and Ukrainian authorities have faced widespread criticism for their perceived inaction in the face of far-right crime. Repeated attempts by authorities to memorialize Ukrainian nationalist leaders who collaborated with Nazi Germany during World War II have also drawn criticism.
In 2017 Human Rights Watch reported that there have been numerous incidents of violence by far-right organisations against LGBT people, Roma people, feminists and civil rights activists. These violent incidents were not prosecuted by the Ukrainian authorities, although the perpetrators even claimed them on social media. Tanya Cooper, Ukraine researcher at Human Rights Watch, stated that: ”Members of radical groups that attack and intimidate people to promote hate and discrimination are breaking Ukraine’s law and should be held accountable. … Ukrainian law enforcement authorities should protect Ukrainians’ right to peaceful assembly without fear of obstruction and attacks”.
In 2019, a Bellingcat investigation revealed that the Ukrainian government gave over 8 million hryvnias (over $300,000 USD) for ”national-patriotic education projects” targeting Ukrainian youth. A proportion of this (845,000 hryvnias — over $30,000) went to several far-right nationalist groups, including National Corps and possible fronts for C14.
Part of the jewish representatives denies the presence of nazism in state policy and the nazis themselves in Ukraine. For example, this is stated by the Israeli ambassador to Ukraine, Michael Brodsky. Although shortly before that, he also went to an appointment with the mayor of the capital, Vitali Klitschko, with a request not to name the street in honor of the Nazi collaborator. A similar opinion is shared by the chief rabbi of Ukraine, Moshe Reuven Azman.
In April 2015, Ukraine passed a series of controversial ”decommunization laws” regulating official memory of the Holocaust period. Law no. 2538-1 ”On the Legal Status and Honoring of the Memory of the Fighters for the Independence of Ukraine in the 20th Century” elevating several historical organizations, including the Ukrainian Insurgent Army and the Organization of Ukrainian Nationalists, to official status. The laws have been widely criticised as ignoring and whitewashing these organisations.
In the subsequent period, a number of memorials have been dedicated to collaborators. In 2019, the mayor of the Ukrainian city of Ivano-Frankisvsk had a monument built in honour of the Roman Shukhevych, one of the commanders of Nachtigall Battalion, receiving official protest from the state of Israel and Poland. In Ternopil, Stryi and thirteen other localities, busts and memorials were erected dedicated to the Yaroslav Stetsko.
In 2019, during a clash between law enforcement officers and the neo-Nazi group S14 at a campaign event in Kyiv for presidential candidate Yulia Tymoshenko, a Ukrainian riot police officer was caught on video shouting ”On the ground, banderist!”, which is a derogatory term for a Stepan Bandera supporter. The next day, a social media campaign was organised with the hashtag ’#ЯБандерівець’ (#IAmABanderist) against the officer, where several public figures claimed to be Bandera supporters as well. These included the head of the National Police Serhiy Knyazev, Interior Ministry and National Police spokesman Artem Shevchenko and Interior Ministry advisor Zoryan Shkyryak.”
Ja näin edespäin…
(https://en.m.wikipedia.org/wiki/Far-right_politics_in_Ukraine)
”According to a 2016 report by French Institute of International Relations (IFRI), far-right Russian nationalism, neo-imperialism and Orthodox fundamentalism has shaped the official ideology of the Donetsk and Luhansk People’s Republics, the two self-proclaimed states controlled by pro-Russian separatists but internationally recognized as part of Ukraine. During the Russo-Ukrainian War, especially at the beginning, far-right groups played an important role on the pro-Russian side, arguably more so than on the Ukrainian side.
Members and former members of Russian National Unity (RNU), the National Bolshevik Party, the Eurasian Youth Union, and Cossack groups formed branches to recruit volunteers to join the separatists. A former RNU member, Pavel Gubarev, was founder of the Donbas People’s Militia and first ”governor” of the Donetsk People’s Republic. RNU is particularly linked to the Russian Orthodox Army, one of a number of separatist units described as ”pro-Tsarist” and ”extremist” Orthodox nationalists. Neo-Nazi units such as the ’Rusich’, ’Svarozhich’ and ’Ratibor’ battalions, use Slavic swastikas on their badges. ’Rusich’ is part of the Wagner Group, a Russian mercenary group in Ukraine which has been linked to far-right extremism.
