Naisvihasta kirjoitetaan ja puhutaan paljon. Joka päämediassa on ollut jo viikon verran lukuisia juttuja, toinen toistaan tuimempia, keskittyen miesten väliseen vihaa tihkuvaan keskusteluun verkossa. Eihän tuota ongelmaa saa villaisella pyyhkiä, mutta kovin valikoivaa on journalismi tässä aiheessa.
Mikä on uhka?
On joka ikisellä tavalla päivänselvää, että sukupuolten välinen juridinen tasa-arvo on oikein. Se on käytännössä kiinteä osa länsimaista yhteiskuntajärjestystä ja sopii ollakin. On kuitenkin melkoinen aasinsilta väittää, että erimielisyys tähän olisi automaattinen uhka. Mielipiteenvapaus on nimittäin niin ikään kiinteä osa länsimaista yhteiskuntajärjestystä. Laki sanoo aivan oikein, että aikuinen nainen omaa itsemääräämisoikeuden siinä missä aikuinen mieskin. Jos tästä laista ei pidä, mielipiteen saa ilmaista, vaikka lakia pitää yhä noudattaa.
Ongelma muodostuu vasta monen, monen matkan ja mutkan päässä mielipiteestä. Kun asiaan liittyy halua ajaa oman sukupuolensa asiaa väkivalloin toista vastaan, olemme ongelmissa. Kun fantasioi ongelmiensa käsittelystä väkivalloin julkisesti, on hälytyskellojen soitto perusteltua. Medioiden kertoma, verkossa leviävä räikeä, hirveä naisviha on tietenkin ongelma.
Miksi…
Ensimmäinen jatkokysymys on toki siinä että miksi naisviha on kasvava ilmiö länsimaissa. Tässä kohtaa yhteiskunnat saavat katsoa itseään peiliin. Joku sanoo, että naisille on annettu liikaa etulyöntiasemaa ja tasa-arvon tavoittelun sijaan on pyritty antamaan sukupuoleen pohjautuvia etuisuuksia. Itse en ihan osta tätä teoriaa, joskin arvostaisin että aiheen tieteellistä tutkimista ei sabotoitaisi kaikin tavoin. Itse koen ongelmaksi enemmänkin sukupuoliroolien yleisen katoamisen.
Kyllä, binäärinen sukupuolimalli on ajoin riittämätön. Kyllä, nainen voi olla rekkakuski ja mies hoitaja, tyttö voi leikkiä autoilla ja poika nukeilla. Keskimäärin tytöt ja pojat toimivat kuitenkin eri tavoin, painottavat ajatuksissaan eri asioita ja kaipaavat elämässään erilaisia polkuja. Unohdimme tämän keskimäärän. Unohdimme tarjota pojille sitä mitä he tarvitsevat. Unohdimme sen päiväkodeissa ja kouluissa. Teimme poikien keskiverto käytösmallista ongelman, vaikka se on vain biologinen ominaisuus. Meidän olisi pitänyt vain sanoa ”voit tietenkin valita toisin”, mutta sanoimme ”valintasi on väärä ja olet paha ihminen”. Unohdimme kaiken mitä psykologia ja psykoterapia on oppinut, tutkinut, kerrannut ja varmistanut sadan vuoden ajan. Mikä ikävintä, kuvittelimme olevamme oikeassa, vailla pisaraakaan todisteita.
…ja missä?
Toinen jatkokysymys on median järkyttävän valikoiva otanta. On toki syytä huolestua, jos verkossa tuhat naisvihaajaa kasaavat tyhmät päänsä yhteen. On kuitenkin myös syytä huolestua, jos emme välitä kun samaa indoktrinaatiota tuputetaan miljardeille. Puhun tietenkin uskonnoista, joita ei saa kritisoida koska se on rasismia. Anteeksi nyt vaan, mutta uskonnot (monikossa, edelleen) ovat täynnä mm. rasismia, naisvihaa ja väkivaltaa. Joka kerta kun verkkovihaa voi syyttää miehen väkivallasta naista kohtaan, tapahtuu sama asia tuhansia kertoja kertaa uskontojen piirissä.
