Hiiri on otus, joka kesän aikaan yleensä majailee ulkona, kuka missäkin luonnon koloissa. Varmasti niitä on paljon kylmissä ulkorakennuksissa, kaikkialla mistä voi kuviltella löytyvän toukkia, tai muuta elannoksi sopivaa.
Hiiret ovat niitä pieniä 5- 10 sm kokoisia, suuremmat sitten ovatkin jo, hyi olkoon rottia. Niitä parhaiten löytyykin suurista kaupungeista, Tampereelta, Helsingistä ja Roomasta. Niissä käydään vuosittain rottasotaa, isoila pyssyillä näin sorsastusaikaan ammattilaisten toimesta.
Minä tarkoitan hiirellä niitä pieniä, ei niitä läheskään kissan kokoisia vipeltäjiä, jotka kulkevat melkein jopa avaimen reijästä. Niistä pienempiä löytyy vielä päästäinen, sitä ei oikein pysty sanomaan mistä se kulkee, kaikista reijistä mistä sen pää mahtuu.
Hiiret pyrkivät yleensä sisälle, joskus näihin aikohin, kun pakkaset alkavat. Ne sitten ovatkin melkoisia paholaisia, melkein kaikki sille kelpaa syötäväksi, ainoastaan lasi taitaa olla niitä havoja, joista se ei saa irti. Kyllä niitä yritetään tuhota myrkyillä ja vanhanaikaisilla kräpsillä, kovasti vaihtelevalla tuloksella.Meillä ei ollut viime talvena oikeastaan yhtään hiirtä, taisi pari ola koko talven aikana. Sitä sitten hiukan ihmeteltiinkin, toisaalta se oli ihan hyvä asia.
Nyt onkin sitten ihan eri asia, hiiret ovat tehneet melkoisen invaasion, ihan poikkeuksellinen minun muistini aikana Minä olen nillä kräpsillä pyydystänyt parhaina päivinä viisikin kappaletta. Niitä on meidän alakerrassa, jossa niitä ei pitäsi olla koska lattia ja katto on betonia ja seinät muurattuja harkkoja. Vintillä on viisikin kräpsää ja parhaana päivänä niissä kaisissa on ollut saalis. Tässä asuinkerroksessa on muistaaakseni kolme kräpsää ja saalista nekin ovat ottaneet. Parhaana yönä oli keittiön työpödällä ihan sähköhellan vieressä. Tuo kiinni jäänyt todennäköisesti juoksi keittiössä edelispäivänä kahvilla ollessani, hyvä ettei hypännyt suuhuni.
Jutut kuulostaa ihan jutuilta, mutta niin se vaan on, eikä kukan osaa kertoa syytä, niin ihmettelen minäkin. Nyt on pari kolme päivää ollut rauhallisempaa.
Ikaalisissa on Hiiri niminen talo ja talossa poika joka riiusteli erästä tyttöä naapurikylässä ja kun tämän tytön isä sitten sai vihiä että tytön vinttikamarissa on poika ollut, niin isä sanoi että muuten kaikki hyvin, mutta kun hiiret tuppaa vintille. ( tamä tarina on tosi )
…ja niinhän siinä lopulta kävi, että tyttärestäkin tuli Hiiri avioliiton kautta ja muutama pikkuhiirikin syntyi heidän pesäänsä.
”Hiiri vai mies” kuuluu sananlasku.
Minäkin aikanaan tunsin yhden perheen, jossa isän ja sitten myös lasten nimi oli Hiiri.
Täytyy pistää sekä Arvia, että Penttiä paremmaksi nimittäin 35 vuotta naimisissa Hiiren sukuun kuuluvan kanssa 😀
Meidän v.1850 rakennetussa hirsirunkoisessa, pinkopahviin tapetoidussa Porvoon talossa hiiret olivat joka talvinen vieras. Ne rapisteivat siellä seinän välissä kunnes ne lopulta tavalla tai toisella olivat Tiivin tai Taavin ruokalistalla ulkoterassin oven vieressä.
Viime vuonna hiiriä oli pirusti mutta tänä vuonna en ole niin nähnyt. On kyllä tullut tarkistettua purkit entistä paremmin.
Ne pirulaiset jyrsi jopa kartonkisen viinitonkan. Siinä oli iloinen hiiri, veikkaan.
Kaikkiin noihin on ratkaisu jyrsijä karkoitin toimii siellä missä on sähkö terv tepivaari
Ei toimi kuin hetken. Ne ovat fiksumpia kuin joku sähkövinkuintiaanit. Kokeilin useitakin.
Mulla on toiminut n 8 vuotta mitkään patteri härvelit tosin ei toimi pitkään
Mulla seinä sähkö virralla toimiva terv tepivaari
Meidän nurkilla oli armeija hiiriä. Nelijalkainen oli paras. Ei toiminut millään virralla kuin hetken.