Some of the most influential far-right nationalists among the Russian separatists are neo-imperialists, who seek to revive the Russian Empire. These included Igor ’Strelkov’ Girkin, first ”minister of defence” of the Donetsk People’s Republic, who espouses Russian neo-imperialism and ethno-nationalism. The Russian Imperial Movement, a white supremacist militant group, has recruited thousands of volunteers to join the separatists. Some separatists have flown the black-yellow-white Russian imperial flag, such as the Sparta Battalion. In 2014, volunteers from the National Liberation Movement joined the DPR People’s Militia bearing portraits of Tsar Nicholas II.
Other Russian volunteers involved in separatist militias included members of the Eurasian Youth Union, and of banned groups such as the Slavic Union and the Movement Against Illegal Immigration.[39] Another Russian separatist paramilitary unit, the Interbrigades, is made up of activists from the National Bolshevik (Nazbol) group Other Russia.
Russian far-right groups gradually became less important in Donbas as the need for Russian radical nationalists faded.
Analysis:
According to a 2018 report by the NGO Freedom House far-right groups have been marginal in Ukrainian society and especially in Ukrainian politics. The report identifies three political parties in Ukraine which qualify as extremist ― Svoboda, National Corps and Right Sector. None of the three parties obtained enough votes to gain parliamentary representation. The report argues that due to the far right’s weakness in official politics, right-wing groups have sought avenues outside of politics to impose their agenda on Ukrainian society, including attempts to disrupt peaceful assemblies and use force against those with opposite political and cultural views such as left-wing, feminist, LGBT, and human rights activists. The report concludes that while such groups do not have the capabilities to challenge the state, they pose a threat to Ukrainian democracy because they reject democratic values yet actively employ all spectrum of the opportunities offered by democracy. One particular area of concern according to the report is that Ukrainian law enforcement has failed to stop far-right disruptions and such activities have gone unpunished. The report calls on Ukrainian authorities to take more effective measures.
While far-right activists played their role in the first few months of the conflict in 2014, their importance was often exaggerated. The development of the conflict ultimately led declination of far-right groups on both sides of the conflict. The political climate in the separatists-controlled Donetsk and Luhansk further pushed far-right groups into the margins.”
(Sama lähde kuin yllä, joka listaa lähteikseen:
* Kersten, Joachim; Hankel, Natalia (2013). ”A comparative look at right-wing extremism, anti-Semitism, and xenophobic hate crimes in Poland, Ukraine, and Russia”. Right-Wing Radicalism Today. ISBN 978-0-415-62723-8.
* Likhachev, Vyacheslav (2018). Far-right Extremism as a Threat to Ukrainian Democracy (PDF). Nations in Transit. Freedom House.
* Mierzejewski-Voznyak, Melanie (2018). ”The Radical Right in Post-Soviet Ukraine”. The Oxford Handbook of the Radical Right. New York: Oxford University Press. pp. 860–889. ISBN 978-0-19-027456-6.
* Sakwa, Richard (2015). ”Peace and War”. Frontline Ukraine. Crisis in Borderlands. London: I. B. Tauris. ISBN 978-0-85773-804-2.)
Etpä sinä Huhtala ole osannut opetella oikeaa historia, kun erdelleen vannot punafasistisen imperialistisen ryssän nimiin.
Kerropa minulle – montako pommia Ukraina on riputtanut aseettomien siviilien niskaan ja montako pommia ryssä on tiputtanut aseettomien siviilien niskaan?
Ei Vennäällä ole ollut punafasismia enää aikoihin. Jeltsin edesauttoi maahan oligarkkisysteemin ehkä tarkoituksella tai vahingossa.
Asioita hoidetaan venäläisten voimin itäsuomen lomakylässä:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009665348.html
Entä jos näin laajemmin Suomessa?
Huhtala:
”Fasistit ovat Ukrainassa vallassa.”
Ajattelusi ei ole analyyttistä.
Fasismi on hallintakeino, ei ideologia.
Fasistien tunnus on vitsakimppu
Lainsäätäjät, oikeuslaitos, poliisi ja armeija ovat rasistisia toimijoita. Ne velvoittavat, käskevät, kieltävät ja niskoittelijoita rangaistaan.