Naisviha paitsi elää ja voi hyvin, mutta myös kasvaa uskontojen parissa. On aivan sama miten progressiivisen ihanasti maailma nähdään Kallion seurakunnassa, kun samaan aikaan puoli Suomen maaseutua saarnaa naisesta miehen omaisuutena. On aivan sama miten suvaitsevia ovat keskimääräiset pohjoismaalaiset valtakirkot, kun koko globaalin etelän uskonnot ja hyvä osa pohjoisestakin käskee lyömään tottelematonta naista, mieluiten jatkuvasti. Ja jos tämä ei riittäisi, tälläkin hetkellä joka toisen länsimaan yliopistoissa osoitetaan mieltä sen puolesta, että antaisimme lisää valtaa arvokonservatiivisuuden äärilaidan reunalla keikkuvalle terroristijärjestölle, joka ei suo mitään oikeuksia naisille, saati seksuaali- tai sukupuolivähemmistöillekään.
Joko naisviha on ongelma tai sitten ei
En edelleenkään moiti medioita siitä, että he huolestuvat verkossa leviävästä naisvihasta. Se on todellinen huoli. Jutut alkavat kuitenkin yhä enemmän menemään jonnekin kauas tragediahorisontin taakse, kun kaikki naisten kohtaama väkivalta niputetaan vain tämän, sinänsä hirveän ilmiön syyksi. Ongelman pahimman ytimen piilottelu on hyökkäys naisten oikeuksia vastaan. Se on hyökkäys ihmisoikeuksia vastaan, länsimaista oikeusjärjestelmää vastaan ja ennen kaikkea ihmisten älykkyyttä vastaan.
Tuntuu epäilemättä kivalta ajatella – tai ainakin väittää – kaiken ongelman olevan sopivan poliittisen nichen äärilaidalla. Lapsestakin tuntuu kivalta ajatella että ruoaksi olisi aina jäätelöä. Molemmissa tapauksissa aikuisen ihmisten tehtävä on laittaat asiat mittasuhteisiin.
Kyllä Suomi on edelläkävijä tasa-arvossa, mutta ei koko maailma?
Tieyillä miehillä voi sestä järki ja halu samaan aikaan ja jos ei saa lovee se suututtaa ja muuttuu vihaksi. Eihän sitä osaa neuvotella jos…
Yhtäläisyyksiä: uskontokulttuurit ovat alistaneet naisen miehen poljettavaksi samoin kuin eräs impivaaralainen kultti hellan ja koukun väliin.
Sitten yksi hellapoliisi nappasi koukun ja pani punaniskat äijänretaleet liiterihommiin.
Laajasti tunnettu ihmisoikeusaktivisti ja islamin kriitikko somalialaissyntyinen Ayaan Hirsi Ali (s. 1969) pakeni kotimaastaan ja eri vaiheiden kautta hän sai turvapaikan Alankomaista.
”Hän opetteli hollantia, tulkkasi mm. aborttiklinikoilla ja turvakodeissa sekä opiskeli valtiotiedettä. – – Hän herätti huomiota islamin ja islamilaisen yhteisön purevana kriitikkona. – – Tappouhkausten vuoksi hän joutui piiloutumaan ulkomaille. – – Vuonna 2002 Hirsi Ali loikkasi työväenpuolue PvDA:n leiristä liberaaliin oikeistopuolueeseen VVD:hen, mikä hämmästytti monia.”
Hirsi Alia itseään se ei hämmästyttänyt, koska hän oli älykäs, rohkea ja nopea oppimaan. Hän oli saanut tarpeeksen siitä, että vasemmisto hyysää islamia, hyssyttelee islamin kritiikkiä ja toivoo, että hän, Hirsi Ali, joka on itse tuntenut nahoissaan islamin naista alistavan kulttuuriperinteen naisten ympärileikkausta (lue silpomista) myöten, olisi hiljaa.
”Emansipaatio on taistelua. Minä olen valinnut sen taistelun ja aion nyt käydä sitä VVD:n riveissä. Loikkasin siksi, että PvdA:n välttelevyys sai minut voimaan pahoin. Työväenpuolue on sulkenut silmänsä yhteiskunnan pahoinvoinnilta. Naisten alistamisesta tuskin puhutaan. Minä kaipaan kantaaottavuutta.”
