Tekijä: Juhani Putkinen

Julkaistu

Mikä on Suomen prioriteetti?

Välillä pitäisi pysähtyä miettimään erilaisia prioriteetteja.

Esimerkiksi sitä, että onko Suomen prioriteetti numero yksi säilyttää itsenäisyys, vaiko olla maailman vähiten velkaantunut maa. Vaiko ehkä onnellisimmalta näyttävä maa?

Suomen pääministerinä toimi vuosina 1932-1936 T. M. Kivimäki. Kivimäen ”kitsaana” valtionvarainministerinä toimi H. M. J. Relander. Samaan aikaan Suomen pankin pääjohtajana toimi myöhempi tasavallan presidentti Risto Ryti.

Tällä kaudella olisi, nyt jälkiviisaasti, tullut panostaa Suomen puolustuskykyyn tulevaa Talvisotaa varten. Siis suunnitella miten Suomea tullaan tarvittaessa puolustamaan, millaisia materiaalisia resursseja tullaan tarvitsemaan ja tehdä tilauksia – mm. tykistöä ja tykistön ampumatarvikkeita. Ne olisivat sitten olleet olemassa kun oli tarpeen puolustaa Suomen itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta mm. Kollaalla, Summassa ja Taipaleessa. Miehet olisi myös ennätetty kouluttaa käyttämään uutta varustusta tehokkaasti.

En halua tässä syyttää pelkästään edellä mainittuja henkilöitä – pois se minusta – myös jatkossa mm. valtiovarainministeri Väinö Tanner ja pääministeri Cajander ovat toki osasyyllisiä, mutta maanpuolustus on rakennettava pitkäjänteisesti. Puolustuskykyä ei polkaista esiin hetkessä.M. Kivimäki kertoo muistelmissaan Suomalaisen poliitikon muistelmat seuraavasti: ”Pysyvän luottotarpeen tyydyttämiseksi oli välttämätöntä, että myös muita entisiä valtion velkoja maksettiin, ja Suomen Pankki menettelikin tässä suhteessa niin, että Suomi alkoi ennen pitkää olla vähimmin velkaantunut maa maailmassa.

Oman talouspolitiikkamme ja maailmantaloudessa ilmenevän jatkuvan helpottumisen ansiosta pulakausi oli vähitellen siirtymässä historiaan.”[i]

Oliko Suomen prioriteettina olla ”vähimmin velkaantunut maa maailmassa”, vaiko säilyä itsenäisenä valtiona säilyttäen alueellisen koskemattomuutensa?

Entäpä nyt – mikä on Suomen prioriteetti? Pyrimmekö jälleen olemaan vähiten velkaantunut maa maailmassa, pyrimmekö näyttämään rikkailta rakentamalla pröystäileviä pytinkejä, pitääkö meillä kaikilla olla uudet suuret hienot autot (yms.), vai pitäisikö meidän panostaa enemmän rakkaan isänmaamme puolustukseen – varsinkin kun itänaapuri jälleen varustautuu voimakkaasti, siellä ei ole demokratiasta tietoakaan ja se pullistelee sen kuin ennättää?

Tämä kysymys on sitäkin aiheellisempi kun Suomi valitettavasti hävittää parhaillaan täysin käyttökelpoista puolustusmateriaalia valtavia määriä ja on tehnyt idioottimaisen päätöksen luopua jalkaväkimiinoista.

 

Lainataan vielä Kivimäkeä: ”Puheena olevan esityksen lopullisesta hylkäämisestä sain sen opetuksen, että taloudellisesti vaikeiden aikojen varalta perustettiin sittemmin 1 miljardiin kasvanut suhdannerahasto. Jatkosodan aikana se jouduttiin kuitenkin käyttämään loppuun, eikä sellaista ole myöhemminkään saatu monista puheista huolimatta edes korkeasuhdanteiden vallitessa perustetuksi.”[ii]

Entäs jos sekin suhdannerahasto olisi käytetty ennen Talvisotaa Suomen puolustuskyvyn kohottamiseen – olisiko arvokas Karjala meidän hallussamme, vai Venäjän miehittämänä kuten se nyt on?

