Aloitin yrittämisen syyskuussa 1987.
Toiminta oli tuolloin kioskiyrittäminen. Kymppikioskilla.
Ostin toisenkin. Sitten edustusliike, joka myi irtomakeisia ja leluja kioskeille ja huoltoasemille.
Itse en mielestäni ollut yrittäjähenkinen, vaan ajauduin yksinyrittäjäksi.
Kiertäessäni kioskeja ja huoltoasemia, huomasin, että moni muukin oli ajautunut syystä tai toisesta yrittäjäksi, ei aina siksi että olisi halunnut, vaan jokin tilanne siihen oli pakottanut.
Huolestuttavan moni pieni yrittäjä ei ollut pahemmin kouluja käynyt, tai ne pakolliset…
Laskutaito oli monella todella huono.
Mitään yrittämisen koulutusta ei ollut, ehkäpä vain se halu tehdä työtä. Monet olivat valinnan edessä, työttömyys tai ostaa itselleen työpaikka.
Tilanne tänään 2019 on aikalailla sama.
Kokoomus haluaa lisää yrittämistä ja yrittäjiä, mutta ei luo mitään edellytyksiä yrittämiselle.
Ajatelen vaikka Italiaa. Sielläkin moni muuten työtön on perustanut esim. lotto ja tupakkakaupan. Tulevat toimeen, jonka valtio tekee paljon helpommaksi kuin täällä Suomessa.
Ei lotto ja tupakkakaupalla rikastu eikä laajennuta, mutta sillä yksi ihminen tulee toimeen ja elättää itsensä ja jopa pienen perheensäkin.
Meillä Suomessa pieni yksinyrittäjä jopa tietämättään elää paljonkin alle EU:n virallisen köyhyysrajan. Valtiomme ei tue. Ei.
Tai luulee tukevansa, ainakin teoriassa, mutta ei käytännössä.
Suuret yritykset kyllä tulee toimeen, ja saavat paljon tukia valtiolta, vaikka eivät tarvitsisikaan.
Näitä kokoomuskin tarkoittaa ja tukee kaikin tavoin. Sanallisesti (retorisesti) tukevat pieniä yrittäjiä ja yrittämistä.
Oikeasti Suomen pieniä yrittäjiä ei oikein tue kukaan. Yrittäjä on sananmukaisesti ihan yksin.
Ennen vaaleja toki ihan joka ainoa eduskuntapuolue, mutta vaalien jälkeen ei kukaan…
Meillä Suomessa on yksinyrittäjiä enemmän kuin 166 000.
Miettikää sitä.
Helvetin moni köyhyysrajan alapuolella.
Miettikää sitä.
Itsekin, jos en ole saanut työtä muilta, olen ostanut itselleni työpaikan, ja työllistänyt itseni.
Työhaluja on ollut aina niin perkeleesti.
Osaan laskea, muuallekin kuin housuihini.
Keksin kaikenlaista ja otan selvää kun en itse tiedä.
Mutta Valtiomme ei avusta eikä tue, ei Kera eikä mikään eikä kukaan muukaan.
Kuka yrittäjää tukisi? Ei, ei , ei, ei yrittäjä järjestöt, ei koskaan eikä milloinkaan, siihen ei heidän kyvyt riitä, eikä osaaminenkaan. Kovat ovat heidän jäsenmaksut, mutta vastinetta ei saa, kun eivät osaa eikä kykene. Paitsi kun järjestävät vaikka ruotsinlaivalle seminaarin, konsultti puhuu puhdasta paskaa, kovalla palkalla, ja sitten ryyppäämään…
Pieni yrittäjä kuvittelee olevansa osa järjestelmää, ”näin kun yhdes ollaan…”
Rahat vain menettää kun apua tarvitsisi. Kukaan ei auta, jukolauta.
Tätä näin. Kasapäin. En koskaan tehnyt konkurssia, en edes suoritustilassa ole ollut.
Kukaan ei auttanut, kun oli vaikeaa. Verot maksoin, sovitusti.
Moni muu ei onnistunut yhtä hyvin. Kukaan ei heitäkään auttanut.
Konkurssi on mieletön henkilökohtainen katastrofi, jossa kaverit ja ystävät jäävät…
Ei kokoomus näitä tarinoita halua, eikä autakaan.
Jokainen pärjätköön omillaan, sanoo kokoomus. Mutta samaan aikaan haluaa tukea suuria ja tunnettuja yrityksiä. Suuri on kaunista, vaikka ulkomailta.
Ne, pienet ja keskisuuret SUOMALAISET yritykset, jotka todella antavat kaikkensa Suomelle, työllistävät, jotka kierrättävät rahan Suomessa, paikallisesti, rikastuttavat Suomea, ja pitävät Suomen rattaat pyörimässä, heitä ei tue…ainkaan kokoomus eikä valtio.
Ei sen paremmin PerusSuomalaisetkaan…heidänkin retoriikkansa on vain…retoriikkaa…
Harmissani kirjoitin tämän jutun pienten ja keskisuurten (PK yritykset) Suomalaisten yritysten puolesta, minä kun näen (ja koen) aika paljon…
Markku Huhtala, Lempäälä
