Tekijä: Juhani Putkinen

Julkaistu

On siinä sähköjärjestelmä tiukilla

Olen kirjoittanut ennenkin siitä, että tuulivoima on haitallista sattumavoimaa.

Nyt on aika tarkastella talven 2018-2019 tilannetta. Tuulivoimahuijarit ovat väittäneet, että uudet korkeammat tuulimyllyt pyydystävät  kyllä tuulta silloinkin kun alempana ei tuule. Katsokaapa oheen liittämiäni kuvia – huomaatte, että ”ja katin kontit”.

Joulukuu 2018:

Tammikuu 2019:

Helmikuu 2019:

Maaliskuu 2019:

Tiedot ovat peräisin täältä. Sieltä voi jokainen hakea mieleiseltään aikaväliltä faktaa.

Kuvista näkyy millaista sattumavoimaa tuulivoima on. Erityisesti minun huomiotani kiinnitti helmikuun puolivälissä miten tuulimyllyt yhtäkkiä alkoivat tuottamaan noin 100 MW tehosta noin 1800 MW teholla. Siinä on sähköjärjestelmä ollut taatusti helisemässä. Kohta sitten tuulivoiman tuotanto putoaa lähes yhtä jyrkästi alas.

Siten sähköjärjestelmään joudutaan tekemään tämän erittäin kalliin sattumavoiman takia suuria investointeja, ettei järjestelmä kaatuisi. Kukapa ne investoinnit maksaisi, ellei suomalainen veronmaksaja ja sähkön kuluttaja.

Minun mielestäni tuulivoiman kaikenlainen tukeminen täytyy lopettaa ihan kokonaan.

Julkaistu

Kevätmyrsky (Kevadtorm) – sotaharjoitus Virossa

Sotaharjoitus alkoi maanantaina. Nyt joukot on perustettu ja ovat tehneet tavanomaiset harjoittelut ennen taistelua.

Huomenna lauantaina 1. Jalkaväkiprikaatin joukot suorittavat marssit varsinaiselle taisteluharjoitusalueelle Itä-Viroon – Narvan suuntaan kuten tositilanteessakin tekisivät.

Moottorimarsseihin osallistuu 40 eri kolonnaa, joissa korkeintaan 30 ajoneuvoa kolonnassaan. Ajoneuvojen välit noin 100 metriä. Huomenna on sotaväkeä liikkeellä ihan perusteellisesti, muina päivinä vähemmän.

Sotaharjoitukseen osallistuu myös 2. Jalkaväkiprikaatin joukkoja, Suojeluskunnan joukkoja, sekä liittolaisten joukkoja. Myös suomalaisia joukkoja osallistuu jälleen.

Sotilaita osallistuu sotaharjoitukseen yli 9000. Tavallinen jokavuotinen harjoitus. Viime keväänä vastaava harjoitus oli nimeltään Siil – minäkin osallistuin siihen. Silloin meitä oli oleellisesti enemmän. Sotaharjoitus päättyy 17.5.2019.

Lauantaita vasten yöllä liittolaisten rynnäkkökoneet harjoittelevat matalalla varsinaista taisteluharjoitusta varten.

Suomessakin pitäisi järjestää pitkiä ja suuria harjoituksia. Yhdellä puolella vähintään kokonainen sodanajan prikaati ja toisellakin puolella vähintään kokonainen sodanajan prikaati. Pienillä kuvitteellisilla joukoilla ei päästä harjoittelemaan todellisissa olosuhteissa. Jo pelkästään marssien harjoittelu ja suurten joukkojen liikkeiden koordinointi on opittava käytännössä, eikä vain teoriassa.