—–

[i] T. M. Kivimäki, Suomalaisen poliitikon muistelmat, 1965, sivut 78-79

[ii] T. M. Kivimäki, Suomalaisen poliitikon muistelmat, 1965, sivu 81

Julkaistu

Israel ampui alas Syyrian hävittäjän

Syyrian hävittäjä lensi 2 km Israelin puolella, joten Israel ampui koneen alas. Se putosi Syyrian puolelle.

Kone ammuttiin alas Patriot ilmatorjuntaohjuksella.

Lähde.

Näin pitääkin tehdä kun vihamielisen valtion kone tunkeutuu ilmatilaan.

Julkaistu

Venäjä valloitti Groznyin 1995

Venäjän joukot tunkeutuivat Tshetsheniaan kolmesta suunnasta 11.12.1994. Ensimmäinen Tshetshenian sota oli virallisesti alkanut. Venäläisen kenraali Troshevin muistelmista: ”Tshetshenian pääkaupunkia ympäröi kolme puolustusrengasta. Seurasi yksi Venäjän armeijan kaikkein raskaimmista tappioista Toisen maailmansodan jälkeen. Hävitettiin kokonaiset keskustan suuntaan liikkuneet kolonnat. Maikopin prikaati kaatui lähes täysivahvuisena, mutta Pavel Gratshov (Jeltsinin Venäjän puolustusministeri – jp) julisti, että Venäjän sotilaat kuolevat ”hymy huulilla”.”

Viron Puolustusvoimien Sõdur lehdessä 4/2004 on pitkä artikkeli Venäjän vuodenvaihteen 1994/1995 hyökkäyksestä Groznyyn. Artikkelin kirjoittaja joutuu kuitenkin toteamaan, ettei täsmällisiä numerotietoja ole mahdollista antaa, koska eri lähteistä saa erilaisia tietoja: ”Varmasti voi sanoa, että 131. prikaati lakkasi olemasta taistelujoukko. Venäläiset ovat yksimielisiä panssariajoneuvojen menetyksistä, siten lasketaan, että 131. prikaati menetti kaupunkiin tunkeutuessaan 26 panssarivaunusta 20 ja 120 panssaroidusta ajoneuvosta 102 (Knezys &Sedlickas 1999: 101; Antipov 1998: 151; Novitshkov ja toiset 1995: 52; Kulikov & Lembik 2000: 88).

1. tammikuuta oli selvää, että Venäjän armeija oli kärsinyt hävittävän tappion. Rynnäkköön Groznyitä vastaan oli osallistunut lähes 6 000 miestä ja 350 panssariajoneuvoa. Taistelujen kuluessa tshetsheenit olivat lyöneet rivistä 200 panssariajoneuvoa, joista 25 sotasaaliiksi (Knezys & Sedlickas 1999: 102-103).

Shamil Basajev vahvisti, että tshetsheenit olivat uudenvuodenyön taisteluissa ottaneet 150 vankia ja hävittäneet 221 Venäjän panssariajoneuvoa (Gall & de Waal 1997: 387-388). Venäjän puolustusministeri Gratshov tiedotti myöhemmin, että Venäjän menetykset kaatuneina operaation siinä vaiheessa nousivat 534:n.

Vaan 1.1. illalla Tshetshenian pääesikunnan päällikkö Aslan Mashadov tiedotti, että 800-1 000 venäläistä sotilasta sai surmansa ja 81 otettiin vangiksi Groznyin taisteluissa (Knezys & Sedlickas 1999: 103). Kenraali Kulikovin tietojen mukaan Venäjän menetykset uudenvuodenyönä olivat 1 500 miestä kuolleina ja kadonneina (Kulikov & Lembik 2000: 88).

