Eipä tässä ole tänään viitsinyt tehdä muuta kuin nukkua, tankata rasvaista ruokaa ja lukea kirjaa, kun itse en tuolla ulkona viihdy.
Jos ne seitsemän palloa joskus osuisi oikein asuisin lämpimämmässä maassa lokakuun alusta maaliskuuhun asti.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Timo, sää on vain pukeutumiskysymys.
Suosittelen, että pakotat itsesi liikkumaan, vaikka ei ole sopiva lämpötila, eikä aurinko paista.
Liikunta tuo myös hyvän olon, eikä pelkästään ole hyväksi fyysiselle kunnolle.
Paikallissäästä voi katsoa, milloin on vähemmän sateinen hetki käydä vaikka kävelyllä tai pyöräilemässä.
Kyllä minä kauppamatkat kävelen pääosin 5km/ päivä, paitsi jos käyn keskustassa niin silloin bussilla.
Onhan tämä märkä ja ennen kaikkea pimeä aika hieman ikävää, itsekin haaveilen että joskus eläkkeellä pääsisin Italiaan jatkamaan kesää loka-marraskuussa joksikin viikoksi. Mutta toisaalta, kannattaa tarttua jokaiseen hetkeen ja syksy on hyvää aikaa vaikka harrastaa. Jos sinulla on aikaa niin katso vaikka mitä kansalais- tai työväenopistossa on tarjolla. Itse en nyt ehdi töiden takia vaikka mielellään olisin mennyt jatkamaan italian opintoja. Mutta kuntosali antaa mahdollisuuden jatkaa liikuntaa mukavissa oloissa vaikka ulkona olisi pimeää, märkää ja liukasta.
Syksy on hyvää aikaa ripeään liikuntaan. Ei tarvitse vääntää hikeä. Uimavesi alkaa olla alle 10 °C. Jätän uimisen vähemmälle, vaikka jälki vaikutelma onkin hyvä.
Hiihtokelit saattavat yllättää kolmen viikon päästä.
Lehdet kellastuivat nopeasti ja tippuvat myös. Määrä vähäinen. Ehkä helteet ja kuivuus vaikuttivat. Pihatalkoissa ei kova työ.
Kalastus saattaisi onnistua, kuten sienestyskin.
Ehkäpä kokeilen Cooperin testiä, vaikka siinä on omat vaaransa. Paino/pituus -indeksin mukaan olen lievästi läskevä. Maha/pituusindeksin mukaan olen nälkiintymään päin. Tässä iässä lievä läskevyys olisi jopa suositeltavaa tautitapausten varalta.
Armeijaan mennessä Cooperin tulos taisi olla 2400/12 min. Intin jälkeen yli 3 km, vaikka paino nousi yli 15 kiloa.
Maratonia en olisi jaksanut, lopetin 3:saa kympissä.
Minut oli myös Cooper mielessä tänä syksynä, olisi kiva yrittää juosta vielä yli kolme tonnia vaikka on ikää. Tein lenkillä kilometrin vetoja ja 4.20 vauhti onnistui mutta onhan siitä vielä matkaa 4. 00 vauhtiin. Syysflunssa vei sitten vedon ja Pirkan hölkkäkin jäi väliin, harmi, kunto alkoi jo nousta ja viimeisin 19 km lenkki meni 5.05 km vauhtia, siitä olisi ollut hyvä jatkaa.
Mutta missä Cooperin voisi juosta? Olen lukenut että ainakin Teivo Stayers järjestää niitä.
Norppa
”Mutta missä Cooperin voisi juosta? Olen lukenut että ainakin Teivo Stayers järjestää niitä.”
Testi olisi varmaankin hyvä tehdä valvotuissa oloissa. Turvallisempaa.
Nyt on vähän tukkoinen olo tuntemattomasta syystä johtuen.
Olisi käytettävissä 300 metrinen pehmeä rata ja 40 vuotta levänneet iltarasteilla käyttämäni kevyet nappulakengät, joilla saatoin viimeksi hävitä Veikko Hakuliselle Valkeakosken iltarasteilla.
Eihän toki kannattaisi muutenkaan viimeisiä mehuja puristaa. Silti julkeasti haaveilen, että 2 km saattaisi vielä ensi kuussa mennä, jos olisin sopivasti totutellut.
Kännykän ajastimeen 12 mintsaan ja menoksi. Ja sitten vaikka ajasta ikuisuuteen. Sinne menossa matkan pituutta on vaikea arvioida. Radalla pituuden voi arvioida riittävällä tarkkuudella. Hyvä, jos olisi kierroslaskija käytettävissä. Yksin ollessa pitäisi ehkä ottaa mukaan kolikoita, joita voisi pudotella ämpäriin.
