Sopivan mansellismielinen blogialusta
Tänään sitten saatiin muikkua omasta pyynnistä, vajaa kilo mutta kuitenkin.,
Sitä vastoin Mirrille tuli pientä särkikalaa viitisen kiloa. Pakastin annospusseihin. Hyvä näinkin. Iltapäivällä paistelen muikut, liian tuoreina muikkua, samoin kuin kilohailia ja silakkaa ei kannata edes yrittää paistaa; savustaa kyllä voi.
Onhan tuo kylläkin selkeästi kevättä, vaan jotain puuttuu.
Riistakameraani ei ole ”tarttunut” ensimmäistäkään siiliä, melkoinen pettymys. Toinen asia on, että esim varpuslinnut ovat vähentyneet melko radikaalistikkin. Muuttolintujakin on ilmaantunut kovin vähän. Rastaat nyt kyllä lurittelevat aamupimeässä kun Mirrin kanssa postipolullamme tallustelemme.
Joutsenista kylläkin ensihavainnot jo maaliskuussa, hanhia kylläkin ja kohtuullisestikkin. Harmaahaikarapariskunta, ”kalakavereitani”, ilmestyivät jo pari viikkoa sitten. Kalaa, kuhaa varsinkin ihan kohtuullisesti, muikun suhteen olen vielä ostokalan varassa kun muikkuverkkoja ei vielä ole tullut kastelleeksi. Mirri se kun vaatii sellaiset runsaat 200g muikkua/päivä ja tietenkin viikkoruokaamme muikku kuuluu kaksikin kertaa.
Sitä tuolla Mirrillä ei erityisempiä kevätkiireitä ole ollut, mitä nyt vähän tuon kukkoporukan kanssa ”nokittelee”, kukot voitolla 3 – 0.
Edelleenkin tuo Mirri pysyttelee pihapiirissä, yöaikaan nukkuu bunkkerissaan tai mökissään; huom siis, meillä Mirrillä on ihan oma kesämökki, tosin ei ihan mikään ”erämökki”.
Perhosia ei ole meillä esiintynyt mainittavasti, mitä nyt noita yöperhosia kamerassa.
Katsotaan nyt sitten alkava kevät, tuoko uutta tullessaan?
Aamun uutiset.
Joskus sitä kuuluu hyvääkin Afrikasta, nyt Keniasta.
Kenialainen kasvuyritys on tehnyt hienon projektin tuhohyönteisten muuttamiseksi eläinrehuvalkuaiseksi. Kaikki muuten tämä paikallisesti ja omatoimisesti.
Se on tuo meidän Mirri sitten tavattoman utelias tyyppi. Kuten artikkelikuvastakin näkyy; kaikki kiinnostaa.
Siinä Mirri mönkijän ratissa, vaan eipä tuo ajokortti riitä tieliikenteeseen, joten Mirrin on vain otettava ”kylmät tyypit”.
En ole oikeastaan koskaan tiedostanut, miten uteliaita kissat ovat, vai olisikohan ainoastaan yksilöominaisuus.
Selvisi muuten sattumalta viikonloppuna tuon Vanhan Mirrinkin kohtalo; jo puoli vuotta sitten oli kuollut, näin kertoili omistaja, joka muuten oli ollut tietoinen Vanhan Mirrin ”päiväkodista”.
Eilen tosi lämmin iltapäivästä; miltei tunnin verran Mirrin kanssa istuksittiin ulkorapulla auringosta nauttien.
Kyllä kevät on hienoa aikaa.
Alemmuuskompleksi oli syy, miksi suomalaiset syrjivät Petsamon saamelaisia kuin siirtomaaherrat, sanovat tutkijat – ”Valkoisuutta pyrittiin korostamaan”
Ylläoleva tämän aamun uutisteksti tulisi lukea melko huolella, vaikka se pitkähkö onkin.
Me olemme auliisti neuvomassa muita valtioita, miten vähemmistöjä tulisi kohdella. …?
Kun tuon uutistekstin luin; heräsi paljonkin ajatuksia ja juurikin Petsamosta.
Kyllä me suomalaiset ’siellä eräänlaisia ”siirtomaaherroja” lienemme olleet.
Se, tuo alemmuuskompleksi on ehkä suomalaisten perisynti ja sen vastakkaiskohtaisuudet, vielä ehkä pahempikin synti.
Joo, kyllä tiedän, että muutamat blogistit kiirehtivät huutamaan; ”suomalaisuuden mollaaja”. Tuskin olen.
Tuleepa noita mönkijäuutisia/-uutuuksia seurailtua. Minulla kun on mönkijä ollut jo vuodesta 1988.
Minulle mönkijä on ollut lähinnä kevyt ja ketterä työkone, joka on ollut tieliikennekelpoinen ja traktoriksikin rekisteröity jo parikymmentä vuotta.
