Kesän-syksyn harrastusprojektini on tutkia rasismin olemusta monilta eri kannoilta. Pian huomasin että viikon sijaan tähän pitää varata kuukausia. Yksi monista kulmista mihin matkalla törmäsin on uskonnon ja rasismin monella tapaa vaikea suhde.
Ongelma yksi: uskonto länsimaisessa yhteiskunnassa
Kaikkiin laajalti käytettyihin rasismin määritelmiin on kirjattu, että yksi sen muoto on syrjintä uskonnon perusteella. Tämä ei oikein osu yhteen länsimaiden, esimerkiksi EU:n arvojen ja lakien kanssa. Täällä uskontoon liittyminen tai siitä eroaminen on nopea, pikainen prosessi, joka vertaantuu kaupan kanta-asiakaskortin hankkimiseen. Toisin sanoen, uskonto on yksinkertainen henkilön valinta, de jure. Erityisen vahvaa akrobatiaa ei aasilta tarvita jotta päädytään vertaileviin kysymyksiin: pitäisikö henkilön syrjiminen Plussakortin omistamisen vuoksi myös laskea rasismiksi? Juridisesti katsoen kyse on vastaavasta asiasta.
Historia osin selittää tämän outouden rasismipykälissämme, mutta historiaa paljon paremmin sen selittää ongelma numero kaksi, alla.
Ongelma kaksi: uskonnon rasismin mahdollistajina
Viimeisen vuosituhannen aikana islam ja kristinusko ovat toimineet orjuuden ja kaiken sen ympärillä olevan äärimmäisen vihan, syrjinnän ja rasismin mahdollistajina. Molempien uskontojen osa orjuuden tukemisessa, kehittämisessä ja oikeuttamisessa, kuten myös orjien kohtelun äärimmäisessä julmuudessa on valtava. Hieman lähemmästä historiasta löytyy vaikkapa rohingojen kansanmurha Burmassa, jossa puolestaan buddhalaisuus toimi hirveän rikoksen tukijana, suunnittelijana ja toteuttajana.
Pienemmässä mittakaavassa uskontokunnat saarnaavat yhtenään syrjintää monissa muodoissa. Juutalaiset ja islamilaiset liputtavat seksuaalisen vähkivallan puolesta. Kauaa ei tarvitse hakea suomalaista kristittyä pappiakaan, joka mieluusti pistää ihmisiä eriarvoisiin lokeroihin synnynnäisiin ominaisuuksiin perustuen. Yhä useampi uskontokunta ympäri maailman rajaa toimintaansa ihonvärin perusteella, milloin sanoin ja milloin väkivallan avulla. Tässä on enemmän kuin vähän rasismia.
Uskontokuntien pääjehut tietävät, että viha myy. Siksi heille on tärkeää suojella itseään kritiikiltä lobbaamalla lainsäädännön nykylinjan puolesta. Kun olet rasisti uskonnon nimissä, olet yleisesti kritiikin yläpuolella tämän ansiosta.
Johtopäätös
Johtopäätös on selvä: yksi isoimpia rasismia mahdollistavia, tukevia ja pahentavia voimia maailmassa ovat uskontokunnat. Niin ei tarvitsisi olla. Rasismi ei ole uskon tai uskonnon edellytys. Jokin kaunis päivä meidän on käytävä vakava keskustelu perustuslain 6 ja 7 pykälän välisistä prioriteeteista, sekä vastaava keskustelu vähintään EU-tasolla. Muuten emme ikinä pääse rasismista eroon.
Uskontoja ei Suomi pysty poistamaan maailmasta eikä estämään ihmisiä uskomasta niihin, uskomuksiin tai salaliittoihin. Tai jopa uskonnon kaltaisiin puolueisiin.
Eikä estämään heitä liikkumaan maailmalla ja ”ristiretkeilemään” sanomineen missä vain kuten Suomessa.
Se, että joihinkin kuuluu monenlaista väkivaltaa pitää saada kitkettyä minimiin sivistysvaltiossa.
Just noin, Heikki. Uskontoja ei pidä kieltää tai niitä vastaan sotia, vaan sopia pelisäännöt joilla viha ei saa piiloutua niiden verhon taakse. Täysin tehtävissä. Oma valtionkirkkomme on varsin pätevä esimerkki siitä, miten ajanmukaiset arvot voidaan vähitellen tuoda toimintaan mukaan.
Koskemattomuus hyvä, mutta kun koskee sanoin tai kääntää selän ja hylkää?