Lainaukset ovat Ayaan Hirsi Alin kirjasta ”Neitsythäkki”(2005).
Jk. Ayaan Hirsi Ali on ollut vuodesta 2013 lähtien Amerikan (USA) kansalainen.
—————————————————————
Parissakymmenessä vuodessa länsimaihin muuttaneiden islamilaisten naisten asema ei ole muuttunut ainakaan paremmaksi.
Kun Totuusmedia kaivoi mennä kesänä esiin Riikka Purran v. 2019 kirjoituksen ”Mustista säkeistä”, jossa Purra arvosteli länsimaihin muuttaneiden islaminuskoisten naisten tasa-arvon puutetta, Totuusmedia käänsi asian siten, että islaminuskoisilla naisilla on oikeus pukeutua patriarkaattinsa määräämällä tavalla, ja ilmeisesti myös oikeus joutua alapäästään silvotuksi, jos islamin perinne niin tarpeelliseksi katsoo (vaikka tätä ei sanottukaan ääneen).
Tyttöjen silpomisen ei uskalleta uuttua Suomessa?
Tyttöjen ympärileikkauksia eli silpomisia on neljää päätyyppiä. Äärimmäisessä muodossa, infibulaatiossa eli faraonisessa ympärileikkauksessa leikataan pois osittain tai kokonaan klitoris ja häpyhuulet ja ommellaan silvottu alue kiinni. Usein toimenpide tehdään epähygieenisissä olosuhteissa kouluttamattoman henkilön toimesta.
Silpominen vaarantaa/tuhoaa tytön lisääntymis- ja seksuaaliterveyden, altistaa mielenterveysongelmille, toistuville tulehduksille, haavojen kroonistumiselle, lapsettomuudelle ja HIV- tartunnoille, tekee virtsaamisesta ja ulostamisesta kivuliasta ja synnyttämisestä hengenvaarallista. Ympärileikkauksesta aiheutuva jäykkäkouristus, infektio tai shokki voi aiheuttaa tytön kuoleman. (WHO 2011: 2.)
Joka 11. sekunti jossain päin maailmaa silvotaan tyttö. Britanniassa joka tunti joku tyttö tai nainen havaitaan silvotuksi tai hoidetaan silpomisen seurausten johdosta. Unicefin mukaan maailmassa elää jopa 200 miljoonaa ympärileikattua tyttöä ja naista. Vuosittain 3 miljoonaa tyttöä on vaarassa joutua ympärileikatuksi (WHO 2008: 1).
Yhdysvalloissa silpomisvaarassa on jopa 500 000 tyttöä: heitä lennätetään tutustumisretkille esi-isiensä kotimaihin kertomatta siellä odottavasta silpomisesta. Britanniassa ja Kanadassa tuhannet tytöt joutuvat silvotuiksi kesälomien aikana. Skotlantilaisten asiantuntijoiden mukaan perheet keräävät yhdessä rahaa tuodakseen maahan silpojan tyttöjen ryhmäsilvontaa varten.
Ruotsissa kokonaisen koululuokan havaittiin joutuneen silvotuksi.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tyttojen-silpomiseen-ei-uskalleta-puuttua-suomessa
18.3.2015.Tapanilan raiskaus on herättänyt Suomessa vilkkaan keskustelun. Itse rikos on karmea: viittä nuorta miestä epäillään yhden nuoren naisen joukkoraiskauksesta. Näin julmasta rikoksesta puhuttaisiin Suomessa muutenkin, mutta nyt nettikeskustelua on kuumentanut se, että rikoksesta epäillyt ovat somalialaistaustaisia.
Raiskaus on raiskaajan rikos ja oikeuden eteen kuuluu raiskaaja itse. Ei vastuuta voi ulkoistaa jollekin ryhmälle, saati koko maalle, jossa rikos on tapahtunut. Vaikka sellaisiakin selitysehdotuksia on tässä Tapanilan tapauksessa kuultu.
