Tekijä: Kalle Pohjola

Minä kun olen tuolta 80-luvulta saakka aina, niin töissä kuin vapaa-aikanakin (mitähän se sekin on?) kulkenut Dimexin ”luukkuhaalareissa”, kätevät ja sopivat joka tilanteeseen.

Sitten joskus kymmenisen vuotta sitten tuttava kauppias kysyi; ”onkos sulla muita vaatteita kuin nuo Dimexit”? Vastaukseni oli; on mulla niitä neljät ja kun vanhat ratkeavat, ostan uusia Dimeksejä ( kotimainen) muutamat.

Siis, miksi minun pitäisi varsin iäkkään miehen kulkea joissain muotitrendeissä tai aatemaailmaa korostavissa ”vetimissä”.

Minun kriteerini on käytännöllisyys ja käyttökelpoisuus.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Yllä Heikki Hiilamon kolumni Suomen HX-hankkeesta ja samalla tarkastellaan mm Hollannin ja Belgian, kuin myöskin Sveitsin hävittäjähankintoja.

Mielestäni linkki kannattaisi lukea, se sisältää monen muotoista pohdintaa esim johtavien sotilaiden kieltämättä asiantuntemusta mutta valtiontalous jätetty täysin sivuun.

Suomalaiset eivät näköjään ole oppineet 90-luvun alun hankinnoista ja niiden kokonaiskustannuksista. Paljon mainostetut vastakaupat kuihtuivat, jälkiostot kohosivat pilviin, koska ostettiin kallis, ”riisuttu” versio. Mielestäni Suomi leikkii rikasta miestä mutta muistaa pitää, että rikkaalla on myös rikkaiden menot.

Moni keskituloinen, jopa köyhäksi luokiteltu, hallitsee raha-asiat montaa rikasta paremmin.

Minusta Hiilamon kolumni herätti paljonkin ajatuksia.

Meillä on parikin ylimitoitettua hankintaa, HX-hanke sekä neljä korvettia; se on muusta maanpuolustuksesta kiistämättä pois.

Nuo kaksi otsikossa mainittua paksuhkoa (yli 300 s), ensimmäinen 40-luvun alkuun painottuva suomalaisia SS-miehiä ja heidän vaiheitaan tutkiskeleva teos. Jälkimmäinen käsittelee Lauri Törnin ”pimeää puolta”, siis ei niinkään Törnin negatiivisia piirteitä, vaan asioita, jotka ovat olleet pimennossa aina 70-luvulle asti.

Hakaristin ritarit käsittelee SS-miesten osalta; keitä he olivat, miksi Saksan armeijan riveihin, heidän aatteellista pohjaansa, sekä toimintaansa SS:n riveissä. Vaikuttavin osa oli sotpastori Ensio Pihkalan muistiinpanoihin perustuvia tutkimuksia. Pihkalahan oli vieläkin tunnetun Lauri (Tahko) Pihkalan kanssa samaa Pihkalan sukua (ent Gummerus) ja syntyisin Lauri Pihtiputaalta ja Ensio Iisalmesta.

Näistä SS-miehistä on käyty kiivastakin keskustelua aina henkilöpalvontaa myöden kuin myöskin melkoisesti epäasiallista kommentointia.

Luettuani nämä molemmat kirjat; täytyy sanoa, että käsityksiäni selvensi melkoisesti tämä perehtyminen näiden tutkijoiden, mielestäni hyvinkin tasapuolisia mielipiteitä, esittäviin tulkintoihin. Kummankaan teoksen lopputulema ei ollut, ei sotasankari-ihannointia mutta eivät myöskään tuomitsevia. Arvoa annettiin esim Törnin kunnostautumiselle jatkosodassa, kiistatta poikkeuksellisen lahjakas sotilas mutta samalla sotakokemuksien raunioittama psyyke, tämä oli Törnin kohtalo. Törni ei koskaan elämänsä aikana pystynyt irtautumaan sodasta. Wiljami Pylkäs taas oli aivan toista maata sotasankarinakin; ”tää homma myö hoijetaa ja sit myö lähetää kottii takas töihi”. Törnin osuus alkaa 1945 eteenpäin ja päättyy vuoteen 1965, Törnin kuolemaan.

Molempia kirjoja suosittelisin luettavaksi; siksi, että voisi ehkä vähän reivata itselleen muotoutuneita ja jopa ehdottomia käsityksiään ko ajanjakson tiimoilta, mitä SS-miehiin, heidän motiivejaan, tekojaan. Samalla ainakin itselleni syntyi niin ymmärrystä, kuin myöskin kieltämättä negatiivisia sävyjäkin löytyi. Kumpikaan kirja ei muuten ole millään tavoin fiktiivinen, vielä vähemmän sotakirja. Asioita on käsitelty ainoastaan uuden tutkimuksen valossa ja nuorehkojen tutkijoiden toimesta.

Hakaristin ritarit luettuani, aloin ymmärtämään sitäkin puolta asioista, että mitä suurimmassa määrin nämä nuoret miehet olivat poliittisia sekä sotapoliittisia pelinappuloita.

Vaimo tuossa viime viikolla kertoili tv:ssä nähneensä jutun teflonpinnoitetuista keittiöastioista; lähinnä paistinpannuja, kasareita ja kattiloita.

Rupesinpa netistä etsiskelemään asiasta tietoa; löytyihän sitä.

Tämmöinenkin ja paljon muuta. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006197283.html

Ei liene vähäinen asia kaiken kaikkiaankaan.