Entä kun ruotsikielinen ei suostu kommunikoimaan suomen kielellä vaikka sitä osaisi?
Se on myös päinvastoin.
Porvoossa 2-kielisyys on tietyllä tavalla ongelma ja ertityisesti terveydenhuollossa. Siinä kumpikaan ei välttätämättä ymmärrä kielten vivahteita, ei muulla kuin omalla äidinkielellään. Silloin on aivan välttämätöntä puhua omaa äidinkieltään, vaikka osai hyvinkin molempia.
Uskonnot on laaja aiheena esim jos uskonnon nimissä manipuloi ja alistaa?
Rasismi puhkesi kukkaan (anteeksi sananvalinta) Charles Darwinin kirjan ”Lajien synty” jälkeen.
Saksalainen Ernst Haeckel (1834-1919) oli innokkaimpia Darwinin evoluutioteorian popularisoijia sekä tehokkaimpia pesunkestävän rasismin kannattajia.
Biologi ja taitava piirtäjä Ernst Haeckel tunnetaan myös ja ennen kaikkea sikiökuvien väärentämisestä. Kuvat huomattiin väärennökseksi jo Haeckelin eläessä. Jostain syystä nämä väärennetyt sikiökuvat ovat esiintyneet sellaisenaan koulujen biologian oppikirjoissa varsin pitkään. Muistaakseni ne on poistettu Suomen oppikirjoista vasta 1990-luvulla.
Varmaan ne sopivat niin hyvin viehättävään evoluutitrnaan että ne saivat olla.
Ateismi on uskonto sekin. Ei uskonnollinen usko tarvitse välttämättä jumalaa/jumalia. Se tarvitse peruspilarin, joka on muuttumaton ja jakamaton.
En näe fundamentalistisen ateistin ja fundamentalistisen luojauskovaisen välillä juurikaan muuta eroa kuin uskon peruspilariin/peruslähtökohtaan. Kumpikin haluaa käännyttää.
Höpönhöpö, Darwin näki eläimetkin aivan muuna kuin aivottomina tai tunteettomina, syötävinä lihaklöntteinä, jonka hän todisti pureskelemalla itse erään kissanpoikasen kynnet todistaakseen lajienvälisestä vastavuoroisuudesta:
”A critic, without any grounds, disputes the possibility of this act … for the sake of discrediting my work. Therefore I tried, and found that I could readily seize with my own teeth the sharp little claws of a kitten nearly five weeks old.”
(Alaviite Darwinin teoksesta ”Ihmisen polveutuminen ja sukupuolivalinta”, engl. The Descent of Man, and Selection in Relation to Sex.)
Jumala loi harjoitusmielessä idiootit. Sen jälkeen hän loi femakot (radikaalifeministit).
Ei sinun tarvitse muita haukkua kertoaksesi oman mielipiteen, eihän, Lasse? Eikö mielipiteesi riitä, vai miksi sitä täytyy kuorruttaa naisia ja feministejä haukkumalla?
Koska hän on nimennyt minut Viimavirraksi (kin), ajattelin että jospa sitten antaisin virrata.😉
Sanoisin, että uskonnoissa tai uskovaisilla pahin ongelma lienee heidän uskomusjärjestelmien päälle rakennetut ihannekuvat sekä vahvaan juurrutetut käsitykset ”hyvästä” tai ”oikeasta”, jotka johtavat syrjintään ja rasismiin erimielisiä tai muin tavoin ajattelevia kohtaan — sekä muodostavat kulttuurin tasolla erilaisia instituutioita, kuten vaikkapa ydinperheen instituutio Suomessa, johon elämäntyyliin ja maailmassa olemisen tapaan kiertyy kaikenlaista arvottamista, oman ihanneelämäntavan muita paremmaksi nostamista sekä paremmaksi oikeuttamista toisten kustannuksella; ja tämä on ongelma.
Syntyy käsityksiä ja ohjeita naisena ja ihmisenä olemiseen, ihanteita ja pakkopaitoja sille, millainen on juuri se ”oikea” tapa elää ja mikä on ”normi”, joka tietysti sulkee muunlaiset elämäntyylit ulkopuolelle.
Ja kaikki, mikä ei sovi oman ihannekuvan ja ihanne-elämän uskomusten kehykseen, kielletään joko suoraa laeilla tai usein kulttuurisella tasolla normittamalla ja arvottamalla asioita siten, että ihminen usein itse ajautuu lähinnä itsepetokseen sekä elämään kulissia, joka ei vastaa edes ihanteen sisällä elävien todellisiin tarpeisiin tai kokemuksiin.
