Tekijä: Juhani Putkinen

Julkaistu

Kansallisen Veteraanipäivän juhla

Tänään oli Kansallisen Veteraanipäivän juhla Kuopiossa.

Se juhla on katsottavissa Ylen Areenasta tunnin mittaisena, eli veteraanin tervehdys jäi kesken – kiitos Yle. Grrr…

En tiedä toimiiko linkki – se on Yleä se.

No joka tapauksessa katsomisen arvoinen. Hyvää musiikkia hyvin esitettynä ja kohtalaisen hyviä puheitakin.

Minusta ehkä parhaan tervehdyksen esitti varusmiesten puolesta varusmiespalvelustaan suorittava lentosotamies – nainen.

Puolustusministeriön tervehdystä ei esittänyt Jussi Niinistö, vaan kansliapäällikkö.

Julkaistu

Ylipäällikön käsky 9.12.1939 8. Armeijalle

Kun Venäjän sotatoimet Suomea vastaan Talvisodassa eivät sujuneet suunnitellusti, niin Venäjän puolustusministeri otti Ylipäällikkönä sotatoimet johtoonsa. Pääsotaneuvoston jäsen Stalin kuului Vorošilovin esikuntaan poliittisena jäsenenä.

Käskyn teksti

Venäläinen arkistodokumentti

”Pikana Koodikielellä Esikuntapäälliköiden kautta

8. armeijan komentajalle

kopiot: 14. armeijan komentajalle, 7. armeijan komentajalle, 9. armeijan komentajalle

Kartta – 1:420 000, 1:1000 000 ja 1:100 000

1. Vastustaja 8. armeijan rintamaa vastaan yrittää vahvistamattomien tietojen mukaan lähes kolmen jalkaväkidivisioonan voimin pidätellä joukkojemme hyökkäystä.

2. 8. armeijan 6. [p.o. 56] tarkka-ampujadivisioona on edennyt Megrijärvelle (10 km Ilomantsin pohjoispuolella). Tolvajärvelle ja Loimolan itäpuolelle sekä hyökkää kohti Pitkärantaa.

3. Sen oikealla puolella 9. armeija on edennyt Kuolajärvelle, Suomussalmelle ja Nurmijärvelle, ja sen sotatoimien päämäärä on Oulun sekä Kajaanin kaupunkien miehitys.

Sen vasemmalla puolella 7. armeija on edennyt Kyyrölään, Koukkuniemeen (pohjoinen), Suvantojärven etelärantaan, Kiviniemeen, Vuoksenvirran etelärantaan, Punnusjoen etelärantaan, Muolaan eteläreunaan, Pällälään, Bobošinoon, Kauppolaan ja Toivolaan. Armeijan tehtävänä on Viipurin kaupungin Valtaus.

4. 8. armeijan sotatoimien tärkein tehtävä on Sortavalan valtauksen jälkeen jatkaa päävoimillaan hyökkäystä Parikkalaan ja Hiitolaan edetäkseen 7. armeijaa vastaan puolustautuvan vastustajan selustaan.

5. 155. tarkka-ampujadivisioonan on varmistettava oikea sivustansa Joensuun suuntaan, asetettava siihen suuntaan vahva sivustasuoja ja jatkettava Ilomantsin kautta lounaaseen Värtsilän aseman suuntaan.

6. 8. armeijan ilmavoimien on:

a) tuhottava vastustajan elävää voimaa tiiviissä yhteistyössä armeijan maavoimien kanssa;

b) hävitettävä Matkaselän ja Sortavalan rautatiesolmut;

c) estettävä huolto ja täydennysten siirtäminen Korpiselän, Värtsilän aseman ja Sortavalan linjalla;

d) suojattava armeijan joukkoja.

7. Jalkaväkemme liikehdintään ehdottomasti tykistötulen suojassa on kiinnitettävä erityistä huomiota, ja jalkaväen kärkijoukkojen mukana on oltava 45- ja 76-millistä rykmentintykistöä.

Armeijan insinööri- ja rakennusjoukoista on koottava erityisiä sulkuosastoja.

