Ei se viranomaisillakaan aina niin helppoa ole.

Tuossa kun oli puhetta metsästysaseist(kin), kerronpa erään viranomaistulkinnan.

70-luvulla, silloin vielä metsästin, olimme aloittamassa hirvijahtia, kun poliisipartio tuli tarkastamaan seuruettamme. Aseet, paperit ja a-tarvikkeet.

Minulla oli silloin kuin myöhemminkin semmoinen ”käänteinen” tehdaspatruuna, nimittäin käänsin sotilaskiväärin S-luotisen luodin toisinpäin; siitä tuli silloin lyijykärkinen, tehdaslatauksinen patruuna. Koeammunnoissa, penkistä, olin todennut sen toimivan aivan samoin kuin kokovaippaluotinen patruuna 100m saakka.

No, konstaapeli huomasi asian ja nousi häly. Laiton patruuna. Selitin; nallitus, alkuperäinen, ruuditus, alkuperäinen, alkuperäisen luodin vain käänsin ja niippasin takaisin. Väiteltiin, paikallaollut ylikonstaapeli ei ollut niinkään varma ja kun sain kaveriltani muutaman lapualaisen lyijykärkisen.

Ylikonstaapeli hyväksyi mutta sanoi; asian näinollen sinun tulisi kuitenkin tulla käymään Lahden poliisilaitoksella. Niin sitten teinkin, paperi kirjoitettiin ja allekirjoitin. Viikon päästä tuli sitten poliisin ylimmän Lahdessa olevan päällikön paperi; patruuna on laillinen, ei syytettä.

 

Wanhan savustuslaitteiston uusi tuleminen; moderninpana.

Kun hankin tuon Borniakin ja siihen kylmäsavuadapterin, ajattelin sitten jatkojalostaa.

Asensin savugeneraattorin adapteriin ja ruuvasin laipat kiinteiksi. Ajatuksena oli; tuotan savua generaattorilla savustustilaan kylmäsavustuksessa se riittää. 110 mm alumiiniputki tasaa lämpöä riittävästi.

Lämminsavustuksessa tuotan savua generaattorilla ja savustustilan vastuksella hoitelen lämpötilan.

Periaatteessa toimii samoin kuin ikivanha savustussysteemi; tulipesässä poltetaan lehtipuuta, pesästä lähtee n metrin mittainen kanava savustustilaan (usein vanha puinen sillitynnyri), lämpötilaa säädellään puita lisäämällä tai vähentämällä.

Tämä minun systeemini on ikivanhan metodin toistamista, vain nykytekniikalla ryyditettynä.

Bradleyllä jo tätä kokeilin, toimi hyvin kunnes Bradley lakkasi toimimasta.

Tämä Borniakin säätötekniikka muutenkin on paljon Bradleytä edistyksellisempi.

Aika näyttää, olinko vain ”pelle peloton”, vaiko ihan innovatiivinen.

Kauramaito.

Maito on asia, joka jakaa kuluttajia; on laktoosi -intoleranssia, ruuansulatusongelmia ja sitten niitä, jotka eivät maitoa juomana käytä. Kuulun jälkimmäiseen ryhmään mutta mielelläni käytän hapatettuja maitotuotteita.

Miksiköhän näitä kahta ensimmäistä ryhmää ensinkään esiintyy? Oma mielipiteeni ja myöskin ainakin jossain määrin tieteellisestikkin todisteltu. Nämä maito-, allergiat yleensäkkin ovat kaupungillistumisen mukanaan tuomia ongelmia.

Kuulun tähän ”peltimahaisten” lajiin, minulle mikään ruoka-aine ei oireita aiheuta; lapsuus ja nuoruus maalla. Olisikohan se. Eletään liian steriilisti, siihen ei ihminen ole suunniteltu.

Tuosta kauramaidosta; mielestäni se on kaurajuoma, ei mikään maito, juoma siinä kuin muutkin teolliset juomat. Poikkeuksena tietenkin itsetehdyt, omista tai saaduista marjoista tehdyt mehut, ilman sorbitoleja astaksantiineja, yms lisäaineita; niillä minä korvaan maidon juomana tai sitten joskus pelkkä vesi.

