Tekijä: Timo Lennart

Kun muistelen vanhoja, niin armeijassa oli patterin vääpelinä eräs sotilasmestari, joka ensi töikseen kielsi meiltä alokkailta ajattelemisen.

Pari asiaa korpeaa niin paljon minua tänään, että totisesti toivoisin että kallossani olisi on/of – kytkin, jolla saisi ajattelemisen vähäksi aikaa pois.

Toinen on välirikko pikkuveljeni kanssa ja toista asiaa en viitsi edes mainita.

Minulla oli varastossa kaksi laatikkoa Virosta tuotua A-olutta. Itse en juonut kuin lenkkisaunan kanssa muutaman tölkin noista, mutta sen sijaan juotin janoiset naapurit.

Hyvin näytti maistuvan. Kävin äsken kahvilla yhdellä naapureistani. Olivat kuulemma valvoneet porukalla viiteen asti.

Meillä on muutaman naapurin kanssa  sellainen rinki, että jeesataan puolin ja toisin toisiamme. Milloin on kahvi tai maito loppu tai vaikka vessapaperi.

Ennen tuli vannottua fazerin sinisen nimeen, mutta nykyään pidän sitä keskivertona suklaana.

Parasta maistamaani suklaata sain kerran joulun pyhinä italialaiselta vaihto-oppilaalta, joka asui silloin siskoni perheen luona: Torinolaisessa suklaapuodissa tunteella tehtyä suklaata: Jumankekka että oli hyvää.

Heräsin taas siihen nyt että en saanut vähään aikaan henkeä ja oli tukehtumisen tunne. Tiistaina minulle tehdään Lahden pääterveysasemalla uniapneatesti. Saa nähdä saanko hengityslaitteen.

Moni tuttavani on sanonut minulle että nukkumiseni on järkyttävää seurattavaa: Pitkiä hengityskatkoksia ja kuulemma nousen sängyssä istuma-asentoon nukkuessani. Sitten olen päivisinkin väsynyt.

On tämä pirullinen vaiva.

Yritän nyt nukkua loppuyön laiskanlinnassa istuen, kun vielä en viitsi keittää kahvia.

Noin yli kymmenen vuotta sitten, kun olin 40 kiloa hoikempi, moni ventovieras tuli sanomaan baarissa minulle, että muistutan paljon ulkonäöltäni Leniniä.

No, ehkä muistutin, mutta aatesuunta ei ollut sama, kuin edesmenneellä.

Yksi puolituttuni muistuttaa niin paljon Remu Aaltosta, että häntä voi jo tituleerata kaksoisolennoksi.

Tämä tieto ei varmasti kuitenkaan kelpaa vihreiden unelmahötöttäjille.

Tämä päivä tänään, mutta muistetaan ystäviä 365 päivänä vuodessa, eikös niin.

Sain juuri ystävältäni elintarvikkeita, muunmussa kanaa, lohta ja säilykkeitä.

Mulla kun on se aika kuukaudesta, että olen P A ja takuueläke tulee vasta viikon päästä.

Tänään Bussipysäkillä vahvasti humalassa oleva arviolta nelikymppinen mies haukkui rumin sanoin penkillä istuvan tummaihoisen naisen. Huutaen tälle kovaan ääneen muunmuassa : Kumihuuli, neekeripakolainen, huora näin vähintään. Kun vähän kehoitin miestä asiallisuuteen sanoi mulle:- Ootko säkin joku hyysäri.??!

Olisin vähän argumentoinut, mutta bussini tuli ja muutenkin tuskin viestini olisi mennyt sille kännikalalle perille.

Tuollaisista tapauksista vain persujen vihaajat ja vihreät saavat lisää vettä myllyynsä, eli tuo kännikala pelasi niiden pussiin.

Jos makaisin hiekkarannalla, niin saisin varoa greenpeacen aktivisteja, jotka tulisivat raahaamaan minut takaisin mereen.

Tosiaan, mut lääkäri punnitutti tänään tarkkuusvaa´alla.

Minulla on isot lihakset ja muutenkin olen isokokoinen, mutta painoa pitäisi pudottaa ensi kesäksi tuollaiset 30 kiloa ja sen otan tavoitteeksi.

Tänään olin ison kiusauksen edessä, kun kuljin Jonen grillin ohi: Jonen grillin MÖRKÖ, johon kuuluu jättilihapiirakka, 2 naudanlihapihviä, kaksi balkkania, kananmuna, pekonia ja tietysti kaikki mausteet.

Vältin kiusauksen kuitnkin.

Selasin tuollaista teosta(Itärintama harvinaisissa valokuvissa 1941-1945), niin kuvat olivat toki hyviä, vaikka osa oli niistä kirjan mukaan lavastettuja.

Mutta

Kirjassa kehuttiin kovasti neukku-partisaaneja ja saksalaisista kuvattiin vain julmuudet, kun taas partisaaneja suorastaan ylistettiin.

Outoa, kun kirjan tekijä on kaiketi britti: Will Fowler.