Sekasortoisissa tilanteissa fasististen otteiden tarve lisääntyy.
Kun Venäjä on pari vuosikymmentä lietsonut valtiopetosta Ukrainan venäläisten keskuudessa ja lopulta raakoja menetelmien kera hyökänneet Ukrainaan, on fasististen toimien tarve lisääntynyt.
Me älyä omaavat ymmärrämme näitä asioita, mutta meillä on myös velvollisuus auttaa niitä, jotka taapertavat eksyksissä.
——
Venäjällä olisi ollut mahdollisuus harjoittaa tasa-arvoista yhteistyötä Ukrainan ja muun Euroopan kanssa, mutta se hylkäsi tämän mahdollisuuden ja valitsi korstomaisuuden eli imperialistisen suurvalta-asenteen.
Venäjän korstomainen asenne oli suuri vahinko koko Euroopalle ja myös Venäjälle.
Valitettavasti korstomaiset asenteet ovat vallinneet myös Venäjän sisäpolitiikassa. Venäjästä tuli oligarkkivaltio USA:n tapaan. Mutta korruptio on ollut oligarkian synnyttämisessä vielä suurempi.
Venäjällä oli kuitenkin pyrkimyksenä muodostaa tasapainoisempi liittovaltio. Etnisillä osavaltioilla on presidentit ja oma virallinen kieli venäjän lisäksi ja kaikkiaan yli 80 liittovaltiosubjektia kullakin on 2 edustajaa parlamentin ylähuoneessa.
Mutta korstoileva Putin keskitti valtaa Moskovaan maailmanvaltapyrkimyksissään ja pilasi kaiken.
Voidakseen viljellä korstomaisia taipumuksiaanon Putin joutunut käyttämään rasistisia otteita joko riemumielellä tai vastentahtoisesti. Annettiin pitkiä vankilatuomioita niille, jotka sanoivat Putinin aloittaneen sodan Ukrainassa.
Putinha syyllistyi valtiopetokseen aloittaessaan sodan, kyseessä oli vallan anastus duumalta.
Putin lienee alistanut myös perustuslakituomioistuimen, koska se ei ole tutkinut tuota valtiopetosta.
Markku Huhtalan mielestä saattavat valtiopetos ja perustuslakituomioistuimen toiminnan estäminen olla myönteisiä asioita, taikka sitten Huhtala ei hiffaa, mitä Venäjällä on tapahtunut.
Huhtala lienee myös syvästi pahoillaan, että maanpetoksellinen presidentti Janukovits syrjäytettiin. Siellä se nyt asustelee maanpetostuomio niskassaan saman kadun varrella kuin Putinin takapiru, natsahtava professori Alexander Dugin.
Duginilla oli ehkä Huhtalaakin innoittama idea Suomen jakamisesta Murmanskin piirin ja Karjalan autonomisen tasavallan kesken. (Ja voi olla yhä vieläkin). Dugin oli sitäkin mielipuolta, että Venäjän slaavit ovat arjalaista rotua. Expresidentti Medvedev, joka uhoaa tuhoa ukrainalaisille, lienee samaa mieltä.
Ehkä Huhtala on järjestänyt itselleen paperit todistaakseen itsensä venäläiseksi slaaviksi, mutta voinee tarvitessa myös tyytyä orjan osaansa. Pääsee kaivamaan kultaa Siperiaan. (Karoliinien rotututkimukset tulivat tulokseen, että suomalaiselle. rodulle on ominaista orjamoraali.)
Lukashenkon valtiopetos ilmeni väärennetyissä presidentin vaaleissa. Huhtala tervehti ehkä tuota valtiopetosta yhtä riemullisesti kuin valtiopetosta täällä vuonna 1918. Valtion- ja maanpetokset saattavat olla Huhtalan mieleen, ehkä kuitenkin tietyin varauksin?
On sanottu, että Belarusin perustuslaissa olisi Belarus julistettu puolueettomasti maaksi. Ei siis voisi liittyä Natoon, eikä muihinkaan liittokuntiin.
Voi olla, että Lukashenko voitaisiin todeta myös maanpetokselliseksi.
Salli on käyttänyt fasistisia otteitaan omaksi hyväkseen, eikä kansansa hyväksi.