Perkins moottori.

Harvoin täällä käsitellään moottoriasioita, nyt käsitellään.

Minulla on Perkins-moottoreista pääasiallisesti ja vain hyviä kokemuksia.

Transit pakettiauto, Helsingissä elellessä kalastusveneessäni oli marinoitu Perkins. Äärettömän luotettava kone ja yllättävän monessa autossa käytetty, jopa entisen Neuvostoliiton ”Mosseissa” käytetty 1750ccm moottori.

Olen sellaisen ihmeteonkin nähnyt kun Helsingissä T-kaijassa eräs lohiveneen omistaja purki Perkinssinsä ”kaijalle”; aloitti aamusella kampiakselin liuskojen vaihdon ja lähti iltahämärissä pyyntiin.

Koettakaahan nykypäivän kaiken osaajat tehdä sama.

 

Kesäaamu.

Tässä kävimme Mirrin kanssa lehden haulla; ah miten hienoa helteiden jälkeen ja raikasta (+11,5), tämä kesäaamun ilma onkaan. Nyt jo hieman hämärämpää, pian taas otsalamppua tarvitaan.

Kaurislauma haukkui meidät pataluhaksi kun julkenimme häiritä heidän aamuhämäriä puuhiaan. Neljä näkyi olevan.

Vuorokauden aamutunnit ovat vuorokauden hienoimpia helmiä, vuodenajasta riippumatta.

Henkilökohtaisesti minusta olisi päivän pilaamista, ellei aamulla heräisi aikanaan. Markkinakauppiasaikani reliktinä, jäänteenä ovat nämä automaattiset aikaisherätykset ilman herätyskelloa, asiallisesti ottaen se kello pilaisi osittain aamun; luontainen päivärytmi se on jotain.

Tulihan se peräkärry sitten hommattua.

Tämmöinenhän se uusi kärry nyt sitten 125cm korkealla kuomulla on. Sinne mahtuu Ace huoltoon viemistä varten, sinne mahtuvat Kiimassuolle menevät roinat.

Vaan se tuo hinta ei mitenkään mieltäni miellyttänyt; vaan pakko.

No, meidän perheessä tapana on ollut; iso hankinta, isot säästöt elämisessä, paitsi ruuassa.

Tarvitaankohan aina elämässä mitä mieleen johtuu. Tähän kategoriaan laittaisin kaikenlaiset härpäkkeet mitkä ihmisen elämiseen eivät kuulu; kaiken maailman viihtyvyyslelut yms.

Arkielämä on arkielämää ja se välttämättä vaatii maaseudulla tietyt koneensa ja laitteensa.

Wanha Petra petti.

Vain runsaat 25 vuotta vanha Petrani petti, ei muuten mutta pohjavaneeristaan. Kaikki muu kunnossa mutta tuo pohja.

Toisaalta, nykyisen mönkijäni kuljettamiseen sen kuomu on liian matala.

Pitkään harkitsin ja sitten päädyin ehkä uuden peräkärryn hankintaan; se kun meidän perheessä on ihan pakollinen.

Kiinalaisvalmisteisia saisi halvalla … mutta, se teräksen laatu?

Tietysti merkkiperäkärryjäkin aika asialliseen hintaan 125cm kuomulla on saatavilla mutta silti jäljet johtavat varsin usein Kiinaan.

Asioita tutkiskellaan.

Ne pienet varpuslinnut yms.

Pihakameroideni kertomana, ilahduttavaa on, että mm pikkuvarpunen on sitten kevään lisääntynyt ihan ilahduttavasti.

Västäräkkejäkin ilmaantunut mukavasti lisää.

Aamusella naureskelin noita variksia eilen illalta;  vaimo kun heitti pikkuisen homepilkuilla olleita ohraleipiä sellaisenaan, variksilla ilmeni kaksitahoinen ”saaliin” hyväksikäyttö. Ensin pilkottiin maahan ja sitä poimittiin nokkaan ja lennettiin …? Olisikohan toinen pesintä?

Sitten tuo paloittelutekniikka, lintu seisoi leivän päällä ja hakkasi ja repi nokallaan sopivia paloja. Varis on älykäs lintu.

 

 

Mirri ja helle.

Se tuo Mirri on uskomattoman kekseliäs itseään viilentääkseen.

Artikkelikuvassa Mirri sisäänkäyntimme betonirapuilla; ei vieläkään poikkeuksellinen säätila, Mirristä päätellen.

Näkemykseni mukaan, ei Mirrikään tämmöisistä helteistä perusta. Kuvanottohetkellä lämpötila +24 astetta.

Se tämä helle.

Tuntuu, ettei tämä lopu lähes koskaan. Kala on häviksissä, ulkotyöt seis, no, meillä eivät sentään ”nurmikot”  pala, rakennettuja kun eivät ole.

Ryytimaatakin pitää kastella kanankakkavedellä, vielä niin kuumaa tämä ei ole ollut, että saunaan kylmää vettä päälleni kaatelisin; tukalaa kuitenkin, niin meille kuin eläimillemmekkin.

Varoittelin vaimoanikin; älä nyt sinne torille kovin paljon trahteeraa. Eivät ihmiset jaksa tällä helteellä ajatella ostoksia. Väärin arvioin, vanha kauppias, useita satoja varakkaampana vaimo tuli torilta.