Julkaistu

Suomi oli otettava haltuun asevoimin (Jatkosota)

”Kun huhtikuussa 1944 oli varmistunut, että Suomen eduskunta tulisi selkeästi hylkäämään rauhanehdot, neuvostohallitus kallistui linjaan, että Suomea olisi kohdeltava kuten Saksan satelliitteja, mikä siis tarkoitti ehdottoman antautumisen vaatimusta. Stalin oli nyt päättänyt, että Suomi oli otettava haltuun asevoimin. Suomen armeija oli lyötävä maavoimien suurhyökkäyksellä Karjalan kannaksella ja Aunuksen Karjalassa. Näin luotaisiin mahdollisuus edetä Suomen tärkeimpiin asutuskeskuksiin, mm. Helsinkiin. Stalin uskoi, että Suomen puolustus ja poliittinen vastarinta luhistuisivat, kun Suomen kenttäarmeija lyötäisiin.

Suurhyökkäys Suomea vastaan alkoi 9./10.6.1944, kohta länsivaltain aloitettua Normandian maihinnousun. Eteneminen näytti aluksi sujuvan suunnitelmien mukaan. Viipuri vallattiin 20.6.1944, aikataulun mukaisesti, joskin käsketty Suomen armeijan päävoimien tuhoaminen jäi toteutumatta. Leningradin rintaman joukot saivat nyt käskyn tuhota Suomen armeijan Viipurin ja Kymijoen välisellä alueella sekä valmistautua sitten etenemään Suomen sisäosiin sekä Helsinkiin.”[i]

Leningradin rintaman joukot eivät kuitenkaan kyenneet tuhoamaan Suomen armeijaa, sillä Suomi saavutti suurenmoiset torjuntavoitot:

– Tali-Ihantalan torjuntavoitto;

– Torjuntavoitto Viipurinlahdella;

– Äyräpää-Vuosalmen torjuntavoitto;

– Torjuntavoitto U-asemassa;

– Ilomantsin torjuntavoitto.

——

[i] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 297

Julkaistu

Persu varapääministeriksi Suomeen?

Virossa se on nyt totta.

Viron pääministerinä jatkaa kepun Jüri Ratas.

Sisäministeri on EKREn Mart Helme. Mart Helme toimii myös pääministerin ensimmäisenä sijaisena, kun pääministeri on estynyt hoitamasta tehtäviään – esimerkiksi ulkomaanmatkan vuoksi.

Pääministerin toisena sijaisena toimii Kokoomuksen veljespuolueen Isänmaa Urmas Reinsalu, joka on varsinaisesti Viron ulkoministeri.

Niin, Viron hallituksessa ei ole yhtään demaria, kommaria eikä vihreää.

Toivottavasti Suomeenkin saadaan hallitus, jossa ei ole yhtään demaria, kommaria (vasemmistoliittolaista) eikä vihreää.

Minua ei haittaisi yhtään, jos Suomessakin varapääministerinä olisi persu. Pääministerin paikka olisi kuitenkin persulle liikaa – Suomen kansainvälisen yhteistyön vuoksi, esimerkiksi EUn suuntaan.

Kokoomus ja persut ovat melkoisen lähellä toisiaan, voivat hyvin olla samassa hallituksessa. Suomen Eduskunnassakin kokoomuslaiset ja persut tullevat olemaan vierekkäin istumajärjestyksessä. Kristillisdemokraatit ovat hyvin lähellä Kokoomusta toisella puolen. Hyviä yhteistyökumppaneita.

Nykyinen RKPn puheenjohtaja sen sijaan suorastaan yököttää minua – suunnilleen samaa porukkaa hirveiden kanssa.

Julkaistu

Oikeistohallitus olisi ehdottomasti paras Suomelle

Suomessa oli teoriassa oikeistohallitus – Sipilän hallitus – se kuitenkin Sipilän johdolla ”souti ja huopasi”, vatuloi, eikä ollut riittävän luja ay-mafiaa vastaan.