8. Armeijan toimintarajat:

9. armeijan kanssa Maaselän asema, Pielisjärvi, Kuopio (kaikki paikat 8. armeijan alueella)

7. armeijan kanssa Laatokan länsiranta, Launtsaari, Mikrilä, Parikkala (kaikki paikat 8. armeijan alueella)

9. Armeijan esikunnan operatiivinen osasto on Suojärven asemalla.

10. Tämän ohjeen saamisesta ja jaetuista käskyistä on raportoitava tänne.

 

Ylipäällikkö – Vorošilov, Pääsotaneuvoston jäsen – J. Stalin, Yleisesikunnan päällikkö – B. Šapošnikov

No. 0363/OP

9 joulukuuta 1939 19.30
Delo 578, sivu 134.”[i]

——

Suluissa on kyseisen osion kirjoittaja.

[i] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivut 185-186

Julkaistu

Suomen hallitusneuvotteluista

Ay-mafian demari Rinne yrittää nyt muodostaa Suomeen enemmistöhallitusta.

Toivottavasti mikään puolue ei ole niin hallituskipeä ja typerä, että lähtisi aisankannattajaksi demarien, kommareiden ja hirveiden punikkihallitukseen.

Suomi on juuri ja juuri noussut rotkosta lähestulkoon kuilun reunalle. Suomeen ei tarvita punikkihallitusta sotkemaan Suomen asioita.

Julkaistu

Ylipäällikön käsky 10.12.1939 14. Armeijalle

Kun Venäjän sotatoimet Suomea vastaan Talvisodassa eivät sujuneet suunnitellusti, niin Venäjän puolustusministeri otti Ylipäällikkönä sotatoimet johtoonsa. Pääsotaneuvoston jäsen Stalin kuului Vorošilovin esikuntaan poliittisena jäsenenä.

Käskyn teksti

Venäläinen arkistodokumentti

”14. armeijan komentajalle, Pohjoisen laivaston komentajalle

Kopio: 9. armeijan komentajalle, 7. armeijan komentajalle, 8. armeijan komentajalle, Laivastoasiain kansankomissaarille.

Kartta – 1:420 000 ja 1:1000 000

1. Vastustaja toimii 14. armeijan kaistalla pieninä osastoina ja pyrkii puolustautumaan Petsamon tunturissa suojaten Petsamosta Kemiin johtavaa tietä.

2. 14. armeijan joukot ovat ottaneet haltuunsa Petsamon ja Luostarin sekä jatkavat 52. tarkka-ampujadivisioonan keskittämistä.

3. Vasemmalla 9. armeija on edennyt Kuolajärven – Suomussalmen rintamalle seuraavina tehtävinään Oulun ja Kajaanin kaupunkien miehitys. Sen 122. divisioona hyökkää Kemijärven asemaa kohti.

4. Käsken:
a) Petsamon ja Luostarin alue on miehitettävä vahvasti, mereltä ei saa päästää ketään nousemaan maihin Murmanskin alueelle eikä Norjan alueelta sallita aseistuksen tai elävän voiman tuontia;
b) Kaikkien 52. divisioonan joukkojen keskittymistä Petsamon alueelle on joudutettava;
c) Sotatoimen tärkein päämäärä on vallata Rovaniemi ja Kemi sekä katkaista suomalaisten yhteys Ruotsiin.

52. divisioonan on toimittava yhteistyössä 9. armeijan 122. divisioonan joukkojen kanssa. Vahvistetun 52. divisioonan on ensi vaiheessa edettävä Nautsin ja Nollimin [ensimmäinen kirjain epäselvä] alueelle.

Hyökkäystä on jatkettava korkeintaan pataljoonan vahvuiset liikkuvat osastot edellä, ja niillä on ehdottomasti oltava mukaan 45- ja 75-millistä rykmentintykistöä, panssarivaunuja sekä pioneerijoukkoja esteiden raivaukseen ja teiden pikaiseen kunnostamiseen. Divisioonan päävoimien on edettävä kärkijoukon takana divisioonan tykistö mukanaan.