Myös Venäjän kansanedustajat Groznyissa arvioivat Venäjän menetyksiä uudenvuodenyönä 1 500 kaatuneeseen. Kaatuneiden määrä saattoi olla vieläkin suurempi, Venäjän joukoissa puhuttiin paikan päällä 2 000 kaatuneesta (Gall & de Waal 1997: 15-16). – – Venäläisten tuli vielä käydä kaksi kuukautta kovia taisteluita, ennen kuin he kykenivät lopuksi valloittamaan Groznyin.

Kaupunki oli siihen mennessä pommitettu raunioiksi. Yksi tarkkailija laski 4 000 pomminräjähdystä tunnissa – se oli voimakkain pommitus Toisen maailmansodan jälkeen. Viimeinen osa Groznyista (Tshernoretshje) valloitettiin 6.3.1995, sen jälkeen kun tshetsheenit olivat päättäneet vetää viimeisen aktiivisen (Shamil Basajevin) yksikön kaupungista.”

Huomioitakoon vielä, että venäläisten lähteiden mukaan tähän hyökkäykseen lähteneisiin joukkoihin kuului kaiken kaikkiaan yli 15 000 miestä, noin 200 panssarivaunua, yli 500 BMP:tä ja BTR:ää, 200 kenttätykkiä ja kranaatinheitintä. Gratshovin mukaan koko Tshetshenian valloitusoperaatioon lähti alun alkaen 23 800 miestä, mutta joukkojen määrä kasvoi maaliskuuksi 58 000 mieheen (Faurby & Magnusson 1999: 76-77).”

Edellä oleva on lyhyt pätkä pitkästä artikkelistani. Se löytyy täältä tarkkoine lähdeviitteineen.

Julkaistu

Suur-Suomi

Pravdassa 3.12.1939 oli koko sivun kokoinen kartta, jossa näytettiin uudet Suomen rajat. Se oli Suur-Suomi, josta Venäjä oli tehnyt sopimuksen Suomelle asettamansa nukkehallituksen kanssa. Vinoviivoitettu alue kartassa oli uutta Suomelle lahjoitettua aluetta – viralliseen Tarton rauhan rajaan nähden.

Ajatuksena Venäjällä oli tietenkin liittää Suomeen Vienan-Karjala ja Aunuksen-Karjala, mutta samalla liittää koko se Suur-Suomi Venäjään – Moskovasta johdetuksi kommunistiseksi diktatuuriksi.

”Neuvostohallitus ja kansanhallitus solmivat olosuhteisiin nähden uskomattoman ripeästi valtiosopimuksen, jossa tehtiin laajakantoisia alueellisia järjestelyjä. Moskovassa joulukuun toisena päivänä allekirjoitetun sopimuksen mukaan Neuvostoliitto luovutti Suomelle Itä-Karjalan pääasiallisesti karjalaiset osat, toteuttaen näin ’Suomen kansan vuosisataisen toiveen’. Suomi puolestaan luovutti hyvää maksua vastaan tiettyjä alueita Kannakselta, Suomenlanden saaria sekä Hangon vuokralle. Sopimukseen sisältyi myös tärkeä pykälä sotilaallisesta avunannosta ja yhteistyöstä ja se oli määrä ratifioida Helsingissä mahdollisimman pian.”

Niin, Venäjä solmi hienon Avunannon ja Ystävyyden sopimuksen ”Suomen kansanhallituksen” kanssa, luovutti sille suuren määrän suomenheimoista aluetta – ja samaan aikaan kävi imperialistista valloitussotaa Suomen laillista hallitusta ja oikeaa Suomen kansaa vastaan.

”Krasnaja Zvezdan pääkirjoitus ’Ystävyys ja rauha’ joulukuun neljäntenä päivänä julisti jo, että ennen taisteluita oli väitetty Suomen armeijan kykenevän pitkäaikaiseen vastarintaan. Jo ensimmäiset taistelupäivät olivat kuitenkin osoittaneet tämän väitteen hiekalle rakennetuksi. Tuskin olivat Puna-armeijan sotilaat ylittäneet rajan, kun Suomen kansa nousi ja kansanhallituksensa johdolla siirtyi Neuvostoliiton ja muiden Baltian maiden rinnalle Itämeren rauhaa ja turvallisuutta ajavien valtioiden joukkoon. Puna-armeijalla oli vapautustehtävä ja se auttoi vapauttamaan Suomen kansan ’vararikon tehneiden helsinkiläisten vallanpitäjien likaisista käpälistä’.”