Kaurajuoma mielestäni kuuluu näihin samoihin trendeihin kuin kaiken maailman nyhtö-tuotteet, sirkkaleivät, yms ohimeneväisyydet. Huvittavintahan on tuo nyhtöpossu = palvarin epäonnistuminen = ylikypsä palvi = markkinointikeino.

Nykyisellään kaupungissa ei oikein ole ruuanlaittajia pl ravintolat eivätkä kaikki nekään, vain raakaaineiden ja einesten kypsentäjiä/lämmittäjiä; ei se ole ruuanlaittoa.

Jos haluat syödä tai juoda valmistetta ja haluat tietää mitä suuhusi pistät; viisainta kun opettelet itse tekemään, ei vain kypsentämään, näin tiedät edes suurin piirtein mitä syöt.

Kuriositeettina; katselin tässä parinakin päivänä mm ukrainalaista torielämää Mustan meren rantamilla. Olisi muuten EU-hygieenikkojen kauhistus. Kuitenkin, siellä eletään fyysisesti terveinä ja aika pitkäänkin, osa kiitosta mm kalapohjainen ruokavalio (minun käsitykseni).

Tämän päivän lounas.

Meillä syötiin lounas ehkä joidenkin mielestä ”köyhästikkin”. Tattikeittoa, ryyditettynä basilikarouheella, kylmäsavukalasta voileipiä tillikuorrutuksella.

Kaikki itsetehtyä pl kala ja tatit; kala itse kalastettua ja tatit itsepoimittuja, niin ja yrtit itse kasvatettuja.

Olisikohan tässäkin sitten kovin iso hiilijalanjälki kun tuo kalastusveneenikin on aurinkosähköistetty. Mönkijä tosin toimii bensiinillä ja siitä tietysti sitä hiilijalanjälkeä.

Vaimo kertoili sekoittaneensa keittoon tehosekoittimella purjoa, kesäkurpitsaa, … ties mitä mutta tatteja kuitenkin. Tatitkin soseutettiin tehosekoittimella. Syntyy tehokkaampi makuelämys.

Kesän sato talteen tehokkaasti.

 

 

Kesän sato saadaan talteen monellakin menetelmällä; suosin kuivausta; taloudellinen, energiaa säästävä, maut säilyttävä. Kun en vettä halua säilöä, pakastamista käytän vain ja ainoastaan muutaman viikon, korkeintaan kuukauden tarpeisiin, lähinnä kala.

Kuivata voi lähes kaikkea, yrttejä, marjoja, sieniä, kalaa, lihaakin, juureksia, … jne. Miedosti savustetut ja sitten kuivatut tomaatinsiivut ovat aivan yhtä hieno tuote kuin espanjalainen aurinkokuivattu tomaatti.

Laitteena käytän artikkelikuvassa esiintyvää viisihyllyistä Marlemin Orakasta, jo kauan käyttänyt. Meillä on niitä kaksi, siis kapasiteettia riittää.

Kuivurissa on 500W, potentiometrillä säädeltävä vastus ja tuuletin; pääsääntöisesti käytän n 1,0A:n tehoa.

Laite on näin pientalouteen vallan mainio ja rakenteeltaan hyvin yksinkertainen; lämpövastus, tuuletin, potentiometri. Hyllyt elintarvikealumiinia.

Vapaana kuljeksivat kissat.

Tänään oikein pohdin kun meidän pihassa naapurin kissoja jatkuvasti pyörii. Selvästi nälkäisiä koska maapähkinätkin kelpaavat.

Eihän niistä nykyisistä kissoista riesaakaan ole, ne kaksi, nättejäkin ovat mutta nälkäisiä.

Tein päätöksen, nauttikoot kaikkia ruokintapaikkamme antimia jos haittoja ei esiinny. Eihän se oikeastaan kissojen vika ole jos ”omistaja” on holtiton; joten käykööt syömässä.