Näemmä poliisiopistoon pyrkiessä mannen tulee juosta 1500 metriä 7:ssä minuutissa. Mannettaret saavat aikaa lähemmäs 8 minuuttia.
Jopa puolet hakijoista karsiutuu tuossa kestävyyskokeessa.
Manne olisi ehkä tarpeeksi kunnokas poliisiopistoon, jos ehtisi 2500 metriä Cooperissa?
Ikäni puolesta saattaisin sopia salapoliisiksi, mutta kunto ei taida siihenkään riittää.
Jokunen päivä sitten hölkkäsin Kontiot kintuissa latupohjan turpeissa 2800 metriä. Enemmänkin olisi mennyt. Eikä välttämättä henki olisi vielä mennyt. Mutta vauhti oli kyllä kesy. Aikaa en ottanut. Näillä näkymin en pääsisi poliisikouluun, vaikka ikää olisi kolmenkin poliisin edestä.
Eri vuodenajat ovat minulle rikkaus. Äärimmäisiä olosuhteita en kyllä kaipaa.
Vähän nuorempana olisin lähtenyt taivaltamaan Ruotsin Lapin autioille ylängöille ja luistelemaan Torniojärven jäille.
Extreme jäi siihen, kun kiipesin Norjan puolelta Haltille. Kahdella ensimmäisellä yrityksellä oli liian ollut liian myrskyistä.
Elokuun keskivaiheilla yli kymmenen vuotta sitten tyynenä iltana pystytin telttani järven rantaan ja lähdin rapuamaan suorinta tietä ja jyrkintä rinnettä huipulle. Kivet keikkuvat kulkiessa ja kivivyöryn vaara oli ilmeinen. Ylempänä oli ikilunta, jossa kiinalaisvalmisteiset Fjällrävenit luistelivat. Pakko oli kiertää. Vaaleita luita löytyi siellä täällä. Ehkä kotkat olivat kantaneet sinne saalistaan.
Ylempänä tutkin pari huippua, mutta rajapyykin käyntikirjoineen jätin etsimättä, koska tuntui tulevan sade sillä suunnalla. Vähän aiemmin oli suomalaisryhmä harhaillut sumussa samalla vuorella viikon verran. Eikä minulla ollut eväitä.
Huipulla kaaduin kivikossa kerran, nyt kaatuisin useammin. Alastuloreittiä oli vaikea löytää. Rinne oli jyrkkä. Järvien tasolla näytti juoksevan jokin susilauman tapainen. Retki kesti ehkä jopa kahdeksan tuntia. Kivikossa Fjällrävenit rispaantuivat poisheittokuntoon.
Mieleenjäävin kokemus reissusta oli täydellinen hiljaisuus.
Eipä jäänyt uteliaisuus vaivaamaan. Saanalle saattaisin vielä tehdä pyhiinvaelluksen. Ehkä neljännen kerran. Saanan muoto johtunee siitä, että nuorempi kiviaines on työntynyt vanhemman päälle Norjan suunnasta.
No pitäisi tehdä jotain veronalaista työtä että valtio saisi rahaa pussin pohjalle. Otsasi hiessä sinun tulee leipäsi ansaitseman sano joku viisas.
Olen Niilo sairaseläkkeellä, mutta voisin silti jotain tehdä pari päivää viikossa, pari hyvää työtarjousta on menny sivu suun koska niihin olisi vaadittu ajokortti ja se otettiin minulta jo vuosia sitten pois vaikea-asteisen uniapnean vuoksi.
On minullakin ollut linna Espanjassa ja on edelleen. Jos peleissä käy mäihä, lennän Espanjaan lokakuun alkupuolella ja takaisin Suomeen kuin muuttolintu joskus maaliskuussa.
Ja jos siellä Espanjan linnassa on hyvät vibrat, mikä estää viihtymästä siellä muinakin aikoina. Mistä tietää vaikka kankea selkä pysyisi lämpimässä notkeampana muinakin vuodenaikoina.
Toinen linna on Klondyken kultareitti. Haluaisin vaeltaa kuuluisan kultamiesten reitin Alaskasta Kanadan puolelle Dawson Cityyn (reitin, jonka haastavuudesta kertoo mm. kirjailija Jack London Pohjoisen romaaneissaan ) ennen kuin olen siihen liian vanha. Se tosin vaatisi että saisin selkäni parempaan kuntoon. Mutta ihmeitä tapahtuu, joten mistä tietää…