Tekijä: Kalle Pohjola

Eläkkeellä, yrittäjänä n 30vuotta, yli 25 vuotta ammattisotilaana; warrant officer, noin kansainvälisesti ilmaistuna ja suomalaisittain opistoupseeri.
Julkaistu

Vanha hyvä palvelija.

Ostin aikanaan yli kolme vuosikymmentä sitten Mustamäen torilta neuvostoliittolaisen Berkut 10×50 kiikarin. Ostaessani sen jo tiesin, että NL:n armeijalta varastettu.

Tuo kiikari on vähän kaikkialla kulkenut mukanani; jopa Pv:n aluksen brykalla, vaikka käytössä oli aluksen oma 7×30 kiikarikin.

Tuo Berkutin hämäräominaisuudet kun olivat erinomaiset. Edelleenkin se on ihan arkikäytössä ja huolellisesti hoidettu.

Neuvostoliiton laatuoptiikan taustalla olivat saksalaiset sotavangit, optiikan huipputiedemiehet.

Julkaistu

Lisää uusavuttomuuteen.

https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/3133767

Valmisruokia alkaa Keskon marketeissakin tarjoamaan Finnairin omistama valmisruokaa tarjoava yritys.

No, mikäs siinä, onhan sitä einesruokaa jo entisestäänkin tarjolla ns osaamattomille; hyvä markkinarako, ehkä.

Toisaalta; mihin me suomalaiset oikein joudumme kun kukaan muutaman vuoden jälkeen ei osaa edes alkeellistakaan ruokaa valmistaa; osaamme ainoastaan lämmittää ruoka-aineita ja lisäillä siihen jos mitä?

 

 

Julkaistu

Lämpöä talveksi.

Eilen sain vaimokullaltani ihka uudet villasukat; eilispäivän aikana ne puikotteli. 5 tuntia meni aikaa sukkapariin. Kelpaa minun taas kylmiä ilmoja (?) kohdata kun villasukkavarastooni  uutta täydennystä sain.

Kahdeksan kuukautta vuodessa kun sukkia pitää olla, niin mikään ei kotikutoista, vaimon kutomaa villasukkaa voita, muita sukkia kun en suostu jalkaani pujottamaan.

Eivät hikoa jalat edes kumisaappaissa, niin, oikeastaan minulla ei ole kuin kumiteräsaappaat ja neopreeniset kumitetut saappaat, Muck-bootsit.

 

 

Julkaistu

Elämän erikoistilanteita.

Tässä vajaa tunti sitten ajattelin mennä lisäämään kanoillemme vähän lisärehua.

Tulin ulos ja vilkaisin Pikkumirrin mökkiä, ei tullut ulos, joten huhuilin Pikkumirriä. Ei vastausta, se ei ilmestynyt mistään.

No Pikkumirripä oli minua fiksumpi ja siirtyi siitä takaani etumaisemiini. Ilme oli sen näköinen; ”tässähän minä, etkö muka huomannut”?

Joskus tuntuu siltä, että noiden omien eläinteni käyttäytyminen lienee huomattavasti edistyneenpää kuin omani.

 

Julkaistu

Pistin.

Marko se esitteli viikonlopun visan; minkä aseen pistin? Winshesterin.

Kommentoidakkin olisin voinut mutta kun kommentteihin kuvia ei saa; joten Russian Winshester m 1895.

Julkaistu

Pikkumirrin käyttäytymismalli.

Se tuo Pikkumirri on aivan simppeli kaveri. Hankalahko ominaisuus sillä on; kun lähden pihalla minne tahansa; Pikkumirri seuraa varjona mukana, hankalinta on se kun se kävellessäni pyrkii kontaktiin minun kanssani; yhdeksänkymmentä kiloinen mies ja vajaan kilon painoinen kissa samoissa jalanjäljissä, tuo ei liene ihan ongelmaton yhtälö.

Kerran istahdin tuonne rapun päähän seurustellakseni Pikkumirrin kanssa; kun rojahdin istumaan, Pikkumirri olikin pehvani alla, ei sentään rusentunut mutta moneen päivään ei tullut tuonne rapulle seurustelemaan.

Minä kun mitään en kissoista tiedä, tuon tasoinen leimautuminen minua kyllä hämmensi.

Sisätiloissa kun olen, Pikkumirri vaeltelee kanaparvemme mukana; ties mitä kuvitteleekaan olevansa?