Joukkojen liikehtiessä eteenpäin Norjan rajan suuntaan Petsamosta Nautsiin on jätettävä sivustavarmistuksia, ja sivustojen varmistamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Nikkelikaivosten miehityksen yhteydessä niiden vuokraajia ei saa loukata, ja heidän kanssaan on pidettävä mahdollisuuksien mukaan ystävälliset välit.

d) Saapuvasta suomalaisesta erityisrykmentistä on jätettävä yksi pataljoona Petsamon alueelle, ja sitä on käytettävä Norjan-rajan vartiointiin. Muut kaksi pataljoonaa on lähetettävä Kemin valtauksen jälkeen Tornion seudulle Ruotsin rajan vartiointiin.

Suomalaisen erityisrykmentin kolme pataljoonaa on lähiaikoina laajennettava kolmeksi suomalaiseksi rykmentiksi eli divisioonaksi.

5. 14. armeijan ilmavoimien on:
a) toimittava tiiviissä yhteistyössä armeijan jalkaväen kanssa avustaen joukkojen etenemistä tuhoamalla vastustajan elävää voimaan;
b) estettävä vastustajan huolto ja vahvistusten siirtely Kemin-Petsamon tietä;
c) pommitettava Rovaniemeä ja Kemiä sekä vastustajan laivaston ilmestyessä Barentsinmerelle tuettava Pohjoista laivastoa sen tuhoamisessa;
d) suojattava Murmanskin ja Petsamon alueita sekä armeijan joukkoja.

6. On otettava huomioon, että operaation kuluessa 52. tarkka-ampujadivisioonan on kohdattava 122. tarkka-ampujadivisioonan joukot Rovaniemellä, jonka jälkeen viimeksi mainittu siirtyy 14. armeijan komentajan käyttöön.

7. Pohjoinen laivasto ei saa sallia maihinnousua Muurmannin rannikolle tai ulkomaalaisten laivojen lähestymistä Murmanskin ja Petsamon alueelle.

8. Toiminta-alueen raja 14. armeijalle on Apatitystä Pelkosenniemelle, kumpikin paikka 14. armeijan alueella.

9. Armeijan esikunnan operatiivinen ryhmä on Petsamossa.

10. Yleisohjeiden vastaanotosta ja jaetuista käskyistä on raportoitava tänne.

 

Ylipäällikkö – Vorošilov, Pääsotaneuvoston jäsen – J. Stalin, Yleisesikunnan päällikkö – B. Šapošnikov

No. 0364
10. joulukuuta 1939 19.10
Delo 578, sivut 129-131.”[i]

——

Suluissa on kyseisen osion kirjoittaja.

[i] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivut 183-184

Julkaistu

Vorošilov alkoi johtaa sotatoimia Suomea vastaan 9.12.1939

Kun Venäjän sotatoimet Suomea vastaan Talvisodassa eivät sujuneet suunnitellusti, niin Venäjän puolustusministeri otti Ylipäällikkönä sotatoimet johtoonsa. Pääsotaneuvoston jäsen Stalin kuului Vorošilovin esikuntaan poliittisena jäsenenä.

Täysin salaisen käskyn teksti

Venäläinen arkistodokumentti

”SNT Liiton puolustusasiain kansankomissaarin käsky [9.] joulukuuta 1939

Leningradin sotilaspiirin alueelta käsin sotatoimia suorittavien joukkojen ja laivastojen johdon tehostamistarkoituksessa suoraan komentooni siirtyvät kello (tyhjää) joulukuuta 1939:

  1. 14. armeija – komentajadivisioonankomentaja tov. Frolov: 104., 14. ja 52. tarkka-ampujadivisioona, 104. järeä tykistörykmentti, viisi sekalentorykmenttiä, kaksi kaukopommituslaivuetta, erillinen panssaripataljoona ja armeijaan kuuluvat tekniset joukot. Armeijan esikunta on Murmanskissa, esikunnan operatiivinen ryhmä Petsamossa. Pohjoinen laivasto jää 14. armeijan komentajan operatiiviseen alaisuuteen.
  2. 9. armeija komentaja armeijakunnankomentaja tov. Duhanov: 47. ja Erillisen tarkka-ampuja-armeijakunnan hallinto, 44., 54., 122. ja 163. tarkka-ampujadivisioona, yksi DB3-rykmentti, 10. hävittäjärykmentti, yksi R5-laivue 12 konetta sekä yksi U2-laivue 15 konetta, kaksi panssaripataljoonaa ja muita armeijan kokoonpanoon kuuluvia teknisiä joukkoja. Paitsi niitä, ilmavoimien komentajan määräyksestä toiminta-alueelle siirretään yksi raskas TB3-lentorykmentti. 9. armeijan esikunta on Uhtualla, esikunnan operatiivinen ryhmä Kemilässä.
  3. 8. armeija – komentaja divisioonankomentaja tov. Habarov: 1. ja 56. tarkka-ampuja-armeijakunnan hallinto, 15., 56., 75., 139., 155. ja 168. tarkka-ampujadivisioona, 108. tykistörykmentti, 365. erillinen järeä patteristo, 49. hävittäjärykmentti, 18. pikapommitusrykmentti sekä puna-armeijan ilmavoimien päällikön määräyksistä siirretyt 9. pikapommitusrykmentti, yksi I153- laivue, yksi R5-laivue 15 konetta sekä yksi U2-laivue 15 konetta, 34. panssariprikaati, 111. ja 218. panssaripataljoona sekä muita armeijan kokoonpanoon kuuluvia teknisiä joukkoja. Armeijan esikunta on Prääsässä, esikunnan operatiivinen ryhmä Suojärven asemalla.
  4. 7. armeija – komentaja 2. luokan armeijankomentaja tov. Meretskov, komentajan varamies 2. luokan armeijankomentaja tov. Jakovlev:3., 10., 19. ja 50. tarkka-ampuja-armeijakunnan hallinto, 24., 43., 49., 90., 70., 142., 123., 136., 138., ja 150. tarkka-ampujadivisioona, 101., 116., 136., 301., 302., 311., 316., 320. ja 402. tykistörykmentti, 316. ja 317. järeä patteristo, Leningradin kaupungin ilmatorjuntajoukot, 6., 21. ja 53. DB3-rykmentti,19., 26., 44., 25., 38. ja 68. hävittäjärykmentti, 44., 58., 35., 50., 13., 54., 2., 24. ja 41. pikapommitusrykmentti, 7. raskas lentorykmentti, 9. rynnäkkölentorykmentti, 1., 13., 20., 35. ja 40. panssariprikaati, 201., 204. ja 210. panssaripataljoona sekä muita armeijan kokoonpanoon kuuluvia teknisiä joukkoja. Armeijan esikunta on Leningradissa, esikunnan operatiivinen ryhmä Kivennavan kirkolla.
  5. Punalippuinen Itämeren laivasto ja Laatokan sotalaivue siirtyvät operatiivisilta osin alaisuuteeni kell (tyhjää) joulukuuta.
  6. 7. armeijan varakomentaja, 2. luokan armeijankomentaja tov. Jakovlev siirtyy Leningradin sotilaspiirin hallinnon johtoon, ja hänen alaisekseen siirretään 65. tarkka-ampuja-armeijakunnan, 11. tarkka-ampujadivisioonan, 24. ratsuväkidivisioonan joukot sekä piirin alueelle sijoitetut reservi- ja selustajoukot sekä laitosten ja tukikohtien miehitys.
  7. Nimitetään: 7. armeijan esikuntapäälliköksi prikaatinkomentaja tov. Isserson, 8 armeijan esikuntapäälliköksi eversti tov. Rubtsov.
  8. 14., 9., 8. ja 7. armeijan kaikki huoltotoimenpiteet jäävät Leningradin sotilaspiirin hallinnolle.
  9. Käskyn vastaanottamisesta on ilmoitettava.

SNTL:n puolustusasiain kansankomissaari Neuvostoliiton marsalkka [Vorošilov]

Yleisesikunnan päällikkö 1. luokan armeijankomentaja (käsin) B. Šapošnikov

Delo 578, sivut 158-160.”[i]

Varsinaiset käskyt armeijoille

Tämän komennonottokäskyn jälkeen annettiin heti käskyt kyseisille armeijoille mm. kohteista, jotka pitää valloittaa Suomen alueelta:

  • Ylipäällikön käsky 10.12.1939 14. Armeijalle ja Pohjoiselle laivastolle (vallattava Rovaniemi ja Kemi, sekä katkaista suomalaisten yhteys Ruotsiin)[ii]
  • Ylipäällikön käsky 9.12.1939 8. Armeijalle (vallattava Sortavala, Parikkala ja Hiitola edetäkseen 7. armeijaa vastaan puolustautuvan vastustajan selustaan)[iii]
  • Ylipäällikön käsky 10.12.1939 9. Armeijalle (vallattava Oulu ja Kajaani)[iv]

——

Suluissa on kyseisen osion kirjoittaja.