Uskomuksista kuitenkin tiukkaan pidetään kiinni ja niihin takerrutaan, rakennetaan jopa talouteen ja taloudelliseen pärjäämiseen liittyvät ydinuskomukset ihanteiden varaan siten, että niiden kahlitsevuus ja kultainen lintuhäkki sulkee ihmisryhmät kaulapantoihin ja talutushihnoihin, jotka yhdistävät toisiinsa ja joiden puitteissa ihminen voi tuntea samastuvansa naapurin vastaaviin ongelmiin sekä paheisiin, joista ei tietenkään kerrota, vaan kulutellaan pornoakin ihan hiljaa vaan vaikka minkäväristä sekä kuinka ”sairasta” tahansa, kunhan se pysyy sisäsiisteyden kulissien varjoissa.
On hyvä muistaa kuitenkin, että kyseessä ei ole totuudet, vaan ihmisten mielikuvitus sekä älyllinen uteliaisuus, joka ottaa erilaisia ilmenemismuotoja sekä pelkää pakokauhulla itse itseään niin, että tahtoo pyrkiä kahlitsemaan itsensä piparimuottiin, jonka ulkopuolisia kohdellaan rasistisesti.
Toinen hyvin ongelmallinen yhden oman ”ihanne-elämänkatsomuksen” muiden yli nostamiseen liittyvä ominaispiirre uskovaisilla on omiin uskomuksiin liittyvä ylivertaisuuden ajatus-harha sekä ihmis-keskeisyys, joka jälleen syrjii kaikkia muita erilaisia — pahiten useimmiten heikoimmissa asemissa olevia, kuten muunlajisia.
On uskoteltu itselle joskus taannoin, että ihminen on kaiken keskipiste ja kaikista tärkein asia maapallolla, jonka jälkeen kouluissa ja kodeissa opetettu samaa ajattelua lapsille, jotka nyt papparaisina täälläki Pirkan blogeilla ihan vilpittömästi saarnaavat ihmiskeskeisyyden dogmejaan sekä tutkimuksinkin tuettua mielikuvitushöttöään eri kulttuureista.
Tämän kaiken tohinan hälyssä unohtuu monimuotoisuus ja elämän monimutkaisuus sekä se tosiasia, ettei ihminen todellakaan ole kaiken keskipiste eikä kaikista tärkein.
Hyvää vastapainoa rasismilleen sekä haastetta omille tulehtuneille ydinuskomuksilleen voi tarjota lukemalla tai kuuntelemalla vaikkapa Richard Powersin teoksen ”Ikipuut”, joka asettaa ihmiskeskeisyyden terveempään, rauhoittavaan mittakaavaan, nostaen vaihteeksi biologiaa sekä kaikelle elämälle aidosti olennaisten lajien arvoa uuteen perspektiiviin, jossa ihminen ei asetu kaiken yläpuolelle älynsä ansiosta, joka ei juurikaan tätä planeettaa hyödytä, niin hienoa kuin se onkin ajatella olevansa fiksu.
Lisäisin vielä, että mielestäni meidän ihmisten omasta älykkyydestä juontuviin ongelmiin on huono ja huonosti toimimaton vastaus pelolla sekä pakokauhulla kiistää ja kieltää ihmisten älyllisen uteliaisuuden realiteetti, kuten uskovaiset tekevät, korvaten ihmisen oman ajattelun valmiiksi syötetyillä säännöillä ja dogmeilla.
Nämä uskovaisten valmiit, pinttyneet dogmit, säännöt eivätkä normit ratkaise mitään 2020-luvun suurimpia haasteita tai ongelmia, joiden ratkaisun ytimessä näkisin ennemminkin vanhojen instituutioiden sekä järjestelmien vähittäisen purkamisen sekä uudelleen-asettelun aidosti kestävälle, ei-rasistiselle pohjalle.
Uskonnon varjolla manipuloidaan myös omaisuuksia ja käydään pyhää sotaa – niin onko se rasismia? Jos solvaa kanssablokkaria niin onko se rasismia?
Mikä siinä oikeastaan on niin vaikea käsittää, että sananvapauteenkin liittyy sellaista kompleksisuutta, jossa toisen sanavapaus voikin tosiasiallisesti kaventaa jonkun toisen sanan- tai jopa olemisen ja elämisen vapautta?
