Aikojen alussa Puhe oli mieleeni, sitten tuli musiikki, tuli pitkät urheilulähetykset ja aamupäivien keveät löpinät.
Sanovat YLEssä ettei ole kuuntelijoita, halvempi korvata podcasteilla. Näin kai sitten lie, tilanne surettaa. Radiosta kuulee monia kanavia joissa ykköstä lukuun ottamatta on sama kaava puhetta, useimmin toimittajien joutavaa jutustelua ja väliin satunnaista kevyttä musiikkia. Hyvää tuuria jos musiikki sattuu kolahtamaan omaan genreen.
Maailma muuttuu, sitä alkaa todella tuntea itsensä vanhaksi ja jotenkin jälkeenjääneeksi. Pitää osata käyttää podcasteja, etsiskellä niitä netin syövereistä. Pitää ymmärtää että ei ole ihmiselle hyväksi kuulla kovin pitkään asiapuhetta vaan välillä pitää olla musaa.
Mutta tämä nuoremmalle väelle ja virkeimmille vanhuksille tarjottava ohjelmisto pitää minunkin osaltani YLE veron muodossa kustantaa.
Itse kuuntelen radiota varsinkin mökillä paljon. Kanavia saisi kyllä olla jokaiselle
Mitä siihen puhekanavaan kuuluu ?
Ei kai ne uutisia, Schazeja, Stillereitä, kulttuuriohjelmia lopeta vai mitä ne on lopettamassa ?
Kyllä YlePuheessa nähdäkseni on näitä kaikkia kulttuuriohjelmia, Stilleriä, Brysselin konetta, Lukupiiriä, Luontojuttuja yms. yms. tullut.
Onpa kurja homma, itsekin YlePuhetta pääosin kuunnellut kun autossa taittanut matkaa. Poistuu sitten itseltäkin yksi kolmasosa kuunneltavista kanavista, kun en itsekään siedä lainkaan radiotoimittajien jonninjoutavaa kälätystä ja kaalimadon mainoksia.
Mutta onneksi vielä ovat klassisen musiikin kanavat sekä RadioHelsinki, joka tampereella kuuluu taajuudella 106,8MHz, ja jota voin ilolla suositella heidän musiikin erikoisohjelmien perusteella. Tosin sielläkin on muutama ihan karsea juontaja kuten Lida Moeini, jota en pysty puolta minuuttia pidempää kuuntelemaan. Mutta Kuusikielinen taivas esimerkiksi on todella elähdyttävää kuunneltavaa Radio Helsingin taajuudella.
Jos podcastien maailma tuntuu vaikeasti tavoitettavalta/ vieraalta, niin kaikki YlePuheella kuulemani ohjelmat olen löytänyt ihan Ylen Areenasta:
areena.yle.fi
Tuolta kun löytää yläpalkista kohdan ”podcastit”, niin sieltä klikkaamalla pääsee ihan kotitetokoneella noita kaikkia podacasteja ja puheohjelmia selaamaan/ kuuntelemaan:
https://areena.yle.fi/podcastit
Sitten tuolta sivulta kun taas klikkaa yläpalkista vasemmalta kohtaa ”ohjelmat”, niin löytyy aihe-alueittain kuunneltavaa.
Voi myös suoraa areena.yle.fi/podcastit -sivulla oikeassa yläkulmassa olevan suurennuslasin kuvan kohdalta hakea suoraa nimellä etsimääsi ohjelmaa, kirjoittamalla hakukenttään esim. ”Tulusto & Kylmälä, jolloin saat näkyville kaikki lukupiirin jaksot (joita radiossakin on kuultu):
https://areena.yle.fi/podcastit/1-50980599
😉
Minä en selaa mitään läppärillä kännykällä jne.. kuunnellakseni, vaan yle radio 1 on aina auki kotona ja autossa.
Tai sitten tv, kun on jotain katseltavaa tai nämä sa …nan kännykät vain teksteinä.
Ymmärrän, en itsekään tykkää yhtään kuunnella älykännykällä tai etsiä mobiililaitteen sovelluskaupoista… en edes useinkaan kuljeta massiivista älymöhkälettä missään mukana, kun ei edes mahdu taskuun. Piskuinen wanha nokialainen on sopiva ”matkapuhelin” 🙂
Areenan podcastit aihe-alueittain:
https://areena.yle.fi/podcastit/ohjelmat
Radio Helsingin podcastit/ kuunneltavat ohjelmat:
https://www.radiohelsinki.fi/ohjelmat/
🙂
Siis mitä eroa on Ylen podcastilla ja Yle areenalla. En oikein vieläkään ymmärrä sitä ja katselen kyllä yle areenan valikon kautta. Tosin ei ole oiken kiva katsella läppärin kautta, liian pieni ruutu. Kännykällä en viitsi koskaan ”tihruta”, vaikka usein kyllä kirjoitankin 4.7″ ruudulla.
Osta Tablet, näkee paremmin 👍. Suosittelen muutenkin
Sehän on sitten vielä läppäriäkin pienempi.
