Vaimo on aiemminkin laitellut sosekeittoja eturuuaksi mutta kesän aikana alkoi lisäillä maa-artisokan ja purjon lisäksi muita kasviksia ja lopputulos (liekkö edes lopullinen) oli niin sakea, hyvänmakuinen ja ravitseva sosekeitto, että riitti hyvin ateriaksi…. siis kasvispäivä, jopa peri viikossa ja tämä vahingossa.
Sosekeittoon voi käyttää porkkanaa, lanttua, kukkakaalia, maa-artisokkaa, paprikaa … luettelo muodostuisi tosi pitkäksi. Kasviksia voi myöskin esikäsitellä esim paahtamalla tai savustamalla.
Mausteena voi käyttää pippureita, kurkumaa, chiliä, … taas pitkä lista.
Monella lienee ennakkoluuloja pelkkää kasvisruokaa kohtaan, niin minullakin.
Kannattaa muuten, ellei valmisreseptiä käytä, kirjata ainesluettelo ainakin.
Meillä kun emäntä ei ole pariinkymmeneen vuoteen enää syönyt lihaa, niin on kasvisruoat tulleet itsellekin tutuksi, vaikka ei minulla ole koskaan ollut mitään kasviksia vastaan, päinvastoin.
Siksipä meille tämä kokemus oli hieman yllättävä, meillä kun kasvikset aina ovat olleet lisukkeita, nyt sitten näyttäisi siltä, että pari kasvisruokapäivää tuntuu keventävän tätä normaalia dieettiä.
Tosiasia kyllä lienee, että kasvikset kyllä taipuvat moneksi.
Kasvisruoassa on sellainen vekkuli ominaisuus, että vaikka söisi ihan oikein kunnolla vatsansa täyteen, niin ei itselleni ei ainakaan tule sellaista ”raskasta ähkyä”.
Lihasta en toki ole luopumassa, mutta tunnustan kyllä kasvisruoan olevan aivan erinomaista ja onhan sitä joutunut tai saanut opetella tekemään erilaisia ruokia, kun emännälle ei tosiaan liha maistu ollenkaan.
Kyse ei hänellä ole ideologiasta vaan siitä yksinkertaisesta asiasta, että ei vaan tykkää lihasta, eikä kassilohesta, muu kala kyllä maistuu.
Kesäisin tulee paljon laitettua kasviksia ja juureksia grillissä, on tullut kehiteltyä omia repseptejäkin aika liuta ja hyvin ovat maistuneet myös vieraille, jotkut ovat jopa innostuneet, että hittolainen pitää kokeilla itsekin.
Maa-artisokkan tärkkelys on inuliinia, joka siten sopii esimerkiksi diabeetikoille. Jos siitä tekee sosetta, se kannattaa joko kuoria tai uunin jälkeen puristaa sisukset ulos.
Se on kuitenkin aikamoinen ”paukkupommi”, joten kannattaa olla varovainen.
Katos Heikki, jos minua pieretyttää, pieraisen. Samoin tuolla pihalla jos pissihätä yllättää; miltei siihen. Se on sitä haja-asutusasukkaan ”onnea”.
Kerran vaan kävi vahinko, vai olikohan tuo vaan kerran. Oli tarkoitus viedä kanoille apetta, tuli sisäinen paine. Mitäs siinä, sepalus auki ja paineet ulos. Pahaksi onneksi eräs vaimoni asiakas tuli hakemaan juuri silloin tilaustaan; onneksi olin selin. No, nuori rouva häkeltyi täysin, minä vaan siihen, että tuli tarve. Vaimo kyllä jälkeenpäin vähän moitiskeli.
Monipuolisuus on valttia.