Oikea oikeistohallitus olisi kuitenkin ehdottomasti paras Suomelle:

  • vähemmän veroja
  • vähemmän julkista sektoria
  • vähemmän byrokratiaa
  • vähemmän tulonsiirtoja
  • enemmän kannattavia yrityksiä
  • korkeampi työllisyysaste
  • enemmän kannattavaa vientiä ulkomaille
  • korkeampi puolustusvalmius
  • parempi puolustuskyky
  • vähemmän haittamaahanmuuttoa
  • ihmiset saisivat itse päättää enemmän tulevaisuudestaan
  • vähemmän velkaa ja velanhoitokuluja
  • vähemmän syrjäytyviä
  • oikea terve kilpailu parantaisi palveluja ja alentaisi kustannuksia
Julkaistu

Viron ”persuhallituksen” ensimmäinen skandaali

Virossa uusi hallitus vannoi eilen virkavalansa ja astui virkaansa.

Jo eilen Viron presidentti Kaljulaid osoitti mieltään poistuen paikalta kun EKREn ministeri Marti Kuusik vannoi ministerinvalaansa.

Kuusikia syytetään lähisuhdeväkivallasta entistä puolisoaan kohtaan. Entinen puoliso kiistää syytöksen.

Kuusik erosi tänään ministerintehtävästä oltuaan yhden päivän ministerinä – ja keskittyy puolustamaan omaa nimeään ja mainettaan.

Minulla ei ole hajuakaan siitä onko Kuusik syytön vai syyllinen. Kukaan ei ole kuitenkaan ilmoittautunut todistajaksi Kuusikia vastaan.

Minulle tämä haisee ryssien operaatiolta Viroa vastaan.

Julkaistu

Nykyaikainen armeija on hyökkäysarmeija

Kotisivullani on vuosia ollut artikkeli Stalinin puheesta 5.5.1941 sota-akatemian henkilökunnalle. Siinä on ollut aiemminkin tärkein osa puheesta ja ihan tärkein lause myös englanniksi. Nyt löysin samasta tilaisuudesta pidetyistä puheista paremman suomennoksen. Lisäsin sen ja myös pätkän toisesta puheesta samassa tilaisuudessa. Koko artikkeli löytyy täältä.

Pätkä toveri Stalinin 1. puheesta vastaanotolla

”Ratsumiesten terveydeksi!

Olemme me heitä vähän vähentäneet, mutta vieläkin ratsuväen rooli on poikkeuksellisen suuri, eikä meillä sitä vähän ole.

Ratsuväen osa nykyaikaisessa sodassa on poikkeuksellisen suuri. Kun rintama on murrettu, ratsuväki kehittää menestystä. Se ajaa pakenevaa vastustajaa takaa ja kiilautuu murtokohtaan. Erityisesti se on tarpeen, kun vetäytyvää tykistöä ajetaan takaa, eihän sille saa antaa mahdollisuutta valita uusia tuliasemia ja jäädä niihin.”[iii]

Toveri Stalinin 3. puhe vastaanotolla

”Panssarijoukkojen kenraalimajuri puhuu.

Esittää maljaa Stalinin rauhanulkopolitiikalle.

Toveri Stalin: Antakaapa kun korjaan.

Rauhanpolitiikka on taannut maamme rauhan. Rauhanpolitiikka on hyvä asia. Näihin aikoihin asti olemme pitäytyneet puolustuksessa, mutta vain kunnes olemme saaneet armeijamme aseistettua uusiksi ja varustettua armeijan nykyaikaisin taistelukeinoin. Vaan nyt kun armeijamme on rakennettu uusiksi ja kalustettu nykyaikaiseen taisteluun kelpaavalla tekniikalla, nyt kun olemme vahvoja, on siirryttävä puolustuksesta hyökkäykseen.

Maatamme puolustaessamme meidän on toimittava hyökkäävästi. Puolustuksesta on siirryttävä hyökkäystoimien sotilaspolitiikkaan. Meidän on pakko uudistaa kasvatuksemme, propagandamme, agitaatiomme ja lehdistömme hyökkäyshengessä. Punainen armeija on nykyaikainen armeija, ja nykyaikainen armeija on hyökkäysarmeija.”[iv]

[iii] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 275

[iv] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 276

Julkaistu

Leningradin sotilaspiiri valehteli Suomen tappiot

Virallinen Venäjä valehteli Suomen tappiot Talvisodassa moninkertaisiksi todellisiin tappioihin nähden – noin kolme kuukautta Talvisodan jälkeen.