No mulla on tosiaankin toiminut n 8 vuotta ja toimii edelleen No tosin ei ollut halvin laite jonka hankin
Tuolta ahlmannilta hiiriä riittää lähistölle terv tepivaari
No kuka sietää tuota nelijalkasta kotonaan pitäkööt sellasen minä en siedä terv tepivaari
Hiiriä on pyörinyt meidänkin nurkissamme vuosia mutta nyt on naapurustoon hankittu useita kissoja, ei ole hiiriä nyt näkynyt. Paha näissä kissoissa etteivät tyydy hiiriin, lintujakin syövät.
Takavuosina oli välillä lainassa pojan Jack Russel terrieri, oli aika tehokas hiirijahdissa. Saatuaan hiiren kiinni söi sen liki purematta heti koska oli oppinut että jos aikailee ja emäntäni huomaa niin kieltää jyrkästi syömästä.
Koiramme (BorderCollie) ei kyllä kissoista pidä, julmasti haukkuen ajaa pois tonttimme rajalle asti.
Itse olen ihan myrkkyä käyttänyt. Pitää vain sijoittaa fiksusti ja eri paikkoihin, vaihdella sitä.
Ne sähköiset eivät valitettavasti auta.
Sähkoisten teho tuntuu vaihtelevan, mutta nyt alkaa tulla aika laittaa loukkuja eri puolille sen kymmenen kappaletta.
No varmaan noinkin on mulla on ilmeisesti hyvä sähkönen laite terv tepivaari
Joskus kauan sitten menin morsion kanssa mökille ja hän kysyi onko täällä hiiriä
Katsoin silmät pyöreenä ja sanoin mitäs luulet kun alta km päässä on navetta
No hän sanoi että hän pelkää hiiriä eniten
Mutta kun seuraavana aamuna hän meni aamu uinnille hän huitoi laiturilla katuharjan kanssa menin katsomaan hän huitoi siellä vesirottaa
Että sellanen pelkuri hän terv tepivaari
Tänä vuonna niitä on mökilläkin mielestäni enempi näkynyt. Suojasin mansikkamaan verkoilla, mutta silti joku napsi niitä jo raakileina. Kysyin tekoälyltä mikä syö mansikoita jo raakikeina ja se sanoi että hiiret. Homnasin eläintenystävänä pari semmoista pyydystä joihin hiiri jää elävänä: kun hiiri tarttuu syöttiin, niin takaovi räpsähtää kiinni. Ensiksi laitoin syötiksi juustoa ja pähkinän. Ei saalista. Kun kaupasta ostetuissa mansikoissa oli pari joissa oli hometta niin leikkasin homeet pois ja laitoin ne syötiksi. Seuraavana päivänä toisessa ansassa oli kaksi hiirtä! Mekanismi oli vähän jäykkä ja oli lauennut vasta kun toinenkin hiiri oli sinne ryöminyt. Mansikka oli syöty ja toinen hiiri oli saunonut kunnolla muovisessa ansassa, se oli aivan hikinen ja läkähtynyt, toinen hiiri kiipeili sen päällä. Kiikutin hiiret takametsään pellon taakse ja päästin vapaaksi.
Kissaa ei enää ole mutta haukat onneksi lentävät pellon päällä ahkeraan ja varmaan verottavat hiirikantaa. Pitää miettiä viitsiikö laittaa jotain ylimäöräistä ansaa mökin vintille. Sehän pitöisi sitten käydä myös tyhjentämässä.
Silakan pätkät voi auttaa koskapa se ainakin häätää myyrät pois voi tehdä sen hiirillekkin terv tepivaari
Mutta kyllä myyriä hiiriä ja rottia on maaseudulla eikä taida ekana loppumassa
Niiden kanssa voi elää aivan hyvin
Musta rotta on sitten eri juttu se kun kantaa paise ruttoa lähes kaikki siitä onkin sitten leikki kaukana
Tampereella on nyt rottia ja myös musta rottia liiankin kanssa on siten myyriä ja hiiriä ihan omiksi tarpeiksi terv tepivaari
Hiiripöllö päivysti kevättalvesta kuusen latvassa. Naapuri kertoi möhemmin, että saalis olisi ollut noin 300 hiirtä/myyrää sen kuukauden aikana.
Toinen luonnollinen hiiren pyydystäjä on kärppä. Kärpän luonnollinen metsästäjä on taas kanahaukka.
Luonnonmukainen metsästys se paras olisikin ei jäisi niitä raatoja nurkkkiin pyörimään. Minä olen nyt saanut meidän huushollin vapaaksi hiiristä, saa nähdä miten pitkään pysyy.
Minä kerran keväällä seurasin kun kettu pyydysti myyriä silloin oli vielä hiukan lunta. Se kuunteli pitkään lumihangen päällä, yhtäkkiä se hyppäsi melkein metrin ilmaan, en tiedä saiko mitään ssaalista.
Ennen sai Hiirille myrkkysyöttiä irrallisena jota voi laittaa koloihin, mutta nyt pitäisi ostaa kalliita purkkeja joilla saa korkeintaan yhden hiiren sillä se syöttipala on tosi pieni. Äänikarkote voisi toimia jos on sähköverkko mihin laittaa.