Esimerkiksi Naisasialiitto Unioni – joka väittää ajavansa naisten oikeuksia – on tuohtunut siitä, että Tapanilan epäillyistä tekijöistä keskustellaan ja heitä syyllistetään nyt niin paljon. Jollain mielenkiintoisella logiikalla Tapanilan raiskaus on nimittäin Naisasialiitto Unionin mielestä oikeastaan koko suomalaisen yhteiskunnan vika: ”Raiskaus on todellakin kulttuurinen ja sosiaalinen ilmiö. Sellaisena se juontaa perinteiseen patriarkaaliseen yhteiskuntaan, jollainen Suomikin vielä on”. Kannanotto löytyy Unionin Facebook-sivuilta.
Unionin erikoisen kannanoton taustalla on todennäköisesti sinänsä vilpitön huoli rasismista. On tietysti päivänselvää, että Tapanilan kaltainen tapaus toimii polttomoottorina myös rasisteille. Sen näkee, kun vilkaisee mitä tahansa sosiaalista mediaa. Mutta toisaalta on myös päivänselvää, että salailu ja selittely vasta sitä rasismia lisäävätkin – koska nykyaikana mitään ei voi salata. Jos viranomaiset, media ja etujärjestöt järjestelmällisesti peittelevät aina tekijöiden taustoja, syntyy helposti kuva jostakin salaliitosta ja jopa rikosten vähättelystä. Ja on kauhistuttavaa, jos raiskausta rikoksena vähätellään.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000895557.html
Naisviha on todella ongelma, niin meillä kuin muuallakin.
Ongelmana näen myös miehet, joilla on kumiletku selkärangan tilalla.
Ayaan Hirsi Ali on todellakin yksi ihmisiä jota pitäisi kuulla enemmän.
Olemme antaneet uskonnoille erivapauden tuhota kaiken hyvän kauniin ympäriltämme.
Uskonnot voisivat toimia erinomaisesti myös ilman näitä erivapauksia.
Vihervasenmiston akkaväki suhtautuu raiskauksiin salamyönteisesti maahanmuuttoa lisäämällä.
Ruotsin tapahtumiin on viitattu, mutta vihervasemmiston luppakorvat ovat viitanneet kintaalla.
Teuvo Hakkarainen Iranin tapahtumista: ”Euroopan feministit vaikenevat”
Europarlamentin täysistunnossa Strasbourgissa keskusteltiin eilen Mahsa Aminin kuolemasta ja naisten oikeuksia puolustaviin mielenosoittajiin kohdistetuista tukahduttamistoimista Iranissa.
22-vuotias Mahsa Amin pidätettiin väärin puetun hijabin takia. Hän kuoli siveyspoliisien käsissä. Mielenosoitukset alkoivat Iranissa Aminin kuoleman jälkeen 16. syyskuuta ja ovat jatkuneet rajuina ympäri maan.
Mahsa Aminin kohtalo on herättänyt laajalti huomiota ympäri maailman. STT uutisoi viime lauantaina tukimielenosoituksista Iranin naisille muun muassa Helsingissä, Madridissa, Lontoossa, Roomassa ja Tokiossa. Roomassa jotkut mielenosoituksiin osallistuneet naiset leikkasivat omia hiuksiaan solidaarisuuden osoituksena.
Islam ja sen naiskäsitys eivät katoa
Puheessaan europarlamentaarikko Teuvo Hakkarainen epäili, muuttuuko kuohunnan seurauksena kuitenkaan mikään:
– Kun Iranin uskonnollinen poliisi pieksee naisen kuoliaaksi Iranissa, Euroopan feministit vaikenevat. Ovatko islamin säännöt tärkeämpiä kuin tämän naisen oikeus elää? Kuka häntä olisi puolustanut täällä Euroopassa? Olisiko häntä syytetty jopa islamofobiasta? En ihmettelisi sitäkään.
https://www.suomenuutiset.fi/teuvo-hakkarainen-iranin-tapahtumista-euroopan-feministit-vaikenevat/
Oletteko koskaan kuullut oikeistolaisesta feministijohtajasta?