[i] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivut 181-182

[ii] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 183

[iii] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 185

[iv] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 186

Julkaistu

Keskimääräinen sää?

Minä oletan, että vuosittain sää on keskimäärin samankaltainen.

Kun Suomessa huhtikuu ainakin tuntuu olevan tavanomaista lämpimämpi ja kuivempi – niin oletukseni on, että jossakin vaiheessa sitten tulee tavanomaista kylmempi ja märempi kausi. Saapas nähdä, että missä vaiheessa.

Viime vuonna oli ainakin täällä Varkauden seudulla surkea metsämarjavuosi kuumuuden ja kuivuuden vuoksi. Viljasatokin jäi muistaakseni heikoksi.

Toivottavasti tämän vuoden syksyllä saadaan nauttia hyvästä metsämarjasadosta, eikä hyvä viljasatokaan olisi pahitteeksi.

Julkaistu

En vanha enää taida viitsiä lähteä

Tuli kutsu kovapanosammuntoihin mm. erinomaisella singolla Carl Gustav, konekiväärillä MG3 ja tarkka-ampujakiväärillä.

En taida viitsiä lähteä ellei samalle reissulle saa mitään hyödyllisempää ympättyä. Tässä elämässä on jo tullut reissattua ihan perusteellisesti, nykyisin pitää olla tärkeä syy reissata.

Siellä Virossa on tullut reissattua jo vuoden 1992 juhannuksesta lähtien pitkiä reissuja Viron maanpuolustuskyvyn kohottamiseksi ihan perusteellisen monta kertaa. Ei taitaisi olla Virolle merkittävää hyötyä osallistumisestani tällaisiin ammuntoihin.

Julkaistu

”Ennen kaikki oli paremmin” – lainausmerkit

Niin, jokseenkin sellaista puhetta ja kirjoitusta kuulee ja näkee silloin tällöin.

Jos asiaa edes yrittää miettiä objektiivisesti, niin huomaa pian, että kyllä ja ei.

Paremmin:

Silloin kun Eila Kännö vastasi Suomessa maahanmuutosta, niin ei täällä hyppineet silmille ei islamistit, muutkaan neekerit kuin islamistit, eikä myöskään ryssät. Rajat olivat käytännöllisesti katsoen vesitiiviisti kiinni. Suomeen tultiin vain omalla oikealla voimassa olevalla passilla ja viisumilla – eikä sitä viisumia saanut helposti.

Suomalaiset synnyttivät suomalaisia lapsia ihan mukavasti ja Suomen väkiluku kasvoi nimenomaan suomalaisin voimin.

Sähköä tuotettiin puhtaasti ja halvalla vesivoimalla ja ydinvoimalla. Huippukuormituksen aikana käytettiin myös hiilivoimaa. Ei tarvittu tukiaisia veronmaksajan pussista.

Maanpuolustus pidettiin hyvässä kunnossa – muistettiin Vapaussota, Talvisota ja Jatkosota – ne kaikki ryssää vastaan. Jemmattiin vanha, mutta käyttökelpoinen puolustusmateriaali pahan päivän varalta, samalla hankittiin uutta, ja olisi helposti saatu aseisiin karkeasti 700 000 suomalaista sotilasta.

Muistettiin sotien aikainen nälkä ja muut puutteet – ja huolehdittiin huoltovarmuudesta. Oli viljaa, polttoaineita, kaikenlaisia raaka-aineita, jne. varastoissa pahan päivän varalle.

Suomessa valmistettiin lähes kaikkea, mitä välttämättömästi tarvittiin – ja ostettiin kotimaista. Työllisyys oli yleensä hyvä.