”(käsin:) Julkaistu 3.6.40 (Pravda, No. 153)

Leningradin sotilaspiirin esikunnan tiedonanto.

Suomessa on ilmoitettu virallisesti, että Suomen menetykset Suomen ja Neuvostoliiton konfliktissa olivat 66 400 henkeä, joista 2594 upseeria, 11564 aliupseeria ja 52 248 sotilasta. Kaatuneita oli 19 576, kadonneita 3263 ja haavoittuneita 43 ja puoli tuhatta henkeä. Suomalaisten mielestä tappiot olivat erityisen kovat sodan viimeisen viikon aikana taisteluissa Karjalan kannaksella ja Laatokan luoteispuolella.

Leningradin sotilaspiirin esikunta katsoo velvollisuudekseen ilmoittaa, että yllä esitetyt sotilasviranomaisten viralliset ”tiedot” vääristävät karkeasti suomalaisten tappioita Neuvostoliiton ja Suomen konfliktin [Talvisota – jpu] aikana. Itse asiassa suomalaiset menettivät taisteluissa kaatuneina yli 70 tuhatta henkeä, ja jos otetaan haavoihin kuolleet vähintään 15 000 henkeä, menettivät suomalaiset yhteensä vähintään 85 000 miestä kaatuneina. Suomalaisten menetykset haavoittuneina ovat yli 250 000 henkeä.

Näin ollen, mikäli Suomen armeijan vahvuuden konfliktin aikana olleen 600 tuhatta henkeä, joista taistelukykyisiksi voidaan katsoa parhaassa tapauksessa kaksi kolmannesta armeijasta, voidaan päätellä suomalaisten menettäneen armeijansa lähes koko taistelukelpoisen osan. Itse asiassa suomalaiset olivat konfliktin lopulla jo aivan armeijattomia. Tällä oikeastaan selittyykin se, että voitoistaan meteliä pitäneet suomalaiset, jotka väittävät Neuvostoliiton armeijan kärsivän Napoleonin armeijan kohtalon Venäjällä, jos vain saavat jotakin apua ulkomailta, onkin pakotettu antautumaan heti Neuvostoliiton joukkojen ensimmäisen (käsin lisätty: vakavan) iskun päätteeksi (vedetty yli: kolme kuukautta konfliktin alun jälkeen, käsin korjattu:) Karjalan kannaksella huolimatta siitä, että ovat saaneet huomattavasti apua Norjalta, Ruotsilta, Englannilta, USA:lta, Ranskalta ja muilta mailta.

Suomalaiset kirjoittavat suurista tappioistaan ”Karjalan kannaksen taistelujen aikana” konfliktin viimeisinä viikkoina, mutta eivät kerro, paljonko he näiden taistelujen aikana ovat menettäneet. Leningradin sotilaspiirin vahvistamattomien tietojen mukaan pelkästään helmikuun 11. päivän jälkeen, jolloin Neuvostoliiton joukot aloittivat hyökkäyksensä Karjalan kannaksella, aina maaliskuun 12. päivään eli konfliktin päättymiseen asti, suomalaiset menettivät kaatuneina päivässä keskimäärin vähintään 2 tuhatta henkeä.

Esikunta on pakotettu julkistamaan tietonsa tehdäkseen lopun Suomen, Euroopan ja Amerikan lehdistön järjestelmällisesti levittämistä, Neuvostoliiton ja Suomen konfliktin ajan suomalaisten todellisia menetyksiä koskevista naurettavista valheista.