Miksi vänkäätte ja vänkäätte mustavalkoista yhtä oikeaa vastausta ja yhtä ”totuutta” kaikkeen??
Rasismi on rotusyrjintää Wikipedian mukaan.
Vihapuhe laajentaa jo yksilötasolle.
https://www.mll.fi/tehtavat/mita-rasismi-kokemukseni-rasismista-rasismi-ja-vihapuhe/
– Niin pitäiskö meidän blogikirjoitteluakin suitsia ettemme syyllistyisi?
Sori nyt tämä menee jo avauksesta laajemmille vesille.
Joo, kuten A-studiossakin Jani Mäkelä melko koomisesti (kiitos Yle, kun kevennätte ja tuotatte absurdiksi muuttuneessa kulttuuri-ilmapiirissä tilanne-komiikkaa) tapaili, että tosiaankin Suomessa on ollut (pluskvamperfektissä) asiat kovin homogeenisessä mielessä tasa-arvoisesti ennen wanhaan. On ollut. Mennyt aikamuoto. Ollut ja mennyt. 😀
Rasismia on aina, eikä huonoa käytöstä pidä kriminalisoida. Valtiotasolla voidaan päättää, että valtio ei voi syrjiä ketään, mutta yksilöä ei voi estää olemasta idiootti.
John sanoi tuon viimeisen osuuden niin kauniisti että melkein kyynel tuli silmään. Se on just noin. Idiotismia ei voi kriminalisoida.
Liisa;” Ei sinun tarvitse muita haukkua kertoaksesi oman mielipiteen, eihän, Lasse? Eikö mielipiteesi riitä, vai miksi sitä täytyy kuorruttaa naisia ja feministejä haukkumalla?”
Jatka pois Göbbelsin linjalla: syytä aina vastapuolta siitä mihin syyllistyt itse.
Leikin teidän pelisäännöillänne, kommunikoiden teille teidän omalla kielenkäytöllä, toki luovasti omana itsenäni. Kun kohtaan lapsen, pyrin kommunikoimaan lapselle sellaisella tavalla, että osapuolet tulevat nähdyiksi. Kun vuorovaikutan eläimen kanssa, pyrin säätämään itseäni sellaiselle tasolle, että jälleen jonkinlainen resonaatio ja vuorovaikutus mahdollistuu. Se ei ole Goebbelsin linja, vaan Liisan joustava ja luova linja.
Uskontokulttimaisia piirteitä puolueessa?
—
”HALLITUKSEN kivisestä alusta käytyä keskustelua seuratessaan moni entisistä perussuomalaisista kansanedustajista on kokenut eräänlaista helpotusta, Simon Elo kuvailee nyt puhelinhaastattelussa. Hän toimii nykyään kokoomuksessa Espoon kaupunginvaltuutettuna.
”Ehkä nyt viimeisetkin silmät ovat auenneet. Muutkin näkevät sen, minkä me näimme silloin kuusi vuotta sitten, eli minkälaisesta ajattelutavasta tässä on kyse.”
Purran vanhoista kirjoituksista Elo sanoo itsekin yllättyneensä.
”Perussuomalaiset puolueena, ja myös media, on luonut hänestä kuvaa jotenkin salonkikelpoisempana henkilönä kuin jotkut muut hänen puolueessaan. Nämä kirjoitukset kyllä sitten todistavat aikalailla päinvastaista.”
Elon mukaan yksittäisten lausahdusten puimisen sijaan tulisi keskittyä laajempaan kuvaan, sillä Purran tekstien kaltaiset ajatukset eivät hänestä synny tyhjiössä.
”Useilta perussuomalaisten aktiiveilta, jopa kansanedustajilta, löytyy tuomioita kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Ja nyt jopa puheenjohtajatasolta tällaisia rasistisia, ihmisiä halventavia kommentteja”, hän sanoo.
”Kyse on äärioikeistolaisesta etnonationalistisesta ideologiasta.”
MYÖS entinen perussuomalainen kansanedustaja Tiina Elovaara pitää historiattomuutta nykyisen keskustelun vaarana. Hän toimii Kreabissa yhteiskuntasuhteiden neuvonantajana ja sanoo, ettei kuulu enää mihinkään poliittiseen puolueeseen.
”Kysehän ei ole edes vanhoista kirjoituksista. Vaan aina kun yksi kohu saadaan käsiteltyä, siirrytään seuraavaan”, Elovaara sanoo.