Sen äänikarkoitteen logiikka on seuraava: se pitää hiiren loitolla hetken, kunes joku syö sen. Sitten tulee toinen, kolmas ja neljäs ja sadas. Ne lisääntyy kuin sienet sateella.
Kun ne ei pääse sitä syömään on sisällä oven pielessä niin eipä ole myyriä eikä hiiriä näkynyt mun huushollissani
Mulla sähköinen karkoitin on toiminut nyt reilun 8 vuotta ja toimii edelleen hyvin
Mutta eipä se ollut mikään kympin laite terv tepivaari
Tepi, sinä et asu missään vanhassa hirsitalossa maalla, se siitä karkottimesta.
Mulla on sähkösiä kolme kpl ja olen ne kokeillut kahdessa hirsitalossa ja kotona ja toimivat hyvin
Toinen kokeilu paikka on Kuusamossa ja toinen Kapeenkylässä Teiskossa molemmat vanhoja hirsi taloja ja niissä ne hääti hiiret / myyrät ulko ruokintaan
Mutta se pitää ottaa huomioon että jos lapsilla on marsu sitä ei voi sitten käyttää
Se marsu kun on jyrsijä ja saa sätkyn siitä koska on myös jyrsijä terv tepivaari
En lähtökohtaisesti pidä tappamisesta. Sen enempää sisäisen verenvodon aiheuttavin tai muin myrkyin kuten en muutenkaan. Mielestäni remontein/ tarkastuksin ja korjauksin sekä henkilökohtaisen siisteyden ja hygienian paremmalla huolehtimisella tulisi asiaa käsitellä tappamisen asemesta.
Meillä on mökillä hiirulaisia ja metsäpäästäisiä, joita olen ruokkinut siellä käydessäni pihassa, kuvannutkin kun metsäpäästäinen vipeltää pihassa ja nakertelee sille vietyä omenaa. Ongelma on ihminen, joka tuottaa vaaraa luontokappaleille, jos vaikka vanhuksilta unohtuu joku vesipönttö tai muu, jonne sitten hukkuvat, ollaan opeteltu perheessä huomioimaan kaikenlaisia vaaranpaikkoja, joita minimoimalla ei vahingossa rakenna kuolemanloukkuja piskuisille. Viimeksi lintu oli eksynyt periaatteessa avoimelle lasitetulle saunarakennuksen terassille, jolta ei ollut osannut suunnistaa ulos, vaikka sille oli jätetty poistumis-aukko eli avoinainen yksi lasipaneeli. Joskus orava oli kiivennyt piippuun ja löytyi kuolleena sisältä takasta pieni raasu. Laitettiin sitten suojaa piipun päälle, etteivät enää joudu hätään ja nääntymiskuolemaan, kun mökki on käyttämättömänä.
Hevosmuurahaiset ovat olleet suurin ongelma meillä mökillä, osin varmaan johtuen omaleimaisesti itse rakennetun mökin suunnitteluvirheistä, kun pappani ei ollut arkkitehti, vaikka hisrimökin itse rakensi. Tuota on vuosien mittaan korjailtu hirsirakentamiseen erikoistuneen ammattilaisen kanssa, joka on tarkastellut ongelmia sekä suorittanut korjaukset, soodapuhallutimme myös koko mökin yhtenä kesänä, jonka jälkeen kokonaan uudet pintakäsittelyt vanhoille hirsille, sekä sisätiloissa toki päivityksiä sekä vanhojen rakenteiden uusimista jne.
Upposihan siihen rahaa, mutta mökki on nyt vähän kuin uusi ja samalla laajennettiin ja saatiin lisää nukkumatilaa sekä järkevöitettyä tilankäyttö. Saunakonsepti poistettiin kokonaan ja rakennutettiin uusi, kauemmas itse päärakennuksesta, uusittiin viemäröintiä sekä kivijalan ja luonnon välistä maakerrosta. Näin ei noita hevosmuurahaisia enää juuri ole näkynyt, ja ollaan itse opittu purkittamaan sekä säilömään ruokatavarat sun muu hygieenisemmin.
Itse olen siisteys-neurootikko, niin monet riidat olen käynyt vanhempieni kanssa järjestyksen sekä perussiisteyden ylläpitoon ja elämäntyyliin liittyen, kun itseäni on vituttanut omilla mökkivuoroilla sitten aina etsiskellä jotakin peruskäyttötarvikkeita, kun kaikki ovat täysin epäloogisilla paikoilla huisin haisin.
Hiljalleen ollaan opittu sopeutumaan kompromisseihin ja vanhuksenikin panostavat nyt perushygieniaan enemmän jouduttuaan kaatamaan korjauksiin niin paljon rahaa. Mutta siisteys on lopulta voitto kaikille ja pidentää aikaa, jonka kaikki saavat mökillä käynneistä sitten nauttia.
Kun asuin puulämmitteisessä mökissä hiiret tulivat aina iltaisin ullakolta tupaan kamiinan takaa. Yksi niistä kaikkein kookkain yksilö kävi niin tuttavalliseksi etten raaskinut tappaa sitä vaan vein sen liiteriin.