Delo 580, sivut 150-151.”[iv]

Ylläoleva on Venäjän virallinen valhe Suomen tappioista Talvisodassa – noin kolme kuukautta sodan päättymisen jälkeen. Katsotaanpa millaisia lukuja löytyy suomalaisista sotahistoriaa koskevista teoksista.

Suomen miestappiot 1939-40: Kaatuneita 21 396; Lopullisesti kadonneita 1 434; Haavoittuneita 43 557; Yhteensä noin 66 400.[v]

Tässä on esitetty yksi kappale artikkelista Venäläinen valehtelu.

[iv] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 218

[v] Suomi 85 – Itsenäisyyden puolustajat – Rintamalla (Ohto Manninen); 2002; sivu 113

Julkaistu

”Ei ole käskyjä” – joten Venäjä ei hyökännyt

Otsikossa on yksi sotahistorian kirjoituksen dilemmoista.

Sotahistoriaa kirjoitettaessa arvokkaimpia dokumentteja ovat alkuperäiset arkistodokumentit. Se komentaja käski sinä päivänä tekemään sitä ja sitä.

Jos jotakin on vain tapahtunut, niin se ei ole niin arvokas todiste kuin, että löytyy arkistosta käsky, josta ilmenee kuka on sen hyökkäyksen, tms. käskenyt.

Venäjää koskien tämä on erityinen ongelma, sillä tärkeät arkistot eivät yleensä aukene edes puoli vuosisataa tapahtuman jälkeen puolueettomille tutkijoille. Siten joudutaan kokoamaan faktaa kuten tuhansia paloja käsittävää palapeliä.

Edellä mainittuun ongelmalliseen ”teräsbetonipatoon” on kuitenkin silloin tällöin ajoittain tullut pieniä ”halkeamia”, joista alkuperäisdokumentteja on päässyt vuotamaan tutkijoiden käsiin.

Yksi sellainen ”halkeama” oli kun neukkula kemahti ja juopon presidentti Jeltsinin aikana jotkut tutkijat pääsivät lähinnä vahingossa satunnaisesti penkomaan joitakin arkistoja lyhytaikaisesti. Silloinkaan eivät suinkaan kaikkia arkistoja. Hyvin monet arkistot ovat Venäjällä edelleen tiukasti suljettuja koskien vaikkapa vuotta 1941. Mitä kaikkea silloin tapahtui ja kenen käskystä?

Jokainen ”vuoto” on arvokas ja auttaa kasaamaan palapeliä nimeltään historiallinen totuus. Tietysti pitää koko ajan olla tarkkana, että ei erehdy luulemaan väärennettyä dokumenttia aidoksi.

Talvisota on sotahistoriassa jo yleisesti ottaen selvää ”pässinlihaa” – mutta sieltäkin puuttuu usein niitä alkuperäisiä arkistodokumentteja.

Siksi muutaman päivän kuluessa nettiin ripustamani neljä alkuperäistä käskyä ovat arvokkaampia kuin moni niitä lukeva tietääkään:

Voroshilov alkoi johtaa sotatoimia Suomea vastaan 9.12.1939

Ylipäällikön käsky 9.12.1939 8. Armeijalle

Ylipäällikön käsky 10.12.1939 14. armeijalle ja Pohjoiselle laivastolle

Ylipäällikön käsky 10.12.1939 9. Armeijalle

Tässä ei tietenkään ole kaikki, mutta on nimenomaan konkreettisia käskyjä, joista ilmenee Venäjän tavoitteita.

Ilmenee myös jopa divisioonan resoluutiolla mitä minkin divisioonan piti saada aikaiseksi. Tiedetään mitä ne tekivät, mutta nyt on olemassa myös ne kysytyt käskyt.

Kyseessä eivät olleet Venäjän armeijan lomalaiset, jotka olivat eksyneet Suomen alueelle – kuten nyt väitetään olevan Ukrainan alueella.