”Sama ongelma näkyi myös Soinin perussuomalaisissa.”
Elovaaran mukaan vuotta 2017 tulisi tarkastella loppukaneettina pidemmälle ajanjaksolle, joka oli ollut käynnissä perussuomalaisen puolueen sisällä jo vuosikausia.
Yhtenä käännekohtana Elovaara pitää vuosia 2008 ja 2009. Silloin hänen mielestään ratkaistiin, saako Jussi Halla-aho aseman perussuomalaisessa puolueessa.
Soini kieltäytyi Halla-ahon EU-vaaliehdokkuudesta, mutta kuntavaaleissa 2008 Halla-aho saavutti merkittävän äänimäärän.
”Siitä eteenpäin puolueessa ikään kuin yritettiin suitsia tai sietää tai etäännyttää suhdetta Jussi Halla-ahoon ja hänen tukijoihinsa. Mutta heidät pidettiin kuitenkin mukana. Se oli virhe”, Elovaara sanoo.
KUN Elovaara toimi perussuomalaisten kansanedustajana, hän erosi maahanmuuttonäkemyksissään monista muista puolueessa. Hänelle perussuomalaisten ydinviesti ei ollut maahanmuuttovastaisuus vaan yhteiskunnasta syrjäytyneiden asia.
Hän ei suostunut äänestämään esitysten puolesta, jos koki ne rasistisiksi. Hän myös allekirjoitti ainoana perussuomalaisena lakialoitteen rasismin saamiseksi rikoslakiin.
Tiina Elovaara sanoo joutuneensa tekojensa seurauksena kovan häirinnän kohteeksi perussuomalaisen puolueen sisällä sekä kasvokkain että sosiaalisessa mediassa.
”Esimerkiksi eduskuntaryhmän kokouksessa saatettiin lukea ääneen haastattelujani, joissa tuomitsin rasismin. Häirintä jatkui koko sen ajan kun olin puolueessa. Se oli osa sitä aikaa.”
Elovaaran mukaan osa näistä häiritsijöistä toimii perussuomalaisessa puolueessa edelleen.
Nyt Elovaara sanoo olevansa huolissaan muiden nykyisten hallituspuolueiden kehityksestä. Ne joustavat hänen mielestään hiljalleen omista periaatteistaan.
”Kokoomuksessa tapahtuu samaa ilmiötä kuin mitä Soinin perussuomalaisissa tapahtui. Politiikka lähtee radikalisoitumaan. Yritetään tehdä yhteistyötä, mutta tosiasiassa luodaan tilaa rasismille.””
(https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009725815.html)
”Kirkosta eroaminen tehtiin aikoinaan vaikeaksi. Papin tuiman katseen alle oli mentävä selittämään aikomuksiaan. Monet kai halusivat välttää tuon kiusallisen tilanteen. Vasta niinkin myöhään kuin vuonna 2003 sai vain jättää ilmoituksen postiin ja sillä hyvä. Kirkosta lähteminen on monelle ensimmäinen täysi-ikäisen valtuuksilla tehtävä itseään koskeva toimi. – –
Eronneilla on usein kokemuksia siitä, että perhe ja suku ei katso hyvällä, mutta yllättäen ystävilläkin voi olla nuiva suhtautuminen. Voi saada jopa suoraa kielteistä palautetta. Ystävien usko saattaa tulla esiin ensimmäistä kertaa. Aina usko ei näy arjessa, mutta uskoa tai kirkkoa koskeva esille tuleva erimielisyys sen paljastaa. Näin vielä nykyisinkin, vaikka Suomessa on lakiin kirjattu uskonnonvapaus ja on hyvinvointivaltion luoma tietty suvaitsevaisuus.”
(https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/miksi-erosin-kirkosta/)
Modernin humanismin julistus:
”1. Humanistit pyrkivät eettisyyteen
Hyväksymme, että moraalisuus on erottamaton osa ihmisyyttä ja perustuu elävien olentojen kykyyn kärsiä ja kukoistaa. Moraalisuutta motivoivat vahingoittamisen sijaan huolenpidon hyödyt, sen mahdollistajina ovat terve järki ja myötätunto, eikä se ei edellytä muuta lähdettä ihmisyyden ulkopuolelta.
Vahvistamme yksilön arvon ja arvokkuuden ja jokaisen ihmisen oikeuden suurimpaan mahdolliseen vapauteen ja kehitykseen, jotka eivät ole ristiriidassa toisten oikeuksien kanssa. Näin ollen tuemme rauhaa, demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja yleismaailmallisia lakiperusteisia ihmisoikeuksia.
