Sopivan mansellismielinen blogialusta
Vikavirtasuojaa haeskelin netistä. Miltei pakollinen haja-asutusalueen talouksissa kun noita kaapeleita aina vaan joutuu levittelemään Halvin, kaapeli 1,m ja 70,20€. Ajelinpa Forssaan, erikoisliikkeeseen, omistaja kun on tuttuni, sanoi, josko 30€ tuosta 2m kaapelista olisi hyvä. Tottakai ostin.
Vikavirtasuojakaapelin rakenne on niin yksinkertainen, että sitä on helppo vertailla.
Maa-artisokan säilöminen ei välttämättä ole kovinkaan helppoa, jos pyritään pitkähköön säilytysaikaan.
Jos taas maa-artisokka kuivataan alle 10%, se säilyy huoneenlämmössä lähes kuinka kauan. Siitä sitä on helppo lisätä esim keittoihin, pataruokaan jne. Hyvin kuivattuna se on myöskin helppo jauhaa jauheeksi, siis varsin monikäyttöinen tuote, eikä säilyttäminen sido energiaa.
Maa-artisokka on n 1600-luvulla kotiutunut Suomeen, Turun seudulle, sittemmin peruna syrjäytti maa-artisokan. Nyttemmin sitä taas kasvatetaan.
Kuivaus onnistuu 100% oikeastaan vain koneella, koska vettä pitää poistaa mehevästä juureksesta tosi paljon.
kuten kuvastakin näkyy, kuorta en ole poistanut koska siivut ovat n 2mm vahvoja.
Eilen laitettiin minulle viimeiset kaksi hammasta implantteihin. Kesti 1 h 30 min. Röntgenkuviakin otettiin kolme vain toteamiseksi, että kaikki kunnossa. Sitten hampaidenpäälle suoja-aine ja kaikki sitten valmista. Uskomaton tunne, että koko hammaskalusto nyt sitten on ”kuten ennen”.
Kaksi hammasta valmiille implanteille kustansi 1250.00€; sitten koko kalusto kunnossa.
Olen aina ihmetellyt näitä kertoilijoita, jotka sanovat hammasremontin tulevan parilla käynnillä kuntoon? Ei tule jos laadullisesti tehdään. Seitsemän hampaan uusimiseen meni 1v 2kk. Tuo aika sisälsi hampaiden paikkausta, pari hammaspoistoa, Koko kaluston huollon (plakin poisto, karriestutkimus. ja puhdistus.).
Nyt prosessi ohi ja tyytyväinen olen, kustannuksista huolimatta; hyvää ja halpaa ei ole.
https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat
Ihan mielenkiinnolla luin koko uutistekstin ja jäin ajattelemaan, jotain sellaista, jota olen jotenkin pohtinut; nyt tuossa uutisartikkelissa valotetaan asioita varsin monipuolisesti ja mielestäni puolueettomasti.
Se ei ole sisällissotaa puolin eikä toisin vaan sen ajan poliittista elämää ja liikehdintää.
Täällä on hyvinkin yksioikoisesti ja mutkat suoriksi vetäen ollut avauksia ja kommentteja ko asioista, mutta kovin putkinäköisesti.
Kenellä mielenkiintoa riittää, lukekoon koko uutisartikkelin, uskoisin sen avaavan hieman uusia käsityksiä.
Sain kimmokkeen, lähinnä tuosta Matin ”Suhteeni sikaan 3” jutusta, tehdä avaus salamista. Salamihan on tyypillinen kestomakkara, joka tehdään ilmakuivaamalla. Välimeren pohjois-osien rannikoiltahan tuo salami on kotoisin, lähinnä Italia katsotaan salamin syntyseuduksi.
Salamin valmistuksessa käytetään pääasiassa hyvin rasvaista sianlihaa ja silavaa, joskus käytetään lisukkeena myöskin nautaa, hevosta, aasia, jopa lammasta. Lihat jauhetaan hienoksi massaksi ja maustetaan, mustapippurilla, valkosipulilla (yleensä runsaasti), fenkolilla, chilillä, viinillä tai paprikalla.