Julkaistu

Ylipäällikön käsky 10.12.1939 9. Armeijalle

Kun Venäjän sotatoimet Suomea vastaan Talvisodassa eivät sujuneet suunnitellusti, niin Venäjän puolustusministeri otti Ylipäällikkönä sotatoimet johtoonsa. Pääsotaneuvoston jäsen Stalin kuului Vorošilovin esikuntaan poliittisena jäsenenä.

Käskyn teksti

Venäläinen arkistodokumentti

”Pikana Koodikielellä Esikuntapäälliköiden kautta
9. armeijan komentajalle
Kopiot: 14. armeijan komentajalle, 8. armeijan komentajalle, 7. armeijan komentajalle

Kartta 420 000, 1000 000

1. Vastustaja yrittää 9. armeijan rintamalla pidätellä joukkojemme hyökkäystä erillisin pataljoonin.
2. 9. armeijan joukot ovat edenneet Kuolajärvelle, Suomussalmelle ja Nurmijärvelle.
3. 9. armeijan oikealla puolella 14. armeija on miehittänyt Petsamon ja Luostarin sekä on saanut tehtäväkseen vallata Rovaniemen ja Kemin kaupungit.

Vasemmalla puolella 8. armeija on edennyt Megrijärvelle (10 km. Ilomantsin pohjoispuolella) Tolvajärvelle ja Loimolan aseman itäpuolelle sekä hyökkää Pitkärantaa kohti vallatakseen Sortavalan kaupungin.

4. 9. armeijan sotatoimien päätehtävä on vallata Oulun ja Kajaanin kaupungit. Tämän vuoksi:
122. tarkka-ampujadivisioonan on hyökättävä Kemijärven ja Rovaniemen suuntaan ensimmäisenä päämääränään Kemijärven alueen haltuunotto.

Muilla divisioonillaan armeija hyökkää:
163. divisioonalla Puolangalle varmistaen sivustansa Taivalkosken ja Pudasjärven suuntiin;

54. divisioonalla Kontiomäen aseman suuntaan, jonne pysähtyy.

Koko 44. divisioona on purettava Vienan Kemin asemalla ja toimitettava nopeasti Uhtualle sekä edelleen 163. divisioonan perään.

5. 9. armeijan ilmavoimien on:
a) toimittava tiiviissä yhteistyössä armeijan maavoimien kanssa tuhoten vastustajan elävää voimaa;
b) tuhottava Kontiomäen ja Oulun rautatiesolmut sekä järjestelmällisin hyökkäyksin estettävä rautatieliikenne mainittujen paikkojen kautta;
c) hävitettävä kaikki rautatiesillat, myös suuret;
d) suojattava armeijan joukkojen hyökkäystä.

6. On otettava huomioon, että saavuttuaan Rovaniemen seudulle 122. divisioona siirtyy 14. armeijalle.

7. Jalkaväkemme liikehdintään ehdottomasti tykistötulen suojassa on kiinnitettävä erityistä huomiota, ja jalkaväen kärkijoukkojen mukana on oltava 45- ja 76-millistä rykmentintykistöä.

Armeijan insinööri- ja rakennusjoukoista on koottava erityisiä sulkuosastoja.

8. armeijan toimintarajat: 14. armeijan kanssa – Apatityn asema, Pelkosenniemi (kummatkin 14. armeijalle)
9.armeijan kanssa – Maaselän asema, Pielisjärvi, Kuopio (kaikki 8. armeijalle)

9. Armeijan esikunnan operatiivinen ryhmä on Suomussalmella.

10. Tämän ohjeen saamisesta ja jaetuista käskyistä on raportoitava.

Ylipäällikkö – Vorošilov, Pääsotaneuvoston jäsen – J. Stalin, Yleisesikunnan päällikkö – B. Šapošnikov

No. 0362

10 joulukuuta 1939 19.20

Delo 578, sivut 134-135.”[i]

Lisätietoa

163. divisioonan ja 44. divisioonan kohtaloista löytyy täältä.

Suluissa on kyseisen osion kirjoittaja.

[i] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivut 186-187