Miten näitä syntyperäisiä suomalaisia naistappajia ja raiskaajia riittääkin joka päivän uutisiin.
Jos naisia leikellään uskontokulttuurissa, Suomessa voitaisiin samoin menettää pallit valtiolle, mikäli syyllistyy.
Kansalaiskeskustelu Yleisradion politisoitumisesta ja puolueellisuudesta on käynyt jälleen kiivaana viime päivinä. Ylen toimittajista suuri osa on punavihreitä, eikä puolueaktiivisuus voi olla näkymättä Ylen sisällöissä. Perussuomalaisten kansanedustaja Leena Meri huomautti eilen AlfaTV:n ajankohtaisohjelmassa, että asiasta löytyy myös tutkittua tietoa.
– Tuntuu, että Ylessä puututaan enimmäkseen tietyntyyppisiin asioihin. Olen itse huomannut, ja monet muutkin kenen kanssa olen keskustellut, ovat huomanneet, että Yle tykkää pitää esillä tiettyjä aihealueita, kuten intersektionaalinen feminismi ja ilmastonmuutos, ja jopa sitä, että ilmaston pelastamiseksi ei pitäisi hankkia lapsia. Perinteinen suomalainen elämä, kuten vaikka maaseudulla eläminen, tuntuu jäävän Ylen ohjelmistossa vähemmälle.
Toimittajista suuri osa on punavihreitä
Tutkitusti toimittajista suuri osa on punavihreitä, eikä toimittajakunnan puolueaktiivisuus voi olla näkymättä Ylen sisällöissä. Meri huomautti, että asiasta löytyy myös tutkittua tietoa, esimerkiksi tutkija Markku Jokisipilä viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan.
https://www.suomenuutiset.fi/ex-toimittajan-mielesta-yleisradiossa-ei-ole-agendajournalismia-leena-meri-moittii-ylea-yksipuolisista-sisalloista-puututaan-en
FILOSOFIA JA SUKUPUOLINEUTRAALIUS
”Naisellinen kokemus on suurelta osin jäänyt filosofisen diskurssin ulkopuolelle ja perinteen marginaaliin, sillä itseään ilmaiseva naispuhuja ja -kirjoittaja puuttuvat vallitsevasta diskurssista. Filosofiassa naisellinen on merkitty ”ulosauljetuksi”, vaikka sitä on samalla käytetty neutraaliksi uskoteltujen subjektin, persoonien ja diskurssin rakennusaineena.
[…]
Naissubjektin, naispuhujan ja -kirjoittajan muodostamisen keskeinen ydin on filosofian subjektin näennäiseen neutraaliuteen piiloutuvan maskuliinisen subjektin houkutteleminen esiin piilostaan. Eläähän myös mies olemassaoloaan ruumiillisena ja affektiivisena olentona, vaikka filosofian perinne ei sitä tunnustakaan. Rakkaudessa ruumiillisuutta ja affektiivisuutta ei kuitenkaan käy kiistäminen, sen todistavat filosofiset tutkimuksetkin. Filosofi rakkauden kuvaajana kuvittelee kuitenkin voivansa ajatella ja kirjoittaa sukupuolettomana, neutrina, minkä Irigaray kyseenalaistaa asettumalla korostetun ruumiillisiin ja tunteellisiin suhteisiinsa filosofien tekstien kanssa.
Kun Irigaray suhteutuu dialogisesti teksteihin, jotka eivät tunnista itsestään eroavan toisen subjektin mahdollisuutta, hän näyttää filosofisen diskurssin perustavan, neutraaliuteen naamioituvan monologisuuden.
Affektiivisesti suhteutumalla Irigaray paljastaa myös miessubjektin ja miespersoonan vaietun mutta kiistattoman yhteyden filosofiassa. Samalla hän näyttää, että affektiivisuus on aina osa ihmisenä olemista, vaikka se on filosofiassa perinteisesti liitetty vain naisiin ja naiselliseen.
Irigarayn mukaan länsimaisesta perinteestä, filosofiaa edeltävältä ajalta Homeroksen eepoksista löytyy myös ruumiillisuutensa tunnistava ja sen avulla maailmaansa rakentava, affektiivisena ja ruumiillisena olemassaoloaan elävä ja sitä runoissaan laulava mies.