Tarkat lähdeviitteet löytyvät täältä.

Siis, Suur-Suomea ei suinkaan halunnut Suomen valtiojohto, vaan kommunistit ja Venäjä. Toki vain työkaluna Suomen liittämiseksi Venäjään.

Julkaistu

Marski pysäytti Talvelan salamasodan 21.7.1941 saavutuksiin

21.7.1941 Karjalan Armeija vapautti Salmin – kävi todellista salamasotaa Laatokan pohjoispuolella. Marski esti salamasodan jatkamisen siellä antamalla 24.7. käskyn pysäyttää eteneminen Tuuloksen ja Vieljärven itäpuoliselle tasalle. Varsinkin VI Armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Paavo Talvela oli pysäytyksestä erittäin pahoillaan ja yritti saada lupaa jatkaa etenemistä (samoilla lämpimillä eteneminen olisi ollut helppoa ennen kuin vihollinen ennättää pureutua puolustukseen). Talvela on kirjoittanut asiasta perusteellisessa päiväkirjassaan useassa kohtaa, esimerkiksi. ”Me jäämme siis edelleen paikoillemme. Se on harmillista ja kiusallista, sillä jokainen päivä vahvistaa vihollista, ja hyökkäys on sitä verisempi ja vaikeampi, mitä myöhemmin se tehdään.”

Talvela yritti vähän väliä saada lupaa jatkaa hyökkäystä, mutta tuloksetta.

Elokuun 16. päivä: ”Olemme saaneet käydä ikävää puolustustaistelua. Kun tappiomme komean hyökkäyksen aikana olivat yhteensä 3 500 miestä, ne ovat nousseet nyt puolustustaistelussa 7 000 mieheen. Paljon näitä pienemmillä menetyksillä olisimme saavuttaneet lopullisen tavoitteemme, jos meidän olisi vain annettu hyökätä sinne.”

Koko artikkelini Laatokan Karjalan vapautuksesta Venäjän miehityksestä on luettavissa tarkkoine lähdeviitteineen täältä.

Julkaistu

Punakapina oli poliittinen järjettömyys

”Puolustusministeri Jussi Niinistön mielestä punakapinan aloittaminen oli suurin viime vuosisadalla tehty virhe: – Se oli suoraan sanottuna poliittinen järjettömyys. Kapina kansanvaltaa vastaan johti tuhansien suomalaisten kuolemaan, mittaamattomiin inhimillisiin kärsimyksiin ja suuriin taloudellisiin vahinkoihin.” (Vapaussoturi 3 (310) 2018, sivu 51)

Se punakapina tapahtui Suomen Vapaussodan aikana.

Julkaistu

Merisodan pikkujättiläinen (kirja)

Vuonna 2015 on ilmestynyt kirja Suomen Merisodan pikkujättiläinen. Kirjan on kirjoittanut Jyrki K. Talvitie ja kuvittanut Kalevi Keskinen.

Kirjassa on runsas kuvitus merisotaan liittyvästä kalustosta ja henkilöistä. Yksittäisistä taisteluista ja muista tapahtumista on kohtalaisen hyviä kuvauksia.

Valitettavasti suuremmista ja tärkeämmistä tapahtumista kuten itse sodista on kirjoitettu sitä samaa suomettunutta venäjämielistä jargonia, johon on saatu tottua pitkän, syvän ja synkän suomettumisen aikana.

