Poliittinen ja puoluetyö ovat joukkotyön kaksi puolta.
Niitä ei saa sekoittaa keskenään.
On varsin taitamatonta politiikan tekoa haukkua mielenosoituksia, esimerkiksi hiljattain käytyä ”ääni työttömälle” aktiivimallia vastustavaa mielenosoitusta.
Mielenosoituksessa oli mukana erilaisia poliittisia ajatuksia omaavia ihmisiä.
Minun mielestäni oli kerrassaan nerokasta kutsua porvareita puhumaan mielenosoitusväelle.
Sen kyllä kuuli mitä mieltä oli mielenosoitusväki porvaripuhujista.
Mielenosoitukset ovat tietoisuuden kasvamisen asia, käsitys omasta joukkovoimasta.
Kaikki eivät olleet kommunisteja. Eikä tulevaisuudessakaan kommunistit tee vallankumousta yksin, vaan se vaatii taitavaa liittolaispolitiikkaa saadessaan kansan enemmistön mukaan kapitalististen rakenteiden muuttamiseen mukaan.
Ei mitenkään edistetä asiaamme, jos haukumme kaikki, jopa osaa kommunisteista, saati mukana olleita, sekä puolueita että ihmisiä. Siinä käy täsmälleen päinvastoin.
On vaarana, että kapitalistisen maan sisällä jopa kommunistinen liike hajaantuu moneen osaan, jossa klikkiytynyt kommunistinen liike keskenään keskittyy ”puhdasoppisuuden”, kaavaoppineisuuden eri nyansseihin.
Se vuorostaan aiheuttaa riskin kommunistien rajuun kannatuksen laskuun.
Se taas vuorostaan aiheuttaa riskin keskenään puuhasteluun vasemmistolaisine pikku näpertelyineen.
Oli sitten kommunistien pikku ryhmiä kuinka paljon tahansa, tärkeää on se, että kaiken toiminnan pitää suunnata ulospäin, kaikkien kokousten tarkoitus pitää olla toiminnan organisointia.
Tässä toiminnan organisoinnissa yksi tärkeimmistä tehtävistä on liittolaispolitiikan kehittäminen.
Päivänpolitiikan seuraaminen, poliittinen ohjaaminen omalle väelle tärkeimpiä tehtäviä, koskapa päivän politiikan tunteminen ja mukana olo antaa eväät sekä kuunnella että keskustella erilaisten ihmisten kanssa, joista voi koostua tulevaisuuden liittolaiset.
Päivänpolitiikan tuntemus antaa myös eväät, ei vain tuntemuksen, vaan myös luovan toiminnan eri alueilla ja erilaisten ihmisten kanssa, sekä ensiarvoisen tärkeää tietoa ihmisten toimista, toiminnasta ja itse tajunnasta.
Tarkoitan lyhyesti sitä, että jos emme ole mukana ihmisten arjessa, emme voi tietää ihmisten vaatimuksista ja tarpeistakaan, tapakulttuureista puhumattakaan.
Ei ole mitään hyötyä julistaa ja vaatia puolueen johtavaa osuutta, tehtävänä on vallata se toiminnallamme, ominaisuuksillamme, osoittamalla että meillä ei ole todellakaan muita huolenaiheita kuin yhtenäisyyden asia, työväenluokan asian palveleminen.
Ei ole syytä unohtaa historiallista tehtäväämme: lakkauttaa riistojärjestelmä ja pystyttää sosialistinen yhteiskunta.
Meidän on osoitettava miksi olemme johtava puolue.
Ainoastaan kommunistit pystyvät yhdistämään kaikki kansalliset, erilaisiin osittaisiin liikkeisiin osallistuvat voimat yhtenäiseksi monopolien vastaiseksi rintamaksi.
Vasemmistopuolueiden ei pidä mennä tukemaan suurpääomien politiikkaa, vaan että ne toteuttavat sosiaaliselta sisällöltään edistyksellisen ohjelman, joka vastaa työtätekevien odotuksia ja mahdollistaa suotuisten edellytysten luomisen sosialismiin etenemistä varten.
Meillä on edessä on maakuntavaalit, hyvin mahdollisesti.
Meillä on tehtävä ja meillä on mahdollisuus. Miten sen toteutamme?
Se on kiinni meistä kommunisteista.
T: Markku Huhtala, Lempäälä