Ruumiillisuudesta ja affektiivisuudesta etäisyyttä ottava abstraktius tuottaa sukupuolineutraaliutta.”
(Lehtinen Virpi, Sankaritar Luce Irigarayn filosofiassa, Vastapaino Tampere 2024)
Mitenkäs Riikka Purra suusi panisit huutaessasi ettei empatia kuulu politiikkaankaan, mietin ma…
Pelkäätkö, Riikka Purra, todella niin paljon miehiä ja miesten kehoja, että tahdot kieltää sekä miehiltä että naisilta sukupuolisuuden ja tehdä meistä kaikista androgyynejä, kuivettuneita, koppavia ja katkeria eunukkeja tms.?
Ps. Irigarayn filosofiaa avaavan kirjan esipuheen ensimmäinen virke alkaa muuten sanoin:
”Me kaikki olemme naisvihaajia” —
😕
Jumala loi miehen kylkiluusta naisen……
Niin, Sinun jumalasi.
Minä olen agnostikko. Pyrin Hannah Arendtilaiseen tapaan muodostamaan itse omia arvoja ja luomaan omilla aivoilla elämänkatsomukseni, en ottamaan sitä itseni ulkopuolelta valmiina.
Olen pahoillani eunukki-sanan käytöstä, sitä en tuossa pyrkinyt suuntaamaan loukkauksena ketään aidosti aseksuaalia tai muunsukupuolistakaan kohtaan.
Mutta koska Pirkan blogit ei ole turvallinen tila, voi tuon ehkä mielessään kumittaa tai jättää omaan arvoonsa.
Olen itse niin tottunut rajuun kielenkäyttöön sekä ottamaan vastaan jos jonkinmoisia solvauksia, etten aina muista tai osaa huomioida, että tavalliset loukkauksiin tottumattomammat ihmiset kokevat kenties heihin itseensä kohdistuvan kritiikin tai jopa mitätöimisen todella vahvasti siinä missä oma nahkani on kenties vuosien saatossa osin kovettunut.
Wikipedian artikkeli Irigarayta koskien riemastutti niin että nauroin vedet silmissä:
” Irigarayn varhaisempi tuotanto perustuu lacanilaisen psykoanalyysin kritiikkiin ja Jacques Derridan dekonstruktioon. Irigaray otti 1960-luvulla osaa psykoanalyytikko Jacques Lacanin seminaareihin ja valmistautui analyytikoksi, mutta hänet erotettiin vuonna 1974 monumentaalisen väitöskirjassa Speculum de l’autre femme – se voidaan suomentaa vaikkapa nimellä ”Toisen naisen spekula”, mutta myös ”Speculum toisesta naisesta” tai vain ”Speculum. Toinen nainen” – esittämien kerettiläisten näkemystensä vuoksi Lacanin perustamasta Vincennesin yliopistossa sijaitsevasta Pariisin freudilaisesta koulusta. Irigarayn väitöskirjan nimi viittaa gynekologin spekulaan, jolla katsotaan naisen vaginaan laajentaen sitä. Toisaalta spekulan metalista pintaa vastaan gynekologi näkee omat kasvonsa kuin vääristyneestä peilistä – Lacanin peilivaihetta mukaillen. Norjalainen kirjallisuuden tutkija Toril Moi huomauttaa jo Irigarayn väitöskirjan muodon muistuttavan spekulan/emättimen koveraa pintaa. Keskimmäistä jaksoa ympäröi kaksi massiivista Sigmund Freudia ja Platonia käsittelevää jaksoa, joiden väliin pirstoutuneempi keskijakso ikään kuin uppoaa. Niin ikään keskimmäisessä osassa Irigaray esittää oman diskurssinsa ensimmäisenä ja viimeisenä, kun taas ensimmäisessä ja viimeisessä osassa Irigrarayn oma diskurssi on sijoitettu miesajattelijoiden väliin. René Descartes uppoaa teoksen syvimpään onteloon.”
❤️