Löysin tiedotteen aiheesta, ote siitä:
”Yle Puhe aloitti toimintansa radiokanavana, joka kokosi yhteen Ylen puheohjelmia. Se oli Suomen ensimmäinen puheradio, siis edelläkävijä omalla sarallaan. Sittemmin kanavalla on kuultu maltillisesti musiikkia, suoria urheiluselostuksia ja lähetysvirtaradiota.
Reilu vuosi sitten Yle Puhe palasi juurilleen, kun sen ohjelmistoa alettiin koota lähinnä Yle Areenan podcast-tarjonnasta. Tulevan vuoden aikana Puheen perinteinen radiokanava hiljenee, mutta vahvat puhesisällöt jatkavat Yle Areenassa ja Ylen muilla radiokanavilla. Jakeluun käytettyjä resursseja suunnataan sisällöntuotantoon.
Kuluneet Yle Puheen noin 17 vuotta ovat olleet siis tiiviin muutoksen aikaa. Kanava on raivannut tietä muille, kokeillut ja kehittynyt. Suurin muutos on tapahtunut silti muualla kuin itse radiokanavalla: ihmisten mediankäyttö on muuttunut radikaalisti. Yle Areenan massiivisesta kulutuksesta jo viidesosa on audion kuuntelua ja sen vuosikasvu oli viime vuonna noin 30 %.
Podcasting oli täysin uusi käsite, kun Yle Puhe aloitti toimintansa. Tänä päivänä podcasteja ja muuta audio on demandia kulutetaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Podcastien kuuntelu on helppoa, ja audio intiiminä mediana kulkee ihmisten mukana arjen askareissa silloin kuin itselle parhaiten sopii. Tietenkin suuri osa radiokanavien kuuntelusta on edelleen tapakulutusta, mutta ohjelmaradio on siirtynyt monella taskuun – aivan kuten musiikki ja kirjatkin. Pelkkä ääni on edelleen tehokas ja edullinen tapa välittää tietoa ja tunnelmia, mutta radio on käsitteenä ymmärrettävä uudella tavalla aivan kuten televisiokin.”
-Ville Vilén, johtaja, vastaava päätoimittaja/ Luovat sisällöt ja media, Yle, julkaistu 08.02.2023
Sori linkki lähteeseen:
https://yle.fi/aihe/a/20-10004219
Tuota läppärin ruudulla näkyvää kuvan kokoa saa ainakin omalla laitteellani suurennettua, jolloin Areenasta katseltavien ohjelmien tekstityksetkin suurenevat — tosin tämä ei liene optimaalista, kun kuvasta sitten liikaa suurennettaessa häviää osia kuvan ulkoreunoilta. Mutta onpahan kokeiltava kikka ehkäpä…
Meillä on radio Hämeen aamutoimituksessa niin typerä äijätoimittaja, että ei ole ainakaan minun kuullen sanonut edes nimeänsä. Ei ole tullut siis ainakan pariin vuoteen kuunneltua.
Yle puhe lakkautettiin jo vuosia sitten, kuten kirjoittaja toteaa. Heillä vain kesti vuosia todeta ruumis kuolleeksi.
Puhelin on minulla kommunikointiin ystävien parissa eikä teeveen katseluun viiden centin ruudulta kun kotona on 1m 60 cm teevee terv tepivaari
en muuten ole tuota puhetta kuunnellut koskaan terv tepivaari
Ylehän olisi sitten voinut nimetä ”kanavansa” oman mielensä mukaan vaikkapa ”metsän siimeksessä”. Sitähän nykyään paljon käytetään, jopa ylen toimittajat usein sanovat ”mene metsään”.
Metsä on nyt muodikas symboli itsensä kehittämiseen hurahtaneelle/ sisään kasvaneelle, luonnosta vieraantuneelle sukupolvelle, jonka romanttisessa kuvastossa metsä-kortilla signaloidaan pyhää hyvettä nimeltään ”todellisuuskosketus”.
Tässäpä vielä eräs musiikin erikoisohjelma (podcast) Ylen tarjonnasta, jonka ilahduttavan musiikillisen valikoiman lisäksi sitä voi kuunnella myöskin vaikkapa toisen virallisen kielemme virkistämistarkoituksessa, kuten itse tykkään tehdä 🙂
Lux med DJ Bunuel
/ https://areena.yle.fi/podcastit/1-4521287
Automatkallakin äitinsä kanssa riitelyn vaihteeksi kun laittaa tällaisen ohjelman soimaan, niin äitikin siitä virkistyy, ja ilolla ryhtyy pätemään ruotsinkielen tulkkina niissä kohdin, missä itse ei kaikkea ymmärrä 😉
Miellyttävä ja minulle uusi, kenties klassisen musiikin ja ainakin taidemusiikin ystävillekin kiintoisa podcast, jossa pohditaan mm. musiikin ja kuvataiteen tulevaisuutta:
”Mutta mitä luulette, kumpi taiteenlaji pärjää tässä maailmassa, jossa aikaa on koko ajan vähemmän, ja jossa huomiokykymme kuluu yhä pirstaloituneempien ärsykkeiden jäsentämiseen — ja jossa aivomme ovat tottuneet saamaan välitöntä mielihyvää taas uudesta kissavideosta.