Josko sitten ensi viikon jälkeen ehkä palaisimme ”normaaliin”.

Etikkamarinoidut, paistetut kalat.

Paistetuista kalafileistä saa erikoisen maukasta herkkua etikka-, punasipuli-, sokeriliemessä. Astiaan lisäksi porkkanasiivuja. Lisätä voi tuoreyrttejä, timjamia, rosmariinia, tilliä yms.

Huvittavin resepti tuolla netissä tuli vastaani; ”Marskin etikkasilakat”. Siis aivan täydellinen supisuomalainen suutarinlohiresepti.

No se siitä, suutarinlohi on hyvää ja herkullista nimikkeestä riippumatta.

Minä nykyolosuhteissa teen suutarinlohen muikusta, samoin etikkasilakan muikuista.

Syy vaan on se, ettei täällä sisämaassa kunnollista silakkaa useinkaan saa.

Meillä kun täällä ydinmaaseudulla ei mitään kauppahalleja ole ja eiväthän ne kauppahallitkaan aina mitään laadullisuutta välttämättä takaa.

Mielenkiintoista sinällään; Mannerheimin nimellä brändätään vodkaa, jos mitä ruokalajiketta, mm vorschmack = eturuoka, kaikkein ylilyöntisin oli aikanaan kapakka Tallinnassa: Mannerheim. Ylihinnoiteltu, vain suomalaisille suunnattu, kohtuullisen huonotasoinen ravintola ja sinne sitten suomalaisia änkeytyi.

Mannerheimin nimellä brändätyt ruuat ovat ihan alkuperäisiä venäläisiä ruokareseptejä; Mannerheimin osuus vain oli syödä ja suosia niitä.

Ruokareseptit muuten tarjoavat uskomattoman viidakon nimikkeineen; Lapin puikula = skåånelainen madelpotat, Saksassakin sitä viljellään.

Italiansalaattina tunnettu salaatti = venäläinen salaatti,

 

tsaarin aikaan Pietarissa kehitelty, Kievin kana, viittaa Ukrainaan vaan alkuperää ei koskaan ole oikein osattu selvittää.

Ruokamaailma on uskomaton viidakko.

Mietteitä Mirristä.

Olen tässä muutamia päiviä ihmetellyt yhden blogistin, ehkä toisenkin kriittistä suhtautumista meidän ;Mirriimme ja sen elämään.

Kertauksena kertoisin; Mirri tuli runsas vuosi sitten elämäämme, siis tuli, emme hankkineet.

Yli vuoden olen Mirrin elämistä ja olemista seuraillut, niin riistakameralta kuin omin silmin.

Alun pitäen Mirri tuli elämäämme varsin nälkiintyneenä pikku pentuna (riistakamera), sittemmin, totesi, täällä on saatavissa ruokaa.

Siitä se sitten alkoi. Alunperinkään meillä ei kissaa ollut mahdollista ottaa sisätiloihin; joten, yritin järjestää pikkuiselle mahdollisimman hyvät olosuhteet. Mm sähkölämmitteinen pikku mökki.

Mirri kotiutui; nopeasti leimautui minuun ja sittemmin vaimoonikin.

Talven tullen olin huolestunut ja kun vuodenvaihteessa Mirri hävisi viikoksi, huoleni moninkertaistui. Sitten Mirri tuli eksymisreissultaan ja kaikki hyvin.

Talven mittaan lisäsin Mirrin ravintoon runsaasti energiaa ja Mirri näytti voivan hyvin.

Nyt kesällä; tiedän ja tunnen Mirrin käyttäytymisen perin juurin, jahtaa kyllä mielellään jyrsijöitä ja harventaa, perhoset muuten ovat Mirrin mielenkiinnon kohde; muu ei kiinnosta.

Mirri muuten pysyttelee tiukasti pihapiirissä; havainnot riistakamerasta ja päivähavainnoista.

Edellisestä johtuen ihmettelen erään kaupunkilaisen ja muutaman muunkin häkki+remmikissan ihannointia?

Mirri elää kotipihassaan onnellista kissan elämää ja minua aina sykähdyttää kun aamusella oven avaan ja Mirri siinä ja postilaatikolle yhdessä.

Jospa me kaikki hoitaisimme kissamme ja koiramme ihan itse parhaalla mahdollisella tavalla.

Se potkaisi takaisin.

Eilen, kun ruuanlaittoon ryhdyin. Minä kun en tuommoisiin keraamisiin liesitasoihin ole tottunut, tuskin totunkaan. Siis vanha kunnon puuhella … helteelläkin, kun en muuta osaa.

Oikeaoppisesti laitoin muutaman sytytetyn lehtisuikaleen alakiertoon, syttyi; sytytin hellan ja muhkea savun pöllähdys sisälle. Se tämä hemmetillinen helle potkaisi savut sisälle. Lisää alakiertoon palavaa lehtisilppua; alkoi vetää.

Savua huusholliin kuitenkin sen verran tuli, että ”kehut” vaimolta sain.

Puuhella on mainio mutta on silläkin varjopuolensa.

Näissä asioissa ihan manuaali ilmapuntari on hyvä ennustettavuuslaite, jos muistaa käyttää.