Meidän perheessä tosin ei käytetä kuin valurautaisia, teräksisiä ja hiiliteräksisiä pannuja ja kattiloita. Keraamisia ei ole tullut kokeiltua ja tuskin tuleekaan. Meillä ei ole edes mehumaijaa alumiinisena.

Artikkeleista sitten kyllä luin, että oikealla käytöllä teflonpintainenkaan ei sanottavasti tutkimuksien mukaan haitallisia aineita aiheuta mutta  erittäin kuumaksi lämmitettynä (esim pihvin paisto), sitä ei voi suositella.

Asiahan ei meidän perhettä juurikaan koske mutta ajattelemisen aihetta aiheutti.

Niin paljon väännetään kättä; Suomi NATO:on vaiko ei. Ajattelin tuoda asiaan omankin näkökantani.

Useasti sanotaan, että Suomi ei ehkä pääsisikään enää NATO:n jäseneksi, olisikohan näin?

Tarkastellaanpa Suomi vs Balttian asevoimat. Vuoden 2018, yhteenlaskettu koko Balttian asevoimien  vahvuus tänä päivänä on suuruusluokassaan kutakuinkin Suomen kanssa sama. Balttian kansat vs Suomi asukasmäärältään kutakuinkin sama.

Esim etelänaapurimme toivoisi, miltei vaatisi Suomen NATO-jäsenyyttä, miksi?

Eestin puolustusmäärärahat ovat tosissaankin 2% bkt:stä. Euromääräisesti n 1/3 osa Suomen vastaavasta.

Asehankintaohjelmaa esim Eestin osalta ollaan jouduttu peruuttamaan, asevelvollisuutensa suorittaa n 1/4 ikäluokasta, Eestillä ei ole merivoimia (+ rannikkotykistö), sanottavasti, ilmavoimat 0, lähinnä Latviasta toimivat NATO:n 3-4 konetta.

Mm edellä mainittuja seikkoja tarkastellen, huomaamme varsin selvästi asetelman; Suomi ei tarvitse NATO:a mutta saattaa olla, että NATO ehkä tarvitseekin Suomea ja mikä mielenkiitoista, juuri Balttian puolustuksen vuoksi. Iso osa siitä lankeaisi Suomen NATO-jäsenyyden vuoksi sinne. Suomi kyllä pärjää paljon paremmin ilman NATO:a.

Maanpuolustustahto Balttiassa; ei voida parhaalla tahdollakaan sanoa sen olevan kovinkaan kummoinen, johtuen mm NL:n miehitysajasta.

Sotilasasiantuntijoiden mielestä esim Viron maanpuolustuskyky nojautuu täysin NATO:on ja sen kalustoon.

Useidenkin asiantuntijoiden mukaan Venäjällä olisi kyky n 60 tunnin sisällä miehittää koko Eesti; ei ole joukkoja, ei ole alueellista maanpuolustusjärjestelmää (Kaitseliit ei sitä ole), ei ole kalustoa, varsinkaan rs-kalustoa. Toteuta siinä nyt sitten esim ”Putkisen strategiaa”, esim Tallinnan alueen suhteen. Ilmatila on avoin, samoin rannikko, ei ps-kalustoa, ei rs-tykistöä, ei laivastoa, jne.

Kaikkia noita em seikkoja olen pohtinut ja tullut asiantuntijoiden lausuntoja ja tutkimuksia lukiessani näihin ajatelmiin. En tosin omaa sotilaskoulutukseni puolesta (komppanianpäällikkötaso silloin aikanaan) minkäänlaisia strategisia opintoja en omaa, sitä saadakseen pitäisi käydä Maanpuolustuskorkeakoulun strategianlaitoksen opintoja; taktiikan koulutusta kyllä omaan. Taktiikalla voitetaan taistelu, strategialla sota. Clausewitzin kiteytys.

Pauli Järvenpää: Pauli Järvenpää on valtiotieteiden tohtori, entinen Suomen Afganistanin-suurlähettiläs ja puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston päällikkö, joka toimii tällä hetkellä vanhempana tutkijana International Centre for Defence and Security -tutkimuslaitoksessa Tallinnassa. Tekstin englanninkielinen alkuperäisversio löytyy ICDS:n verkkosivuilta.

https://www.ulkopolitist.fi/2016/03/03/vieraskyna-onko-viro-puolustettavissa/

 

Juuri uutisista luin; puoluetuet nousevat???

kuinkahan hirveitä summia erilaisiin puoluetukiin oikein maassamme maksetaankaan?  Emme me tavalliset kansalaiset puolueista suinkaan eletä. Miksi siis puoluetuet, todella massiiviset?

Olen aina ajatuksissani miettinyt; uskontosuunnat, puolueet, mikseivät he pysty elättämään ihan itseään, miksi veronmaksajan pitää maksaa tämmöiset valtavat maksut.

Minä henkilökohtaisesti en tarvitse, en puolueita, jos en uskonnollisia yhdistyksiäkään. Miksi siis tämä järjetön verorahojen tuhlaus?

Uuden hallituksen myötä palkattiin poliittisia avustajia melkoisesti; miksi?

Jos uskonnollinen yhdistys ei tule toimeen jäsentensä maksuin, kuolkoon pois. Poliittista puoluetta koskekoon sama; miksi minun maksamani verot menevät tuommoisiin.

Kysymyssarjani lienee yksinkertaistettu yksinertaisen kirjoittajan yksinkertaisen  ajatusmaailman mukaan … mutta, kuitenkin, miksi?