Torjumme rasismin ja ennakkoluulot kaikissa muodoissaan sekä niistä aiheutuvat epäoikeudenmukaisuudet. Niiden sijaan pyrimme edistämään ihmisyyden kukoistusta ja yhteenkuuluvuutta kaikessa monimuotoisuudessaan ja yksilöllisyydessään.
Katsomme, että henkilökohtaiseen vapauteen on liityttävä vastuu yhteiskuntaa kohtaan. Vapaalla ihmisellä on velvollisuuksia muita kohtaan, ja koemme velvollisuudeksemme kantaa vastuumme koko ihmiskuntaa, myös tulevia sukupolvia, ja lisäksi kaikkia muita tiedostavia olentoja kohtaan.
Tunnistamme, että olemme osa luontoa ja että meillä on vastuu vaikutuksista, jotka meillä on muuta luontoa kohtaan.
2. Humanistit pyrkivät järkiperäisyyteen
Olemme vakuuttuneet, että maailman ongelmien ratkaisut löytyvät ihmisen järjenkäytöstä ja toiminnasta. Puollamme tieteen ja vapaan tutkimuksen käyttöä näiden ongelmien ratkaisemiseksi, muistaen kuitenkin, että vaikka tiede tarjoaa keinot, inhimillisten arvojen on määriteltävä päämäärät. Pyrimme käyttämään tiedettä ja teknologiaa ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen, emmekä koskaan välinpitämättömästi tai tuhoavasti.
3. Humanistit pyrkivät elämään täyttä elämää
Arvostamme kaikkia henkilökohtaisen ilon ja täyttymyksen lähteitä, jotka eivät ole vahingoksi muille, ja uskomme, että henkilökohtainen kehitys, joka tapahtuu luovan ja eettisen elämäntavan vaalimisen kautta, on elinikäinen pyrkimys.
Siksi vaalimme taiteellista luovuutta ja mielikuvituksen käyttöä ja tunnustamme kirjallisuuteen, musiikkiin sekä visuaalisiin ja esittäviin taiteisiin liittyvän muutosvoiman. Kunnioitamme luonnon rauhaa ja kauneutta, ja sen loputonta kykyä herättää ihmetystä ja kunnioitusta. Arvostamme omaehtoista ja yhteisöllistä liikuntaa ja sen avaamia mahdollisuuksia toveruuteen ja saavutuksiin. Kunnioitamme kilvoittelua tiedon saralla ja sen tuomaa nöyryyttä, viisautta ja näkemystä.
4. Humanismi tarjoaa merkityksen ja tarkoituksen lähteen, jolle on laaja tarve vaihtoehtona dogmaattiselle uskonnolle, autoritaariselle nationalismille, nurkkakuntaisuudelle ja itsekkäälle nihilismille
Vaikka uskomme, että sitoutuminen inhimilliseen hyvinvointiin on ajaton pyrkimys, näkemyksemme eivät perustu ikuiseksi julistettuun ilmoitukseen. Humanistit tunnustavat, että kukaan ei ole erehtymätön tai kaikkitietävä ja että luotettava tieto todellisuudesta ja ihmisistä syntyy vain jatkuvassa havainnoinnin, oppimisen ja uusiksi ajattelun prosessissa.
Näistä syistä emme pyri välttämään kriittistä arviointia emmekä pakottamaan näkemystämme kaikelle ihmiskunnalle. Päin vastoin, sitoudumme ajatusten vapaaseen ilmaisuun ja vaihtoon pyrkien tekemään yhteistyötä eri katsantokantoja edustavien, arvomme jakavien ihmisten kanssa, rakentaaksemme yhdessä parempaa maailmaa.
Olemme vakuuttuneet, että ihmiskunnalla on kyky ratkaista eteemme tulevat ongelmat vapaan tutkimuksen, tieteen, sympatian ja mielikuvituksen keinoin edistääkseen rauhaa ja inhimillistä kukoistusta.
Kutsumme kaikki tämän vakaumuksen jakavat liittymään kanssamme tähän innostavaan pyrkimykseen.
Käännös: VK Global Oy ja Antti Värri.
Suomalaisina jäsenjärjestöinä julistuksen allekirjoittajina ovat
Suomen Humanistiliitto ja Vapaa-ajattelijain liitto.”
(vapaa-ajattelijat.fi)