Kansa marisee ja napisee, eikä ymmärrä omaa parastaan.

Suomessa on yleinen käsitys ollut ja varmasti se totta onkin, että politikko ajaa ja katsoo AINA ensisijaisesti päätöksiä tehdessään ensin omaa etuaan, sitten puolueensa etua ja taitaa se kaverinkin etu tulla ennen yhteiskunnan etua.

Näin on ollut ja sitä paheksutaan maamme jokaisessa niemessä, notkossa ja saarelmassa ja ruikutetaan, että kuinka te kehtaatte.  Melko pahnan pohjimmaisena politikot ovatkin kansalaisten silmissä juuri näiden edellämainitsemieni syiden johdosta.

Mutta kyllä minä suuresti ihmettelen, että kun kerrankin on maamme hallitukseen noussut henkilö, puolueensa puheenjohtaja  valtiovarainministeriksi, jonka toimintatavat poikkeavat kaikista aikaisemmista, tätä virkaa hoitavista henkilöistä ja politikoista yleisemminkin.

Hänen johtavana prioriteettina ja tavoitteena on ensisijaisesti yhteiskunnan kokonaisvaltainen etu, eli hyvinvointivaltion pelastaminen myös tuleville sukupolville ja kun hän näin toimii ja kuten nähdään, niin hän toimii omaa ja puolueensa etua vastaan.

Ja voi tätä ruikuttamisen määrää mitä nyt kohdistetaan valtiovarainministeriin ja taas kuuluu, että kuinka sä kehtaat.  Ja tätä samaa ruikuttamista kuuluu par`aikaa hallituskumppaneidenkin suunnalta ja huudetaan, että minun kaverieni eikä minun sijaisryhmieni etuihin kyllä kosketa.

Varmasti valtiovarainministerin oman puolueen kannatus olisi nytkin toisissa prosenteissa, jos hän olisi toiminut kuten on aikaisemminkin maassa toimittu, kun ollaan rahalla voideltu omia korporaatioita ja äänestäjiä ja vaikka aurinko on paistanut peräreikään katsomalla tiiraajan silmään, niin silti ollaan luvattu kansalaisille kymmentä hyvää ja yhtätoista kaunista ja hoettu, että kyllä valtio kyydin maksaa.

Valtiovarainministeri kun on yli kaksi vuotta saarnannut, että meidän on tulot ja menota saatava tasapainoon, että ainoa asia millä tähän päästään on kiristää vyötä ja karsia valtion toisarvoisista menoista, eli ns. sirkushuveista, sillä kun kaksikymmentä vuotta on vain satsattu oleskeluyhteiskunnan jatkumoon, niin nyt on köysi tullut vetävän käteen ja kukaan ei luopuisi saavutetuista eduistaan ja talvisodan henki onkin nykyään että, ”kaverille ei jätetä”.

Valtiovarainministeri kun tätä suomineidon taloa yrittää pelastaa pyromaaneilta, eli niiltä jotka vain heittävät lisää bensaa liekkeihin niin hänelle huudetaan niin vasemmalta kuin oikealtakin kuorossa, että väärin sammutettu.

Voi kumpa maassamme olisi ollut edellisinä kahtenakymmenentenä vuotena joku muukin nykyisen valtiovarainministerin arvot omaava henkilö päätöksiä tekemässä, niin nyt ei tarvitsisi pelätä valvontakommission tuloa hotelli Torniin.

Jos minulla olisi valta päättää nimityksistä, niin nimittäisin nykyisen valtiovarainministerin hoitamaan ministerinsalkkuaan myös seuraavaksi nelivuotiskaudeksi.

Mutta kun minun valtani ei nimittämiseen yllä, niin luovutan vastuun kansan karttuisaan käteen, vain kansa pystyy äänestyskopissa takaamaan valtiovarainministerin jatkon myös seuraavassa hallituksessa, mutta jos ette tätä tee, niin muistelkaa sitten vanhana keinustoolissanne, että miksi uskoin vasemmistolaisten sirkushuvien täyttävän vatsamme.

Ajatelkaahan, että jos kansalaiset heräisivät näkemään asiat kuten valtiovarainministerimme näkee, niin silloin suomineidonkaan ei tarvitsisi enään pelätä Brysselin voutia tiluksillaan, sillä velkainen talo on hiekalle rakennettu.