Valtavan mielenkiintoista tuommoisen kissanpennun kehitystä on seurailla. Mm sellainen yksittäisasia, kun menemme postilaatikolle, Pikkumirri tasan tarkkaan tietää meidän laatikkomme, jää siihen ja sitten kun otan lehden, kiireen vilkkaa saunan terassille aamiaista saamaan.

 

Julkaistu

Perheen raha-asiat.

Meidän perheessä raha-asiat menevät siten; vaimo kun ei juurikaan netissä käy, kysäisee vain joskus, paljonko meillä on rahaa nyt.

Minä kun tarvitsen käteistä; kysäisen vaimolta, josko muutaman satasen saisin.

No, paljonhan sitä ei koskaan ole mutta, sanoisinko riittävästi.

Nuo raha-asiat monessakin perheessä lienevät joskus  vaikeitakin.

Luottamus raha-asioiden hoitoon monillakin aviopareilla on joskus aika häilyvää.

Julkaistu

Paistaminen ja ruuan käry.

Varsin usein törmää väitteeseen; en voi paistaa silakoita kun tulee silakankäryä. Väite on silkkaa taitamattomuutta.

Jos paistat, mitä hyvänsä, paistotekniikka tulee noudattaa tiettyä linjaa

Paistamisessa on perussääntö; öljyä ja kun se on kuumaa, sitten voita. Kun voi ruskistuu, voit alkaa paistamisen.

Aikanaan minulle kaksi huippukokkia opetti; voissa jos paistat, käryää, öljy/voi paistaessa ei käryä.

Kuuma öljy ja siihen voi; kuumaksikin voit päästää ja sittenkään paistotuote ei käryä; ruskistuu.

Vuosikymmenet olen tätä ohjetta noudattanut ja koskaan ei huushollissamme ole ollut ruuan käryä, paistoit sitten silakkaa, muikkua, pihviä jns.. . Tänään paistoin muikkupihvejä ruohosipuli/tilli/pekoni-täytteillä. Ei käristetyn hajusta tietoakaan, vaikka tapani on paistaa melko rapeiksi.

Useinkin poistun pikaisesti ulos kesken ruuanlaiton ja sisälle tullessani minkäänlaista käryä en koskaan havainnut ole; ruuan tuoksua tietenkin.

Artikkelikuvassa muikkufileitä ryyditettynä pekonilla.

 

Julkaistu

Eipä luulisi….

Eipä luulisi kuvasta päätellen, että tuo ”meidän” Mirri omaa vahvan reviirivietin ja myöskin puolustaa sitä raivoisasti; olen nähnyt sen viimeksi eilen.

Kumma homma, Mirri ei nimittäin kuten jo maininnutkin olen, ei pyydystä pikkulintuja, ei ole uhka meidän pikkukanoillemme. Yhden kerran kuritti Pikkumirriä kun sen käsityksen mukaan pikkuinen meni Mirrin ruokakupille. Nykyisin kuppi on jo yhteinen. Saas nyt sitten nähdä, nimittäin kun tuo Pikkumirrikin on kolli.

Jyrsijät eivät vaan saa Mirriltä armoa, niiden kanssa ei rauhansopimusta solmita.

Muuten, on se aika ihmeellistä kun ikäni olen koirien kanssa elellyt, jopa ihan ammatikseni työskennellytkin, nyt vanha mies onkin tykästynyt yhtäkkiä kissoihin.

Julkaistu

Silakka, särkikala?

Silakan syönti on ekoteko! Nappaa silakkareseptit ja lue lisää …

– Stadin Silakkamarkkinoilla on pitkä historia kalastuselinkeinon, terveen Itämeren sekä silakan ja muun särkikalan puolestapuhujana. Särkikalan kalastaminen auttaa vähentämään Itämeren rehevöitymistä, joten silakan syöminen on jo itsessään ekoteko, muistuttaa myös Silakkamarkkinoiden vastaava tuottaja Susa Nokelainen.

 

Ylläoleva kopioitu otsikosta: Silakan syönti on ekoteko! Nappaa silakkareseptit ja lue lisää. (Mtv-uutiset)

Artikkeli sinällään on oikein hyvä, paitsi se vilisee asiavirheitä muutenkin kuin tuo lainaamani pätkä.

Minä kun olen aina luullut, että silakka  ja kilohaili ovat pääsääntöisesti ulappakaloja ja sillikaloja, särkikalat taas oma sukunsa; no, ainahan sitä uutta oppii, näinkin vanha mies.

Ristiriita piilee myöskin siinä, että annetaan ymmärtää silakan kalastamisen olevan ekologista; miksikähän ne silakan ja kilohailin kalastuskiintiöt?