Artikkelikuvassa näkyvä nykyinen, traktoriksi rekisteröity (max 60kmh) laitteeni. Sen suurin leveys on 130cm, joka mahdollistaa kulkemisen ahtaillakin pihoilla. 570cm3 kone on minun käyttööni aivan riittävä.
Entä nykypäivän tilanne; jopa yli 1000cm3 koneet, leveyttä laitteilla +150cm. Ei liene enää puhetta ketteryydestä, painoakin on noille ”järkäleille” kehittynyt lähes tonnin pintaan; hyvästi siis ketteryys.
Hintaa nykyisille laitteille kertyy jopa liki 25 000€, siis uuden keskiluokan auton hinta. Siihen päälle työlaitteet ja ehkä muitakin varusteita, laitekokonaisuuden hinta lähentelee jopa 30 000€!
Alle 10 000€ laitteineen ei tahdo enää löytyä edes avomallisista kiinalaisistakaan.
Siis melkoinen ”elefanttitauti” on siis iskenyt entisiin kevyisiin ja näppäriin pihakoneisiin.
Näin seniorina, loisinpa katseeni tämän tietokoneen tiimoilta taaksepäin.
Ensimmäinen tietokone, lähinnä kirjoituskoneen korvaajana, tuli meille muistaakseni -87. Pelejä en koskaan ole harrastanut, joten kirjoituskonehan se oli.
Sitten -93 tuli hankittua internet-liittymä. Siitähän kaikki varsinaisesti alkoi; s-postit, erilaisen tiedon hankinta, myöhemmin kaikenlainen rahaliikenteen hoitaminen.
Kieltenopiskelu tuli jo aika varhain mukaan ja on edelleenkin; nykyisellään eestin kielen opiskelu vie tunnin verran päivässä ja tilanne on nykyisin sellainen, että sanakirjaa joskus tarvitsen, mitään translaattoria en koskaan ole harrastanut.
Nykyisin sanoisin, että tietokone minulla henkilökohtaisesti korvaa television täysin; mitään ajanviete-elokuvia en katsele, dokumentteja kylläkin.
Sanomalehdetkin tietokone korvaa, jopa säästää rahaa.
Yksi kurssikin tuli kansalaisopistossa aloitettua mutta kurssin opettaja osoittautui niin surkeaksi, että lopetin kurssin; ostin exel-taulukkolaskentakirjan, Wordin ja näillä sujui minun kurssini loppuun siltä osin.
Melkoisen kiinteä osa arkipäivää siis tietokone minulle on ja on ollut, mm verkkokauppaa tein yli 15v:n ajan . Sieltä koneelta löytyy kaikenlainen teoriatietous varsin hyvin joskin ainakin jonkin verran suodatettavaa.
Kauppapaikkanakin internet on varsin verraton, kunhan ”sudenkuopat” oppii väistämään.
Melkoinen ongelma tulisi jos jonain päivänä koko järjestelmä kaatuisi.
Tänä aamuna en nähnyt Mirriä oven takana; kävin siis yksin postipolullamme.
Tietenkin vein Mirrille aamiaispateen tarjolle.
Kahdeksan aikaan huomasin Mirrin tulleen maisemiin, oli pateensa käynyt ilmeisesti syömässä.
Sitten Mirri tuohon rapulle ilmestyi; katselin ja hämmästyin, Mirri istui oven takana ja näin kun se silloin tällöin naukaisi, ovelle katsellen. Siis huolissaan … minusta?
Kukahan se sitten olikaan huolissaan ja kenestä?
On aivan uskomaton kuvio, miten kotieläin kissa saa ihmisen; vanha mieskin mielestäni lienee ihminen, kaverikseen.
Tämmöinen liki vuosi sitten elämämme asettautunut kissa; miten se muuttikaan elämäämme/Mirrin elämää.
Vaimoni joskus sanelee; Mirri on kietonut Kallen hännänkiemuraansa. En väitä vastaan, kuin en yleensäkkään väitä, mitä vaimoni väittää.
Mirri nyt sitten meillä on ja hallitsee aluettamme. ehkä miten haluaakaan.
Tämmöinen sitä löytyi eilen kanalasta; erään kananuorikkomme ehkä ensimmäinen munaus.
Mittasuhteet näkyvät artikkelikuvasta ja paino oli tasan 3g.
Muniahan (kanan) on tullut tässä vuosikymmenten aikana nähtyä muna jos toinenkin; tämä on kyllä ennätys, sieltä pienimmästä päästä.
Kananuorikkojen ensimmäiset munat alkavat sieltä 25g+, nämä kun meidän kanamme ovat niitä aitoja luonnonlapsia; maatiaiskanoja. Ei mitään rotua, aivan samoin kuin Mirri ja minäkin.