Vapaussodasta käytetään nimiä Vapaussota ja Sisällissota, viimeksi mainittua selvästi enemmän – vaikka kyseessä oli nimenomaan Suomen ja Venäjän välinen sota, joka päättyi pitkien ja vaikeitten rauhanneuvottelujen jälkeen Suomen ja Venäjän välillä solmittuun Vapaussodan rauhansopimukseen.

Talvisodan syttymisestä kerrotaan taas valhe siitä kuinka Venäjä irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen ennen hyökkäystään. Valhe siksi, ettei kerrota totuutta, ettei hyökkäämättömyyssopimusta, jatkosopimuksineen voinut noin vain irtisanoa ja heti hyökätä. Oikein olisi ollut kertoa:

Venäjä hyökkäsi rikollisesti Suomen kimppuun 30.11.1939 rikkoen Suomen ja Venäjän välillä voimassa ollutta hyökkäämättömyyssopimusta, Tarton rauhansopimusta ja sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä – esittämättä minkäänlaista uhkavaatimusta ja julistamatta sotaa.

Jatkosota kirjan mukaan vastaavasti vain syttyi, eikä sen syttymisestä kerrottu oleellisimpiä yksityiskohtia, joiden mukaan Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan, joka oli erillissota.

Oikeastaan kaikkein törkeintä on pitkin koko kirjaa toitottaa Venäjän motiiviksi rikoksilleen ”Pietarin turvallisuus”. Ei puolella sanallakaan mainita Venäjän olleen ja olevan imperialistinen valtio ja sen olevan sotien todellinen syy. Venäjän tavoitteista tällä suunnalla voi lukea täältä.

Positiivista on, että kirjassa sentään todetaan Suomen saavuttaneen Jatkosodassa torjuntavoitot ja siksi jääneen itsenäiseksi valtioksi. Torjuntavoitoista voi lukea hyvät kuvaukset täältä, täältä ja täältä.

Julkaistu

Sataispa vettä – vaan ei sada

Lämpötila on varjossa 29,6 astetta, ilmankosteus 29%.

Sään kiroamisesta ei ole mitään hyötyä, se on mikä on. Kuivaa on taas ollut pitkään ja näyttää jatkuvankin kuivana.

Sade olisi hyvä asia myös marjojen ja sienien kannalta.

On kuitenkin niin tukalan kuumaa ulkona, ettei viitsi mennä edes tanssimaan sadetanssia. 🙂

Julkaistu

Sattumavoima lopetettava ja ydinvoimaa lisää

Aamulla kurkistin paikallissääennusteen ja näytti, ettei Suomessa juurikaan tuule. Niinpä sitten vilkaisin miltä Sähkömarkkinoiden tila oikein näyttääkään.

No sehän näytti mitä arvasinkin. Tuulivoiman tuotto 13.7.2018 klo 8.33 oli peräti 7 MW. Kun Suomeen on valitettavasti rakennettu sitä sattumavoimaa nimellisteholtaan yli 1500 MW, niin tuulivoiman ”hyötysuhde” oli alle 0,5%. Surkeinta on, että sitä haitallista sattumavoimaa rakennetaan yhä lisää suomalaisten veronmaksajien ja sähkön kuluttajien riesaksi.

Sähkön kulutus Suomessa oli kyseisenä hetkenä 8557 MW ja sähkön tuonti Suomeen 2371 MW. Sähkön markkinahinta oli 57,05 €/MWh.

Tämä kesä on ollut melkoisen kuiva vesivoiman kannalta. Jos Norjan vesialtaisiin ei sada kunnolla vettä syksyllä, niin talvella sähkön hinta nousee pilviin ja voi aivan hyvin tulla hirmuinen puute sähköstä.

Kannattaa huomata sekin, että Norjassa jo joka toinen myyty auto on sähköauto. Niiden lataamiseenkin tarvitaan sähköä, eikä Norjasta välttämättä aina liikene sähköä myyntiin kysyntää vastaavasti.

Suomeen pitää ehdottomasti rakentaa lisää ydinvoimaa jo rakenteilla olevien lisäksi vähintään Loviisa 3, OL4 ja Vaasa 1.