Kiloon kypsää salamia tarvitaan lihaa liki puolitoista kiloa. Salamin kuorena on paperi, samaa kuin teepusseissa, sen kuoren kun pitää päästää kosteutta läpi. Täyttämisen jälkeen salami ilmakuivataan, joko ohuessa vuoristoilmassa tai keinotekoisessa vuoristoilmassa (vrt alppimaja).
Salami sekoitetaan usein mettwurstiin mutta mettwursti kypsennetään kylmäsavustamalla ja sen valmistus kestää runsaan kuukauden.
Pepperoni sekoitetaan useasti myöskin salamin kanssa; pepperoni on italialais-yhdysvaltalainen maustemakkara, tosin eräänlainen salami sekin mutta paljon nuorempi historialtaan kuin aito salami.
Chorizo on myöskin makkara, joka joskus sekoitetaan salamiin, valmistusprosessi on täysin erilainen kuten lopputuloskin.
Meillä Suomessa ei koskaan ole oikeastaan opittu valmistamaan salamia, vaikkakin sillä nimikkeellä löytyy kyllä makkaroita. Ero aitoon selviää jo rakenteesta. Em syystä tuon aina Eestissä käydessäni Selveristä salamia; sieltä löytyy hyvät valikoimat mm espanjalaisia salameja. Eestissäkin on opittu salamin teko mutta eivät nekään pärjää aidolle salamille. Tosin hintaluokkakin on erilainen.
Tuskin mitään lihajalostetta tehdään niin suurella rakkaudella ja ammattitaidolla kuin salami, oikeastaan pl vain ilmakuivatetut kinkut kuten esim Parma, Prosciutto, Serrano jne.
Mielestäni salami kuuluu nauttia aina kylmänä. Oma rituaalini on lasillinen Saaremaa tumea 6% ja salamia. Makkarasta veistelen puukon kanssa ohuita siivuja ja palan painikkeeksi Tumea.
Uutisista kun luin, että noita valkohäntäpeuroja vähennettäisiin oikein urakalla. Se on hyvä juttu jos vain onnistuu. Sehän on valkohäntäpeura haitallinen vieraslaji,
Sitä vastoin juuri kiikarilla katselin noita metsäkauriita (n 300m ikkunastani); hieno eläin, ei juurikaan täällä haittaa liikenteelle. Ilves tässä niitä jonkin verran vähentää mutta sehän onkin normaalia elämää.
Täällä ei ole maita, joilla olisi lupa metsästää, joten kauriit saavat oleskella melko rauhassa. Se on hieno juttu se. Se tuo metsäkauris ei oikeastaan vaella; suotuisa elinympäristö ja niillä alueilla se pysyy.
Mukava eläin näin katsella ikkunastani.
Himo iski pintaan eilen. Ei kun pakkaselle ja muikkupaketti sulamaan; ei muuten pakkaseen paljon enää jäänyt.
Ritilät harjasin, öljysin ja muikut makoilemaan ritilälle. Kalat kuivasin, öljysin ja tillisilppua pintaan. Sitten vaan uuniin, lämpötila max +80 ja runsaat neljä tuntia. Suosin tämmöistä kevyttä mutta aromikasta savustusta. Tämän kerran savustusbrikettini olivat tammea (rommitynnyristä).
Muuten Bradleyllä voi tehdä seossavuakin; joka toinen briketti sinne syöttökuiluun esim katajaa ja joka toinen esim tammea.
Sitten otin muikut uunista, pakkasin kerroksittain lämpiminä ja merisuolaa hiukan kerrosten väliin. Yön saivat vetäytyä ja aamupäivällä valmista. Tuo savumuikku pitää olla sellaista hieman kuivahkoa, kiinteätä, ei ”paksusti” savustettua.
Karmeinta on tuo kaupan savusilakka ja savusiika, usein miltei mustaksi savustettua, vetistä, usein muoviin pakattua; ei, ei se ihmisravintoa ole.
Tuo muikku … savumuikku, omatekemä; ei siihen kyllästyä voi.
Muikku tuli hyvää vaan mieliala ei niinkään; siksi vähän muikkuja enää pakkaseen jäi. Ostomuikuille talvella … p….le, näitä vanhan miehen sairauksia, häiriintyy elämän tärkeät työt, niin kuin kalastus.
Ei, kyllä näillä näkymin reikää jäähän (tuleekohan sellaista) tehdään ja vaikka särkeä talven mittaan, ehkä pari (60m) kuhaverkkoakin. Saas nähdä.