Pärjääkö nykyajan maailmassa musiikin kaltainen taide, joka kuluttaa lineaarista aikaamme miten itse haluaa, mutta vastineeksi viitsii sitten järjestää sen? Vai pärjääkö nykymaailmassa kuvataiteen kaltainen taide, jota voimme kuluttaa miten itse haluamme, kunhan viitsimme järjestää sille aikaa?
Niin, kumpi voittaa kilpailun ajastamme; itse luulen, ettei kumpikaan — voittajia tulee lähivuosikymmeninä olemaan ehkä kaksi, nimittäin palvelumuotoilu ja immersiivisyys”
Tällaisen välispiikin lausui siis Kare Eskola Ylen Areenassa kuunneltavassa ”Välilevyjä”-ohjelmassaan.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-1257227
”Musiikkiin pitää investoida aikaa ja tarkkaavaisuutta. Kumpaakin on tässä maailmassa yhä vähemmän, joten joku voisi kysyä, kummasta saa investoinnilleen paremman tuoton: kolmen minuutin hitistä vai siitä oudosta kappaleesta, joka kestää tunnin mutta voitti silti klassisen Emman?
Välilevyissä tätä ei kysytä, koska ajalle on parempaa vastinetta käynnistellä lempeämpiä ajatuksia musiikin vaatimasta ajasta ja siitä, mitä saamme vastineeksi.
1. Hans Abrahamsen: Schnee (Lapin kamariorkesteri/John Storgårds)
2. J.S. Bach: Inventio nro 8 F-duuri (Andras Schiff)
3. Moondog: Pastoral II (Sean Shibe)
4. Timo Alakotila: Polska Allegro, 1. osa Mandoliinikonsertosta (Petri Hakala ja yhtye)
5. Alessandro Scarlatti: Se parla il core, kantaatista No non fuggire o Nice (Tuuli Lindeberg ja Baccano)
6. John Fitz Rogers: Come Closer (Michael Harley, fagotit)
7. Nils Frahm: Briefly
8. Antonio Maria Bononcini: Kamarisonaatti A-duuri ”La comodina” (Marco Ceccato ja Accademia Ottoboni)
9. Bryce Dessner: 1. osa pasuunakvintetosta (Jörgen van Rijen ja Alma-kvartetti)”
(Välilevyjä – Kare Eskola, jakso: Aikamme arvoista/ Yle Areena, julkaistu ma 13.2.2023.)
Veikeä uusi musiikin genreluokitelma Kare Eskolalta myöskin tuossa soittolistan seitsemmännen kappaleen (Nils Frahm) esipuheessa tämä ”Homeopaattisen ambientin” määrittely. 🙂
No niin, tästähän se sitten lähtee, tämä lakkautusten sarja:
”Helsinki suunnittelee musiikkiluokkien lakkauttamista, koska haluaa torjua oppilaiden eriytymistä
Uudistuksen myötä peruskouluissa lakkautettaisiin kaikki luokkamuotoinen painotettu opetus, eli muutos koskisi myös esimerkiksi liikunta- taide- ja kielipainotteisia peruskoulun luokkia. – –
Kaupungin strategiassa segregaation, eli eriytymisen torjuminen on yksi kärkitavoitteista. Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsen Jussi Chydenius (vihr.) kertoo, että painotetun opetuksen luokkamuotoinen lakkauttaminen pohjautuu nimenomaan kyseiseen tavoitteeseen. – –
Chydenius ei kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että luokkamuotoisen opetuksen lakkauttaminen parantaisi tilannetta.
Hän uskoo, että painotetuille luokille voitaisiin saada monimuotoisemmin oppilaita, jos tietoa oppilaiden suuntautumismahdollisuuksista saataisiin tehokkaammin jakoon.
– On perheitä, jossa puhutaan huonosti suomea eikä osata esimerkiksi käyttää Wilmaa. Olisi hyvä, jos nähtäisiin oikeasti vaivaa, että oltaisiin vaikka henkilökohtaisesti yhteydessä vanhempiin, Chydenius sanoo.”
(https://yle.fi/a/74-20018185)
—
Tuttavani, joka opiskelee musiikkia konservatoriossa, kertoi eilen myöskin, ettei tällä hetkellä konservatoriossa jossa hän on, ole ainuttakaan mieslaulajaa.
Millä todennäköisyydellä joku lapsi, joka ei edes tiedä, voisiko pitää musiikista, voisi päätyä musiikin pariin, jos kouluistakin lakkautetaan yhteisopetus?
Hyvä Suomi! Tehdään suomalaisista lapsista tulevaisuuden robotteja!
Ps. omat lempi-aineeni koulussa olivat musiikki ja kuvataide muun muassa.