Tänään taas katselin kun tuttavarouva lähetti paistettuja silakoita; ensin kanat innostuivat tarjonnasta ja sitten harakat, miltei symbioosisa. Oli mielenkiintoista seurailla.

Naapurien ”perhekissat” eivät juurikaan pihallamme vieraile.

 

Sienien säilömistä.

Säilön sienet pääsääntöisesti kuivaamalla. Artikkelikuvassa kuivattuja sekasieniä,  sienet kuivuvat koneellisessa kuivurissa n 10% tuorepainostaan. Säilytys valolta suojattuna kannellisessa muovipurkissa komerossa; säilyvyys ties kuinka pitkään.

Vettä kun ei kannata säilöä ja kuivatun sienen saa tuoreen veroiseksi vuorokauden liotuksella kylmässä vedessä tai sitten survomalla jauhoksi, uskomattoman monipuolinen mauste.

Kuivauksen suoritan Marlemin pikkuorakkaassa, mahtuu kerralla n 10 kg sieniä.

Suomen suurin sisävesistä pyydetty kala?

https://yle.fi/uutiset/3-7338157

Viitisen vuotta sitten yo otsikon tiimoilta arvioitiin, että Tammelan Kaukjärvestä verkolla saatu karppi olisi suurin koskaan Suomen sisävesistä saatu kala.

Karppi oli n 95cm pitkä ja n 90 cm ympärysmitta. Kalan saanut emer proffa arvioi kalan painon olevan lähempänä 50 kg kuin 20 kg. Mitenkähän on, karppi on paksu kala ja tuosta kuvakulmasta kala näyttää isommalta kuin onkaan. Minun arvioni on, että kala olisi n 20 kg, missään tapauksessa ei paljon yli.

Olen Kaukjärvestä saanut kuhan, joka oli tuota kokoluokkaa, niin pituus kuin ympärysmitta. Painoa kalalla oli suolistettuna ja verestettynä 14,3 kg. Kuha nimittäin muuttuu samantyyppiseksi pötkyläksi vanhemmiten.

Mikäs se onkaan se kaikkein suurin sisävesistä Suomessa pyydetty kala? Arveluja … tietoa, kokeilkaahan, minulla on se tieto.

Puolukkapiiraita.

Juuri uunista otettuja ja voideltuja puolukkapiiraita. Vaimon tämänaamuisia työnäytteitä.

Mielestäni paras täyte karjalanpiiraaseen on puolukka., lanttu- tai ohratäyte. Juuri tuossa järjestyksessä.

Tällä samalla systeemillä voi tehdä myöskin kalatäytteisen, esim muikku.

Puolukka taipuu myös vatruskaankin (venäläinen vatruska), silloin kuori tehdään vehnätaikinasta, tai voitaikinasta, ikään kuin pullataikina.

Kyttyrälohi; vieraslaji atlantilla.

Norjalaiset ovat havahtuneet kalaturismiaan uhkaavasta vieraslajista; Tyynenmeren kyttyrälohi, joka on noussut jo Näätämöjokeen sekä Tenojokeen.

Kyttyrälohi kutuasussa. (LUKE)

Ongelma on siinä, että kun kyttyrälohi kuolee heti kutunousunsa lopuksi, raatoja ajautuu massoittain rannoille ja jokivartiset joutuvat keräämään raadot pois.

Niin miksi joutuvat keräämään, no  heidän mukaansa

ne raadot kun houkuttelevat petoja paikalle. Siinä se uhka kalaturismille.

Pohjoisella Tyynenmeren rannikolla ei ko ongelmaa liene ja siellä karhut esim tankkaavat energiaa niistä talviuntaan varten muut pedot muuten helppoa saalista.

Kyttyrälohen istuttivat neuvostoliittolaiset 50-luvulla Atlantille, Itä-merelle ja Muurmanskin rannikolle. Nykyisellään kyttyrälohta havaitaan jo Englannin rannikollakin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyttyrälohi

Kaloissa meillä on moniakin vieraslajeja mm kirjolohi, karppi, puronieriä, peledsiika, nevanlohi,  … jne.

Meillä esim eräs osakaskunta suojelee puronieriää ja kanta senkun tihentyy.