Muuten, ken onkaan maistanut katajalla savustettuja särkifileitä; se on superherkkua. Savustettavia kaloja ovat myös mm kuha, ahven, hauki, kaikki särkikalat, villi siika, salakka, kuore, jne. Kaikkea kannattaa kokeilla.
Vähän kaikkea kalaa olen savustukseen kokeillut pl rasvakala ja simppu; tosin simpun mätiä olen savustanut. Kilohailia jopa ostaisin vaan täältä sisämaasta kun ei saa, silakasta en oikein perusta, paitsi jos verkkopyydettyä saisi.
Norjalaista kassipossua ja suomalaistakaan lammikkopossua (anteeksi possut) en kaloiksi laske.
Lopuksi, toivon, että kukaan ei hermostu kun taas savukalasta kirjoittelen. Tarkoitukseni on myöskin avata tuosta savustuksesta ja savustettavista kokemuksiani.
Vanha sanonta; ”ken härjillä ajaa, se härjistä puhuu”.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että lyhyeen lauseeseen saadaan mahtumaan paljon virheitä, huolimatta siitä, että meillä äidinkielen (suomenkieli) opetus on laadukasta.
”Pojat kaatoi risu aitaa”; kolme sanaa kaksi virhettä ja ilmaisu on hyvin tavallinen. (Pojat kaatoivat risuaitaa )
Toisaalta kyse on osaamattomuudesta ja toisaalta huolimattomuudesta; kuitenkin… eikös meidän tulisi kunnioittaa kaunista ja monimuotoista äidinkieltämme? Kyllähän jokaisen tekstiin silloin tällöin virheitä tulee, kuka olisikaan virheetön mutta mielestäni siihen virheettömyyteen tulisi pyrkiä.
Toisaalta, jos äidinkieli ei ole suomenkieli, virheet ovat ymmärrettäviä, se on luonnollinen asia.
Opetusviranomaisetkin ovat huolissaan suomenkielen tilanteesta; oppilaat eivät yksinkertaisesti osaa. Yksi asia on se, että tekstiin tungetaan kaikenlaisia lainasanoja väännöksineen; ei anna hyvää kuvaa henkilön kielitaidosta, siis nimenomaan äidinkielen.
Ylenmääräinen sivistyssanojen käyttö, ei sekään niin kovin positiivista vaikutelmaa ehkä anna. Vieraskielisten lainauksien käyttö tekstin yhteydessä kyllä saattaa piristää mutta jatkumona… tuskin.
Kunnioittakaamme rakasta äidinkieltämme, kirjoittamalla ja puhumalla sitä mahdollisimman oikein.
Vaimo on aiemminkin laitellut sosekeittoja eturuuaksi mutta kesän aikana alkoi lisäillä maa-artisokan ja purjon lisäksi muita kasviksia ja lopputulos (liekkö edes lopullinen) oli niin sakea, hyvänmakuinen ja ravitseva sosekeitto, että riitti hyvin ateriaksi…. siis kasvispäivä, jopa peri viikossa ja tämä vahingossa.
Sosekeittoon voi käyttää porkkanaa, lanttua, kukkakaalia, maa-artisokkaa, paprikaa … luettelo muodostuisi tosi pitkäksi. Kasviksia voi myöskin esikäsitellä esim paahtamalla tai savustamalla.
Mausteena voi käyttää pippureita, kurkumaa, chiliä, … taas pitkä lista.
Monella lienee ennakkoluuloja pelkkää kasvisruokaa kohtaan, niin minullakin.
Kannattaa muuten, ellei valmisreseptiä käytä, kirjata ainesluettelo ainakin.
https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat
Aamun uutinen Tampereen sähköbussikokeilusta. Varmasti menestyy Tampereella ja muissakin isohkoissa taajamissa. Kaasubussi olisi vieläkin ongelmattomampi, jopa haja-asutusalueelle saakka. Näin siis taajamissa.
Kaasu on melkoisesti edellä sähköbussia ja tulee ilmeisesti pysymäänkin rs-liikenteen käytössä; henkilöautoliikenteessä kaasu on taas vaihteeksi myötätuulessa, saas nähdä.