Ei niin hirveän hyvin:

Suometuttiin Kekkosen johdolla ihan perusteellisesti.  Valehdeltiin oma historiamme: Vapaussota Venäjää vastaan oli muka sisällissota tai kansalaissota; Talvisota oli muka Suomen syytä; Jatkosodassa Suomi oli muka hyökkääjä. Oli kotiryssät (KGBn agentit määräsivät mitä sai tehdä ja mitä ei). Nuoltiin ryssän persettä kieli ruskeana. Annettiin Kremlin määrätä kenestä sai tulla ministeri ja kenestä ei.

Halosen kausina hävitettiin valtava määrä käyttökelpoista puolustusmateriaalia ja keskitettiin maanpuolustuksen kohteita vaarallisesti harvoihin paikkoihin, sekä ajettiin Suomen maavoimien puolustusvalmius ihan kokonaan alas. Varuskunnista tuli vain koulutuskeskuksia ilman puolustusvalmiustehtävää.

Vain osa

Yllä on vain pieni osa. Molempiin olisi helppoa kirjoittaa vaikka kuinka paljon lisää.

Historia on jännä asia. Sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Hyvää ja huonoa.

Nykyisin

Nykyisin suomalaisten elintaso on hyvin korkealla, mutta moni on silti tyytymätön.

 

Julkaistu

Viisi Apachea saapui Ämarin tukikohtaan

Nyt tulee Viron keväiseen pääsotaharjoitukseen Kevadtorm uusi ulottuvuus.

Aiemminkin Kevadtormilla ja Siilillä on ollut liittolaisten panssarivaunuja, rynnäkkövaunuja sekä panssaroituja kuljetusajoneuvoja. Helikoptereitakin sinänsä on ollut harjoituksissa aiemminkin.

Apache on kuitenkin mitä ilmeisimmin Maailman paras taisteluhelikopteri ja nyt ne osallistuvat sotaharjoitukseen. Hieno homma. Ryssiäkin panee miettimään kannattaako Viroon hyökätä.

Postimees-lehden valokuvia Apacheista Ämarissa löytyy täältä.

Julkaistu

Svetshnikov yrittää Vilppulassa 14.2.1918

Vilppula oli tärkeä paikka sekä Venäjälle (eversti Svetshnikov), että Suomelle. Suomen piti välttämättä saada pidettyä Vilppula hallussaan, että Venäjän joukot ja niitä tukevat punakaartilaiset eivät saisi katkaistua Suomelle äärettömän tärkeää rataa Seinäjoki-Pieksämäki-Viipuri Haapamäen kohdalta. Svetshnikov taas halusi valloittaa Haapamäen hinnalla millä hyvänsä.

Venäläisten ja punakaartilaisten rintamahyökkäykset olivat ehtyneet.

Vilppulan taisteluista Vapaussodassa on artikkeleita mm. täällä ja täällä.

Koukkausyritys

”Vilppulan rintaman suojeluskuntajoukot olivat, kuten tämän teoksen rintaman muodostumista käsittelevästä II osasta selviää, suurin tappioin lyöneet vihollisen rynnistykset oikeaa sivustaa vastaan Ruovedellä helmikuun 13 p:nä ja saaneet levähdysaikaa hajanaisten joukkojen kouluttamista ja järjestelyä varten.

Samana päivänä näyttäytyi vielä eräs punainen joukko Mannisella ja Seppälässä Ruovedeltä itään ja samoin toimeenpantiin 14 p:nä heikko hyökkäysyritys Ylä-Pynnösen kautta Vilppulaa vastaan. Näitä punaisten yrityksiä on pidettävä osana sitä suunnitelmaa, jonka mukaan valkoiset pakotettaisiin kiertoliikkeen avulla luopumaan Vilppulan valloittamattomilta näyttävistä asemista. Eversti Svetshnikovin hyökkäyskäsky asetti ensimmäiseksi tehtäväksi Ruoveden miehittämisen ja toiseksi hyökkäyksen Vilppulaa vastaan. On arvoituksellista kuinka sivustahyökkäys Ruoveden kautta olisi voitu suorittaa, kun ottaa huomioon sekä etäisyyden Ruovedeltä Vilppulaan että ne mahdollisuudet, mitä vihollisella oli turvata vasenta sivustaansa siinä tapauksessa, että hyökkäys todella olisi saatu käyntiin. Varsinkin kun Svetshnikov oli arvioinut valkoisten joukot liian suuriksi (yksistään Vilppulassa n. 8000 miestä), ei hän juuri voinut olettaa, ettei vastustaja ryhtyisi ylläviitatunlaiseen vastatoimenpiteeseen.

Koko kiertoliikeyritys oli hatarasti suunniteltu ja tuomittu epäonnistumaan, semminkin kun heikkojen hyökkäysjoukkojen sotilaallinen kuntoisuus ei suunnitelman aitovenäläiselle huolettomuudelle antanut mitään todellista tukea.”[i]

Vilppulan rintaman suojeluskuntajoukot 14.2.1918

Komppania Päällikkö Vahvuus
1. eteläpohjal. M. Laurila 117
2. eteläpohjal. Jääkäri Vähäpassi 113
3. eteläpohjal. Jääkäri Y. Könni 236
4. eteläpohjal. Jääkäri L. Oksanen 139
5. eteläpohjal. Jääkäri G. Lindholm 138
6. eteläpohjal. Jääkäri Y. Väinönheimo 153
7. eteläpohjal. Jääkäri K. Kuokkanen 99
8. eteläpohjal. Jääkäri E. Mäkinen 161
9. eteläpohjal. Jääkäri O. Peltokangas 140
1. hämäläinen V. Mikkola 140
1. hiihtokomennuskunta W. Burman 22
    Yht. 1,462 miestä

[ii]

Kuten ylläolevasta näkyy, niin komppanioita ei vielä oltu saatua järjestettyä pataljooniksi jatkuvien taistelujen vuoksi.

Vihollisen tavoite helmikuun jälkipuoliskolla

”Vihollisen toiminnan tarkoitusperänä helmikuun jälkipuoliskolla oli anastaa haltuunsa Haapamäen rautatiesolmu valtaamalla asemat Vilppulan luona ja siten katkaista yhteys läntisessä ja itäisessä Suomessa olevien valkoisten sotavoimien väliltä.”[iii]

Svetshnikovin käsky 14.2.1918

”Välittömästi helmikuun 13 p:nä kärsimänsä tappion jälkeen ryhtyi vihollinen uusiin toimenpiteisiin Vilppulan rintaman murtamiseksi. 14 p:nä antoi eversti Svetshnikov komendantti Stolboville, joka oli Ruoveden hyökkäykseen osaaottaneiden venäläisten joukkojen päällikkö, seuraavan käskyn:

»Kehotan mitä vakavammin Teitä suorittamaan tehtävänne ja hyökkäämään Ruovedelle. Käytettäväksenne lähetetään 200 punakaartilaista ja 6 tykkiä sekä kaikki muu, mitä olette anonut, siinä määrinkuin se on mahdollista. 15 ja 16 p:nä, osittain seuraavina päivinä, saatte mitä olette toivonut. Sitä paitsi lähetetään Korkeakoskelta Ruovedelle uusi punakaartilaisosasto mukanaan 6 konekivääriä ja Vilppulan hyökkäystä varten lähetetään Helsingistä panssarijuna, joka parhaillaan on Tampereen asemalla.

Toiminta Vilppulan asemaa vastaan alkaa 17 p:n aamulla, ja sentähden on tuiki tärkeätä, että tätä tuetaan hyökkäämällä Ruovedelle. Valloitettuaan tämän paikan tulee osasto alistettavaksi punakaartin alaiseksi, joka saapuu Tampereelta.

Korkeakoskelta lähetetään Pekkalaa vastaan panssariauto.»_”[iv]

Miten siinä sitten kävi

Ensin hyökkäysten alku viivästyi ja sitten hyökkäykset torjuttiin.

”Punaryssien johdon oli pakko todeta helmikuun hyökkäysliikkeen epäonnistuminen ja suunnitella hyökkäysliikkeen uusimista väkevämmin voimin ja perusteellisempien valmistelujen jälkeen, mikä myös tapahtui ns. maaliskuun hyökkäysliikkeen muodossa, joka aloitettiin maaliskuun 9-10 p:nä.”[v]

——

[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota IV; 1924; sivut 395-396

[ii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota IV; 1924; sivu 396

[iii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota IV; 1924; sivu 399

[iv] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota IV; 1924; sivut 399-400

[v] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota IV; 1924; sivu 401